Vastausten määrästä ei voi päätellä aiheen kiinnostavuutta. Tällä palstalla on huomattavan paljon lukijoita, joista vain murto-osa vastaa. Moni lukija ei edes luo tunnusta tänne. Ja ehkäpä alkoholisairauksista kirjoittaminen julkiselle foorumille on vaikea asia. Toivottavasti sadaan lisää kokemuksia.
Hei aloittaja ja muutkin!
Täällä yksi maksakirroosipotilas ilmoittautuu. En ole neljääkymmentä vieläkään, sairastuin kuutisen vuotta sitten. Join kaljaa aamusta iltaan, muuta en juuri juonut. Mutta pelkkä kaljakin riitti. Yhtäkkiä mustelmia tuli joka puolelle, iho ja silmät muuttuivat keltaisiksi, nenästä vuosi päiväkausia verta… Lopulta lähti taju, ja heräsin teho-osastolla.
Mutta täällä sitä potkitaan edelleen, sain toisen mahdollisuuden, ja olen totta vie käyttänyt sen! Nautin elämästä joka päivä, on ihanaa elää normaalia elämää! Aiemmin sitä luuli, että kaikki muutkin juovat koko ajan. Että mahtaa niillä olla tylsää, jotka eivät jostain syystä pysty juomaan… Kuinka kieroon sitä voivatkaan ihmisen ajatukset mennä?! Miten ihmeessä niitä jatkuvia krapula-aamuja oikein kesti? Oksetti joka aamu, mutta ulos ei tullut muuta kuin sappinesteitä… Mitään en enää tehnyt, opiskelut jäivät kesken, tuli paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joihin tietty auttoi muutama kalja, ja kierre oli valmis…
Minä olen selvinnyt kuitenkin suhteellisen hyvin. Trombosyyttiarvot eivät täysin palanneet ennalleen, joskin paranemista niissä tapahtuu edelleen… Vuosittain olen niellyt letkua, kun ruokatorveni variksia on pidetty silmällä; ne kun voivat aiheuttaa hengenvaarallisen verenvuodon repeytyessään. Nekin kuitenkin ovat lähes parantuneet itsestään, joten tuokin toimenpide pitäisi nyt olla muisto vain… Koputtelen täällä silti puuta koko ajan; minulla on ollut aika hyvä tuuri tämän sairauden kanssa, maksasyöpä meinaa vähän pelottaa, se tulee helpommin kirroosimaksaan.
Sain opiskeluni päätökseen, ja olen oikeasti onnellinen, että saan elää näitä selviä päiviä. Tunnen tunteetkin jotenkin paljon selvemmin, kaikki ei ole koko ajan kaljan sumentamaa. Nautin taas siitä, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, kuten lapsena aina nautin. En panikoi, vaan nautin elämästä. Onneksi saan vielä elää tätäkin elämää! Juomisen takia historiassani on kymmenen vuoden aukko cv:ssäkin, joka tulee tietenkin vaikuttamaan työelämässäni. Miten selitän tuon aukon työhaastatteluissa? Muilla ikäisilläni on se sama kymmenen vuotta jo työhistoriaa! Minulla tyhjää…
Tässäpä vähän alkuun omia ajatuksiani. Kysellä toki saa, ja palaan varmasti itsekin. Halusin vain sanoa aloittajalle, ettet ole ainoa. “Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…!”
“Tosin tuo uni on nyt hiukan hakusessa.”
Tenox ja ärmäkämpi (ei ole kokemusta) Dormicum. Koska käyt töissä saat ärmäkät repsat satavarmasti.
Positiivisia puolia asioissasi:
Olet työllinen → suuremmat mahdollisuudet päästä maksan siirtoon. Koska sinulla on vaadittua pidemmät näytöt raittiudesta niin en näe asialle estettä. Jalkapallolegenda George Bestille vaihdettiin maksa ja Larry “JR” Hagmanille myös. Best joi uuden maksan saatuaan rajusti ja kuoli kun taas “JR” on pysytellyt selvänä ja edelleen on mukana kuvioissa. En tiedä kuinka paljon vaihtomaksa kestää alkoholinkäyttöä, mutta maksan ja vaihtomaksan kestokyky on aina yksilöllinen.
“Tuohan se varmaan joillekin hoitsuille ym:lle jonkinlaista alkeellista tyydytystä, että he sentään ovat hyviä kun heillä on sitä ja tätä ongelmaa ja siitä huolimatta kestävät selvin päin.”
