ei rahaa narkkarille

Vilpola
21

Hei
Rekisteröidyin tänne, kun ajattelin, että joku jossain on samanlaisessa tilanteessa.
Minulla poika. Aloitti opiskelun vieraalla paikkakunnalla, ammattikorkeassa. Oli jo ennen opiskelua jäänyt koukkuun erilaisten lääkkeiden käytössä. Paniikkihäiriö on virallinen diagnoosi.
Rahaa annettu monenlaiseen, mutta vuokrat maksamatta pitkältä ajalta, häätö ja nyt kotona taas.

Nyt itse selkä seinää vasten. Olin mukana a-klinikalla ja kuulin karun kertomuksen, kuinka paljon diapamia on kulunut viimeisien kuukausien aikana. Päiväannosmäärästä 10% ohjaisi minut tyylikkäästi unten maille. Mutta se ei edes näy päälle päin kuin “unettoman yön jälkeisenä väsymisenä” , kuten minulle virallisesti ennen selitettiin.
Eikä ko. lääke ainut ollut …vaan osa…

No nyt aloitettiin kontrolloitu vähentäminen.

Kai tällaisia tarinoita on muitakin… kokemuksia ja vinkkejä otetaan vastaan…

t. IsänäMukana

22

Aina kun luen tät ketjua käy sama tyhjyys sinälläni. Äitinä en osaa kuvitella miten raskasta on, kun oma lapsi on tuollaisessa tilassa. Ja avun antaminen on lähes mahdotonta (tai mahdotonta).

Tuntuu niin turhalta, että kannan huolta omasta retkahtaneesta miesystävästäni. Tärkein, lapset, ovat kuitenkin turvassa. Joten mitä tahansa tapahtuu, minä kestän sen.

Tämä ei ehkä sinua auttanut, mutta en millään löydä sanoja, jotka edes vähän tuskaasi helpottaisivat.

Kuitenkin:
Hyvä kun löysit tänne tiesi. Olen huomannut, että kirjoittaminen helpottaa jäsentämään ajatuksia omassa päässä ja kommenteista voi saada itselleen jotain. Voimia ainakin olen saanut.

Ja poikasi on ainakin avanut pään hoidolle. Hän on hakenut apua. Sinun ei tarvitse kauhistella käytettyjen lääkkeiden määrää, niihin nousee todella nopeasti toleranssi, jolloin normaali annos ei vaikuta millään tavalla.

Tuskaisia päivä teille on tulossa, ja kenellepä sitä muulle hän purkaisi oloaan kun läheisimmälle ihmiselle. Sille, joka on niin turvallinen, että ei hylkää häntä, vaikka hän olisi kuinka ilkeä. Yritä siis muistaa, että kun hän on sinulle vihainen, ilkeä ja aggressiivinenkin, hänen suullaan puhuu ainehimo. Sinusta saattaa tuntua siltä, että hän ei ole enää se sinun tuntemasi poika, mutta kyllä se sinun poikasi on piilossa siellä jossain. Yritä pitää maltti tilanteessa ja yritä olla regoimatta kovin vahvasti tunteella, vaikka se vaikeaa olisikin. Tuo kuitenkin julki, että hän on sinulle tärkeä.

Älä anna rahaa, se mahdollistaa käytön jatkuvuuden. Vaikka hän kuinka hyvällä verukkeella sitä sinulta pyytäisi. Poikasi mitä ilmeisimmin on täysi-ikäinen, joten et voi häntä väkisin pitää kuivilla. Jos hän on lähteäkeen, hän lähtee. Se ei ole millään lailla sinun vikasi. Yleensä addiktit ovat hyviä syyllistämään läheisiään omasta käyttämisestään.

Tässä asioita, joiden kanssa minä taistelen ja yritän näitä noudattaa suhteessa mieheeni. Se ei ole ollenkaan helppoa, mutta olemme jo hyvällä alulla ja päihteettömiä (+lääkkeettömiä) päiviä on vähitellen kertynyt. Mutta ei yhtään päivää, etteikö päihdehimo jotenkin näkyisi mieheni käytöksessä.

Henkilökohtaisesti olen saanut apua Al-Anonista, mutta on niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet sitä hyväksi paikaksi. Voisit ehkä kuitenkin kokeilla. Sieltä olen saanut eväitä jaksaa, muuten elämämme olisi pelkkää kilvan huutamista ja syyttelyä.

Jaksamisia teille ja muista myös pitää huolta itsestäsi. Sitäkin tarvitaan.

23

poika on ollut nyt kaksi kuukautta hoidossa.
toistaiseksi todella hyvin mennyt ja hoitomotivaatio hyvin tallella.

on jo paljon aihetta kiitokseen.
ja ne jotka haluavat sanoa ja varoittaa ettei tämä vielä tarkoita mitään niin teille haluan sanoa;

olen saanut 60 kirkasta päivää lahjaksi. vielä suuremman lahjan poika on antanut itselleen.

ei pidä mitätöidä sitä vaikkei tiedäkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. ja onneksi emme tiedä.

kiitos kiitos suuresta toivosta pojalle, Jumalalle, kohtalolle, sille tai hänelle kelle se kuuluu. suurin kiitos pojalleni.

