Elämä alkoholistin kanssa

Kotikanava
21

Voi kurjuus taas!
En oikein tiedä, mitä muuta kirjoittaisin… Ilman apua tilanne ei muutu ja mies ei sitä taida olla valmis hakemaan, joten perheestänne sinä olet se, jolle iso ja kaikkien elämään vaikuttavat päätökset tässä jäävät. Haetko apua vai et. Jäätkö vai lähdetkö.

Juovalle tilanne on usein ihan kätevä; saa elää perhe-elämää silloin kuin se huvittaa, joku hoitaa lapset ja kotityöt, seksiäkin on usein helposti saatavilla. Toisaalta voi häipyä juomaan ja rypemään silloin kuin se huvittaa. Nalkutus, mykkäkoulut ja kehityskeskustelut ovat lopulta juovan näkökulmasta aika pieni hinta näistä palveluista ja vapaudesta.

Itse suhtaudun riippuvuussairauksiin ymmärtäväisemmin silloin, kun ihminen on ne myöntänyt, haluaa toipua ja ottaa vastuun sairautensa hoidosta. Siinä tapauksessa ajoittaiset putket voisin ajatella jonkinlaisina “sairauskohtauksina”, jos juoppo yrittäiis aina mahdollisimman nopeasti päästä kiinni raittiuteen. Teillä tuo tilanne näyttäytyy lmiehesi puolelta ähinnä sinun hyväksikäyttönä vailla vakaita aikomuksia muuttaa tilannetta.

Surullisiahan nämä tilanteet ovat.

22

On kurjaa, ja asia on juuri näin kuin Vieras kirjoittaa. Pieni toivon kipinä kuitenkin pilkistää viesteistäsi. Minusta puolisosi vaikuttaa hivenen ymmärtäväiseltä, ja on mahdollista, että jos laitat ehdoksi yhteiselämän jatkumiselle hoitoon hakeutumisen, niin hän saattaisi sinne jopa mennä. Jos jatkatte nykyisellään, ei tilanne tule muuttumaan juuri niistä syistä mitä Vieras mainitsi. Ei puoliso pahuuttaan tee mitä tekee, hän ei vain ymmärrä aiheuttavansa ympäristölle pahaa oloa, ja siksi pystyy jatkamaan tätä “hyväksikäyttöä”. Jos vain rutiset asiasta tekemättä mitää radikaalimpaa, on se hänelle sama kuin jos naputtaisit lattialla lojuvista likaisista sukista.
Punnitse kaunistelemattomia vaihtoehtoja. Jatkatteko entisellään, jolloin sinun on löydettävä joku keino hyväksyä juominen. Siitä on turha valittaa, koska se ei lopu. Tällainen perhe-elämä ei kyllä ole lapsen eikä parisuhteen kannalta järin terve. Jos puoliso hakeutuu hoitoon, täytyy arvioida jaksaako hoidon ajan asua yhdessä vai olisiko vaihtoehto hankkia puolisolle oma asunto. Jos ei hakeudu hoitoon niin… no, tiedät kyllä.
Tärkeintä on sinun ymmärtää, ettet voi suoraan vaikuttaa siihen juoko puolisosi vai ei. Omilla toimillasi voit ehkä saada hänet itse hakeutumaan hoitoon, mutta et voi muutoin häntä auttaa. Tsemppiä sinulle näihin päätöksiin.

23

Hei taas,

Ikävä kuulla, että mies ei ole hakenut apua. Minun mielestäni olet silti jo lyhyessä ajassa edennyt älyttömän paljon! Hyviä kommenteja ja pointteja on myös paljon tässä ketjussa.

