Elämä alkon jälkeen?

Me Lopettajat
1

Hei kaikki!

Haluaisin hiukan neuvoja / mielipiteitä / kokemuksia alkoholinkäytön lopettamisesta.

Olen 29- vuotias nainen, käyttänyt alkoa ajoittain paljonkin (kolme-neljä kertaa viikossa). Nyt olen ollut kokonaan ilman alkoa kk ajan. Mitään vieroitusoireita ei ole ollut (ellei kiukkuisuutta lasketa :confused: )

Olen pohtinut omaa alkon käyttöäni jo pitkään, vuosia jopa. Vanhempani ovat molemmat alkoon meneviä (toinen ollut vieroituksessakin, ei auttanut…) ja olen alkanut itse pohtia alkonkäytön mielekkyyttä ja syitä. En haluaisi seurata vanhempieni jalanjälkiä.

Olen aina yhdistänyt alkon hauskuuteen, sitä otetaan silloin kun on juhlat ja tarkoitus on pitää porukalla kivaa. Kuitenkin yhä enenevissä määrin olen tissutellut myös yksin ja käynyt myös baarissa juomassa yksin. Tämä minua on alkanut mättää, että miksi. Mihin minä sitä alkoa oikein tarvitsen?

Aviomieheni käyttää edelleen alkoa (enkä minäkään voi vielä puhua lopettaneeni, kun vasta kk takana) ja minua huolettaakin meidän yhteinen tulevaisuutemme - voiko alkoton ja alkollinen olla yhdessä?

Entä mitä käy kaveripiirille? Tunnen tasan yhden ihmisen joka ei käytä alkoa. Menetänkö kaikki kaverini?

Mites juhlat omassa kodissa? Jos on esim. tuparit / synttärit / uusi vuosi porukalla ja kaikki muut juovat, paitsi minä - voinko sanoa suoraan ihmisille, kun juominen alkaa mättää, että lähtekää himaanne? :smiley:

Miten elämänne on muuttunut lopettamisen jälkeen?

Kiitos kovasti kaikille vastauksistanne jo etukäteen, kiva että on tällainen paikka, jossa pohtia näitä asioita.

Oranssi katti

2

Olen ollut vähemmän aikaa ilman alkoholia kuin sinä, repsahtanutkin tässä välillä…silti haluan ajatella-että se on loppu. Tämä on toinen kerta, kun yritän eroon viinasta. Minun mielessä pyörii samantapaisia kysymyksiä ja sehän se on kun niihin ei ole vain yhtä vastausta. Itse olen tässä parin päivän sisällä tajunnut, että nyt on tärkeintä vain lopettaa alkoholinkäyttö elämästään… terve tuloa. Tehdään päivästä yhdessä päihteetön! :slight_smile:

3

Tervetuloa palstalle OranssiKissa (ihana nicki muuten)!! :slight_smile: Ja onnittelut ensimmäisestä kuukaudesta, se on useita kertoja viikossa juoneelle jo tosi hieno alku!

Tuo kiukkuisuus häviää ajastaan, jos vain maltat jatkossakin olla lepyttelemättä itseäsi alkoholilla. Tekstistäsi ei käynyt täysin ilmi, että haluatko raitistua kokonaan, vai kokeilla vielä joskus kohtuukäyttöä. Miettimistaukokin tekee kyllä hyvää. Jo kolme kuukautta ilman tekee ihmeitä aivokemioille, ja olikohan se nyt puoli vuotta, kun niiden pitäisi olla ennallaan. Jälkimmäisen voin muistaa väärin. Mutta olen kuullut sellaista, että jos oma alkoholinkäyttö mietityttää, niin se kolme kuukautta olisi hyvä koeaika ja sen jälkeen voisi harkita uudelleen käytön sekä raittiuden hyviä ja huonoja puolia.

