Ei jaksa enää.. (vähentäminen ei meinaa onnistua..)

Me Lopettajat
1

Olen aikaisemminki kirjoitellut näihin keskusteluihin, mutta nyt on sellainen olo että pakko avata uusi aihe johon purkaa omia tuntoja ja toivottavasti saada teiltä apua ja ohjausta!

Olen jo pitkään tiedostanut että minulla on alkoholiongelma… Apua hain kuitenkin vasta kun meinasin pilata rakkaan ystäväni ja hänen avomiehensä välit. Avun hakemista myös auttoi tätä viikkoa ennen tapahtunut putkasta herääminen ja kuulusteluissa oleminen.

Ensimmäisen kerran marssin sosiaalityöntekijän juttusille kesäkuun alusta. Eli siitä on aikaa reilut kaksi kuukautta… Tässä välissä olen käynyt myös päihdeklinikalla juttelemassa päihdetyöntekijän kanssa.

Sairastan todennäköisesti masennusta, mutta lääkäriin pääsen vasta 21.8. Vaikka sinne olisi ollut tarvetta päästä jo heti kesäkuussa… tai suoraan sanoen jo varmaan vuosia sitten.

Olen viimeisen kuukauden aikana yrittänyt vähentää juomistani, mutta se ei tunnu onnistuvan. Onnistun ottamaan kyllä pienet pohjat, mutta viimeistään baarissa homma karkaa käsistä. Jossain vaiheessa kontrolli pettää/ muisti menee ja herään autuaan tietämättönä yön tapahtumista. Viime la-su välisenä yönä olin loukannut jalkani niin pahasti että piti mennä ensiapuun sunnuntaina… Ei muistikuvia…

Nytkin olen humalassa, mutta tuntuu ettei tämä alkoholi tuo enää edes hyvää oloa. Tulee vain syyllisyys, masennus, itsesääli, elämänhaluttomuus… Ei minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä. Ystävistäkään ei tunnu olevan mitään apua kun he eivät joko jaksa minua tai sitten latovat vain niitä perinteisiä kliseitä…

Ehkä tämä onkin oma henkilökohtainen avunhuutoni!!! En enää kauan jaksa tätä oloa… itkeä yksin kämpilläni…humalassa… En jaksa kauaa…

p.s Mistä löydän tietoa siitä miten Rovaniemellä kokoontuu AA:kerho?

2

Tuommonen on niin tuttua, niin tuttua. Useita kertoja olen minäkin loukannut itseäni kännissä muistamatta siitä mitään jälkeenpäin, pari kertaa niin pahasti, että henkikulta on ollut uhattuna ja pysyviäkin jälkiä ja vammoja on jäänyt.

Aivan kuten sinäkin niin olen tajunnut, että ei homma voi näin jatkua ja sehän on jo alku johonkin muutokseen, mutta ei tämä helppoa ole. Tsemuroita sulle ja anna kuulua kuulumiasi.

3

Keskiviikkona oli taas päihdeklinikalle aika, ja tehtiin viikkosuunnitelma että saan viikon sisällä juoda vain lauantaina ja 8 annosta. Nyt on lauantai eikä vielä ole tippaakaan mennyt.

Käytiin siinä läpi sitä miten olen päätynyt tähän tilanteeseen ja onko asiat ollut huonomminkin. Ja mitä tehdään jatkossa että pikkuhiljaa parannetaan tätä tilannetta. Se autto tosi paljon selvittämään ajatuksia ja todella pohtimaan miten tästä suosta noustaan.

AA-kerhoa olen pitkään pohtinut mutta tuntuu vaan niin isolta askeleelta mennä sinne… niinku varmasti kaikilla tuntuu :-/

Niin ja tiistaina tosiaan pääsen jo lääkäriin et katotaan vähän miten terveys on, sairastanko masennusta, ja sit aloitetaanko antabus tai jotain muuta lääkitystä…

4

Mä välillä vähän närkästynkin siitä, että toipuvat alkoholistit moittivat aina päihdetyöläisiä, joilla ei ole omaa alkoholistitaustaa. Toisaalta ymmärrän, mutta meidät niputetaan aika lailla roskakastiin monien suussa. Tämän luettuani en kyllä sinänsä ihmettele.