Just noin. Ja tuohon menestyksen tunteeseen antaa boostia vielä nämä:
-
Toisten vastoinkäymisistä iloitseminen. Esim. serkun naama loisti kuin Naantalin aurinko kun (silloin kun vielä painoi around 110 kg eikä 130 kg) selosti Ahtisaaren lihomista Pakistanissa ja silloin kun Antero Kekkonen jäi kiinni rattijuopumuksesta niin uskotteli tekevänsä Antero -nimistä mobiilipeliä. Kun serkku kuuli täällä käydessään erään sukulaisen sairastuneen diabetekseen niin voi sitä onnen ja autuuden virnettä kun hekotteli näin; “heh, heh, onneks mulla ei oo diabetestä”.
-
Suolan kaataminen haavoihin antaa vielä edellistä paljon enemmän kansainvälisen ja dynaamisen menetystätyypin tunnetta. Jos joku sukulainen sairastuisi maksakirroosiin, niin serkku jammailisi kuulokkeet päässä pöhnässä ja tukkisi sairastuneen sähköpostin maksaruokaohjeilla ja kävisi sormi pystyen hekottelemassa asiaa muille ja soittaisi maksakirroosipotilaalle vittuilupuheluita. Itse asiassa yksi sukulaisista hyppäsi Tampereella talon katolta 43-vuotiaana huumeasioiden takia (en tunne yksityiskohtia) ja kuoli - serkku on saanut jammailla yksiössään pikku pöhnässä onnesta soikeana - tosin kuolleille ei voi lähetellä sähköposteja eikä soittaa henkseleidenpaukuttelupuheluita.
Moi!
Kiitos kokemustesi jakamisesta AprillipäivänLapsi ja muutkiin ketjuun kirjoittaneet.
Ainakin minulla herätti erittäin paljon ajatuksia alkaneen raittiuden tueksi. Itse en ilmeisesti ole onneksi vielä sairastunut vakavammin. Toki palautuminen on kestänyt pitkään rankkojen jaksojen päätteeksi. Pelännyt olen pahinta, kärsiessäni alaselkä kivuista tai kuivasta ihosta/ pahasta ihottumasta ja kutinasta, puhumattakaan infernaalisista vatsa kivuista. Nämä oireet kuitenkin olivat hetkellisiä ja häipyivät onneksi melko pian juomisen lopetettuani.
Ja ovat siis pysyneetkin poissa nyt, kun olen alkoholista pidättäytynyt.
Luulen, että itse toimin viime hetkillä ennen pahempaa. Lääkärin lausuntoa minulla ei asiasta ole, mutta yleisesti koen olevani terve ja voivani hyvin.
Tsemppiä sinulle ja muista, että olet kuitenkin onnekas, kun sinulla on edelleen mahdollisuus nauttia elämästä!
Heissan, tästä kirroosista eli uudesta tuttavuudestani ajattelin avautua! Mulla tää kirroosi tuli 8 vuoden pämppäämisen jälkeen! Olin ollut " istumassa " 6 vuotta ja ajattelin että voin huoletta juopotella seuraavat parikymmentä vuotta kunhan olen ensin saanut kotini ja muut siihen liittyvät asiat kuntoon sekä akan hommattua itselleni! No kaikki nuo edellä mainitut sain tehtyä joten oli aika alkaa tehdä läheisempää tuttavuutta tämän alkomahoolin kanssa, siis todella läheistä! Alkuun mä join pelkkää kaljaa ja gambinaa kunnes siirryin läheiseen kippolaan jatkamaan sukellusveneiden parissa, eli viskipaukku tiputettuna kaljatuoppiin! Tää touhu alkoi kuitenkin mennä kiville jo melko pian koska ei meikäläisen budjetti kestänyt tota jatkuvaa alkon ostamista ja kapakassa istumista! Niinpä aloin tekeen sitten kotiviiniä tai pelkkää kiljua alkoholin tarpeen tyydyttämiseksi, eli suurin osa rahoista meni pelkkään alkomahouliin ja kun rahat loppu niin sitten otettiin omasta tonkasta lisää ja yleensä näitä kaikkia yhtä aikaa! Juomisen mä sain yleensä loppumaan loiventamalla tai sitten olin pilleripöhnässä pari päivää jonka jälkeen ei enää vieroitusoireita tullut! Asiat alkoi meneen pieleen siinä vaiheessa kun nää loiventamiset ei enää auttanutkaan ja pillereitäkään en saanut mistään hankittua huonon kuntoni vuoksi