OranssiKissa, kirjoitit: Tunne syntyi vasta iltapäivän aikana. Tietynlainen levottomuus. Tekemisen puute. Tylsyys.
Eva Illoinen kirjoitti aikoinaan alkoholistinaisesta kirjan Iltapäivällä tuli levottomuus. En muista, miten kirja päättyi, mutta minulla levottomuus väheni kun pääsin mukaan AA-toimintaan ja löysin sillä tavalla raittiin elämäntavan.
Selvisin!
Eilisilta meni lopulta ihan hyvin. Laitoin viestiä miehelleni, joka on viikonlopun työreissulla. Sanoin, että tekee ihan hirveästi mieli juoda. Hän ei varmaan tiedä miten kovasta halusta oli kyse, koska suhtautui hiukan ohimennen asiaan - mutta kuitenkin niin, että sain itse taas ajattelemisen aihetta. Että miksi ylipäätään tähän lähdin ja mitä tällä tavoittelen.
Viime viikonloppuna tuli kolme kutsua juomaan. Yksi perjantaina ja kaksi lauantaina. Vastasin kaikkiin, että olen päättänyt nyt olla uuteen vuoteen saakka juomatta. Yhdelle kaverille olen kertonut, että mahdollisesti tavoittelen pääsyä alkoholista kokonaan eroon. Siskollekin kerroin ja hän oli yllätyksekseni samoilla linjoilla, joskin ei yhtä vahvasti.
Meillä on kuitenkin toisiimme hiukan huono vaikutus siskon kanssa. Tiedämme miten saada toisen pää käännytettyä ja yhdessä ikään kuin annamme itsellemme (ja toisillemme) usein luvan tehdä jotain, mistä on aiemmin sovittu ettei tehdä. Näin on ollut ihan lapsuudesta saakka ja tiedämme tasan toisemme ketkuilut.
Niinpä estin itseäni lähettämästä eilen viestiä siskolleni. Halusin laittaa juomahalustani viestin, mutta sitten aloin ajattelemaan, että “mitä jos hänkin haluaa juoda - yhdessä me varmasti keksisimme jonkin porsaan reiän, mikä oikeuttaisi meidät siihen”. Niinpä jätin viestin lähettämättä ja keskityin rauhoittumaan.
Ilta meni lopulta hyvin, enkä edes huomannut koska kello tuli sen maagisen yhdeksän. Koko loppuiltana / alkuyönä ei tehnyt mieli viinaa.
Tänään on tulossa eräs kaveri käymään ihan kahvitteluiden merkeissä. Ilta on taas asia erikseen. Tällä hetkellä ei tee mieli.
Lomamuisto - täytyypä etsiä mainitsemasi kirja. Levottomuus on varmasti yleistä - muistan äitinikin siitä puhuneen omalla kohdallaan. Onpa kertonut, että alkoholi auttaa tässä levottomuudessa ja hän voi parmmin keskittyä käsillä olevaan työhön.
AA on käväissyt mielessäni, mutta tässä on edelleen se ristiriita - kun en tunne olevani alkoholisti. Edelleenkään. Viinanhimosta huolimatta. Ajattelen sen niin, että tekeehän laihduttajankin mieli suklaata - onko hän suklaaholisti?
Joku täällä sanoi, että alkoholistilla on kieroutunut suhde alkoholiin, eikä hän voi ikinä nauttia sitä kuten ei-alkoholisti. Tämä on varmasti ihan totta. Tällä perusteella Suomi on täynnä alkoholisteja. Jos humalahakuinen juominen on alkoholismin kriteeri siis.
Hei OranssiKissa, AA:lla on myös ns. avopalavereja, joissa käy esimerkiksi puolisoita tai muita, joita alkoholi koskettaa tavalla tai toisella. Katsoin Googlesta, että huomenna niitä on Suomessa noin 30. Eikä sinua kielletä tulemasta tutustumaan muuhunkaan ryhmään, vaikka et kokisikaan olevasi alkoholisti.
Ongelmasyöjillä on jo omia vertaistukiryhmiään, niin kuin huumeriippuvaisillakin.
Raitista viikonloppua!
Sunnuntaia - ilman krapulaa! 
Selvisin siis täysin kunnialla viikonlopusta! Mahtava fiilis!