Ajatusmaailman muutokset vievät kyllä vielä pidempään, mutta tämä on asia, jossa maltti todellakin palkitaan. Alkoholin tuoma pikahauskuus tai helpotus ei ole mitään verrattuna siihen mielenrauhaan, jonka pidempi raittius tuo tullessaan. Hankalaahan siinä tietysti on alussaolijalle se, että pidempi raittius vähän niinkuin vaatis sen, että siinä välissä ei sitten tissutella… Mulla on pian kolme vuotta tätä uutta tietä kuljettuna ja siihen mahtuu yksi retkahduskin mukaan, reilu vuosi sitten vedin oikein kunnon yrjökännit. Ei ollut hauskaa, eikä olo helpottunut, joten koin homman aika turhaksi ja sen jälkeen on raittius maistunut pääasiassa hyvältä. Ja edelleen paranee…

Parisuhdeasiassa ja kotona toisten juomiskysymyksessä en osaa auttaa, koska mulla mies lopetti samaan aikaan kanssani, eikä meillä ole oikein koskaan pidetty mitään bileitä. Se muutos miun elämässä on tapahtunut, että minua ei enää kutsuta toisten bileisiin, mutta alkuharmituksen jälkeen en ole kokenut menettäväni siinä mitään merkittävää. Kaverini ovat pysyneet joittenkin välihankaluuksien jälkeen kavereina ja ystävyyttähän tämmöinen pikkujuttu ei pysty kaatamaan. Olen käynyt viettämässä selvinpäin iltaa erään ystäväni kanssa, hänen kanssaan tuli ennen aina juotua, nyt teemme aina hyvää ruokaa ja juttelemme ja nauramme, mutta selvinpäin! Ja se on muuten paljon hienompaa niin! :slight_smile:

Mulle alun teki tosi helpoksi se, että miehenkin lopettamisen ansiosta pystyin tyhjentämään koko talon ja lähialueetkin kaikesta alkoholiin viittaavastakin. Mutta toisenlaisiakin tapoja on. Itsestähän se kaikki on kiinni.

Tulipas pitkä tervehdysteksti, ei kai haittaa… Innostuin vain siksi, kun juomisesi kuulostaa niin kovin samanlaiselta, kuin minunkin.

Tsemppiä raittiuteen tai taukoon, tai mihin nyt pyritkään! :slight_smile:

4

Mahtavaa - kiitos Mirtillo ja Marinamuru vastauksistanne!

Kyllä mulla ajatuksissa olisi lopettaa kokonaan. Olen aikaisemmin ollut sellaisen kolmisen kk juomatta (treenasin) ja silloin se ei vielä tehnyt tiukkaakaan. Tosin asiaan vaikutti se, että asuin helvatan kuusessa, missä en tuntenut ketään ja kukaan ei näin ollen siis ollut houkuttelemassa juomaan.

Sittemmin tilanne on hiukan muuttunut…

Mieheni on itsekin pohtinut näitä asioita ja sanoi, että voisi lähteä kelkkaan pikkujoulujen jälkeen (eli ensi viikolla) joten saa nähdä raitistukaanko yhdessä. Sehän olisi ihan ideaali tilanne.

En ole koskaan juonut niin, että olisin joutunut esim. jättämään työpäivän väliin. En ole myöskään juonut luottokorttiani, autoa tai muutakaan alta pois. Mutta olen kyllä oman osuuteni maailman viinoista kuluttanut.

Aloin jopa miettiä, että hankkiudunko eroon kaikista shampanja- ja viinilaseista, että ei olisi edes mitään asianmukaisia laseja, joista juoda :laughing:

Viime päivinä olen kyllä ollut kuin ärsytetty ampiainen ja mies on tietysti saanut kaiken sen kestää… Kumma kyllä joka ilta saan silti suukon ja hyvänyön toivotuksen, en ole vielä onnitunut ajamaan miestä mäkeen… :blush:

Täytyy yrittää vaan ajatella tätä asiaa kai päivä kerrallaan - eikös “ne” niin neuvo tekemään? Olen kyllä miettinyt myös jossain ryhmässä käymistä, mutta kynnys tuntuu pirun korkealta.