Voithan kysyä mieheltäsi aiempaan keskusteluunne vedoten, että minkälaista apua hän on aikeissa hakea.
Itse kävin kymmeniä ellen satoja kertoja keskustelun alkoholistini kanssa, yleensä krapulapäivänä, jossa kysyin häneltä mitä hän aikoo tehdä juomiselleen. Hän vastasi useimmiten opettelevansa kohtuukäyttöön. Minä totesin, että eihän hän ole sitä tähänkään mennessä oppinut, joten miksi hän ajattelee siihen nyt kykevänsä. Hän sanoi, että ei halunnut aiemmin mutta nyt haluaa. Kysyin, halusiko hän sitten aiemmin menettää kontrollin juodessa ja tehdä asioita jotka kaduttaa seuraavana päivänä. Tähän yleensä vastasi, että no ei halunnut, mutta nyt hän vasta oikeasti yrittää.
Eli keskustelu oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ainoa positiivinen juttu siinä oli se, että en suostunut myötäilemään ja leikkimään etteikö ongelmaa olisi olemassa. Alkoholisti väittelee loppuun asti ja syyllinen löytyy aina muualta kuin juomisesta joten opin nopeasti, ettei hoidon tuputtaminen tuota minkäännäköistä tulosta. Olen kyllä lukenut, että minnehoitoon voi mennä vaikka ei olisikaan vielä myöntänyt sairauttaan, mutta ihmistä ei voi pakottaa pysymään siellä, joten jonkunlaista halua pitää alkkiksella olla siellä pysymiseen.

Voit vaikuttaa vain omaan tekemiseesi. Oletko miettinyt mitkä asiat sinua pitää kiinni suhteessa? Mitä saat siitä? Tätä on hyvä pohtia itsekseen, jotta muistaa tavoitella itselleen mieluisia asioita, eikä elä toisen varjossa.
Voisi tehdä myös hyvää, jos miettisit omia rajojasi ja miten pitää niistä kiinni. Rajojen täytyy olla sinua itseäsi varten ja sinun kontrollissasi, ei toisen. Esimerkiksi rajasi voisi olla, että et kuskaa alkoholistia hakemaan alkoholia. Tai että et keskustele hänen kanssaan, kun hän on humalassa. Et muuta omia suunnitelmiasi hänen juomisensa takia.
Mieti sellaisia asioita jotka koet itsellesi hyväksi. Nämä olisi myös hyvä käydä miehen kanssa läpi hänen ollessa selvinpäin. Jos et esimerkiksi halua kuskata häntä, olisi hyvä saada se kerrottua hänelle kun hän on vastaanottavaisella tuulella. Silloin voit myös perustella asiaa syyllistämättä miestä. “En halua edistää sairauttasi, joten en halua enää käyttää sinua kaupassa. Olet vapaa toimimaan itse miten haluat, mutta minä en halua osallistua siihen enää.”

Olin ja olen edelleen todella rajaton ja yritän vasta nyt löytää omia rajojani. Siitä saa hurjasti voimaa, kun muistuttaa itseään siitä, että kaikkea ei tarvitse sietää ja meillä on oikeus päättää omasta elämästämme. Mahdollisen eron, raitistumisen tai ylipäätään tulevaisuuden miettiminen voi olla tällä hetkellä vähän liikaa, joten kannattaa keskittyä siihen, miten saisit nykyhetkestä itsellesi siedettävämmän.

24

Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Siinä on paljon hyviä asioita joita ajatella. Tällä hetkellä tosiaan tuntuu, että en ole vielä valmis eroamaan. En oikein itsekään tiedä miksi. En ihan hirveästi saa tältä suhteelta mitään, paitsi taloudellista turvaa. Ja tietenkin talon missä asua ja apua auton kanssa. Mutta muulla tasolla suhde tuo lähinnä ahdistusta ja epävarmuutta. Ja koen, että mieheni on henkilö jonka kanssa kannattaa enemmänkin pysyä hyvissä väleissä kuin hankkiutua riitoihin. Luulen, että hän eron tullen ei tee asioita minulle helpoksi. Itsehän en voisi tähän nykyiseen taloon jäädä. Minulla ei olisi varaa tätä ostaa mieheltä, enkä edes haluaisi sitä. Minulle tämä on aina ollut miehen talo, en koe tätä millään lailla omakseni.

Nyt minum varmasti pitää keskittyä rajojen vetoon ja niiden pitämiseen. Tunnen oloni taas vain niin väsyneeksi että en jaksaisi känyt yhtään mitään.

