2.4 ”heräsin”siihen, että olen alkoholisti. Vuosia juoneena tiennyt jo kauan, et on mulla ollut jonkinsortin ongelma, mutta nyt vasta myönsin olevani alkoholisti.
Olen käyttänyt alkoa äkkiseltään laskettuna 35 vuotta, eli reilusti puolet mun elämästäni…Jossain vaiheessa se oli varmasti hauskaa, sosiaalista, helpottavaa ja rentouttavaa. Nyt tai ei nyt vaan jo muutaman vuoden se on ollut kaikkee muuta… Ajattelin, et kykenen ottamaan sivistyneesti ja mulla on kaikki hanskassa kun join ”enää” kerran/kaks kuukaudessa. Ei se ihan niin kuitenkaan mennyt. Harvensin juomista, mut määrät suureni ja kun määrät suureni, niin mun känni sekoilut ja kaikki muu sen tuoma oheispaska lisääntys. Viimeisenä kertana meni vintti pimeäksi alkuillasta ja sitten sain jälkikäteen kuulla mitä kaikkea olin säätänyt ympärijuovuksissa. Helkkarin hyvä, että kuulin, en muuten kirjoittelis tätä.
Olen hellä, sosiaalinen, ymmärtäväinen, kiltti ja muutenkin salonkikelpoinen ihminen selvinpäin. Kännissä musta tulee v-mäinen, estoton, itsekäs ja mikä kamalinta loukkaan kaikkia ketä mun lähellä on. Mullahan ei kaiken järjen mukaan oo mitään syytä jatkaa juomista, en yksinkertaisesti voi, mut mikä parasta, en edes halua. Ei tuu olemaan helppoa, kun oon tottunut juomaan koko aikuisikäni. Alkoholi on kuulunut mun elämääni jo niin kauan, et ihan varmasti ikävä tulee. Ikävä ei kuitenkaan tuu tätä ahdistusta, väsymystä, häpeää, vitutusta mitä juominen mulle aiheuttaa. Odotan sitä aikaa, kun kykenen antamaan itelleni anteeksi sen kaiken pahan mitä olen aiheuttanut itelleni ja läheisilleni. Kirjoitin tän vähän niinku itelleni muistukseksi minkä takia jokainen tuleva päivä on mulle alkoton päivä.
Viikonloppu edessä. Tiedän, ettei tuu olemaan vaikeeta olla juomatta. Monesti oon tätä nykyä pystynyt pitämään itseni erossa alkoholista muutaman viikon, mut sit kun menee se kolme, neljä viikkoa niin olen antanut itselleni luvan juoda. Oon ajatellut, et kyl nyt voi sit ottaa, kun kerta pystynyt olemaan tipattomana taas hyvän aikaa. Näistä mun harventuneista juomakerroista johtuskin pitkään ajatus, ettei mulla oo mitään ongelmaa.
No, se siitä, mulla on, enkä anna itseni enää kuvitella mitään muuta.
Tuli tässä vaan mieleen miten paljon mun tuttavapiirissä käytetään alkoholia ja miten moni niistä ihmisistä on valmis tuomitsemaan alkoholistit. Olen kertonut avoimesti mun tilanteesta, koska oon aina ollut suora ihminen ja myöntänyt virheeni. Osa ihmisistä tukee, mut on myös porukka, ketä ei millään ymmärrä miten viinakset voi jonkun ihmisen pään niin sekoittaa. Yhdelle sanoinkin, että olen varoittava esimerkki. Kylhän mullekkin joskus alkoholi ”sopis”, enkä mä aina humalaan tultuani sekoillut.
Piiskaan itteeni vielä aika ankarasti, vaikka ymmärrän, että tää on sairaus. On ollut mulle kova paikka kun kiltistä tytöstä kuoriutuu kännissä hirviö. Tukea tuun tällä matkalla tarvitsemaan paljon ja ajatellut et ne ihmiset ketkä pysyy mun rinnallani nytkin kun mulla on vaikeaa ne pidän ja nämä tuomitsevat tyypit heivaan hemmettiin. Käyn kuitenkin henkistä helvettiä nyt pääni sisällä läpi, tiedän tasantarkkaan mitä olen tehnyt ja mitä mun täytyy tehdä. Vaikka luottamusta on pirun vaikeaa saada takaisin niin mä niin toivon ihmisiltä kuitenkin ymmärrystä siitä, ettei kukaan täysjärkinen ihminen tahallaan vahingoita itteensä eikä muita. Se on se myrkky mitä oon kituksiini kaatanut litroittain.
Ihanan terapeuttista kirjoittaa tänne, vähän niinku päiväkirjaa pitäis. Ihan sama kuinka sekavaa tekstiä tulee, pääasia et saan purkaa itteeni 
Hei Ilona,
Hienoa, että olet herännyt todellisuuteen! Siitä se matka alkaa kohti parempaa =) Tuo itsensä piiskaaminen on kivuliaan tuttua. Itsekkin teen sitä edelleen ja tulen tekemään vielä pitkään. Kuuluu kait paranemisprosessiin. Vaikeaa on pyytää ja saada anteeksi toisilta mutta vielä vaikeampaa itseltään. Kuitenkin ajansaatossa ilo voittaa surun ja kunnioitus voittaa häpeän!
