ei rahaa narkkarille

Luin ja itkin näitten monien sukulaisten, tyttöystävien jne.kanssa. Sinä joka kirjoitit veljestäsi, on niinkuin meidän lapsista joku olisi siinä. Sisko maksaa kaikkea mahdollista ja toinen käyttää hyväkseen. Huomaako, en tiedä.

Me olemme velkaantuneet pojan töppäilyjen kautta ( mm.autoja kolaroitu kelvottomaksi) ja niin sitten tuli piste siihenkin.
Jouduin itse sl:lle ja rahaa on vähän ,miten siitä auttaa enää toisen narkkamista.

Sukulaiseni on päihdetyöntekijä ja sanoi, että lopeta hyysääminen. Älä maksa. Älä anna rahaa.
Minä kyllä annoin kaks kolmekymppiä,että saa ruokaa.

Tämä asia minua vaivaa äitinä suunnattomasti, etten saisi antaa mitään.Se on samaa kuin rahoittaisi subuja.

Samaa mieltä minäkin, ei rahaa. Jos haluaa auttaa, tarjoaa aterian tai ostaa vaikka tupakkaa. Kaikki käteinen menee muuten huumeisiin :cry:

Todellakin-älä anna penniäkään. Olemme maksaneet tyttäreni (30v) keskenjääneiden opintojen lainat, ulkomailta kotiinpaluurahat, vuokrarästejä pari tuhatta euroa, huonekalujen kuskaamista, asunnottoman yöpymisiä, viimeinen 450€ sakkoja ja lisää vaan hommataan. Että nämä kaikki menneet kankkulan kaivoon. Asuvat äijänsä kanssa kuin ajelehtivalla kirpputorilla, tuolit lenollaan mikä mihinkin suuntaan! Olen heittänyt toivoni paremmasta. Silloin harvoin kun käyn, vien ruokaa-en rahaa. Sitä kaunista ja lahjakasta tyttöä ei enää ole olemassakaan ja ainoa toivo on, että joskus tulisi oma halu johonkin muunlaiseen elämään. Yritä sinäkin elää itsellesi enemmän ja toisille vähemmän, vaikka äitejä olemmekin ja sydäntä kylmää joskus iltamyöhällä. Onhan meillä vielä elämä elettävänä, on halpoja harrastuksia ym. mielenkiintoista…jaksamisia

Niin tuttua että…juuri niitä laskuja ja itse ollaan ihan "velkakierteessä"kohta.
Se muuten on kummaa miten poika osaa manipuloida juuri minua ihan kauheen hyvin.
Siksi olen jättänyt rahankerjuupuhelut miehelleni.

Me kukaan ei enää rahaa anneta, mutta juuri tuli lasku ent. vuokraisännältä. Oli rikkonut paikkoja ja maalannut seiniä…ovi kappalina…joten taas menee…kukas muu ne maksaa. Asunnoton kun on, ei tiedä osoitetta eikä vastaa puhelimeen.

No taidan painaa pehkuihin ja tsemppiä sulle toinen äiti.

Mä olen itse narkkari joka lähtenyt kesällä viimein hoitoon omasta tahdostani. Olen kohta keski-ikäinen ja viettänyt elämästäni.n. 20v. enemmän tai vähemmän sekaisin. Olen ehdottomasti sitä mieltä että älkää antako rahaa narkkaaville lapsillenne- se on ihan oikeasti loputon tie jos siihen alatte. Rahan anto ja laskujen maksu vaan suo parmmat edellytykset taas narkkaamiselle. Mun vanhemmat on maksanut mun laskuja ja sakkoja ym. ja nyt kun ajattelen niin se mahdollisti mun narkkaamisen niinkin kauan. Ilman heidän apuaan olisin ajautunut omaan pohjaani nopeammin ja ehkä myös hakeutunut hoitoon aiemmin. Käyttäessäni kamaa tiesin kokoajan että vanhempani kyllä pelastavat mut viimekädessä. Tänäpäivänä maksan velkojani takaisin ja yritän saada taas elämäni kuntoon.