25

Hei! En tiedä, pelkäätkö mahdollisesti miestäsi. Ainakin moni seikka mitä kerroit, viittaa siihne, että olet vähintäänkin henkistä väkivaltaa saanut osaksesi. Luulen, että sen paremmin mies ei selviä alkoholiongelmastaan ilman apua, etkä toisaalta sinäkään ehkä saa erottua tai vedettyä rajoja ja elämääsi paremmalle tolalle ilman apua.
Kaikkeahan sinun ei tarvitse miehelle kertoa; voi olla viisastakin hakea apua ihan omin päin. Tuskin hänkään kaikkia tekemisiään sinulle avoimesti kertoo. Kotoakin käsin voi saada apua, kun mies on muualla jos lasten hoito ei järjesty. Ajatukset selkiytyvät kummasti, jos niitä pystyy jakamaan jokun ammatti-ihmisen kanssa. Saa työkaluja pärjätä siinä tilanteessa ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua, milliasta elämää haluaa elää.

En tiedä olisiko sinulle apua, jos soittaisit jonnekin tai ehkä nettiturvatalon chattikin voisi auttaa alkuun.

nettiturvakoti.fi/chat-auttaa-m … un-aikaan/

Parisuhteessakin pitäisi olla hyvä ja turvallinen olo, että voi kertoa toiselle asioita ja tulee kuulluksi. On huono merkki,jos sanomisiaan täytyy varoa. Väkivallan tunnistamiseen apua täältä:

nettiturvakoti.fi/tunnista-vaki … et-kasvot/

Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi:

läheisen alistaminen
nimitteleminen ja haukkuminen
eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista
taloudellinen alistaminen
mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi
vapaasti ulos menemisen estäminen
seksuaalisuuteen liittyvä alistaminen
fyysisellä väkivallalla uhkaaminen.
26

Juutuin lueskelemaan nettiturvakodin sivuja ja siellähänon valtavasti hyödyllistä asiaa kenellä vain!

nettiturvakoti.fi/tunnista-vaki … ippuvuutta

Tunnista on suhteesi rakkautta vai riippuvuutta.

Rakkaus

Puolisoilla on tilaa yksilölliseen itsensä kehittämiseen, kasvamiseen ja toive toisenkin osapuolen kehittymisestä ja kasvamisesta.
Erilliset harrastukset ja yhteiset harrastukset; omat ja yhteiset ystävät; myös tärkeiden parisuhteen ulkopuolisten ihmissuhteiden vaaliminen.
Toinen toisensa henkisen kasvun rohkaisu; vahva itsetunto.
Luottamus ja avoimuus.
Keskinäinen arvostus ja loukkaamattomuus.
Halu asettua alttiiksi ja olla aito.
Tilaa suhteeseen liittyvien tunteiden tutkimiseen.
Kyky nauttia yksinolosta.

Riippuvuus

Korostunut halun ja hullaantumisen osoittaminen todisteena rakkaudesta.
Täydellinen sitoutuminen; muut ystävyys- ja perhesuhteet ovat rajoittuneita; vanhojen ystävien ja harrastusten laiminlyönti.
Toisen osapuolen käyttäytymisen vahtiminen; oma identiteetti ja minäkuva ovat riippuvaisia toisen hyväksynnästä.
Mustasukkaisuus. Omistushalu, kilpailun pelko, ”omaisuuden turvaaminen”.
Toisen osapuolen tarpeet saavat väistyä toisen eduksi.
Turvallisuuden tavoittelu toistuvien, vakiintuneiden toimintojen avulla.
Kärsimättömyys. kyvyttömyys kestää erillään oloa (riidankaan aikana); vielä tiukempi ripustautuminen.

Lähde: Beattie, M. (1999) Irti läheisriippuvuudesta – miten lopetan muiden holhoamisen ja alan huolehtia itsestäni

Kun omiakin menneitä suhteitani mietin, annoin itse niiden kehittyä suuntaan, joka ei ollut hyvä. Mahdollistin siis huonon käytöksen itseäni kohtaan. Miksi en avannut suutani heti, kun jotain ikävää tapahtui ja ilmoittanut, että se satutti minua, enkä halua tulla kohdelluksi niin? En avannut suutani, nielin asian toisensa perään ja suhde jatkui ja sillä tavalla annoin suorastaan luvan kohdella itseäni huonosti. Tällä järjellä ja tässä elämäntilanteessa ymmärrän jo oman osuutenis iinä, millaiseksi suhde kehittyi. Nimittäin olisin voinut puhua asioista ja jos vaikkapa ex-mieheni ei olisi siitäkään huolimatta halunnut tai osannut kunnioittaa ja arvostaa minua, olisin sen suhteen voinut lopettaa aikalailla alkuvaiheessa. Joku ongelma omassa mielessä ja itsearvostuksen puute sai minut suorastaan tunkemaan itseni paskoihin ihmissuhteisiin, niin pari-kuin ystävyyssuhteisiin.

