Huomen sunnuntai ja viikonloppu ohi kohta. Tänään on ollu jokseenkin vaikee päivä, oon ajatellu liikaa kaikkee. Ensinnäkin ajattelin sitä, et kun nyt koht olen sen seitsemän viikkoo juomatta niin tuntuu hiton typerältä ettei mun parisuhde oo yhtään parantunut. Tai siis mun ongelma on se, et me ei tehdä yhdessä oikeestaan enää mitään mukavaa ja kaikki päivät on samaa arkee. Silloin ku join oli edes jotain mikä erotti viikonloput arkipäivistä. Ajatuksiin on tullu vielä sekin, et mahtaako täst koko paskasta enää tullakaan mitään. Voi ol jotain hiton hormonaalista äksyilyäkin tää, mut mitä tahansa onkin, niin nyt rehellisesti myönnän et teki mieli juoda tönään. Täytyy vaan toivoo, et tää olotila menee ohi, enkä anna itelleni lupaa retkahtaa. Ens viikol suunnitteilla mennä ystävän kans mökkeilemään muutamaks päiväksi, ehkä se tekee hyvää, pieni erossa oleminen. Tänäön tällanen masis päivä, mut toiv huomenna jo parempi.
Voi harmi, toivottavasti sulla jo parempi mieli!! 
Noinhan se alko just toimii kun tarpeeksi aikaa mennyt unohtaa miten se sitoi hirveesti voimavaroja ja ikäänkuin oli sypää kaikkeen hyvään mitä elämässä on!
Nyt kun on mennyt sullakin jo kohta pari kk niin alkaa fokus siirtyä pois iitä miksi ylipäätään lopetti kun eihän se niin kamalaa ollutkaan… :mrgreen:
Pitää jostain kaivaa se alkuajan päättäväisyys ja muistutella itellen miksi olet ansainnut raittiin elämän, olen ihan varma että se palkinto siellä jossain odottaa sinua ja meitä kaikkia muitakin kunhan malttaa mielensä. Näit houkutuksia tulee matkan varrella montakin mutta
kunhan niistä selviää yksi kerrallaan niin tulee aina vain vahvemmaksi!
Mukavaa ja riatista alkavaa viikkoa!
Oli ihan hanurista viikonloppu, mut nyt on parempi mieli . Huomaa kyl miten toi juominen liittyy vahvasti siihen miten elämässä menee tai siis halu juoda. Sit kun menee päin helvettiä, tulee mielihaluja, mut toisaalta sit kun menee oikein hyvin niin on niit haluja sittenkin tullu:). Täytyy nyt kuitenkin ymmärtää, et kun oon niin monta kymmentä vuotta juonut kaikenlaisiin tunnetiloihin niin tää on ihan normaalia et tulee näitä todella vaikeita hetkiä kun tekis mieli vaan antaa mennä. En nyt kuitenkaan antanut ja nyt oon siitä onnellinen:). Keskusteltua tuli eilen avokin kanssa ja annoin nyt kaiken tulla. Oon ollut tän juomattomuus ajan vähän niinku anteeksi, että olen olemassa Ilona, mut se käy raskaaksi ajan mittaan ja päätin nyt et se saa loppua. Sanoin, et on aika lopettaa menneiden kaivelu ja vähän antaa tukea tähän mun raitistumiseen ja tehdä yhdessä tän suhteen eteen jotain. Ihan sellanen olo, et tais mennä asia perille, ainakin ahdistus helpotti mulla heti kun sain tän itestäni ulos. Olen sen verran vaatimaton aina ollut, et haluan olla onnellinen ja kaipaan lämpöö, turvaa ja hellyyttä. Taloudellinen riippumattomuus on hyvä asia, mut raha esimerkiksi ei mulle ole se maailman tärkein juttu. Tää päihdelinkin foorumi on kyl niin hyvä, auttaa raitistumisessa ja toimii samalla parisuhde terapiana, ainakin mulle:). No juu, ihanan aurinkoista viikonalkua kaikille ja selvää sellasta ?
Hyvä kun selvisit viikonlopusta taas yksi kokemus lisää. Koettelumksia tulee aina se on se asenne joka ratkaisee. Mä mietin tänään mökillä ruohoa leikastesa miten ikinä selviää tuosta tulevasta kesätä ilman alkoa mutta se on vaan otettava se hetki aina kerralaan. Kun nyt ensin tuosta lomamatkasta Kreetalla selviää parin viikon päästä olis lähtö
Mukava raitita viikkoa sulle ja kaikille muille!!
Mitähän Ilona:lle kuuluu 
Toivottavasti ihan hyvää vaan
Niinhän siinä sitten kävi, et suurin piirtein kymmenisen viikkoa olin ilman alkoholia kunnes tuli juhannus ja se oli menoa. Puolisen vuotta tässä ollaan juotu enemmän tai vähemmän ja parisen kuukautta sitten tuli sellanen olo, et nyt on pakko pistää pelleily poikki. Viime perjantaina tai oikeastaan lauantaina tuli sit viimeinen niitti kun pe olin niin helvetin humalassa et muisti meni. Nyt sit toivottavasti viisaampana uuteen taistoon juomista vastaan. Todellakin jotain opin taas kantapään kautta. Lueskelen juttuja, niistä saan voimaa ja menen päivä kerrallaan ei täs oikein muuta voi. Positiivista on se, että vaikka join niin kokoajan oli olo, etten haluis juoda. Et en mä mitään iloa siitä saanut, edelleenkään, pelkkää paskaa se toi mun elämääni. Se on se syy miks tänne palasin.
Ihme juttu miten sitä juomiseen on jäänyt niin koukkuun vaikken ikinä kännissä oo tehnyt mitään fiksua enkä filmaattista saatikka humalassa saanut mitään järkevää aikaseksi… Tähän päälle vielä kaikki ne krapula kerrat, lukemattomat sellaset, jolloin oon suoraan sanottuna haaskannut kallisarvoisia päiviä elämästäni potemiseen. Musta tuntuu, et mun tarvii tutustua itteeni uudestaan kun en juo, kännissä en oo ikinä ollut oma itteni, aito. Tänään ollu ihan ok päivä, ahdistanut vähän mut kun noita vanhoja tekstejäni luin niin helpottaa ajan kans.