Joulunodotuksia teillekin, minulle joulu ei ole merkinnyt moneen vuoteen enää mitään. Tytärtäni ja tämän hampuusimiestä ei voi kutsua käymään, raivostuttaa tämä hysteerinen ruuan- ja tavaranpalvonta ja hermostuneet ihmiset kauppakirkoissaan.

Älkää maksako poikanne toilauksia kumpikaan–minä olen lopettanut tyttäreni kaikkien mokien maksamisen–menköön vaikka vankilaan, jos siellä olisi aikaa miettiä jotakin muutakin kuin huumeita! Se on sellainen seurapiiri, että kaikki on yhteistä, rahat, vaatteet, asunnot, kaikki. Minä en tiedä missä se seinä on, joka pysäyttäisi hänetkin, mutta toivottavasti sellainen on olemassa!

Yrittäkää järjestää itsellenne jotakin mukavaa tekemistä! Se helpottaa oloa. Tyttärenikään ei soita kuin silloin, kun on joku paikka kipeä ja lääkettä tarvitsisi, tai yksi kevät oli käsi murtunut-annoin vain ohjeen mennä terveysasemalle. Olen kylmettänyt mieleni-koska minun tunteitani ei tarvitse noteerata, eikä paljon soittaakaan, muuta kuin hätätilassa. Tuntuu pahalta, mutta minun auttamisresurssit kohdistuvat tätä nykyä ainoastaan lastenklinikalle, jonne voi lahjoittaa rahaa suoraan, mitä niitäkään pennosia kuluttaa johonkin, josta ei saa kuin pahan mielen palkakseen. Ehkä vien hänelle vaatimattoman ruokalahjan joulua ennen-siinä kaikki…niin joulunodotuksia ja rauhaa…

Joo HYvää Joulua kaikille!!
Niin se on, kuin nuo edelliset sanoivat. Taas oli poika kauan soittamatta, mutta sitten taas ihme kyllä soitti ja sanoi ,ettei ole edes syönyt ties milloin. Ja minä kun laitoin 20 e niin loppui soitto taas.
Enää en laita. Alan kylmetä minäkin. Koskaan ei muuten ole asiaa kuin silloin kun rahat on loppu.
Ei kai me muuta voida kuin rohkaista ja neuvoa toisiamme kun tuntuu, että niin samassa veneessä ollaan.

Parempaa Uutta vuotta ja rauhallista joulua.
(en minäkään ole mitään laittanut…olen väsynyt elämän valheeseen…)

kiitos näistä. tätä tietä minäkin kuljen vaikka kuinka rakas lapsi olisi…näköjään tälläiseen olotilaan osin tottuu ajan myötä, oppii elämään suremisen ja pelon kanssa.

ja jos vähänkin oppii, voi alkaa harjoitella sydämensä kylmäämistä.
olemme maksaneet pojan vuokran vielä. ehkä ei pitäisi sitäkään, tulisi pohja nopeammin ehkä. kun en vaan ihan asunnottomaksi raatsi jättää…ainakaan vielä.

olen tosissaan harkinnut “pesäeroa” lapsesta nyt.
heti huomaa kun tauon jälkeen on jotain vetänyt. ei järjellistä sanaa pysty keskusteleen. kaikki asiat vääristyvät hänen suussaan ja mielessään.

ei tarvi kuin puhelimessa olla itse suunnilleen hiljaa niin jo hän riitelee ihan pelkästään itsensä kanssa.

taitaa pirihöyryt puhista päässä, kun jo hoituu vuokrat ja muut muutaman päivän työkeikalla joita kuulemma saatavilla on…
ei pyydä apua ei, on niin polleeta että.

siinäpä se onkin, että sitten kun apua pyytää niin ei riitäkään yhden kuukauden vuokra vaan onpi tonni jo rästissä.

on tää jumalauta niin toivotonta, loputon suo mihin kyllä mahtuu uppoomaan vaikka koko suku.

Aikoinaan, kun siskollani oli monen vuoden pituinen riippuvuus vahvoihin huumeisiin, jouduin itse ottamaan etäisyyttä.