Eilen sain kyllä taas taistella itseäni vastaan. Alkoi taas iltaa kohden tehdä mieli juomista ja oli kuitenkin pakko käydä kaupassakin. Olin jo etukäteen hiukan paniikissa, että tarttuuko sieltä mukaan jotain muutakin kuin limpparia. Kävin kaverin kanssa Alkossa (hän oli ostoksilla) ja uskokaa tai älkää - ei tehnyt mitään mieli sieltä. Ei tehnyt edes tiukkaa ohittaa hyllyjä!
Sitten lähdin käymään ruokakaupassa ja etsiskelin limpparia. Satuin törmäämään siihen toiseen juomaosastoon, mutta en edes pysähtynyt katsomaan pulloja - jatkoin tietäni limppariosastolle ja poistuin kaupasta ilman alkoholia.
Illalla ei ollut sitten enää vaikeaa, eikä tehnyt mieli. Se oli se pari tuntia kun pyörin ihmisten ilmoilla. Baarinkin ohi menin ja mielessä käväisi ajatus terästetystä glögistä, vaan jalat veivät eteenpäin.
Tämä oli omalla kohdallani vaikein viikonloppu tähän asti. Juomatta olen ollut nyt 7 viikkoa ja 6 päivää.
Uskomatonta. Reilu 6 vuotta sitten olen täällä pohtinut omaa alkon käyttöäni ja ajatellut jopa lopettavani kokonaan.
Ja tässä sitä ollaan.
Jälleen tipattomalla. Pohtimassa lopettamista.
Aiempaan verrattuna asioita on muuttunut. Äitini kuoli jokin aika sitten alkoholin aiheuttamiin sairauksiin. Isäni juo edelleen. Olen pitänyt näiden vuosien aikana useita tipattomia, viime vuonna neljästi reilu 1 kk kerrallaan, lopettanut en siis ole. Aviomies on edelleen rinnalla, samoin on säilynyt auto ja asunto
Nyt kuitenkin on viimeiset kolme kuukautta tullut läträttyä (joka viikonloppu pe ja la) ja krapulat verottaneet niin paljon jaksamista, että pakko ottaa jälleen tarkasteluun tämä oma kupittelu.
Kokemuksia ja mietteitä otetaan vastaan.
Sanon vaan Terve.
Tarttee alkaa nukkumaan.
Kirjoitellaan…
Putkis
OranssiKissa kirjoitti
Tervetuloa takaisin!
Tekemistä se on lukeminenkin. Raitistumiskokemuksia lukemalla saattaa löytää itselleen toimivan tavan luopua alkoholista. Joukko juojia tekee kuitenkin sellaisen virheen, että läheltä katsovat huomaavat millaisen virheen.
Tässä Googlesta poimimani tieto vuodesta 2018.
“Verrattuna edellisvuoteen alkoholikuolleisuus kääntyi lievään kasvuun vuonna 2018. Vuonna 2018 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi 1 683 henkeä, joista miehiä oli 1 269 ja naisia 414. Lisäystä edellisvuoteen oli 125 henkeä. Suurin osa alkoholikuolemista aiheutuu alkoholin pitkäaikaiseen käyttöön liittyvistä sairauksista, kuten maksa- ja sydänsairauksista.”
Pyysit kokemuksia. Minulla ja tuhansilla muilla on kiitollinen kokemus aa-laisesta raittiudesta.
Yhdessä olemme enemmän
Hei mahtavaa!
Sama täällä. Kirjauduin tänne eilen pitkästä aikaa, en edes muistanut milloin tänne ekan kerran kirjauduin ja kirjoittelin. Näköjään 5 vuotta sitten. Nyt on samat ajatukset kuin tuolloin. Pakko lopettaa tissuttelu.
OranssiKissa - tervetuloa palaajalle. Sulla on ollut pitkä tauko.
Palasin itse viikko sitten ja aloitin lukemalla edelliset kirjoitukseni vuodelta 2015. Samasta (tai huonommasta) tilanteesta jatkan nyt.
Tsemppiä!
Hei, kiva kun löytyi heti vertaisia! Samoilla linjoilla olemme siis, Woody ja Puutiainen.