5

Hei,

Itselläni asiat ovat alkaneet jotenkin omineen asettumaan urilleen. Minun on pitänyt tehdä asioiden eteen oma osuuteni, mutta toisaalta näen että periksiantaminen on ollut avainsanana. Minun pitää uskaltaa päästää naruista irti, jotta minä pystyn toipumaan. Toipumisessa ei olekaan kyse siitä, minkälaisen työpaikan onnistumaan hankkimaan, ei puolison löytämisestä, ystävien mielipiteistä tai perheestäni. Kyse on minusta. Minä en voinut juodessani hyvin, enkä pitkään aikaan vielä raittiuden alussakaan. Mutta kun itse toivun tulevat nuo muutkin asiat sitten mahdollisiksi saada. Ne asiat, jotka ovat minua varten. Ei tarvitsekaan saada kaikkea. Vähän onkin enemmän.

Mitä juoviin ystäviin tulee, niin itselleni oli aluksi äärettömän vaikeaa suhtautua heihin. Myös itselläni kaikki kaverini nivoutuivat pääasiallisesti pullon ympärille. Heistä irtipäästäminen oli valtavan vaikeaa. Koin järkyttäviä syyllisyyspuuskia siitä, että irrottauduin heistä. Mutta nyt koen, että se on ollut tarpeen. En tiedä onko heillä alkoholiongelmia, eikä se ole minun asiani sitä ratkoakaan. Sen tiedän, että on se niin kosteaa ympäristöä, että minun on itseni takia parempi keksiä toisenlaisia aktiviteetteja, kuin siinä porukassa pyöriminen. En enää hyppää kaivoon toisen perässä, vaikka se väittääkin että siellä on runsaasti vettä. Sieltä tarvii vielä tikkaat, jotta pääsee pois.

Se valtava tyhjiö, joka pullon hylkäämisen jälkeen tuli, on alkanut täyttymään pikkuhiljaa. Ei ole ikävä niitä olotiloja juoma-ajalta, ei yhtään.

6

No minä asun edelleen hevonkuusessa, joten houkuttelijoita ei liiemmin näy! :laughing: Eikä noihin houkutuksiin täällä muutenkaan juuri törmää.

Tuo olis kyllä hieno juttu, jos miehesi lähtisi mukaan! Mulle mies on ollut ehdottomasti tärkein tuki raittiudessa, muita tukia mulla on ollut perhe ja ystävät, sekä tämä plinkki. Näillä olen pärjännyt.

Kuulostaa edelleen tutulta, minäkään en juonut asioita pilalle, mutta joka tapauksessa liikaa kuitenkin. Mulla tosin asia on sikäli eri, että olen pitkäaikaistyötön, itse käytän itsestäni nimitystä elämäntapatyötön, koska en haluakaan töihin.

Ja jälkimmäiseen sen verran, että minä heitin raitistuttuani meidän ainoat “viinilasit” menemään… Lainausmerkeissä tuo siksi, että ne olivat sellaiset muovilasit, jotka joku antoi meille häissämme, ne olivat sellaiset ei-tavanomaiset häät, joten muovihärpätyslasit sopivat tunnelmaan mainiosti… Joka tapauksessa, nekin saivat lähdöt, kun siivosin alkoholia pois elämästäni. Heitin jopa pullonavaajat menemään, ajattelin että enpä varmaan tule limua kruunukorkkipulloissa ostamaan.

Päivä (tai tiukoissa tilanteissa hetki…) kerrallaan on hyvä ohje. Sen enempään ei tarvitse kenenkään pystyä.

7

Shamppislasit voisin hävittää, ne ovat vanhat ja totta puhuakseni niihin liittyy todella vahvasti se juomisen tunne. Kun vain näenkin ne tuolla kaapissa niin tulee mieleen hetket, jolloin niistä on juotu kuplivaa - eikä se ole ihan vähän se.

Viinilasit meillä on yhteiseltä reissulta, kauniit ja isot, joita olen varjellut. Niitä en raaskisi heittää mäkeen - ehkä alan juomaan mehut ja vedet niistä, että tulee jotain muuta yhteyttä :smiley:

“Suurta keskustelua” emme ole vielä alkosta mieheni kanssa käyneet. Olemme asiasta puhuneet vähän, mutta itsessäni on tunne, että olisi pakko puhua suoraan kaikki mielessä olevat asiat. Olisi tavallaan tunnustettava, että “mulla on ongelma, etkö näe sitä vai etkö halua nähdä” ja selitettävä auki näitä tuntemuksia tämän päätöksen takana.