24

Kiva kuulla Narkin äiti. Eikä sitä koskaan tiedä vaikka poikasi nyt olisi todellakin hakemassa uutta alkua elämälleen sieltä hoitopaikasta ja pystyisi jatkamaan elämää ilman huumeita. Moni on noussut takaisin elämään kunhan on kokenut sen oman pohjansa. Oma motivaatio on tärkein ja halu muuttaa elämäsä suuntaa.

25

pitkästä aikaa hän on se poika jonka kanssa voi puhua jotain.
voi kysyä ja hän vastaa. hän kysyy minä vastaan. saan selvää siitä mitä hän puhuu.

hän on lähempänä sitä poikaa jonka minä tunnen pitkästä pitkästä aikaa.

hän näkee asioita nyt niinkuin me olemme nähneet kokoajan, mutta voi, ei läheskään läheskään kaikkea…

ja ompa uskomatonta jutella jonkin hoitohenkilökuntaan kuuluvan kanssa. ihan saman mitä sanon tai mitä huomioitani kerron, on se hoitajalle arkipäivää ja aivan tuttua…

hänet yritettiin tappaa ja hän ei kuollutkaan.
onpa jännää että noinkin paljon kovia kokeneesta lapsesta voi sanoa että hän sittenkin on ollut siunattu. siitä kauheasta elämästä huolimatta.

26

Hienoa kuulla.

Ja turha on etukäteen murehtia mahdollista paluuta käyttöön. Mitä enemmän puhtaita päiviä tulee kalenteriin, sitä parempi. Ja teidän pitää voida nauttia näistä päivistä kun olette saaneet pitkästä aikaa lapsenne takaisin.

Jos joskus jonkinlainen retkahdus sattuisikin, niin se ei parane tulevaisuutta murehtimalla. Ja vaikka näin kävisikin, tästä ajasta on hänelle hyötyä. Hän saa nyt huomata, että elämää on muuallakin kun siinä kayttömaailmassa. ja hän saa myös vähitellen oppia, että hän ei siitä huolimatta ole kelvoton.

Paljon rakkautta ja onnellisia päiviä teille toivotan. Paljon keväisiä hetkiä rakkaanne kanssa. Pitäkää huoli tästä päivästä, ei kannata murehtia tulevaa.

27

poika putsina ja hoidossa 3 kk.
kaikki mennyt todella loistavasti.
me emme edes vielä läheskään tiedä mikä mies sieltä löytyy mitä kauemmin pää on selvänä.
hän itsekin yllättynyt monista eri asioista mitä osaa ja mihin pystyy nyt.

toivoa ja onnea kevääseen kaikille, kumpa rippusen tästä ilostani voisin antaa teille jotka kärsitte.

28

Kiva kuulla että teillä menee hyvin :smiley: Hyvää kevättä ja voimia.

29

neljä kuukautta.

ja senkun komistuu koko ajan ja kasvaa…leveyssuuntaan.

30

Mahtavaa :slight_smile: Olen todella onnellinen teidän puolestanne.

Tsemppiä ja voimia.

31

viisi kuukautta.

joskus edessä oleva lähtö siviiliin pelottaa, mutta eiköhän tuo pelko hälvene kun vierailuja ahkerasti hoidosta pois tekee.

alunperin kertomastani väkivallanteosta kohdistuen poikaani siis, ei koskaan löytynyt motiivia.
ei diileri lypsävää lehmää tapa ja tässä kyllä ihan tappomielellä oltiin silloin.

työkaveri on aivan varma siitä, että Jumalalla oli näppinsä pelissä. poika pelastui nipin napin ja sai mahdollisuuden hoitoon.

oliko kohtalo, sattuma, Jumala tai ihan mikä vaan niin on se aina vaan kummallista, että näin huono-onnisten lasten äitinä voi kuitenkin kokea olevansa hyvinkin onnekas kun lapsi pääsee hoitoon ja sitoutuu siihen.

hyvin hän pärjää, mutta työtä on ja sitä riittää.

32

Voi miten ihanaa!

Jotkut uskovat, että kaikella on tarkoituksensa ja jotkut taas uskovat ihan jotain muuta. Jokeiselle on oikein se, mitä uskoo ja sen avulla jaksaa eteen päin silloinkin kun on vaikeaa.

Ja olen samaa mieltä siitä, että olet onnekas. Ja nyt osaat arvostaa sitä onnea aivan toisella tavalla. Hyvää ja raitista jatkoa teille. Kiva kuulla, että menee hyvin.

33

Hei narkin äiti, kiva kuulla positiivisia uutisia. Luin aikaisempia kirjoituksia ja olivat kuin omasta elämästäni.
Meillä ei ihan yhtä hyvin mene (vielä ainakaan); poika ollut hoidossa nyt kohta kuukauden ja jatkopaikka haussa, mutta tästä nykyisestä paikasta ehti jo karata kerran, eli pelottaa suorastaan, mitä seuraava, mahdollisesti vapaampi paikka tekee…
Tuo rahan anto ja kaikki muut tässä aikaisemmin kirjoitetut neuvot on yritetty ottaa käyttöön, mutta paha olo saa välillä niin totaalisesti vallan, ettei meinaa jaksaa enää. Kammottava ajatus, että joku heittää elämänsä hukkaan noin, ja että halu aineisiin on niin kova että piilotellaan toisten nurkissa poliisia paossa.
Toivon, että meilläkin joskus lapselle tulee järki päähän…

34

Eniten rohkeutta ja voimaa vaatiikin se “hallittu hylkääminen”.