Kirjautumisesta on tosiaan vierähtänyt aikaa, tämä vuosien tauko ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ryyppäämistä 
Ihan normaalia elämää, ylä- ja alamäkineen. Välillä terveellisemmin, välillä vähän vähemmän terveellisemmin. Ainoastaan nyt syksyn aikana olen huomannut taas miettiväni enemmän ja enemmän vähentämistä, lopettamista…
Tuntuu, että alko vienyt energiaa niin hiton paljon. Ja tosiaan kun ikää kuitenkin tulee joka vuosi lisää (jos Luoja suo) niin ei nuo krapetkaan ole mitään kovin kivoja. Olen nyt 35 vuotias, tuntuu että tässä vaiheessa on saatava terveys raiteilleen.
Olen myös huomannut asian, mitä ei aiemmin ole juomisen aikana tapahtunut. Tulen hyvin surulliseksi tai vihaiseksi. Huomaan liikuttuvani asioista “liikaa”, itkeväni ja puhuvani kipeistä asioista humalassa enemmän kuin ennen. Toki tässä on vuosien aikana tapahtunut kipeitä asioita, mutta niiden esiin nouseminen humalassa on uutta. Eikä niin toivottavaa.
Toinen on se kiukkuisuus. Huomaan tietyissä tilanteissa tulevani todella ärsyyntyneeksi ja olen jopa riidanhakuinen. Tämä on ollut jopa pelottavaa huomata, enkä todellakaan halua olla se vihainen känniääliö.
Niinpä nyt on korkki kiinni. Ainakin sen kuukauden, toivottavasti pidempään.
Onko kenelläkään fyysisiä oireita juomisesta? Nämäkin on mietityttänyt, kun olen ollut sairaana viime aikoina. Kaikki kivut tuntuu pelottavan. Liittynee äitini kuolemaan.
Joka tapauksessa, kiva kirjoitella täällä
Muistelin kirjoittaneeni tänne tässä välissäkin, mutta en muistanut tunnustani ja loin tuolloin uuden. Nyt olen jälleen alkuperäisellä nimimerkillä, mutta tässä tuo “välikirjoitus”.
Edelleen samoja tuntemuksia ja ajatuksia, pelkoja. Etenkin tuo muiden (erityisesti tämän yhden ihmisen) suhtautuminen ahdistaa. Hänellä on tulossa syntymäpäivä ja pelkään jo etukäteen hänen suhtautumistaan juomattomuuteeni.
Sitten heräsin ajattelemaan “Mitä ihmettä, miten minun juomattomuuteni vaikuttaa hänen juhliinsa? Tämähän on ihan järjetöntä!”
En voi elää muiden ehdoilla.
Keskustelu “väärällä nimimerkillä”, MrsKoo:
Olen huomannut samaa tuohon helposti ärsyyntymiseen ja riitaantumiseen. En varsinaisesti tietoisesti hae riitaa, mutta humalassa tulee tehtyä tulkintoja toisten, etenkin miehen sanomisista helpommin ja meillä on kyllä ollut paljon kärjistyneitä riitoja ihan vaan humalatilan takia. Sellaisista asioista, mistä selvinpäin tuskin tarvitsisi vääntää.
Fyysisistä oireista, huomaan että tämä liikkumattomuus ja painon nousu on aiheuttanut sen, että hengästyn tosi pienestä. Hälyttävän pienestä. Työterveyden tarkastuksessa GT oli ylittänyt viitearvon ja kolesterolit olivat koholla. Näin ensimmäisen kerran nelikymppisenä tällä tavalla konkreettisesti “ahkerointini” tuloksia. Samoin verenpaine oli koholla, mutta se oli vain siinä terveystarkastustilanteessa, myöhemmin ovat olleet onneksi normaalilukemissa. Vatsavaivoja on kyllä tosi usein. Toivon että nämä kaikki korjaantuisivat nyt kun lopetan juomisen.
Paino on noussut minullakin, toki siinä on monta vaikuttavaa tekijää, mutta ei tuo kupittelu ainakaan auta asiaa.
Maksa-arvoissa on nousua havaittu, muuten kaikki arvot hyviä - onneksi. Krapulassa on välillä aivan järkyttävän huono olla. Päätä särkee, heikottaa, huono olla, närästää - sellainen aaltoileva paha olo oikeastaan koko päivän ja vielä seuraavakin päivä menee toipumiseen.
No, huomenna ei ole krapulaa
Kysyin tuossa vuodenvaihteessa mieheltä lähteekö tipattomalle. Ei luvannut lähteä. Mutta kummasti tänään otti kuitenkin saunajuomaksi limpparin