Toisaalta en mä voi sanoa mitään, kun en tiedä tilannetta, mutta kummastuttaa kovin.

Masennus ja alkoholismi kulkevat käsi kädessä, joten toinen kysymykseni onkin, että miten sellaisen ihmisen masennusta voi hoitaa, joka käyttää runsaasti alkoholia? mielestäni ei kovin menestyksekkäästi. Kyllä se alkoholin käyttö olisi hyvä saada ensin poikki. Koska sinänsä sinulle ei ole masennuslääkityksestä juurikaan hyötyä, jos käytät masennusta lisäävää alkoholia runsaasti. Oletan, että masennuslääkkeet ovat sinulle kaavailtu hoitomuoto, koska niin se yleensä menee.

Kävinpä vierailulla välillä täällä lopettajissa. Tsempit jatkoon.

5

Noooo, ei kai se ihan aina niin mene.

Itselläni ei ole pahaa sanottavaa yhdestäkään A-klinikan auttajasta, tosin mulla ei ole kokemusta, kuin Espoon ja Jyväskylän henkilökunnasta.
Jos minun täytyisi “teidät” niputtaa johonkin “kastiin”, niin kyllä se silloin olisi erittäin ammattitaitoisiin ja empaattisiin, sekä tarvittaessa tiukkoihinkin auttajiin.

Edelleen olen sitä mieltä, että avun hakija itse vaikuttaa hoitusuhteeseen hyvin merkittävästi.
Oma asenne ratkaisee, sillä eihän A-klinikalta voi mitään valmista kaavaa raittiuteen tai vähentämiseen saada.

Ainahan sitä voi sanoa, ettei A-klinikalta saa raittiutta, mutta onko syy silloin auttajien, vai autettavan…

6

Niin no eihän se klinikan tapaaminen ihan niin mennyt että työntekijä sanoi että saat lauantaina juoda x määrän alkoholia ja tule taas viikon päästä käymään… Itse asiassa tosi hyvä olo on ollut edellisen tapaamisen jälkeen. Eikä päivät mennyt lauantaita odotellessa vaan ihan muissa puuhissa. Nyt onki lauantai jo ohi ja sixpäkki tuli juotua,

AA:sta olen tosiaan käsittänyt että raittius on se ainoa vaihtoehto? Mutta en henkilökohtaisesti näe mitään pahaa siinä että otan silloin tällöin viikonloppuna jonkun 6-8 kaljaa kaveriporukassa. Itsellä se pahin ongelma alkoholin kanssa on siinä että vedän kalsarikännejä sen takia että on niin paska olo. Ja siitä alkoholista se olo vain pahenee…

Ja niinkun vielä sanoitte että ensin pitäisi saada alkoholin käyttö poikki, ennen kuin masennusta voi hoitaa? Itsestä taas tuntuu että ensin pitäisi saada se masennus hoidettua… tai edes aluksi todettua ja AMMATTILAISTEN kanssa sitten keskustella mitä tehdään jatkossa. Ja alkoholi on itselle tosiaan ongelma lähinnä silloin kun sitä käyttää masennuksen hoitoon…

Lääkkeet eivät tosiaankaan ole “parannus” masennukseen, mutta ne voivat olla hyvänä tukena osana toipumisprosessia. Itse en vielä tiedä otanko mitään lääkitystä vaikka sitä suositeltais. Huonoja kokemuksia on ystävillä lääkityksestä… Masennuksen hoito on loppujen lopuksi aika yksinkertaista: Sisältöä elämään, solmujen aukaisua ammattilaisten kanssa.

7

Itse aloitin lievän mielialalääkityksen tammikuussa 2007. Samoihin aikoihin elämääni kuului erittäin humalanhakuisia päiviä. Ajan myötä tuli myös mukaan lääkkeiden väärinkäyttöä alkoholin kanssa. Lähinnä kolmiolääkkeitä.

Omien kokemuksieni mukaan lääkitys auttaa parhaiten kun ei alkoholia käytä lainkaan. Itselläni oli tapana kerran viikossa vähintään juoda tajuttomat kännit, josta seurasi vajaan viikon toipuminen. Lääkkeiden vaikutus laskee tai jopa katoaa kovan alkoholinkäytön yhteydessä.