Ehkä kaikki lopulta lähtee siitä, että osaisi ensin itse arvostaa itseään. Silloin pystyy paremmin ensinnäkin huomaamaan, milloin joku kohtelee huonosti ja toiseksi tekemään sille ajoissa jotain.

Monenlaista apua on kuitenkin saatavilla; kirjoja, nettisivuja, ammattiapua, palvelevia puhelimia, vertaistukiryhmiä… Kun jostakin pääsee alkuun, voi edetä pikkuhiljaa omien voimiensa mukaan ja tavalla joka sopii tilanteeseen. Vaikka nyt on kurjaa, tilanne voi olla parempi jo puolen vuoden päästä tai ensi jouluna. Pitkäkin matka alkaa yhdestä askelessta.

27

Tässä on ollut raskaita aikoja läheisem kuoleman vuoksi niin en ole jaksanut kirjoittaa. Mutta kyllä, tavallaan pelkään miestäni. Hän osaa olla hankala jos hänet suutututtaa. Vaikka ei koskaan olekaan minua lyönyt, enkä sitä pelkää. Mutta tuosta testistäkin tuli tulokseksi että suhteessani on vaarallisen paljon väkivaltaa. Mutta eihän hän aina ole sellainen. Pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen, mutta hän kasvanut alkoholistiperheessä ja sekin varmasti vaikuttaa.

Täytyy tutustua noihin materiaaleihin paremmin kunhan jaksan taas keskittyä johonkin.

28

Osanotto, olet varmasti monin tavoin kovilla.
Ongelmien juurisyyt usein juontavat lapsuuteen ja nyt myös omat lapsenne kasvavat alkoholistiperheessä saaden samat taakat niskaansa. Miehen lapsuuteen ei vaan enää voi vaikuttaa, lasten voi.

Minunkin ex-puolisoni lapsuuden kasvuolosuhteet olivat hankalat. Äitinsä joi raskausaikanakin, joten hönen hermostonsa sai jo kehittyessään rankan alkoholikylvyn, mikä on varmasti lisännyt alttiutta fyysiseenkin riippuvuuteen. Lisäsnä jatkuva stressi ja pelko, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, liina myöhään ja väärään paikkaan tehty sijoitus jne.
Aikuisella on tietysti mahdollisuus ja velvollisuuskin alkaa hoitaa sairauttaan. Loppujen lopuksi alkoholiriippuvuus ja runsas juominen lisää huonoa oloa ja mielenterveysongelmia, joten paskamainen lapsuuttakaan ei ole järkevää pitää vapaakorttina juoda ja jättää ottamatta vastuu ongelmiensa hoidosta ja haitata omien lastensa kehitystä ja kasvua tällä koko kodin täyttävällä “virtahevollaan”.

Olet tehnyt jo paljon, kun olet havahtunut tilanteeseen ja alkanut miettiä asioita. Voimia tähänkin päivään! Toivottavasti edessäsi on hiukan seesteisempiä aikoja.

29

Hei,

Miten on mennyt? Tuo rajojen veto on hyvä tehdä oma jaksaminen huomioon ottaen, lähtien pienistä asioista liikkeelle joissa jaksaa pysyä. Sellaisia juttuja, joita itse haluaa ja täysin omaan tahtiinsa. Itse haukkasin liian suuren palan enkä ollut ollenkaan valmis pitämään niistä kiinni tositilanteen tullen, en ollut edes käsitellyt tarpeeksi mielessäni miksi ylipäätään tarvitsen rajoja. Ajattelin ne enemmän rankaisuna kumppanille ja se oli aivan väärä tapa lähestyä asiaa.

30

Tässä meni jonkun aikaa aika tasaisesti. Keskityin muihin asioihin ja mieskin tuntui ymmärtävän jotakin. Päätti että aikoo rajoittaa juomistaan. Puhui, että alkuun on kuukauden juomatta. Noh se kesti kolme päivää ja sitten päättikin, että juo kuukauden ajan vain viikonloppuisin. Se on nyt pitänyt, mutta en oikein tiedä onko sillä lopulta mitään merkitystä minulle.