ja osin omasta haluttomuudestanikin koko touhua kohtaan, halusin vaan eroon koko paskasta eli pään oli oltava sumeena aamusta iltaan että pystyi edes jotenkin toimimaan eikä tarvinnut ajatella omaa tilaansa hulluuteen asti! No arvaahan ton miten siinä sitten kävi, suorilta jaloilta tipuin kanveesiin kuin nuijalla lyötynä ja ambulanssi miehet tuli laittaan tippaa sun muuta mulle kun emäntä oli soittanut ne paikalle, sairaalaan en silloin lähtenyt mutta juominen loppui siihen eikä mulle tullut edes mitään oireita tästä lopettamisesta joka on jo melko ihmeellistä, kai ne kaikki sotkut tuolla päässä purkautui siihen viinakramppiin jota oli kuulemma kestänyt kymmenisen minuuttia! Lopettamisesta oli kulunut ehkä viikko niin mulle tuli aivan hirvee ripuli, mitään ei voinut syödä koska kaikki tuli hanurista pihalle saman tien tai pahimmassa tapauksessa housuun! Ripulista selvittyäni mun maha turpos ihan järjettömän kokoiseksi eli ei mikään muu auttanut kun lähtee näyttään sitä lääkärille, terveyskeskukseen menin ja sieltä lääkäri lähetti mut suoraan ensiapuun ja nää laitto mut osastolle sanomalla että sä et lähde nyt mihinkään vaan tulet meidän mukaan! Siellä sitten tutkittiin kolmen päivän aikana kaikki mahdollinen ja otettiin nestettä pois mahasta 7 litraa ja annettiin ravintoliuosta suoraan suoneen muutama pussillinen, jonka jälkeen mä sanoin lähteväni kotiin kun ne yritti laittaa mua tarkkailuun toiseen sairaalaan! Eli kotiini tulin sairaalan papereiden kanssa jossa luki diagnoosina maksakirroosi, mahatulehdus ja maksan vajaatoiminta sekä anemia sun muuta! Tästä on nyt 3 kuukautta aikaa ja voin kertoa että on jokseenkin veemäinen tauti kaikkine lieveilmiöineen eli kaikki nämä on mulla mennyt remonttiin : Ruokailu : sun on syötävä aina samaan aikaan koska lääkkeet pitää ottaa ruuan kanssa! Alkoholi tai muut nupinsekottajat : Kielletty ehdottomasti, jos juot tai otat nappeja niin oot taas letkuissa alta aikayksikön ja voi olla ettet tuu enää koskaan takaisin tai sitten sekoat nupistasi totaalisesti, vajaakuntoinen maksa kerää kuona-aineita elimistöösi niin ne pistää sun nuppis nappien vaikuttavien aineiden kanssa siihen kuntoon että voit mennä pahimmillaan koomaan! Kivut : Ei mene päivääkään ettei jotain paikka särje, vatsakipu on päivittäistä ulottuen selkään asti ja jalkoja särkee pienenkin kävelyn jälkeen + maha on sekaisin vähintään kerran viikossa! Liikunta : Pakollista että saat kuntoasi parannettua ja veriarvot kohdalleen mutta seurauksena on jokseenkin tukevat jalkasäryt eli goodbye yöunet! Seksi : Petipuuhista ei tule mitään koska vatsa on jatkuvasti kipeä ja taudin vuoksi harvemmin tekee edes mieli sillä testosteronitaso on aivan minimissä! Ruokavalio : Ei rasvasta ruokaa ettei se keräänny maksaan, ei suolaa ettei tule nestettä mahaan, hedelmiä ja vihanneksia vaan niin paljon kuin sielu sietää ja vitamiini pillereitä päälle, vettä saa juoda 1,5 Litraa päivässä ja siinä se, hedelmien ja ruuan nesteet kuuluvat tuohon 1,5 Litraan eli jano on koko ajan! Eli summa summarum, eipä olis kannattanut juopotella niin vois ainakin syödä ja juoda ja naida silloin kun huvittaa, olihan se välillä hauskaakin mutta ei tämän paskan arvoista missään nimessä, mitään et voi tehdä ja joudut elämään kuoleman pelossa joka päivä eli ei ole mukavaa ei!
Mitä tuohon nyt sitten osaisi sanoa, ei yhtään mitään muuta kuin kamalaa. Toivottavasti kivut joskus hellittää ja olo paranee, tsemppiä sulle paljon toivotan.