Nyttemmin olo on ollut aivan mahtava. Vajaa kolme viikkoa täysi raittiutta takana ja ole piristynyt kovasti, nautin elämästäni. Osa tästä on selkeästi lääkitykseni ansiota, mutta myös oma halu olla onnellinen vaikuttaa toki.

Olen siis samaa mieltä tässä otsikossa puhutusta lauseesta että alkoholismi ja masennus kulkevat käsikädessä. Niihin pitää molempiin tarttua samaan aikaan, muuten tulokset eivät ole toivotunlaisia. Näin minä ainakin asian näen.

8

No jaa, en oikein usko minäkään, että masennusta voi hoitaa ja samalla jatkaa juomista, mutta tämä nyt on mutu-tietoa, koska omaa kokemusta ei ole.

Mutta, ainahan voi kokeilla olisiko muutaman kuukauden juomattomuudella mitään vaikusta masennukseen, sitä saattaisi jopa yllättyä positiivisesti. Ja, jos ei ole alkoholisti, niin tauon pitäminen ei pitäisi olla vaikeaa, toisaalta jos on alkoholismiin taipuvainen, niin silloin niitä tekosyitä alkaa taatusti löytymään.

Onneksi en ole koskaan ollut oikein vakavasti masentunut, mutta tuskin siinä tilanteessa alkoholista mitään apua olisi. Ainakin minulle esim. pienikin krapula aiheutti mielialan laskua, isosta krapulasta puhumattakaan.

Mutta, kun ei tosiaan omaa kokemusta ole, niin eipä taida olla minustakaan neuvojaksi…

9

Olen käynyt aikoinani erittäin vaikean masennuksen läpi, joten puhun kokemuksesta. Siinä sivussa tietysti tuli paljon perehdyttyä alan kirjallisuuteen ja keskusteltua asiantuntijoiden ja ennen kaikkea, muiden saman kokeneiden, kanssa.

Henkilökohtainen mielipiteeni ns. MuTu on, että ehdottomasti kaikki alkoholin käyttö on lopetettava siksi ajaksi kunnes tointuu täysin masennuksesta. Siinä todennäköisesti menee kauan, ehkä useita vuosia.

Jos ei pysty olemaan juomatta parantuakseen, on alkoholisti ja silloin sitäkin suuremmalla syyllä on syytä lopettaa alkoholin nauttiminen.

Joillekin voi lääkkeet auttaa. Kaikelle ne eivät sovi esimerkiksi ei minulle.

Jos jonkun hyvän asiantuntijan löytää niin keskusteluterapia voi auttaa tietysti.

Itse toinnuin sillä, että lopetin alkoholin ja että minulla on ollut hyviä ystävyyssuhteita niin, että terve yhteisöllisyys on parantanut. Olen myös pitänyt huolta fysiikastani (ja samalla henkisestä puolesta) liikkumalla paljon ja syömällä terveellisesti.

10

Ei mitään. Kaikenlaiset neuvot ja ohjeet ei ainakaan haittaa tee. Sinulla kun tuntui olevan hieman negatiivinen käsitys päihdeklinikasta, niin voin ainakin sanoa että se viikkoohjelma on itsellä nyt pitänyt. Lauantaina meni 6annosta (ohjelmassa oli 8 ) ja muut päivät olen ollutkin tipattomana.

Seuraavan viikon ajattelin jo kokeilla täysin tipattomana, kun sen viime viikon aikana huomasi että yhtä “kivaa” oli selvinpäinkin. Eli ehkä se lopettaminen tässä loppujen lopuksi onkin tavoitteena vaikka kaikki sanovatkin että pitäisi kerralla lopettaa?

Mutta niinku jokanen varmaan voi lukea sen viestin millä tämän ketjun avasin, niin en ihmettelisi jos olisin taas viikon, kuukauden tai vaikkapa vuodenkin kuluttua samassa tilassa…

11

Niin… Eipä sitä varsinaisesti ole diagnosoitu että olen alkoholisti, mutta mitä tietoa olen sairaudesta saanut klinikan kautta ja mitä itse olen netistä hakenut niin siltä se kyllä vaikuttaa.