Minulla oli 2 pientä lasta ja oma elämä. Siinä oli ihan tarpeeksi tekemistä ilman siskon huumehöyryisiä puheluita ja rahan kiristyksiä. Jopa hääni hän onnistui omalla tavallaan pilaamaan syyttämällä ensin mieheni ryöstäneen hänen kihlattunsa vanhempien kodista (keitä emme edes tunteneet) kaikki viinat, sitten hän syytti miestäni huorissa käymisestä ja vielä viimeiseksi syyttämällä minua pirin käyttämisestä ja viittasi minun myös myyvän itseäni. Kaikki nuo tapahtuivat 5 päivän sisällä juuri 5päivää ennen häitä.

Jospa syytökset olisivat pysyneet ihan perhepiirissä, mutta siskoni koki asian niin tärkeäksi, että soitti ihan sukulaiset ja tuttavat (läheltä ja kaukaa) läpi, jakaakseen nämä omat “tarinansa”.

(Onnekseni kaikki lähimmät tiesivät siskoni sen hetkisen elämän, ja kaukaisista nyt ei tarvinnut huolehtia - uskokoon jos halusivat.)

Katkaisin välini täysin siskooni. Nyt siskoni on ollut kuivilla (helmikuussa 5vuotta) ja olemme olleet 4 vuotta läheisissä tekemisissä. Minä en ole katkera hänen tekemisistään ja uhkailuistaan, olen periaatteessa kiitollinen hänen elämästä ja huumehelvetistä irtaantumisesta. Hän ei ollut se sisko sillon huumeita käyttäessä, jonka olen nyt saanut takaisin.

Raha hanat sukulaisten, vanhempieni ja oman perheeni kanssa katkaisimme. Ei kannata rahoittaa käyttöä.

nyt alkaa tosissaan väsyttää tää kyykytys.

ei tule kuin sontaa niskaan joten terveiset pojalleni: tapa ittes ni loppuu tää koko perheen helvetti.

Huh, onpa tutun kuuloinen lause. Välillä miettinyt itsekin tuota veljestäni, että päästä meidät pahasta.

Mutta tuosta rahasta, olen ehdottomasti sitä mieltä ettei vanhempien pitäisi avustaa huumeita käyttäviä lapsiaan, kuten moni muukin täällä on jo sanonut. Meilläkin paapotaan veljeä joka ei tietenkään saa itsestään eikä elämästään mitään otetta KUN EI TARVITSE. Ennemmin näkisin tämän vuosikausien lepsuilun ja kovemman ja vähemmän kamankäytön jälkeen sen että broidi joutuisi täysin pohjalle, vaikka kodittomaksi ja rahattomaksi. Ehkä sitten se tajuaisi lopettaa ton häröilyn?! Sitten äiti antaa mulle joskus rahaa, kompensaationa siitä että kun kerran veljeäkin autetaan niin pitää antaa muillekin lapsille. EI MUA KIINNOSTA NE RAHAT! Heittäisi vaikka kankkulan kaivoon ne kunhan eivät antaisi veljelle! Olen sanonut sen jo sata kertaa mutta kun ei ne vanhemmat vaan tajua, ei mitenkään. :frowning: :imp:

Hei Surullinen Sisko,
Mitä jos veisit äitisi Al-Anon-ryhmään (www.al-anon.fi). Siellä voi oppia irrottautumaan rakkaudella. Rahan antaminen narkille ei ole sitä.

‘Irroittautumaan rakkaudella’ kuulostaa juuri siltä, mitä haluan. Ennen kuin menen Al-Anoniin (suunnitteilla on ollut, mutta toteutus mättää), viitsisitkö kuvailla hieman mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

AL-ANONISSA MUUTUMME niin että emme enää

  • kärsi toisen ihmisten tekojen tai suhtautumistapojen vuoksi.
  • salli itseämme käytettävän hyväksi edes läheisemme toipumisen nimessä.
  • tee toisten puolesta sitä, mitä heidän itse pitäisi tehdä.
  • yritä ohjailla asioita, jotta saisimme alkoholistin syömään, menemään vuoteeseen, nousemaan aamulla, olemaan juomatta, maksamaan laskunsa jne…
  • peittele alkoholistin erehdyksiä tai vääriä tekoja.
  • aiheuta kriisejä tieten tahtoen.
  • estä kriisien syntymistä, jos ne kuuluvat tapahtumien luonnolliseen kulkuun.

