Ei jaksa enää.. (vähentäminen ei meinaa onnistua..)

Sitä en ole aiemmin kuullutkaan että masennuslääkkeen teho lakkaa jos juo… En omalta lääkäriltäni, eikä lääkkeen mukana olleessa ohjeessakaan lukenut mitään sellaista. Tässä lääkkeessä luki että alkoholin käyttöä ei suositella koska tämä lääke voi voimista alkoholin vaikutusta.

Enkä ole pitkään aikaan tarvinnut mitään syitä juomiselle… Eikä mikään lääke tuo minulle vapautta juoda. Minä juon koska haluan, tai vaikka en haluaisikaan, ja tiedostan myös ne ongelmat mitä alkoholi minulle aiheuttaa… Mutta niin… Ehkä tavallaan se lääkitys on aiheuttanut sen, että pystyn tuudittautumaan siihen tunteeseen että minun ei enää tarvitse tehdä mitään ongelmieni ratkaisemiseksi…

Masennuslääkkeen teho ei lopu yksi yhteen alkoholinkäytön kanssa. Noin vain, naps. Tämä on taas näitä merkillisiä kurvit suoriksi -myyttejä, joita jostain syystä AA:ssa viljellään. Alkoholinkäyttöä ei suositella masennuslääkityksen kanssa, koska 1. alkoholi yleensä vähentää lääkkeen vaikutusta 2. alkoholi usein syventää masennusta.

Ei siis pelkkää mustaa ja valkoista, vaan harmaankin sävyjä maailmassa on…

Joten ei tuo lääkekään sinua “pelasta”: jos niin ajattelet, taidat todellakin ajatella “alkoholistisesti”.

:unamused: Totta puhut Julia. Masennuslääke vaikuttaa ainakin mulla sen, ettei voi ottaa kuin muutaman. Voisitko kirjoittaa kokemuksestasi tarkemmin…ois hyvä tutustua-----

Mitenkäs helposti katkaisuun pääsee ja mitä kautta?

Jotenkin odottelinkin Vaeltajalta tälläistä vastausta :wink:

Alkaa tilanne olla siinä pisteessä etten mie pysty olemaan hetkeäkään yksin… Vaan pitäis oikeasti olla joku holhoamassa vieressä koko ajan…ei muuten pysy elämänlangat käsissä…

Vittu että muuten alkaa taas naurattamaan tää koko tilanne… Lopetan, en lopeta,… yritän vähentää se on hyvä vaihtoehto… ei onnistu, lopetan… no en mie ole alkoholisti, kyllä se riittää jos mie vain vähennän… juon vain viikonloppusin… juon vain sosiaalisissa tilanteissa… juon vaikka joka päivä, mut jos juon kavereiden seurassa niin eihän se tarkoita että olen alkoholisti… tyydyn ajatukseen että vietän lopunelämääni pullo kädessä… ei se ole paha vaihtoehto… juon vain ihan vähäsen joka päivä… elämä on ihanaa… ei… pakko lopettaa… en mie kestä enää…

helvetin syvä huokaus

Itse asiassa eilen oli vain sellanen epätoivoinen naurunpurskahdus ihan spontaanisti… Muuten ei ole kyllä naurattanu pitkään aikaan, eikä kyllä ole itkettänytkään sitten tämän ketjun aloituksen.

Mitähän minä muuten odotan… Että rahat loppuu, että terveys pettää, että opiskelu kusee käsiin… että menetän viimeisetkin ystäväni? Tai ehkä odotan vain sopivaa tekosyytä juoda taas… Todennäköisesti…

Entä jos en vain jaksa pyytää apua? Tai… en jaksa/haluakaan parantua… Tyydyn vain siihen mitä tämä elämä nyt on ja katson kuinka pitkälle selviän… ehkä niin…

samanlaisia kelailen.
että miksi en tahdo luopua tästä.
miksi en hae apua, eikö näinkin voisi jatkaa.

käyn säännöllisesti psykotrapiassa 2-3xvko enkä ole terapeutille kertonut kuin että joskus ehkä vähän juon.

miksi en tahdo apua?
siksikö, että mitä sitten olisin, jos ei tätä ongelmaa mulla olis?

en tiedä, mietiskelinpä vaan tuota nyt omalta kannaltani.
mutta voimia!