"Riippuvuuden määrittelyyn on olemassa esim. WHO:n julkaisema ICD-10 järjestelmän riippuvuusoireyhtymän kriteeristö, joka määritellään seuraavasti:

Kolmen tai useamman seuraavista kriteereistä on esiinnyttävä yhtäaikaisesti kuukauden ajan viimeisimpien
12 kuukauden aikana tai toistuvasti, mikäli jaksot ovat kuukautta lyhyempiä." avominne.fi/mita_alkoholismi_on.pdf

En jaksa niitä kuutta kohtaa tähän kopioida, mutta jokainen niistä pätee kyllä meikäläisen kohdalla. Paitsi että vielä ei ole ihan yhtäjaksoisesti kuukauden ajan vaan yleensä se on jotain 5-14 vuorokauden väliltä. Ja tätä on jatkunut jo reilusti yli vuoden ajan.

Toisaalta taas mun “alkoholismi” tuntuu menevän käsi kädessä masennuksen kanssa. Kun siihen kuuluu näitä mielialan vaihteluja että välissä menee pari viikkoa ettei elämässä mikään maistu miltään ja välistä voi viikon olla niinku elämässä olis kaikki hyvin.

Voisiko jopa siis sanoa niin että en sairasta alkoholismia, vaan masennusta jota lääkitsen alkoholilla?

12

Minun mielipiteeni on, että ei voi sanoa.

Itsekin aikoinani selitin itselleni ja muille asiaa niin. Nyt kun olen päässyt eroon alkoholista, on masennukset ja kohtuuttomat mielialan vaihtelut hävinneet. Olen sittemmin tajunnut, että ne olivat vain alkoholistille tyypillisiä itselleen valehteluja ja perusteluja.

Alkoholilla ei masennusta “hoideta”. Tottahan se vie vähäksi aikaa sen pois, mutta se on vain huonon olon siirtämistä. Huonon olon, joka sen jälkeen palaa entistä pahempana.

Kyllä ne masennuksen syyt on vaan käytävä läpi ja opittava ne voittamaan, ei siinä alkoholi auta. Alkoholi päinvastoin vain pahentaa tilannetta ja estää tointumisen.

13

Tästä minullakin on jonkunverran kokemusta. Kylläkin niinpäin, että itse pidin ongelmanani alkoholismia+ lääkkeitä (bentsot ja Tramal), mutta minulla psykiatri tulkitsi olevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Lujaa meni pöllyssä, muuten hiljaa. Ja siten raitistuttua on mennyt vain hiljaa. Se lienee masennusta pitkittyneenä. Lääkkeet valitettavasti vain pahensivat olotilaa, joten ajattelen, että se on seurausta tuosta sekakäytöstä ja että se voisi mennä jopa ohi vuosien mittaan. Nyt sitä on kestänyt se vajaa kaksi vuotta, jonka olen ollut raittiina.

Tuo kaksisuuntaisuus lienee muotidiagnoosi. Sen diagnoosin omaavista on tulkittu olevan alkoholisteja n. puolet.- Oli miten oli, kumpaankin sopiva hoito on raittius. Tätä minulle teroitettiin ja se on ollut loistava neuvo, jonka täysin allekirjoitan. Elämä tarvitsee nyt vain kohdata selkein silmin. Asioita ja ihmisiä ei voi loputtomasti väistellä.

14

Mutta “fakta” on se että olen masennusta sairastanut jo 5-6 vuotta välissä se on ollut pahempaa ja välissä lievempää. Aika paljon elämäntilanne (työ, rakkaus, jne ) on vaikuttanut siihen. Alkoholi on todella muodostunut ongelmaksi vasta viimeisen reilun vuoden aikana…

Ja totta ettei alkoholilla “hoideta” masennusta, vaan tarkoitinkin sitä että olen juonut koska minulla on ollut niin paha olo. Ja usein sitten seuraavana päivänä olen juonut lisää koska se paha olo on tullu välittömästi takaisin humalan hiipuessa.

