Elämä kuntoon?

Olen alle kolmikymppinen nuori nainen.

Valmistuin muutama vuosi sitten ammattiin ja muutin töihin vieraalle paikkakunnalle. Jo ennen tätä olin muuttanut etelä-suomeen opiskelemaan pohjois-suomesta.

MInulla on koko nuoren aikuisuuden ajan ollut ongelmia liikasyömisen ja juomisen kanssa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Jokin aika sitten sairastin keskivakavan masennuksen johon kuului myös pitkä sairasloma töistä. Sittemmin paranin ja vuosi sitten aloitin terapian ja masennuslääkkeet.

Terapian ensimmäiset 4 kk onnistuin olemaan täysraitis (join vain ykkösolutta). Sitten viime jouluna otin yhden glögin pikkujouluissa ja siitä se taas lähti. Kevätpuolella olen harrastanut paljon baari-iltoja viikollakin. On tullut poissaoloja ja muita laiminlyöntejä töissä sekä poissaoloja terapiasta.

Nyt olen kesälomalla. Terapia olisi tarkoitus aloittaa taas syksyllä mutta olen saanut terapeutiltani ukaasin että sitä ei voida jatkaa, jos jatkan alkoholinkäyttöä. Tämä kesäloma on vähän niinkuin koekausi. Ajattelin, että en juo ollenkaan mutta nyt on takana taas muutama juopottelupäivä. Sunnuntaina 4 annosta, maanantaina 15 ja tänä iltana kohtapuoleen 5 annosta. Baarissa tätä kirjoittelen. Viikkoannokseni ovat liikkuneet n. 20-45 annoksessa (tämä on täysi arvio)

Alkoholi on minulle ongelma koska se vaikuttaa fyysiseen kuntooni. Talouteni on myös aika kuralla sen vuoksi. On pikavippejä, luottokorttivelkaa ynnä muuta. Liiallisen syömisen ja juomisen takia myös painoni on aika huonolla tolalla. (Painoindeksini on 36 eli vaikea ylipaino, tarkistin juuri.)

Miten saisin elämäni taas kuntoon. Yritänkö lopettaa juomisen itse vai keskeytänkö terapian ja menen ensi päihdehuoltoon? Myös painolle pitäisi alkaa tehdä jotakin, sain kotona melkoisen saarnan siitä. Juomisen ja liikasyömisen on aiheuttanut ehkä yksinäisyys paikkakunnalla, missä teen työtä, ja luonteeni. Myös pitkäaikainen parisuhde on nyt katkolla, osin juomiseni takia.

Tällainen on minun tarinani, kohtalotovereita, kommentteja? Luulen, että minulle oikea vaihtoehto olisi täysi lopettaminen ainakin terapian ajaksi (1-2vuotta)

Eräässä lukemassani kirjassa oli juuri sinun kertomaasi vastaava tosikertomus nuorehkosta suomalaisesta naisesta jonka ongelmana oli sekä liika syöminen että liika juominen, sekä masennus.
Painoindeksi oli jossain 40 kieppeillä ja juomisenkin aiheuttamat terveyshaitat painoivat. Häntä auttoi terapia, ja osaava terapeutti. Lääkäri osasi sanoa heti kättelyssä oikeanlaisen lauseen “kuule, sinun ei tarvitse näyttää tuolta”. ja kipinä toipumiseen lähti siitä.

Tarinasi kuulostaa tutulta minulle koska itselläni on myös ollut taipumusta ns. jojo-lihomiseen, eli rasvakerros paksuuntuu etenkin talven mittaan. Itse harrastan tosin aika rankkaa liikuntaa mielelläni, joten painoa on helppo myös pudottaa sitten kun todella on tarve.

Myös minun talouteni on kuralla suurien luottojen (jotka on käytetty tosin lähinnä matkusteluun, vaatteisiin ja mukavaan elämään eikä niinkään ryyppäämiseen) takia, mutta toisaalta se on vain maallista. Raha on vain paperia tai numeroita pankkiautomaatin näytöllä, sitä tulee ja menee koko ajan. :slight_smile:
Tärkeämpää on oma itse ja oma olemus: sekä ruumis että sielu.

Nauti kesälomasta raittiina ja harrasta vaikka kävelyä ja muuta kevyttä ulkoilua, jos et ole urheilullinen muuten. Kävely on oiva liikuntatapa: se sopii lähes jokaiselle, on terveellistä, tehoaa loistavasti mm. masennuslääkkeenä sekä painonhallinnankin apuna.
Hyvää kesää toivotan koko sydämestäni.