Nyt viikonloppuna tuli taas ylilyönti. Rupesi kännissä uhkailemaan. Ja se mistä olen eniten järkyttynyt oli se, että löi. Ei lujaa, enemmänkin se oli sellainen huitaisu. Ja siihen päälle vielä sanoi, että ymmärtää hyvin niitä miehiä, jotka tappavat vaimonsa. Silloin pelotti, enkä voinut nukkua ennen kuin hän sammui. Toki tämä tilanne tuli juurikin siitä, että en antanut periksi sillä hetkellä.

Silti taas annoin asian aamulla olla. Enkä edes tiedä miten asiasta voisi käydä keskustelun. Koska voiko tälläistä asiaa puhumalla selvittää?

31

Nyt, ihan oikeasti alkaa huolettaa. Tiedät, ettei humalassa olevan kanssa voi keskustella juomisesta tai sen seurauksista, mutta silti yrität tehdä niin? Se, että pääsee purkamaan juopolle pahaa oloaan ja epätoivoaan, voi tuottaa samanlaista hetkellistä “mielihyvää” kuin sairaalloinen ja epätoivoinen pelaaminen voittoa odottaen, vaikka jatkuvasti häviää. Ei pidä langeta siihen ansaan. Ja jos et pysty arvioimaan mitä hänelle voi sanoa ilman että hän hermostuu, on iso riski että käy pahemmin.
Jos hän juo, voit vain antaa juoda ja katsella vierestä ja odottaa että tulee selvä päivä. Silloin hän on kykenevä ajattelemaan edes jollain tasolla. Silloinkaan ei pidä odottaa että pystyisit puhumalla saamaan hänet lopettamaan juomisen. Sinä et voi selittää tilannetta hänelle millään sanankääntein. Aivan sama mitä puhut tai miten oirehdit, tilanne vain pahenee. Sinä pyydät, vihoittelet, itket, ja häntä ahdistaa, koska tulet pullon ja hänen väliin.

Minusta keskustelu puolisosi kanssa tuosta lyömisestä on toissijainen asia. Mitä ajattelet sen auttavan? Onko asiat sitten paremmin, kun hän myöntää, ettei olisi saanut lyödä? Alkoholismi on se ongelma, ja tietysti fyysinen reaktio puolisolta on merkki siitä, että ollaan pahassa tilanteessa.

32

Kirjoitin varmaan epäselvästi, mutta en siis ruvennut hänelle juomisesta saarnaamaan. Vaan hän tuli humalassa haastamaan riitaa ja estämään nukkumiseni. Ja tilanne sitten riistäyty käsistä, kun ilmoitin, ettö todellakin aion nukkua ja hänen täytyy jättää minut rauhaan. Toki varmasti itsekin olin tilanteessa liian jyrkkä.

Enkä kuvittelekaan, että puhuminen auttaisi mitään. Siksi en asiasta puhukaan, koska ei ole mitään mitä hän voisi sanoa, ettö asia muuttuisi paremmaksi.

33

Kompaan edellistä. Tietysti jos kyse on jostain sen kaltaisesta, ettet vaikkapa suostunut seksiin, niin onhan sinulla oikeus pitää rajasi.

Alkoholistin kanssa harvoin, jos koskaan saa sovittua erosta niin, että se tapahtuu yhteisellä päätöksellä. Miehesi on väkivaltainenkin, niin ehkä voisit kysyä neuvoja turvakodista tai nettiturvakodista. Väkivallan ja jopa henkirikoksen tai perhesurman riski on suurin eron aikaan. Minäkin olen huolissani tilanteestasi. Lapsetkin kyllä todennäköisesti kuulevta riitelynne ym, eikä se ole heille hyväksi. Usein lapset jähmettyvät peloisaaan vuoteisiinsa ja teeskentelevät nukkuvansa.

Sinulla olisi nyt hyvä olla omaa rahaa ja jos ei ole, niin yritä säästää vaivihkaa itsellesi edes pientä hätärahastoa ja pyri pitämään tilanne rauhallisena. Humalaisen kanssa ei kannata keskustella, saati väitellä. Selvänäkin se on turhaa, jos oikeaa vastakaikua ei näy.