Olen nyt juonut tarkalleen kolme vuotta. Pääasiassa pelkkää viiniä, mutta sitä on mennyt puolesta kolmeen pulloa päivässä. Suuristakin määristä huolimatta ei juomiseni ole ollut humalahakuista, ennemminkin oireiden mukaista “hoitoa”. Huonoa sellaista. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jonka lääkitystä ei hankalan oireiston ja vasteen vuoksi ole saatu hallintaan. Juomiseni alkoi turhautumisesta vaikeaan oloon sekä eläkkeelle joutumisen hyödyttömästä olosta. Juominen auttoi suoraan lieventämällä tuskaista tilaani ja oli ensimmäinen “toimiva lääke”. Sen seurauksena ovat pikkuhiljaa alkaneet ensin rytmihäiriöt, muisti- ja keskittymisvaikeudet, vatsavaivat ja viimeisimpänä neuropaattiset oireet. Kädet eivät tahdo toimia aamuisin lainkaan ja joka paikka on kankeaa kovien särkyjen kanssa. Veriarvot ovat olleet kuitenkin lähestulkoon normaalit, vain muutamien yksiköiden heittoa. Lääkärille en alkosta puhu, sillä tiedän mitä on hoitojeni tulevaisuus, jos kaksoisdiagnoosin saan. Pelkään kuitenkin jo etukäteen, miten saan hoidettua sairauksiani, kun myös mielenterveysongelmaisia kohdellaan kuin saastaa. 
Haluaisinkin nyt teiltä ohjeita, kuinka lopettaa ilman rajuja vieroitusoireita eli loiventaa? Itselläni ei ole alkoholista yli kolmen vuoden takaa juurikaan kokemusta ja nyt on pakko lopettaa, yksin.
Kiitos etukäteen avusta!
Juu, ei tuollaisia tupladiagnoosseja kannattane hankkia kun vaikutat vielä aivan järkevältä realistiselta immeiseltä. Molemmissa tapauksissa olet saastaa ja kun tuo vielä yhdistettäisiin niin avot!
Ensimmäisenä kannattaa nyt todella paneutua tutustumiseen alkoholismisairauteen. Tietoa on kyllä yllin kyllin.
Kait joltain onnistuu loiventelukin, mutta minun tapauksessani se ei kyllä onnistu muuten kuin lopettamalla käyttö tykkänään.
Mutta kuka kieltää kokeilemasta lopettamista vähitellen.
Varmaan sellainen tarkka juomisen seuranta olis hyvä aloittaa.
Mä olen tältä palstalta pannut merkille, että kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät ovat kyllä todella vaikeuksissa lopettamisensa kanssa, johtuu varmasti sairauden luonteesta kuten myös alkoholismisairauden luonteesta.
Loiventelu joo
Minä olen raitistunut AA:n myötä jo kolmannen kerran elämäni aikana. Kaikki mahdolliset itsekusetusmenetelmät on kyllä kokeiltu ennen AA:ta ja vielä sen aikanakin.
Tsemppiä ja kirjoittele tänne!
Varpunen kirjoitti
Kai se loiventaminen on sitä, että vähentää päivittäistä juomista pikkuhiljaa. On vain asetettava tavoite, kuinka monen päivän päästä juo viimeisen ryypyn. Ja nykyisestä ryyppyjen määrästä sitten laskettava vähennyslaskua käyttäen päivittäin juotava vähenevä määrä.
Kirjoitin teoriaa, kun itsellä ei ole yksin ja loiventamalla lopettamisesta kokemusta.
Hyvä kun kirjoitit, ei ole pakko lopettaa yksin.
Tänään et ole yksin
Kiitos teille tuesta ja avusta! Olen ollut juomatta nyt lähes viime kirjoittamisesta asti. Lopetin varovasti ensimmäisenä päivänä kolmella desillä viiniä, seuraavana pari olutta ja kolmantena yhden deliriumin ym. pelossa. Aloitin yhtäaikaa myös B12-vitamiinin 1mg (40 000% vrk annos), jotta voisin korvata mahdollista puutostilaa. Nyt siis raittiina ja olo on hyvä. Jännitänkin seuraavaksi sairauteeni kuuluvien tunnetilojeni voimakkuutta ilman alkoa. Kuitenkin olen iloinen, että minulla on mahdollisuus ehkä pysäyttää tulevat hermostovauriot. Se tietenkin tarkoittaa, että pysyn raittiina, mutta en ihan täysin luota itseeni. Kyse ei ole vain halusta juoda, vain saada vaikeat tunteet hallintaan, kuten ahdistuksen ja esimerkiksi levottomuuden. Järjetöntä kuitenkin on se, että alko aiheuttaa itsessään molempia. Olen siis tavallaan kiertänyt kehää, kaivamalla samalla maata jalkojeni alta. Olin todella iloinen, että sain teiltä niin nopeasti vastauksia ja ne tuntuvat täysin välittömiltä. Alan seuraamaan keskusteluja jo omaksi tuekseni. Tämä on ensimmäinen paikka, jossa uskaltaa puhua ja saa vielä ymmärrystä. Kiitos!