Useasti on tullut näitä 2-3 päivän putkia (jos näin voi sanoa) ja sitten se ensimmäinen varsinainen rapula päivä onkin aina ollut suoraan sanottuna “koomassa” makoilua… Tyyliin kouristellut alasti vessan lattialla ja oksentanut kaiken mitä on mahasta tullut ja oksentanut vielä senkin jälkeen pari tuntia… Tai ehkä ollut valveilla vaan 2-3 tuntia ja “sammunut” takaisin sänkyyn, eikä välttämättä ole tästä krapulapäivästä mitään muistikuvaakaan…

Eli kuten sanoit: siirsin vain huonoa oloa ja se tuli aina pahempana takaisin. Onneksi vielä keväällä minulla oli työpaikka ja sellainen elämäntilanne ettei yksinkertaisesti ollut varaa olla poissa töistä. Tai kait se sossu olis aina rahaa antanut… (?)

Niin ja nyt käyn perjantaina labrassa ja otetaan veret, ja sit jos makas-arvot näyttää sopivilta niin voidaan aloittaa antabus lääkitys…

15

Niin kyllä minulle hyvin kerrottiin mikä se antabus on, ja sen verran järki pelaa etten sen kuurin aikana lähde hengelläni leikkimään ja kokeilemaan että kestääkö sitä alkoholia ottaa ja miten paljon.

Viikottain käyn klinikalla, ja tuon mielialalääkityksen takia käyn myös lääkärillä kuukauden välein jossa sitten arvioidaan miten se lääkitys on tehonnut ja missä vaiheessa se voitaisiin lopettaa.

Ja kyllähän ne ohjeet ja keinot masennusta vastaan on ollut jo pitkään tiedossa itsellä, ja yks tärkeä olis nimenomaan liikunta. Jota sitten “yritän” harrastaa niin paljon kuin mahdollista. Eli aina kun jaksan/kehtaan lähteä tekemään jotain.

Onneksi syyskuussa alkaa opiskelut koulussa johon olen todella paljon halunnut ja vielä sillä paikkakunnalla mihin olen halunnut, niin nyt oletetaan/toivotaan että se jo yksin parantaisi hiukan elämäntilannettani…

16

Hei kaksikymmentäkahdeksan - tervetuloa mukaan!!
Pakko sanoa heti alkuun, että todella tutulta kuulostaa toi sun tilanne - masennusta ja siihen kuvioon sitten viinaksia päälle. Jos se nyt yhtään helpottaa, niin tiedän kuinka rankaa se on. En väitä, että sulla homma menee samalla tavalla kuin mulla, mutta kirjoitanpa nyt omaa kokemusta kuitenkin…

Mä uskoin aika kauan, että kun tässä masennuksesta päästään, niin viinan ottaminen hoituu siinä samassa - ei tule otettua enää niin paljon, ja ei tule hilluttua räkä poskella muisti kateissa - kun masennus on poissa, niin sitten voi ottaa taas niin kuin joskus ennen, suht hienosti ja ilman että sitä juomistaan pitää kelata. Minä en missään nimessä halunnut lopettaa kokonaan, mä halusin vaan, että osaisin juoda niinkuin joskus “ennen”. Ja vaikka kuinka ongelmia syntyi juomisen seurauksena, se ajatus “että se on kuitenkin niin kivaa” ja “mitäs mä sit teen,jos en juo” pysyi päässä.

Mä syytin kauan aikaa masennusta siitä, että join niin paljon kun join ja niin usein kun join. Mulle määrättiin kaikenlaisia lääkkeitä masennukseen - oli kahta eri laatua masennuslääkettä, uudempaa ja vanhanaikaista (kun ei uudet yksin tuntuneet tehoavan), sitten tuli paniikkikohtauksia, johon sain rauhoittavia - sitten univaikeuksiin oli oma nappinsa. Ja masennus senkun jatkui, mutta hei - krapulassa kun jos liiaksi alkoi morkkis jylläämään ja krapula-paniikki iskemään, niin rauhoittava naamaan ja ei vaivannut asiat enää. Siihen kun vielä joi pari olutta päälle, niin olin omasta mielestäni aika normaalissa (jos en aavistuksen paremmassa) olotilassa. SAIRASTA, eikö?