Väkivalta pahenee koko ajan, jos tilanteeseen ei puututa. Aina ylitetään uusi kynnys. Henkistä väkivaltaa teillä on kai ollut jo pitkään, nyt tuli huitasulyönti ja pohdintaa kuinka ymmärtää vaimonsa tappavaa. Ei olenkaan hyvä. Pahimmillaan jo seuraava isku voi olla paha; nyrkkiä, seinllä viskaamista, esineillä lyömistä. Saatat menettää henkesi tai vammautua pahasti.

Luulen, ettet selviä tuosta tilanteesta yksin. Anna miehen juoda ja lopeta hänen raitistamisensa ja ota yhteyttä vaikka sinne turvakotiin tai sosiaalipuolelle. Väkivaltaissa tilanteissa, joissa juova vastustaa eroa, väkivallan vaara on ilmeinen ja ero ja poismuuttaminen kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Parasta on, ettei siinä kohtaa kun puoliso tajuaa, että ero on tosiasia, joutuisi olemaan tämän kanssa kahden vaan aina mukana olisi joku muukin.

Olet aika hankalassa tilanteessa, mutta selviät kyllä, ku haet apua ja teet jonkun suunnitelman miten toimit.

34

Moni alkoholisti on aika aggressiivinen taudin edettyä pidemmälle ja osa väkivaltaisita puheista tulee siitäkin. Mun exä ei uhkiallut minua, mutta hänkin käytti aika kovaa kieltä, kun humalatilassa uhosi suolistavansa tai tappavansa milloin kenetkin (viranomaisia tai ihmisiä joiden kanssa oli huonot välit) Väkivaltaiset puheet ei siis aina ole niin “vaarallisia” tai paha merkki (jos nyt ei hyväkään)

Teidän tilanteessa ne saattavat olla, kun mies on aika dominoiva ja käyttänyt sinuun (ainakin) henkistä väkivaltaa jo pidempään. Humalatila blokkaa osin pois otsa- ja ohimolohkon toimintaa ja juuri siksi impulssikontroli ja itsehillintä huononevat kännissä. Kynnys väkivaltaan tai muihin tempauksiin laskee.

Mies ei taida edes haluta kunnolla raitismista ja vaikka joiltain osin haluaisikin, on vaikea paikka huomata, ettei pysty olemaan juomatta, vaikka yrittää. Hankala luonne vaan hankaloituu juomalla.

Mietin tässä, että kyllähän sen tärkeysjärjestyksen huomaa niistä toisuvista “kehityskeskusteluista”. Varmaan muillakin, mutta ainakin meillä ei mies ei ollut huolissaan, miten juominen vaikuttaa parisuhteeseen tai johtaako se eroon. Ne kääntyivät aina koskemaan pelkästään juomista; kuinka paljon voi juoda, kuinka usein ja mikä määrä minun on pakko “hyväksyä”.
Ei sitä, mitä voitaisin tehdä yhdessä juomiselta vapautuvalla ajalla tai että olisi hänenkin kiva tehdä muutakin ja käydä jossain. Ei, neuvottelujen aihe oli aina viina; kuinka paljon, kuinka usein ja missä. :smiley: Toivon, että olisin ymmärtänyt luovuttaa jo aiemmin… 1-2 tuloksettoman keskustelun jälkeen.

35

Kuulostaa huolestuttavalta.
Edellisestä viestistäsi on alle kolme viikkoa ja siinä toteat, että miehesi on pelottava, mutta et pelkää hänen kajoavan sinuun. Nyt hän sitten sen(kin) rajan ylitti.
Toiseen kajoaminen on aina vakavaa, oli kyse sitten lyönnistä tai huitaisusta, tönimisestä tms. Hän ei myöskään huitaisin jälkeen tainnut herätä tilanteeseen, vaan jatkoi uhkailemalla.

Mitä itse ajattelet tilanteesta? Mitä mies ajattelee, onko hän puhunut mitään? Olet aidosti vaarassa. Miehesi käytös on tuomittavaa ja pelottavaa, hänellä ei näytä olevan minkäännäköistä kontrollia. Olen todella pahoillani sinun puolestasi, ikinä ei ole uhrin vika kun häneen käytetään väkivaltaa. Ei ole mitään oikeutusta koskea toiseen, vaikka kuinka ärsyttäisi. Tilanteenne ei ole edes sellainen, että olisit häntä alunperinkään provosoinut, mutta vaikka olisitkin niin se ei tekoon oikeuta.