Varpunen kirjoitti
Siksipä eläkäämme tätä päivää, raitista jatkoa sinulle!
Tänään et ole yksin
Tervetuloa kirjoittelemaan tänne. Ja hieno juttu että olet onnistunut jo vähentämään alkoholia. Ehkä se tosiaan onkin viisasta loiventaa ja syödä vitamiinia paljon ettei joudu sairaalaan. Ja hyvä homma että kykenet hallitsemaan juomisen.
Minä en kyennyt sen jälkeen kun olin yhden oluen ottanut oli pakko saada niin paljon, että jokin tietty raja ylittyi.
Kun raitistuin jouduin hakemaan mielenterveysasemalta apua, ja onneksi sain pitkän psykoterapia jakson jota kesti usea vuosi. Sen rinnalla tietenkin AA.
AA on siitä hyvä paikka, kun siellä ei tarvi pelätä että lääkkeitä määrätään. Eikä tiedot mene terveysasemalle tai muualle, se on täysin suljettu ryhmä, siellä kerrotut asiatkin (ainakin teoriassa) pitäisi jäädä sinne. Ei varmaan kaikissa ryhmissä toimi niin, mutta olenkin sanonut että arkaluontoiset asiat on hyvä puhua luotetun AA-ystävän kanssa. Puhua kannattaa alkoholismista ja siitä mitä se aiheuttaa niin ei ole epäselvää miksi sinne tuli. Eikä siellä tarvi sanoa omaa nimeä, voi keksiä nimen.
Minulle AA oli paras paikka kun en luottanut kunnan terveyaseman apuun.
Kyllä se on niin, että parasta on itse aina ottaa asioista selvää vaikka maallikko onkin. Siis kannattaa sunkin perehtyä näihin molempiin sairauksiin perinpohjaisesti tähän tietopuoleen. Tästä kaksisuuntaisesta en tiedä muuta kuin että välillä mennään ylös ja välillä alas, mut jos ajatellaan ihan tavisimmeistäkin niin noinhan se menee varmaan kaikilla. - Elokuvissa on kyllä nähnyt varsinaisia persoonia, jotka ko sairautta ovat poteneet, joten tietopuoleni rajoittuu siihen.
Mutta kun tää alkoholismi on sellainen tauti, että se saa pahaa jälkeä varmasti aikaan tuossa kaksisuuntaisessa, what ever it is. Yksi nimimerkki X käy ajoittain kirjoittelemassa täällä, hän kärsii myös kaksisuuntaisesta. Tarinan kulku on seuraavanlainen. X saapuu palstalle siipi aivan maassa, onnettomana ja kurjana. Hän hakeutuu myös ammattiauttajien pakeille ja kirjoittaa tänne joka päivä ja kertoo kuinka raittius lähtee etenemään. Kaikki lähtee hiljalleen parempaan suuntaan ja ammattiauttajien pakeilla käynnitkin helpottavat oloa. Vähitellen kirjoittaminen harvenee ja kuukauden parin päästä lakkaa kokonaan. - Tässä vaiheessa raitis elämä onkin noussut jo päähän ja siellä X viuhtoo täysillä elämässään, eikä käsitä, että homma ei todellakaan ole vielä hanskassa. Sitten vielä mukaan tulee sopivasti tämä kaksisuuntainen, niin jo vain, molemmat täydentävät toisiaan ja seuraavan kerran kuulemme X:stä, kun hän palaa jälleen kerran palstalle siipi maassa.
Järjen kanssa alkoholismilla ei ole mitään tekemistä!
Siks kun sä nyt Varpunen vaikutat tolkun ihmiseltä, niin tutustu molempiin sairauksiin tarkasti ja pidä vaikka päiväkirjaa missä mennään. Sellainen päivittäinen itsetutkiskelu. Kun se on alkoholistilla vaarana repsahtaa silloinkin kun asiat menee hyvin ja elämä luistaa.