Mies kysyi multa tuossa yksi ilta, että aionko lopettaa kokonaan. Kysyin, että mitäs sitten jos aionkin, onko se huono asia. Sanoi, että ei tietenkään ole huono asia. Keskustelu jäi kuitenkin ikään kuin leijumaan ilmaan, ilman minkäänlaista päätöstä. Kysymys vaikutti mielestäni siltä, että mies pelkää minun lopettavan kokonaan… Tiedä sitten.

Ikzu - kiitos vastauksestasi myös sinulle. Kiva, että täällä on elämää ja saa “jutella” asioista :slight_smile:

Märkää tuntuu olevan tuo kaveripiiri täälläkin. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikki tapaamiset on pulloon liittyviä. Olisko kerran pari ollut jonkun toisen kaveripariskunnan kanssa ihan puhdas illastaminen ilman alkoa.

Kerroitteko kenellekään (kavereillenne / perheellenne) raitistumispäätöksestänne? Itse en ole kertonut, enkä oikein tiedä miten kertoa tai miksi kertoa. Hiukan mietin juuri noita pippaloita - sellaisia on ollut tapana järjestää aina silloin tällöin. Silloin varmasti pitää ilmoittaa, että älkää tuoko lahjaksi viinaa… Mitenhän sekin otetaan vastaan. Varmaan luulevat, että olen raskaana :mrgreen:

Baareilu pelkän baareilun ilosta tuntuu typerältä. Miksi mennä johonkin tilaan, jossa ihmiset kittaavat ylihinnoiteltua alkoholia sisuksiinsa, mahdollisesti kaatavat osan siitä päällesi ja kenties käyttäytyvät aggressiivisesti ja häiritsevästi sinua kohtaan? Mitä se antaa ihmisille? Mitä ihmettä se on antanut minulle?

Kai se sitten oli kivaa. Järjetöntä.

8

No mutta! Vesilinjallahan pärjää vallan mainiosti, jos musiikki on hyvää ja tanssilattialla on tilaa. Turhaa niissä paikoissa on hampaat irvessä pilkkuun asti roikkua. Tanssii vaikka nonstoppina siiheksi kunnes lattialta löytyy ensimmäinen märkä lätäkkö lasinsiruineen, ja sitten liukenee paikalta. Kyllä sitä parissa tunnissa saa kaloreita poltettua ihan reippaan lenkin verran! :wink:

9

Minä kerroin aika alussa ja ihan kaikille. Ensin miehelle, sitten perheelle ja lopulta jopa facebookissa. Kaupan myyjänkin kanssa olemme aiheesta jutelleet… :smiley: Tämä avoimuus aiheutti just sen, että kutsuja ei ole sen jälkeen sadellut, ja lopullinen syyhän on se, että eihän niissä bileissä tehty mitään muuta, ku juotiin. Mitäpä minä siellä. Nyt tapaan kavereitani harvemmin ja sillei yksittäin, joukkotapaamisia ei ole ollut. Mutta mulle se sopii mainiosti, olen aina ollut ihminen, joka on viihtyisimmillään kun seurassa on korkeintaan kaksi ihmistä itseni lisäksi.

Jossain vaiheessa hieman kaduin tuota alun avoimuuttani, mutta myöhemmin olen ajatellut, että siinäkin asia meni niinkuin sen pitikin mennä. Minä olen avoin ihminen, ja rehellinen ja halusin kaikkien saavan tietää suuresta elämänmuutoksestani! Ja toisekseen, minusta on mukavaa hieman ravistella ihmisten käsityksiä asioista… Minä join avoimesti ja salailematta ja samalla tavalla raitistuin. Minä vain olen sellainen.

Enkä nyt tällä tarkoita, että muiden pitäisi tehdä näin. Mulla oli mahdollisuus siihen ja tein niin. Jokainen löytää oman tapansa, kiirettä ei onneksi ole! :slight_smile:

10

Enpä tehnyt raitistumisestani ohjelmanumeroa.

Pikemmin varjelin sitä alkuun kuin entisaikain lypsäjä ainoaa lehmäänsä niin pahalta silmältä kuin kateiden loitsuilta.

No niin, tilanteet ovat aina erilaisia, ihmiset ovat erilaisia ja tarpeet ovat erilaisia. Ja raittius tavoitteena ei sekään ole sanan samoin ymmärtämisestä huolimatta kaikille samanlainen.