Hmm-- Tää on muuten hyvä pointti. Ite on pohtinu samaa… Eikö minulla ole tarpeeksi sisältöä elämässä, ilman tätä alkoholiongelmaa? Olenko vain tylsä ihminen ilman sitä… tuoko se jotain särmää elämääni… Onko välissä kiva retkahtaa jotta taas kun selviää niin tajuaa elävänsä? Ja voi taas retkahtaa uudestaan…

Kaiken kaikkiaan tää tuntuu nyt hirveän lohduttomalta… Kyllä mie koen että olen monta kertaa käynyt pohjalla, mutta jatkanut silti samalla tavalla. Olen kärsinyt ongelmani vuoksi vaikka kuinka paljon, mutta lopulta jatkan aina samalla tavalla… Tälläkin hetkellä tuntuu siltä että en halua enää ikinä juoda pisaraakaan, mutta jatkan silti samalla tavalla… Mikä mua auttais?? En mie enää tajua…

Joo terveydestä ei voi vielä valittaa kun ikää vasta 20v ja juonut kohtuu lyhyen aikaan… Tai miten senki ottaa, ekat kännit 14veenä, mutta vasta parin vuoden ajan ollut “suurkuluttaja”. Mutta siinä se tietenki näkyy että yleiskunto on ihan perseestä ko ei tule liikuttua ikinä…

Nyt tuntuu viimein että olen todella tajunnut sen etten mie voi juoda tippaakaan! Se on oikeasti helvetin yksinkertainen asia, mutta vaikea ihmisen ymmärtää… ja niin vaikea luopua siitä ihanasta alkoholista… Ei mua mikään muu pelasta ku raittius… ja sen eteen, tiedän, on tehtävä pirusti töitä…

28, hei! Itseäni on auttanut noissa “pohjattomissa” tilanteissa sen ymmärtäminen, että “yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”. Olen itse vastuussa siitä, mitä teen, mitä tunnen, mitä ajattelen. Kun sen olen ymmärtänyt, en enää ole halunnut kiusata itseäni, vaan etsinyt tilanteesta ulospääsyn: mitä itse voin tehdä itseni hyväksi nyt. Usein se on ollut sitä, ettei itsellä ole (tunnu olevan) voimia. Silloin parasta, mitävoin itselleni tehdä, on hakea apua - mistä - siitä olet itsekin tietoinen. Kaikki tieto on sinun sisälläsi, käytä sitä.

emmäkää oikein osaa sanoa muuta, kuin että jollakin keinolla jos voisit olla muutaman viikon, päivän selvinpäin (en tiedä sun juomistapojas)?
jos sitten näkisit jonkun ulospääsyn sitä kautta ulos?
ja se ei mun mielestä oo totta, että pitää saavutta joku “pohja”, että voi nousta ylöspäin.
entäs jos sitä pohjaa ei oo tai sinne uppoaa??
emmä osaa sanoa muuta kuin voimia.

Paha väittää mitään “todeksi” mutta minun havaintojeni mukaan aika usein se pohja tarvitaan ja kyllä moni myös uppoaa ja kuolee alkoholin käytön seurauksena. Itsekin olen usein ihmetellyt miten voin olla vielä elossa. Niin monta tilannetta oli, jossa olisin voinut loukata itseni, hukkua tms.

Ainoa neuvo, jonka minä voin antaa on se, että jättää sen ensimmäisen ryypyn ottamatta ja hankkii apua jos ei yksin jaksa raittiuteen taistella. Minä olen omin voimin pärjäillyt mutta sen mielikuvan olen saanut, että Minnesota-hoita ja AA ovat tuloksekkaita avustajia. Mistäpä sen tietää vaikka joskus itsekin joutuisin niihin turvautumaan, vannomatta paras.

no noin se on
ja mä tarkoitin, että on se pohja varmaan olemassa, mutta että kannattaako laskea sen varaan, että mun täytyy eka käydä pohjalla…