Ehkä, jos on kärsivällinen, oppii elämään se jatkuvan tuskan, pelon ja avuttomuuden tunteen kanssa.
Eipä siinä keinoja paljon ole.

Onko poikasi alaikäinen?

Jos hän karkaa hoidosta en tiedä onko hän siihen valmis.

Niin usein on niin, että jokaisen pitää se oma pohjansa löytää ja se on kammottavaa.
Että niin läheltä kuoleman piti käydä että sykäys hoitoon saatiin ja apu löydettiin.

Tunnen perheen jonka “poika” on 5kymppinen ja ikänsä ollut narkki.
Tässä perheessä on monet tuskat läpi käyty, mutta viimein läheiset ovat hyväksyneet pojan elämäntavan eivätkä sure enää.

Eivätkä usko muutokseen, joka tuskin on odotettavissakaan.

Noin 20 vuotta siihen meni ennenkuin perheenjäsenet kukin alkoivat elää omaa elämäänsä.

Olen sitä mieltä, että työnteko oman elämän saamiseksi ja ylläpitämiseksi kannattaa.

Olen viisaampi jos vielä eteen tulee entisenlainen tilanne.
Pidän kynsin hampain kiinni elämästäni. En aio hukata 20 vuotta elämästäni suremiseen täysi-ikäisen poikani tähden.

Minunkin elämäni on lahja. Se on lahja minulle eikä sitä kukaan voi puolestani ottaa vastaan.

Toki me täällä toivomme eikä pojallakaan ole aikomustakaan retkahtaa. Tiedämme sen kuuluvan osana toipumiseen, mutta poikani sanoin: ei välttämättä tarvitse retkahtaa.

35

Mä kannustan myös siihen ns. hallittuun hylkäämiseen eli ei anna rahaa narkille sillä se vaan mahdollistaa käyttämisen.
Pohja on jokaisen itse löydettävä jollakin se voi olla eka piikki ja jollakin niinkuin mulla se vaati yli 20v käytön ennenkuin lähdin hoitoon. Jos mua olisi esim. vuotta aiemmin joku tullut tuputtamaan hoitoon lähtöä en olisi sitä ottanut kuuleviin korviinkaan sillä en ollut valmis hoitoon ennenkuin oma motivaationi oli kohdallaan.

Koskaan ei tiedä miten narkin asiat menee kaikki eivät lähde koskaan hoitoon ja osa kuolee ennenkuin ovat edes ihan pohjalla.

Kovasti voimia toivotan ja kannustan siihen oman elämän elämiseen ja omien unelmien toteuttamiseen.

36

toiselle äidille; kyllä, poikani on alaikäinen, enkä itsekään usko, että tässä vielä ollaan valmiita hoitoa aloittamaan… Mutta alaikäisyydestä johtuen hoidossa lapsi nyt on, toivottavasti pysyykin.
Yritän opetella oman elämäni elämistä kovasti! :slight_smile:

37

Anna ruokaa/vaatteita & osta esim junaliput ym tarvittavat ite suoraa yms jos poika kinuaa jotain ja haluat auttaa, rahat menee tasan varmaan hihaan vaikka mitä sanois.

38

ei pysynyt, karkasi tänään hoidosta. se siitä oman elämän hallinnasta ja aloittamisesta; taas on möykky mahassa ja itku koko ajan kurkussa…

39

tj, olen pahoillani sinun ja poikasi tilanteesta.
Nyt on tärkeää, että haet itsellesi apua jotta jaksat eteenpäin.

Vaihtoehtoja on, etsi niistä sopiva.

40

Tj. Mä teen töitä sinun poikasi kaltaisten nuorten kanssa. Jos haluat jotenkin poikaasi auttaa tästä hetkestä yli, niin yritä saada hänelle mahdollismman tiukka uusi sijoituspaikka. Sellainen, josta ei niin vain lähdetä karkuun. Alaikäinen on vielä lapsi ja voit keskustella sijoittamisesta sosiaalityöntekijän kanssa. Voi toki olla, että tällä toimenpiteellä ostat vain lisäaikaa ja poikasi lähtee kentälle heti kun täyttää 18.

Mutta sillä välin sinä saat aikaa hoitaa itseäsi. Voin vain kuvitella kuinka kamalaa se on, kun on kyseessä oma lapsi, kun tuosta ukon ketkustakin irroittautuminen on yhtä helvettiä välillä. Jokaisen on kuitenkin kuljettava sen oman pojan kautta sitten aikuisiässä, mutta lapsen voi kyllä väkisin laittaa hoitoon.

Voimia ja paljon jaksamista sinulle, toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.