Siihen, etten asiasta suutani avannut voi johtua siitä ettei tapoihini ollut ennenkään kuulunut nousta estraadille jokaista temppuani hehkuttamaan, siitä että se tosiaan oli alkuvaiheessa niin arka ja hento , se raittiuden taimi, ettei se olisi edes kylmää puhallusta kaivannut horjuakseen.

En ole sittemminkään asiasta mitään elämäkerrallista tarinaa alkanut vääntämään, paremmin on mennyt ihan tavalliseen tapaan elellessä.

Tiedän, monelle se tuo helpotusta ja mielihyvääkin, kun saa nostaa tekemisensä esille ja jotenkin “erikoisina” saada niiden kautta kenties huomiota, miksei vähän arvostustakin.

Eikä se välttämättä sitten paha juttu ole, jos sellainen elämäntapa omalta tuntuu.

Molemmilla tavoilla voi varmasti saada olonsa mukavaksi.

Mutta hätäillä ei kannata, kyllä ne julkilausumat ehtii esittämään sitten aina tilanteen tullen, ja sen sitten huomaa itse milloin on tarpeen kenellekin kertoa ja mitä kertoa.

11

Olen tuore alkoholin lopettaja, päätin sulkea korkin kesäkuun puolivälissä. Kolme kuukautta selvinpäin ja sit sorruin yhtenä iltana juomaan kuus kaljaa, sen jälkeen taas selvinpäin.

Mutta vähän samanlainen lienen ollut kuin sinä. Kavereita tullut nähtyä paljon yhteisissä illanvietoissa ja baareissa, erityisesti minun ja miehen yhteisiä ystäviä ja heitä emme itseasiassa näe oikeastaan koskaan paitsi juodessa. Meillä on ollut tapana myös kutsua muutamaa yhteistä kaveria meille saunomaan, grillaamaan ja ryyppäämään 1-2kk välein ja ne kemut kestää helposti yö 3-4 saakka.

Kyllähän minusta on vähän tylsä ja niuhokin tullut, mutta toisaalta se ei häiritse itseäni ollenkaan. Mies juo edelleen jos haluaa, mutta on tosi iloinen kun minä en enää juo, en ollut aina kauhean ihana kännissä… Mutta samalla huomaan että hän myös kaipaa jo nyt vanhoja aikoja, mm sitä kun meille tuli sitä väkeä kylään. Minä en vaan enää halua pyytää niitä ihmisiä meille ryyppään, koska sillä porukalla ei todellakaan ole juteltu mukavia ja tissuteltu vaan illan päätouhuna on ollut aina vetää viinaa kaksin käsin ja kilpaa! Miksi siis pyytäisin sellasia kotiini, varsinkin kun he tulisivatkin vasta siihen aikaan kun nykysin alan jo jotenkin rauhoittumaan sohvanmutkaan… Meillä on myös pieni koti, niin pieni ettei käytännössä ole mahdollista mennä esim nukkumaan itse kesken bileiden ja jättää muita jatkamaan. En tiedä miten noiden kemujen kanssa käy, en halua sitä väkeä tänne enkä aio juoda, mutta silti harmittaa kun minun takiani mies ei voi pyytää enää meille tuollasia ryyppyporukoita, ellen sitten ole pois kotoa, mutta sekin pitäisi vartavasten järjestää…

Baareissa en enää käy, mutta en ole poissulkenut ettenkö voisi joskus vaikka kuskin roolissa mennäkin mukaan ja lähteä pois sitten jos siltä tuntuu. Illanviettoihin voin ihan hyvin mennä muualle mukaan koska niistäkin pääsee pois, olen ollutkin sekä kaveriporukan illanvietossa että isoissa sukujuhlissa selvinpäin tänä kesänä.