Mikä kirja se oli? Kiinnostaisi lukea.

Anja-Koski Jännes : Miten riippuvuus voitetaan. (Otava 1998)

Oikein hyvä kirja, sillä tässä juuri vertaillaan monia eri riippuvuuksia ja niistä toipumista, mukaanlukien myös ahmimishäiriöt ja ruoka-addiktiot. Pääosassa toki jälleen alkoholismi, kuten sopivaa onkin.

Mielenkiintonen kirja syömishäiriön tai hiilihydraattiaddiktion kannalta saattas olla myös
Jonsson, Bitten: Sokeripommi - irti sokeririippuvuudesta (Tammi 2005)

mua tuon tyylinen kommentointi lähinnä ärsyttää, ehkäpä juuri siksi että sain aika rankkaa palautetta vasta äidiltäni. Kukapa sitä totuutta haluaisi kuulla ja varsinkaan omalta synnyttäjältään. Ylipainoisuuteni on osittain (ali) tajuista kapinaa naiseuden normeja vastaan (=siis että on oltava hoikka ja piste).

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutta minusta viestin ydin on sanaparissa ei tarvitse . Siis on valinnanvapaus näyttääkö siltä vaiko ei.
Se on vähän sama asia kaikista riippuvuuksista eroon pääsemisessä. Minun ei tarvitse juoda enää, minun ei tarvitse tupakoida enää.

Jotkut selittää kapinoivansa jotain vastaan ryyppäämälläkin tai polttamalla tupakkaa. Mitä ihmeen kapinaa on oman terveytensä vahingoittaminen. :frowning:

Ne voi olla vapautumisen kannalta hyvin tärkeitä sanoja: ei tarvitse, ei ole pakko enää. On vaihtoehtojakin. :slight_smile:
Riippuvuus on pakollisuutta, vaihtoehdottomuutta.

Hei Agga!

Minulle tulee tarinastasi mieleen sellainen vanha sanonta, että niin pahaa ongelmaa ei olekaan, ettei sitä juomalla saisi vielä pahemmaksi. Ongelmajuominen pahentaa jo olemassa olevia, usein ihan normaaliin eleämänkulkuun kuuluvia vastoinkäymisiä ja tuo palkkioksi vielä tukun uusia. Näissä asioissa jokaisen on itse löydettävä oma polkunsa, mutta sen voin varmuudella sanoa, että sitä on helpompi etsiä selvin päin :slight_smile:

Voimia sinulle!

Kiitos teille vastauksista.

Viestini ehkä kuuluisi tuonne vähentäjät-puolelle. Tarkoitukseni ei ole 100 % lopettaa alkoholin juomista, sillä viimeisen 4 kk kestäneen “raittiuteni” aikana viime syksynä join kuitenkin 1-olutta. Eikä sitä tosiaan tullut kiskottua mitään korillista, vaan ehkä jotain max 4 plo kerralla.

Ajatuksenani olisi, että saisin pysyttyä 1-olut linjalla tuon terapian ajan ja sitten voisin (joskus?) tulla alkoholin kohtuukäytttäjäksi. (ehkä toiveajattelua?). Terapiaan voi varmaan nyt ottaa taukoa, jos keskityn nyt vain pääsemään juomisesta. (Terapiassa ei siis hoidettu alkoholismiani vaan masennusta ja yleistä elämäntilannetta.) Terapeuttini on sanonut, ettei hoida alkoholisteja (siis juovia sellaisia) koska heidän kanssaan menee terapia hukkaan

Nyt olen lähdössä kesälomareissuun. Tarkoitus olisi selvitä 1-olut linjalla. 1 kaveri on lähdössä mukaan, eikä tosiaan ole mikään viinasieppo, ehkä saunakaljat ottaa. Sosiaalinen kontrolli vähentää juomistani, yleensä vedän “överit” aina yksinäni.

Kerron mitä tapahtui, kun palaan.

Muutenkin mua ehkä auttaa se ettei kavereissa ole viinasieppoja. Juovat alkoholia mutta suhde siihen on kunnossa ja pärjäävät myös ilman. Jos olis ryyppykaveri/kavereita niin tilanne vois olla vielä pahempi. Olen siis siunattu siinä suhteessa.