Tässä välissä muutin ulkomaillekin, ja ennen muuttoa ajattelin,että siellä hommat alkaa sujua paremmin kun muuttuu kuviot totaalisesti muutenkin - vaan pahemmaksi meni kännääminen ja masennus.
Mua masensi NIIN PALJON ja mä join niin PALJON, että kauhistuttaa kun taaksepäin katson. Mä join itseni henkisesti todella heikoille ihan parissa vuodessa. Samalla kävin kyllä töissä, lastakin hoidin joten kuten ja kulissit pysyi omasta mielestä pystyssä - vaan sitten tuli vastaan tilanne, että oli PAKKO lopettaa. Ja vaikeaa se oli, se on vieläkin joskus vaikeaa. (No kyllä me kaikki se tiedetään, että on helppoa ruuvata korkki kiinni - vaikeaa pitää se siinä.)
Viimeiset kaljani olen juonut 6.1.07 ja sen koommin en ole tippaakaan ottanut , samalla heivasin lääkkeet. En väitä,että taikaiskusta masennus katosi ja elämä muuttui ruusuiseksi - mutta kuitenkin voin varmuudella sanoa, että viinan aiheuttamaa koko paska. Ja kyllä se todellakin niin on, että masennus ja alkoholi kulkee käsi kädessä.

Tsemppiä 28

toivoo Maito

17

Tää on yhtä kärsimystä… ite oon kohta 24 vuotias ja oon juonu suunnilleen joka viikonloppu noin 8 vuoden ajan. Nyt kolmen edellisen vuoden ajan homma on ruvennut lähtemään käsistä. En tarkoita ettäkö viikolla joisin, sitä en tee mutta kun viikonloppuna lähden juomaan on aina sama kuvio:

pohjat, baariin eikä mitään muistikuvia loppuillasta. Nytkin perjantaina…lauantaina heräsin polvet mustelmilla ja toinen kyynärpää ihan hullun kipeä ja ruhjeilla. Kuinka hävettävää!

Antabuskuurin hain heinäkuussa, olin pari viikkoa juomatta kunnes tuli special-viikonloppu jona lähin siskon luo “suurkaupunkiin”. Lopetin kuurin viikkoa ennen lähtöä maanantaina. Kyllä se vaikutti vielä, lääkitys, mutta silti oli juotava naama ja silmät punasena :blush: :laughing: (antabuksen vaikutuksia) Nooh, tämä viikonloppu meni ihan ok, en juonut itteltäni muistia. Alotin kuurin taas kiltisti seuraavana maanantaina. Olin pariviikkoa selvinpäin ja sitten ajattelin ettei mulla mitään ongelmaa ole… ja pikkuhuljaa lopetin kuurin.

Nyt taas pari viimeistä viikonloppua on ollu ihan hirveitä. Pääsin viime perj. 11 illalla töistä, ja siitä suoraan olimme sopineet poikaystäväni kanssa että lähdemme juomaan. Eräät tutut miespuoliset (poikaystäväni paremmat tutut) tulivat hakemaan minut kun poikaystäväni oli jo juomassa jossain bileissä,ollut jo kahdeksasta illalla lähtien. Haettiin poikaystäväni ja menimme näiden luo juomaan, minä vasta alottelin. Tuli riitaa kun poikaystäväni halusi yhtäkkiä lähteä jo kotiin, hän oli jo humalassa kun itse olin vasta juonut neljä kaljaa. En halunnut lähteä. Hän lähti sitten ovet paukkuen kotiin kun itse jäin näiden tuttujen kanssa. He pyysivät mukaan baariin (jossa menikin muisti loppuillasta) ja aamulla heräsin tältä samalta kämpältä näiden poikien kanssa. Herää kysymys mitähän olen tehnyt? itse en ainakaan usko että olen pettänyt, ei tulisi mieleenkään. Heräsin ihan kaikki vaatteet päällä. Poikaystäväni mielestä nämä tyypit ovat voineet tehdä minulle vaikka mitä kun olin sammunut. Näistä yksi kuulemma on jotenkin “hullu”. Mutta kaikesta päätellen mitään ei ollut tapahtunut. Viinan perässä tietenkin olin sinne jatkoille mennyt. Tottakai. Ja poikaystäväni saa kärsiä näistä ihmeen toilailuista… inhottavaa kuinka tuo viinapiru voi viedä ihmistä.