Huomaan että raitis elämäntapa on tuonut elämääni muutakin “raitista”, mm taas lopettelen tupakointia, olen alkanut keskittyyn parempaan ruokaan, enempään ulkoiluun, kaipaan rauhaa… Luonnollisuutta, luontoa, sellaista perus rauhallista elämää. Se on hieman ehkä erkaannuttanut minua miehestä tässä viimeaikoina, tuntuu että olemme nykyisin aika eri planeetoilta. Hän kaipaa yhä välillä kaikenlaista juhlintaa, kapakoita, villimpää elämää ja muuta, kun minua ne ei taas voisi vähempää kiinnostaa! Yhteistäkin touhua onneksi löytyy ja minulla kun on tapana seikkailla ääripäästä toiseen niin ehkä itsekin taas löydän raiteille, ja keksin sen kultaisen keskitien. Siis, ettei tartte ihan hörhöksi heittäytyä kuitenkaan vaikka raittiina ollaankin ja raitistunut elämä ylipäätään on hyvä juttu :slight_smile:

12

En tiedä, tarkoititko rivien välissä minua, kun kirjoitit tuon sanan “monelle”, mutta kommentoinpa nyt tuohon, koska se tuntui siltä. En sanonut, että jotenkin nostaisin raitistumistani esiin, tai esittäisin sitä jonain erikoisena. Minä vain olen avoin. Olin avoin juodessani, olen avoin raittiudessani. En siis ole siinä mielessä muuttanut käytöstäni mitenkään, olen vain jatkanut hyväksi havaitsemallani linjalla. Avoimuutta tarvittaisiin mielestäni enemmän, monissa asioissa, ettei niin monien tarvitsisi kokea olevansa yksin ongelmiensa kanssa, siksi haluan kertoa raittiudestani muuallakin, kuin vain täällä plinkissä. Ja vielä kerran korostan, että tää sopii mulle, ei välttämättä muille.

Jokaiselle nimittäin sopii eri tavat. Mulle sopii avoimuus, Oranssin Kisulin on löydettävä itselleen sopiva tapa. Useimmille taitaa sopia se, että asiasta kerrotaan pikkuhiljaa sopivien tilaisuuksien tullen, alkaen kaikkein lähimmistä. Kaukaisemmille ei tarvitse kertoa ollenkaan, jos ei halua, koska asia ei heille kuulu.

13

Hei kiitos oikeesti tosi paljon kaikille kommentoijille, tuntuu hirveen hyvältä purkaa näitä tuntoja ihmisten kanssa, jotka ovat jollain tavalla samassa veneessä :slight_smile:

Ihana kirjoitustyyli :slight_smile: Samaa minä olen miettinyt, Eino Leinomaisesti pidän salassa tätä asiaa (paitsi mieheltäni) ja koen, että joutuisin vain liiallisen kysymystulvan eteen kertoessani ihmisille. Toisaalta sitten taas on tunne, että jätänkö kertomatta siitä syystä, että saisin pitää takaportin auki - jos raittius ei otakaan tuulta alleen ja jatkan alkon lipittelyä olen se kuoppaan putoaja…

Meilläkin on pieni koti, jossa ei ääniä karkuun pääse - enkä kyllä muutenkaan pidä ihmisistä, jotka mölyävät humalassa yötämyöten, kaikista vähiten omassa kodissani. Vaikka itsekin join muiden muassa pidin kuitenkin aina tolkun päässäni - ärsytti ihmiset, jotka eivät piitanneet tuon taivaallista siinä tietyssä humalansa tilassa. Karistettiin parvekepöydälle, vaikka tuhkakuppi olisi vieressä, laskettiin lasit ja tuopit minne sattuu, mistä ne sitten herkästi potkaistiin nurin, tiputettiin ohi mennen taulu seinältä jne.

Ei meillä usein pippaloida, muutaman kerran vuodessa, mutta kun sekin on aina tehtävä sen humalan kautta. Kavereissa on varmasti ihmisiä, joiden kanssa sitä iltaa voisi viettää ihan selvästä päästäkin, niin miksi se sitten on aina sitä lotraamista?

Tämä on jotenkin surullista. Että kaverit eivät edes viitsi enää pyytää mihinkään, kun ei käytä alkoa. Opiskeluporukassa meillä oli pari alkotonta ja kyllä me muut aina heidät otettiin messiin, he sitten itse päättivät koska oli aika poistua kuvioista. Yleensä se oli siinä vaiheessa, kun muut valui etkoilta baariin…

Olen tuota “tiedottamista” miettinyt, mutta ehkä mun pitää ensin selvittää tämä asia itseni kanssa ennen kuin pystyn sitä muille avaamaan.

