Hieno juttu, että tilanne on jollain tapaa parempi ja olosuhteisiin nähden sopuisakin.
Onko sinulla ja lapsilla mitään paikkaa, minne mennä, jos tilanne äkisti huononee? Miehellä on kuitenkin vähän huolestuttavia nuo oireet ja ehkä riski mennä psykoosiin. Päivittäinen ja runsas juomien lisää tuota riskiä.
Omassa lapsuudenkodissani oli ikävä episodi isäni “seottua”, syynä mielenterveysongelmat, ei niinkään alkoholi. Isällä oli metsästysaseitakin, niin poliisioperaatioksi homma meni. Toivotaan että teillä pysyy tilanne rauhallisena ja voihna se pysyäkin, kun mies on eron suhteen yllättävänkin yhteistyökykyinen.
Tiesithän, että eroa jo miettiessä on tarjolla tukea eroprosessiin eroneuvonnasta ja saat sitä kautta neuvoja. Lastenvalvoja tai perheneuvola osaa ohjata sen avun piiriin. Erotessa on hyvä varata aika lastenvalvojalle, jossa voitte laatia yhdessä sopimukset niin elatusmaksuista kuin tapaamisista. Ja tulevana lähivanhempana sinun tehtäväsi on miettiä tapaamisia siten, että ne ovat lasten edun mukaisia ja turvallisia lapsille. Ja voit vaatia valvottuja tai tuettuja tapaamisia jos sinulla on huoli ettei mies ole selvinpäin. Tai toisaalta, ei edes ole yksin sinun vastuusi edes huolehtia että tapaamisia on. Lasten ei tule mennä humalaisen isän luo tapaamisiin ja sinulle jää vastuu tarvittaessa rajata tapaamisia jos on pelko että lapset altistuvat isän päihteidenkäytölle.
Eroaminen on mahdollista myös turvakodin kautta, kun on väkivallan uhkaa. Ja ikävä kyllä, väkivallalla on monesti ikävä taipumus lisääntyä ja pahentua, kun ensimmäinen raja on ylitetty. Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää. Ja lapset ovat fiksuja ja aistivat paljon enemmän kuin mitä me aikuiset ymmärrämmekään. He kuulevat, näkevät ja ymmärtävät asioita paljon enemmän mitä uskommekaan. Ja toisaalta me vanhemmat annamme lapsille mallin parisuhteesta ja kunnioituksesta ja rakkaudesta. Millaisen mallin haluamme antaa, että millaiseen suhteeseen lapsemme lähtevät aikanaan ja millaisin eväin ja odotuksin?
Toivotan sinulle kovasti voimia ja tsemppiä, sinä selviät kyllä!
Hei,
toivottavasti siellä menee suht rauhallisesti. Olen itse juuri keskellä eroa alkoholistimiehestä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia vaan olemme uusperhe, myöskään yhteistä omaisuutta ei ole eli käytännön asioiden kannalta tilanne on suhteellisen helppo.
Huomaan kuitenkin tuon täällä moneen kertaan mainitun jutun, että alkoholisti ei halua erota vapaaehtoisesti. Itse saan kuunnella vuorotellen uhriutumista ja syyttelyä ja haukkuja. Minä en kuulemma “yritä tarpeeksi” ja olen itsekäs ja epävakaa (miehellä siis ei omia harrastuksia eikä ystäviä, välit omiin vanhempiin viileät ja lapsiaan näkee harvoin, mulla taas niin kaveri- harrastus - kuin sukulaissuhteet hyvin tärkeät ja vaalin niitä). Hoidin kyllä miehen minnesotahoitoon viime vuonna (puoliväkisin) ja annoin anteeksi retkahdukset, pettämiset ja paljon muuta. Nyt olen vaan kyllästynyt katsomaan pahantuulista kuivistelijaa, joka sitten kuitenkin sairautensa hoitamisen sijaan retkahtaa kerta toisensa perään. Vertsuryhmissäkin kävi kuulemma vain koska minä halusin, ei koska siitä olisi hänelle hyötyä. Olemme molemmat etätöissä (isossa) yhteisessä asunnossa, ei esimerkiksi suostu istumaan kanssani samaan lounaspöytään, vaikka minun pyyntöni oli, että käyttäytyisimme ystävällisesti ja asiallisesti kunnes asuminen saadaan järjestykseen. Eli varmaan kaikkien aikojen ratkiriemukkain kesä tulossa tätä katsellessa.
Toisaalta juuri tuo hänen käytöksensä tekee tästä minulle helppoa. Olen melkein viisikymppinen ihminen, lapseni ovat pian aikuisia (toinen jo täysi-ikäinen) ja koen että mulla on elämässä paljon mielekästä. En voi käyttää tätä jäljellä olevaa elämääni holistin hyysäämiseen, kun ei selvästi ole motivoitunut hoitoon.
Kyllä! Juuri niin! Kun on lähes 50v koossa ja omat lapset aikuistumassa hyvää vauhtia niin ei enää mitään tympeätä puolisoa elämään tarvitse riippakiveksi. Pidä rajasi ja pidä huolta itsestäsi!