Älä jää yksin tällaisten asioiden kanssa, joku turvasatama olisi hyvä olla. Voimia.

36

Minäkään en missään tapauksessa tarkoittanut, aloittaja tai kukaan muu olisi syyllinen häneen kohdistetuun väkivaltaan. Ennemminkin sitä, että akuutissa uhkatilanteessa pystysi toimimaan niin, että selviää hengissäja vahingoittumattomana.
Jos toinen on aivan hullussa tilassa ja mahdollisesti vielä itse on voimiltaan vähäisempi, tärkeintä on saada tilanne jotenkin laukeamaan ja rauhoittumaan ja ryhtyä sitten miettimään, mikä on se pidemmän aikavälin toimivin ratkaisu.
Vertauksena tähän muistisairaan isäni harhainen sekoaminen, jolloin yritin vain saada hänet rauhoittumaan jopa menemällä vähän näihin harhoihin mukaan, jotta hän itse, eikä kukaan mukaan, edes lemmikit eivät vahingoitu tai kuole, vaan tilanne rauhoittuu. Seuraava askel oli sitten hänen järjestämisensä päivystykseen ja hoitoon

Parisuhteessa on aika paljon pielessä, jos joutuu pelkäämään ja varomaan sanojaan tai käytöstään. Tuo miten miehesi käyttäytyy, ei ole oikein, eikä tietenkään sinun vikasi Pyllero-pallero!

37

Olen paljon miettinyt asioita ja alkanut tajuta, että minun on pakko erota. Vielä en ole saanut valmiiksi toimintasuunnitelmaa, että kuinka tämä toteutuu. Mutta siihen nyt pyrin. Olen alkanut säästää rahaa ja mielessäni olen käynyt läpi niitä kodin tavaroita joita voin ottaa mukaani. Niitä on kyllä hyvin vähän ja alkuun pitää tulla toimeen todella vähällä.

Suurin huolenaiheeni vain ovat lapset. Enhän saa edes heidän osoitteitaan muutettua muualle ilman miehen lupaa. Eli miehen siis pitäisi suostua eroon. Parasta olisi jos hän sitä itse haluaisi. Ja sitten tapaamiset. Toivon, että lapsilla olisi isä joka pystyy ja haluaa olla heidän elämässään, mutta en tiedä onko miehestä siihen. Pelkoni on että hän alkaa kostaa lasten kautta ja sitten kun kyllästyy tai löytää uuden naisen niin unohtaa lapset täysin.

38

Olet päässyt hyvään alkuun! Eron käytännön asiat ovat helpommat sitten aikanaan, kun olet sitä jo mielessäsi käsitellyt.
Rahaa on hyvä saada vähän säästöön. Paikkakunnasta riippuen ehkä tavaroita voi saada lahjoituksena tai kierrätyskeskuksesta edullisesti.
Oletko pohtinut, voisitko saada apua keneltäkään sukulaiselta tai ystävältä? Tai uskallatko tai haluatko kysyä neuvoja sosiaalitoimesta tai turvakodista? Itse en niin noista lapsiin liittyvistä asioista tiedä.

Voimia! Pääset kyllä askel askeleelta pikkuhiljaa eteenpäin.

39

Hei!
Mihin suuntaan asiat ovat teillä kehittyneet ja miten voit?
Yleensä joku ratkaisu löytyy, jos ei heti, niin sitten myöhemmin.
Mukavia kesäpäiviä!

40

Hei. Menee ihan hyvin. Erosta on puhuttu ja mies on yllättäen ollut yhteistyökykyinen sen suhteen. Ollaan saatu puhuttua kuinka tavarat ym jaetaan ja lasten asioista. Mutta mies juo nyt aikalailla päivittäin ja huomaan hänellä jonkinlaista vainoharhaisuutta. Puhuu että joku vainoaa häntä yms. Joten hänen tilansa tuntuu menevän huonompaan.

Asuntoa vain en ole onnistunut löytämään. Haluan pysyä samalla asuinalueella jotta lapset voivat jatkaa tutussa koulussa. Mutta vapaita asuntoja ei ole nyt ollut tarjolla joten vielä majaillaan saman katon alla. Jollain tavalla tilanne on kuitenkin parempi, koska mies on omissa oloissaan paljon ja antaa meidän olla rauhassa. Toivotaan että asunto löytyisi pian.