Ja mitä tuohon avoimeen juomiseen ja sen lopettamisesta kertomiseen tulee - uskon, että kukaan ei edes tiedä mun juoneen liikaa. He voi ihmetellä, että “kuis sää ny tollee lopetit, ku ei sulla mitään ongelmaakaa oo” ja sitten pitäisi valaista, että niin… olihan siitä sellainen muodostumassa.

Tuntuu kyllä hullulta, että juomattomuuttaan pitäisi selitellä. Ihan sama asia, kun pitäisi selittää jollekin miksi ei polta tupakkaa.

Juu, kyllä täällä on tanssimassa käyty ilman kostuketta :slight_smile: Yleensä nuo kaveriporukan baarivalinnat tuppaa vaan olemaan hiukan enemmän sitä juomista suosivia kuin tanssimaan houkuttavia… Olenpa onnistunut jopa laivalla olemaan juomatta! :smiley: Ja mikäs sen kivampaa, kuin nousta seuraavana päivänä pirtsakkana ja laittaa muille kanssajoraajille viesti “onks tyyny hyvin” :wink:

14

En tarkoittanut, ihan yleisesti ottaen tarkoitin ihan kait samaa kuin sinäkin, eli että itsekullekin sopii oma, yksilöllinen ja erilainen tyyli tämänkin asian suhteen.

Eikä kait toinen tapa oile toistansa parempi.

En minäkään sittemmin ole lopettamistani myöskään salaillut, kun asia alkoi varmasti omissa näpeissä pysymään niin kyllä sen sitten uskalsin aina tarpeen tullen sanoakin. Ja juuri noin se meni kuin Mirtillo mainitsi, pikkuhiljaa sopivien tilaisuuksien tullen.

Eiköhän sen itse sitten tunne milloin tilanne on sellainen että asia kannattaa sanoa.

15

Minusta kyllä alkoholistin raitistuminen on lievästi sanottuna erikoista! :astonished: Ja jopa arvostettavaa.

Tietysti sitten jokaisen henk.koht. asia pitääkö itseään alkoholistina, mutta kyllä raitistuminen minusta yleensä on sen verran hieno asia että se joskus kannattaakin nostaa esiin.

On olemassa jopa erityisiä kokemusasiantuntijoita, joiden duunina on oman raitistumisensa ja toipumisensa esiinnostaminen.

Eikös oman raitistumisen “esiinnostaminen” ole aika oleellinen asia myös vertaistuessa, siten että kukin nostaa oman tarinansa esiin vuorollaan, tasaveroisessa hengessä. :slight_smile:

Olisi aika kummaa kirjoitella tälle foorumillekin, jos ei haluaisi millään tavalla omaa kokemustaan jakaa vertaisille.

Jos se on jonkun mielestä jonkinlaista " mielihyvähakuista huomion ja arvostuksen hakemista", niin sittempähän on.

Minä ainakin annan huomiota ja arvostusta toipumiskokemuksille ihan mielelläni. Saatampa käydä vielä joskus niitä ihan ehdoin tahdoin kuuntelemassa jossain. :slight_smile:

16

Juteltiin eilen miehen kanssa.

Sanoi aluksi vähentävänsä omaakin alkon käyttöään, ei halua vielä puhua lopettamisesta. Lupasi olla tukena ja olla aluksi muutaman kk ottamatta kokonaan. Sanoi tutkailevansa asiaa ja tunteitaan.

Ihan hyvä alku. Sitten on se kääntöpuoli. Mies myönsi, ettei välttämättä halua minun lopettavan alkoa kokonaan, etten jää paitsi kaikista illanvietoista. Ei kai minun alkottomuuteni tarvitse tarkoittaa yksinäisyyttä kotona, kysin. Ei kuulemma, mutta epäili, että en enää viihdy porukassa samalla tavalla. Myönsin näin varmasti käyvän, mutta muistutin, että ollaanhan me oltu kahdestaankin joskus esim. häissä juomatta ja lähdetty siinä vaiheessa kun kaikilla muilla alkoi olla “liian kivaa”.