Terapeutit ovat kokemuksen kautta varmasti tämän asian huomanneet, alkoholin käyttö terapian aikana ei edistä yhtään mitään. Valitettavan suuri osa lääkityksestäkin menee hukkaan, jos sen aikana käyttää alkoholia. Nk. uuden sukupolven lääkkeet (jotka eivät enää toki uusia ole), SSRI:t, ovat tehottomia jos juominen jatkuu samaan aikaan, eli täyttä hyötyä ei saa terapiasta eikä lääkityksestä. Terapiaan pääseminen alkaa olemaan kiven takana tänä päivänä, joten kannattaa miettiä tarkkaan kumman keskeyttää, juomisen vai terapian :slight_smile:
Onnea ja menestystä! Niin ja hauskaa lomaa!

Lihavoitu jäi kaivelemaan. Lueskelin noita viestejäsi. Alkoholista olisi ainakin hetkellisesti hyvä päästä kokonaan eroon. Mihin tunteeseen alkoa käytät? Masennukseen? Lihavuuteen? Painoa lähtee helposti pelkästään jättämällä kaljan pois. Ensinnäkin alkoholi sitoo nestettä ja toisekseen kalja on mahtava kaloripommi, lisäksi alkoholia nauttineena tulee helpommin napsittua jotain - varsinkin rasvaista. Sitä paitsi alkoholi lisää masennusta. Ja mikä on alkoholin vaikutus mahdolliseen lääkitykseen? En edes arvaile moista.

Ps: 4 ykkösolutta vastaa sitten 2 kolmosta…faktaa tämäkin.

Haleja! Tuhnus

Joo, eikö ole hurjaa! Alkoholinkäyttö on ollut ‘virtahepo olohuoneessa’ myös lääkäreille. Vai ‘pyhä lehmä’? Joku kumminkin, mistä ei puhuta, jos asiakas ei itse asiaa ota keskusteltavaksi. Sinänsä hassua, koska tupakoinnista ovat oppineet sanomaan vaikka olisi jalka poikki.

Kirjoittelen nopeasti kun kaveri odottaa tuossa vieressä. Lomareissulla (lähinnä ulkoilua ollut ohjelmassa). 2 iltaa reissussa on mennyt saunomisen ja parin alkoholittoman /max 0,5 % alkoholia sisältävän siiderin seurassa. Rahakin on säästynyt.

Kiitos taas kommenteista.

Lomamatkan saldo 2 annosta. Nyt kotiin. Jospa tässä yrittäisi loppuloman tsempata

No juu,

heti kun kotiuduttiin lomalta, lähdin sitten baariin ja illan saldo sellaiset 7 annosta. Olisin varmaan juonut enemmänkin ellei rahat olisi loppuneet. Join kaikki rahat mitä lomamatkalta jäi (muutama kymppi). Nyt sitten palkkapäivää odotellessa.

Tuli nukuttua pitkälle iltapäivään. Nyt on olo jo parempi ja kaverille kylään

Miltä tuo tuntuu?

Positiivista on että tulit tähän, etkä hiljennyt.

Omasta alkumatkasta muistan sen, kun join, pakenin aina ja pidin koneenikin kiinni joskus päiviä, jottei olisi tarvinnut myöntää juoneensa.

.

Eipä täällä onneksi tarvitse itseään hävetä. Harvoin tapaa netissä näin kannustavaa ja mukavaa keskustelupalstaa. Yleensä keskustelupalstoilla (ainakin sellaisilla joihin ei tarvitse rekisteröityä) lyödään kuin vierasta sikaa

Olen samaa mieltä kanssasi, noin idean tasolla. Ja noinhan asia ihannemaailmassa olisi. Elän kuitenkin maailmassa jossa laihuuteen liitetään monia muitakin ominaisuuksia kuten seksuaalinen haluttavuus, kauneus, tehokkuus, älykkyys, yläluokkaisuus…haluatko että jatkan? Yhden yksilön on kuitenkin vaikeaa muuttaa maailmaa.

Tiedostan kyllä tämän yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyden ja olen paljon lukenut kirjoja joissa pohditaan tätä painoasiaa feministiseltä ja sosiologiselta kantilta. Kuitenkin jos laihdutan, tulevat laihdutuspäätöksessäni olemaan mukana sekä ulkonäkö- että terveyssyyt.

Olen itse myös senverran ulkonäkökeskeinen ja tämän yhteiskunnan tuote, etten pidä ylipainoisista miehistä. Kamalaa varmaan, mutta en usko että seksuaaliset mieltymykseni tulevat muuttumaan kovin pian. :slight_smile:

Anteeksi nyt tämä kirjoitus, mutta olin vain rehellinen

tietenkin täällä saa olla sen näköinen kun on, mutta itse henkilökohtaisesti koen, että minun on oltava hoikka jotta pärjäisin tässä yhteiskunnassa