Kautta historian on viiniä valmistettu, myös ihminen on tietoinen, että suurimman osan alkoholisteista on valuttava sinne henkiseen pohjaan, ennenkuin saavat halun raitistua. Pohjia on niin monta kuin on alkoholisteja, muistan kuinka eräs kaltaiseni raitistumisen aloittava kertoi omaa tarinaansa ja kertoi kuinka oli valunut pohjalle, itsestäni tuntui hänen pohjansa itseni verrattuna lapsen leikiltä.
Tiedän kuinka itse saavutin biologisen pohjan, menetin kaiken, en ymmärtänyt kuinka joku on löytänyt pohjan vaikkei ollutkaan menettänyt kaikkea samoin kuin minä. Meitä ihmisiä on myös henkisiltä ja fyysisiltä vahvuuksilta erilaisia, toiset kestää enemmän toiset vähemmän, minä kestin paljon kertomani henkilö vähemmän, silti meillä sama pohja jonka ansiosta kipinä raittiuteen sai alkunsa.
TYYTYMÄTTÖMYYS ON UUDEN ALKU, näin oli meillä molemmilla.

no siis vielä selvennän ajatuksiani;

tarkoitin, etä ei kannata laskea sen pohjan varaan.

se on myös helppoa ajatella että en nyt ihan vielä oo siellä “pohjalla”, en vieläkään, enkä nyt ainakaan.

kaikki sieltä pohjalta ei oikeesti nouse ollenkaan.
mun mielestä ei oo olemassa mitään pohjaa => huonommin ei vois mennä;
koska aina voi mennä huonommin,

vaara on siinä, että jää vaan venailemaan sitä pohjaa ja käännekohtaa, jolloin muka sitten aloittaa sen “paluun” takaisin.
kun se pohja ei oo millään mittapuulla mitattavissa, vaan niin kuiin jo sanoin, aina voi mennä alemmas.

sitä tarkoitin.
ja saa olla eri mieltä.

En ole kotona puhunut mitään, koska vanhemmillani on muutenkin tarpeeksi “murheita” elämässään, enkä koe että se mitenkään minua auttaisi varsinkin kun vanhempani asuvat suht kaukana. Osalle ystävistäni olen puhunut kyllä asiasta, mutta näitäkin ystäviä näkee niin harvoin koska eivät asu samalla paikkakunnalla.

Vertaistuki tosiaan tuntuis tällä hetkellä erittäin hyvältä… Siis AA. Ei se päihdeklinikalla käyntikään loppujen lopuksi auta, ja toisaalta tuntuu ettei se työntekijä ymmärrä minua koska ei itse ole kokenut samaa asiaa.

Verikokeen tulokset sain tänään, ja kaikki arvot oli normaalit. Hemoglobiini jopa 150 eli todella hyvä. Antabusin aloitin tänään, ja on muuten hirveän pahanmakuista ja jättää suuhun sen maun melkein koko päiväksi. Hengityskin taitaa haista sille… Mutta se on kuitenkin yksi askel.

Nyt on kuudes raitis päivä menossa, ja ekat päivät meni hyvin, mutta tää perjantai taas on todella paha. Levoton olo koko ajan, sama olo kun jos ei ole saanut tupakkaa/kahvia pitkään aikaan. Aivot “huutaa” alkoholia… :-/

Niin… ei sitä himoa voi ymmärtääkään jos ei ole sitä itse kokenut… Se on niin käsittämätöntä että tässä on ite tullu syötyä yks pitsa (ei ollu edes nälkä) keitin kahvia (en normaalisti juo klo 16 jälkeen) polttanu tupakan n. vartin välein (normaalisti ehkä kerran tunnissa)… Jotenki sitä tunnetta yrittää lieventää, mutta mikään ei siihen auta… Aika ehkä? Onko kokemuksia että kuinka pitkään tää olo jatkuu?

Auttavasta puhelimesta sen verran, et eikös ne kaikki ole vain klo 21 asti? Käsittääkseni mikään ei ole sen pitempään… AA on se askel minkä seuraavaksi haluan ottaa, ja huomenna olis klo 19:00 mahdollisuus ottaa se…

Aa… jotenki olin siinä käsityksessä että voin soittaa vain paikkakuntani auttavaan, joka on 21 asti auki…

Mut niin… tää olo se on kait pahinta tässä ja ehkä se epätietoisuus että loppuuko tää koskaan… Ja onko tää olo sit ihan fyysinen oire, vai henkinen… Jos se olis puhtaasti fyysistä niin se kait menee jossain vaiheessa ohi… Mut jos se henkinen viinanhimo ei koskaan lopu…