Toinen juttu on nämä krapularyypyt jotka ovat tulleet viimeisen puolenvuoden aikana. Ei joka kerta mutta usein. Ensimmäisillä kerroilla se lähti uudelleen juomiseksi. Ennen en voinut edes kuvitella juovani toisena päivänä, aamusta jo alkoholin ajatteleminenkin yökötti :confused:

Minua hävettää, inhoan itseäni, suututtaa, masentaa… Niin joo, masennuslääkkeitäolen syönyt noin 3 vuotta. Seronil 20mg päivässä. Eilen taas alotin antabuskuurin.

Haluan niin hirveästi päästä tästä ahdistavasta kierteestä ulos. Aina samat tunteet: viikonlopun jälkeen ahdistaa mutta viikonloppua lähestyessä olo muuttuu henkisesti paremmaksi ja taas haluaa lähteä:-Haluaa niin kovasti ettei muista/halua muistaa miltä taas tuntuu jälkeenpäin. Pelottaa että tulevanakin viikonloppuna lähden taas… Voisinpa olla voimakkaampi ihminen. Pystynkö? epätoivoista :cry: apua tarvitsen.

18

Kiva kun kysyit, ja meinasin tässä iteki tulla muutenkin kirjoittelemaan. Koulu tosiaan alkoi, ja se on ainaki tuonu uutta sisältöä elämään ja arkeen… Uusi kavereitakin alkaa sitä kautta löytymään…

Toisaalta kääntöpuolena on se biletys mikä opiskeluihin “kuuluu”, ekalla viikolla tai ekana päivänä maanantaina oltiin heti baarissa illalla, mutta se jäi itsellä onneksi kolmeen tuoppiin. Keskiviikkona sitten oltiin uudestaan bilettämässä ja pohjiksi join vain kaksi kaljaa, ja baarissa sitten sen verran kohtuudella että muisti pysyi koko illan… Perjantaina muutama, lauantaina ihan kunnolla juomaan… Sunnuntaina yks lieventävä, maanantai pari olutta, tiistaina pari olutta ja vähän viinaa… Keskiviikkona vielä enemmän… Nyt on sit torstai ja pitäis yrittää pysyä erossa… Huomenna olis taas koko koulun bileet joihin on “pakko” lähteä…

Eli miten tän nyt sanois… Yleinen olotila on kohentunu huomattavasti kun aloitin masennuslääkityksen ja vielä kouluun pääsin, mutta kuningas alkoholi vie edelleen miestä… Eli vois sanoa, niinku täällä monet onkin sanoneet ettei alkoholisti pysty vähentämään/juomaan kohtuudella…

19

Itse olin 20-vuotias kun ensimmäisen kerran lähdin hakemaan apua mielenterveystoimistosta ongelmiini (tuolloin en mielestäni ollut alkoholisti, enkä maininnut sanaakaan alkoholin käytöstäni terapiassa). Tuudittauduin ajatukseen, että sairastan masennusta ja paniikkihäiriötä ym. mielenterveysongelmia. Lekurit kirjoittivat rauhoittavia mielin määrin, joten jäin niihin(kin) koukkuun hyvin lyhyessä ajassa.

Nykyisin ajattelen lähinnä niin, että tuskin kukaan ei-alkoholisti päätyy koskaan a-klinikalle, saati katkoille ja hoitoihin. Ei-alkoholisti ei todellakaan tarvitse Antabusta, Reviaa tai muitakaan lääkkeitä juomisen hillitsemiseen. Ihminen, joka ei ole alkoholisti kykenee kontrolloimaan alkoholin kulutustaan ilman terapiaa, ilman lääkkeitä, ilman aa-ryhmiä, kykenee hoitamaan työnsä, ihmissuhteensa jne…

En tiedä olenko väärässä väittäessäni, että jokainen a-klinikan asiakas on päihteiden väärinkäyttäjä. Kuitenkin olen sitä mieltä, sillä miksi terve ihminen, joka osaa kontrolloida päihteiden käyttöään hakisi apua sen lopettamiseksi?

Vielä yksi kommentti aloittajalle: Sanoit, että voit juoda lauantaina max. 8 annosta. Samassa viestissä mainitsit antabuksesta. Ymmärräthän, että antabus on lääke, jonka kanssa ei voi ottaa pisaraakaan alkoholia?

20

Niin ja sanoin myös etten ole vielä aloittanut Antabus-lääkitystä :wink: Sitä varten olis pitänyt käydä verikokeissa, mutta jätin sitten käymättä… Ei jaksanut…