Irrottautuminen ei ole ystävällistä eikä epäystävällistä. Se ei merkitse sen henkilön tai tilanteen arvostelemista, josta irrottaudumme. Se on etäisyyden ottamista kaikesta siitä, mitä elämä alkoholistin läheisyydessä tuo tulleessaan.
Irrottautumisen myötä kaikki perheenjäsenet alkavat nähdä tilanteen totuudenmukaisesti ja pystyvät tekemään järkeviä päätöksiä.

poika hakattu.

ei kuulemma velkoja, mutta mitä muuta sitten?

Jos ei “muka” velkoja, mahollisuuksia voi olla vanhat velat, jotka on ollu aikoinaa tarpeeks kauan rästis tai entinen “rotan maine” (eli ei oo hoitan asioitaa oikein). Mut yleensä valitettavast velkojen myöhästyminen :confused:

Voimia!

miten “asiat” hoidetaan oikein?

Narkin äiti, On oikeasti parempi ettei tiedä noista kuvioista liikaa. Seurustelen addiktin kanssa, ja viime syksynä kun hän oli kentällä näin ja kuulin ihan liikaa. Vaikka jo työni puolesta nuo kuviot ovat olleet tuttuja, mutta on ihan eri asia kun se tulee omaan elämään. Valitettavasti hän on vanhemmilleen “opettanut” miten hommat toimii noissa sairaissa piireissä, joissa kehenkään ei voi luottaa eikä mikään ole minkään arvoista… Sen kun tietää, se riittää.

Korostan tässä keskustelussa aiemminkin tulleita neuvoja. Pidä sinä kuten muutkin äidit, huolta itsestäsi, omasta hyvinvoinnistasi, muista rakkaistasi. Kun lapsi on valmis muutokseen, tue siinä, mutta älä mahdollista käyttämistä. Se on rakkautta ettei auta toista tuhoamaan itseään.

mulla huumeitten käyttö lähti käsistä sen takia kun vanhemmat ei tienny mun käytöstä ja anto rahaa kaikenlaiseen mitä nyt keksi.sitten se tuli yleiseen tietoon ja veli tyttöystävineen joilta olin myös vähä vippaillu päätti ettei rahaa tipu ja sano saman mun vanhemmille.rahaa ei tullu enää.jotain tietty ostettiin suoraan.vaatteita ja ruokaa väliin.sit oli pakko alkaa tekeen keikkaa että sai rahaa vetämiseen.pitkään selvisin etten oikein mistään kii jääny isommasta.sakkoja kerty noin 3700 euroo kaikkineen töppäilyneen.ja sit tietysti jäin kiinni vähän isommasta jutusta enkä puhunu muista.kakkua tuli lusittua 7 kuukautta.just sitä ennen pääsin korvaushoitoon ja se jatku vankilassa.eli hoidon turvin selvisin vankilan ja nyt muutenkin elämä mallillaan.sakkoja makselen vielä tän vuoden pois.niissä porukat on jeesannu kun olin vankilassa ja pari kertaa sen jälkeen kun näki et kaikki menee hyvin.ei rahaa narkkarille.vaikka sitten vankilan kautta,mutta sillon loppuu käyttö tai jatkuu vielä isommassa mittakaavassa ja isompina tuomioina.ite olen saanu kans pari kertaa kunnolla turpaan kun en ole kaikkia huumevippejä joskus pystyny hoitaan.on menny kylkiluita ja muuta paskaks.se on pelin henki eikä siitä voi valittaa kun iteppähän olet tiesi valinnu.mitä isompien konnien kans teet juttuja,niin sitä kovemmat otteet ja tarkemmin pitää vipit hoitaa.