Keskustelu asiasta on siis edelleen kesken, tokkopa valmista tulee ikinä.

Pohdiskelin eilen juomistani ja sen syitä. Syitä juoda oli mm.

  • tylsyys
  • masennus
  • rentoutuminen
  • kännin tavoittelu (nollaus)
  • tapa

Ei kovin vakuuttavia syitä mielestäni. Meillä oli tässä joku aika sitten todella stressaava elämäntilanne ja mies sanoi, että olen varmaan sen takia myös juonut. Niin kuin on hänkin. Nyt tuota tilannetta ei enää ole, joten pitäisi olla helppo päästää pullosta irti.

Ja tavallaan onkin. Ja sitten taas ei ole. En miellä (vai en myönnä?) itseäni alkoholistiksi. Suurkuluttajaksi, vai mikä lie se sana onkaan, ehkä ennemmin. Onko siinä joku vissi ero?

Puntaroin myös alkon hyviä ja huonoja puolia. Voittaako hyvät ne huonot ja onko alkon käyttö niiden huonojen puolien arvoisia? Miinukselle jäätiin eli mikään ei puolla jatkamaan alkon käyttöä. Ainoa asia minkä keksin oli, että (aito) shampanja on hyvää :wink:

Joo, tästä tuli nyt se kuva, että olen vetänyt kännejä shampiksella :smiley: No en, vain juhlallisissa tilaisuuksissa sitä aitoa on juotu lasi tai pari (oikeasti vain se lasi tai pari) ja se on kyllä niin eri asia kuin kuoharit. Vaan tarvitseeko sen sitten olla alkollista? Kai sitä voisi kilistää hääpäivänä alkottomallakin?

Pistin muuten eilen ne manaamani shampislasit pois :slight_smile: Pienin askelin :slight_smile:

ps. Sisko tulee tänään käymään, ajattelin hänelle kertoa asiasta. En oikein vielä tiedä mitä kertoa ja miten, se jää nähtäväksi.

17

Englannissa on mielestäni kelpo käsitteet:

  1. Alcohol abuser: Juo vaikka kärsisi juomisesta.

  2. Alcohol dependant: Juo jotta ei kärsisi juomattomuudesta.

18

Mielenkiintoiset näkökannat, kiitos niiden tuomisesta esille.

Mitäs jos ei kuitenkaan joka kerta kärsi siitä juomisesta? Minullakin on juodessa ollut niin pirun kivaa joskus - eikä se krappekaan aina tule. Siitä huolimatta haluan lopettaa. Pään sekoittaminen on alkanut tuntua typerältä ja turhalta.

19

Jos laajennetaan hieman…

  1. Alcohol user: Juo koska ei kärsi juomisesta.
  2. Alcohol abuser: Juo vaikka kärsisi juomisesta.
  3. Alcohol dependant: Juo jotta ei kärsisi juomattomuudesta.
  4. Alcohol abstainer: Ei juo koska kärsii juomisesta.

Siinähän se alkoholistin elämänkaari myös samalla lyhykäisyydessään.

20

Viime viikonlopusta selvittiin täysin kunnialla juomatta. Viikko on mennyt hyvin, ei ole edes mielessä käynyt juominen tai alkoholi. Oikeastaan missään mielessä.

Vaan nyt. Tänään. Niin tuskallisen kamala himo lonkeroon, siideriin, viiniin… Päässä käynyt muutaman kerran ajatus “jos vain pari lasillista…” En uskalla lähteä kauppaan, kun pelkään ostavani alkoa.

Kotona on kirkasta, mutta en minä sitä ala juomaan, kun ei ole mitään sekaan laitettavaa. Samoin on olutta, mutta kun en minä sitäkään juo. Alkoholit ovat kaapissa, josta en edes niitä näe, ellen erikseen mene tonkimaan. Ne eivät siis aiheuta tätä tunnetta.

Tunne syntyi vasta iltapäivän aikana. Tietynlainen levottomuus. Tekemisen puute. Tylsyys.

Yritän räpistellä huomiseen saakka ja odotan kellon tulevan yhdeksän - turvaraja, jonka jälkeen en mistään enää saa ostettua vaikka haluaisinkin.

Kuinka säälittävä olen.