Lämpimät tsempit sinulle!
Teki hyvää teki lukea sun viestis Yolo 2021, kiitos siitä.
Tulin mökille yksin. Normaalisti olisin jo korkannut oluen heti, kun ulko-ovesta sisään oisin kävellyt. Mulla on elämässä monta asiaa hyvin, taloudellisesti olen täysin riippumaton ja mulla on kolme ihanaa aikuista lasta, ketkä ei oo hyljänneet äitiä vaikka mitä olen tehnyt ja siitä olen niin onnellinen Parisuhde puoli on se mikä ehkä on antanut mulle hyvän tekosyyn paeta paskaa oloani alkoholiin. Ajattelin nyt, kun pysyn selvänä, kerätä voimia siihen, et mietin mikä mulle on hyväksi ja mikä ei. Oon aina pitänyt itseeni vähän sellasena ”arkana” ja miellyttänyt enemmän muita kuin itteeni. Sit kun suhde on menny huonosti, kännis leikkinyt et ihan sama miten käy. Krapula kun on koittanut, pyydellyt anteeksi omaa kamaluuttani ja typeryyttäni ja sit taas kaikki on ollut näennäisesti hyvin. Sit kun tulee se morkkis on helppoa ottaa syy omalle kontolle kokonaan ja jumaliste sitä on tullut ruoskittua itteeni monet kerrat. Oon mä monesti miettinyt, et jos en ois ryypännyt niin todennäköisesti oisin vielä lasteni isän kanssa naimisissa, juominen ei todellakaan auta mihinkään kriiseihin. Ihanan sekavaa tää on, koko mun elämäni nyt. Parantelen itteeni pikkuhiljaa ja uskon et kaikki elämänalueet tästä vielä selkiintyy. Tänään suunnitelmissa vähän siivousta, sauna lämpeemään ja poreisiin kera pepsi maxin:) Kaikille samassa tilanteessa oleville jakselemisia. Päivä kerrallaan täs mennään ja usko parempaan tulevaisuuteen on vahva
Viikonloppu takana. Henkisesti ollut hirveen raskasta, mutta ei ollut silti vaikeuksia pysyä raittiina. Kohtasin selvinpäin asioita, mitä en ole pystynyt pitkiin aikoihin kohtaamaan selvänä. Itseasiassa olen viinaan näitä juttuja paennut ja se onkin varmasti osasyy miksi mopo karkasi käsistä. Nyt on ihan hyvä olo, vaikka harmitus siitä miksen jo aikaisemmin uskaltanut herätä todellisuuteen on vielä päällimmäisenä ajatuksena. Masentaa, ahdistaa edelleen. Vähän ehkä pelottaa mitä tuleva tuo tullessaan. Ei pelota, et ratkeen juomaan, pelottaa, että elämä tulee varmasti muuttumaan kun näen kaiken selvemmin. Odotan kuin kuuta nousevaa, että vahvistun. Kännissä olen vaan kuvitellut olevani vahva ja krapuloissa todennut olevani heikko, vähän kuin pikkulapsi, haavoittuva.
Iloisin mielin kohti pyhiä. Olin pari päivää ”lomailemassa” lapsuudenystäväni luona. Oli mukava taaplata ja olla vaan. Tämä mun ystäväni haluaa myöskin olla juomatta ja hän onkin mun parasta vertaistukea nyt. Muisteltiin toilailujamme ja kuinka monessa näistä alkomaholilla onkaan ollut päärooli. Osataan onneks pitää hauskaa myös selvinpäin Ihan hyvä fiilis nyt, mikään ei vituta eikä edes haittaa vaikka vähän sutturainen keli. Väsyttää ehkä normaalia enemmän, mut siihen auttaa huili
Hyvä Ilona,
Onnittelut.
Olet ylittänyt 100 päivän rajan.
Yleensä ahdistukset ilmaantuvat näissä asioissa juurikin kolmen kuukauden jaksoissa. Joku viisaampi kertoi minulle päihdeklinikalla näin.
Pysytään selvänä ja etsitään uutta hauskaa elämään.
Todella hyvä että Sinulla on tuollainen ystävä.
Tsempit teille molemmille.
Putkis
Kiitos putkis kirjoituksesta, kiva nähdä, että näitä pohdintoja joku lueskelee. Mulla on vielä 86 päivää tohon sataseen, mutta uskon kyl, että saavutan ton merkkipäivän:)
Tässä miettinyt sellasta, et oon monesti juonut ”tylsyyteen” ja kummasti sitä kännissä aika on mennyt jotenkin nopeemmin, vaikkei muuta ois tehny ku lipittänyt sohvannurkassa viiniä. Sitä ei vaan ole ollu oikeesti itelleen läsnä juodessa. Vaikea selittää. Mun kännäilyillat/päivät menny kutakuinkin niin et oon juonut, juossut tupakalla ja roikkunut puhelimessa. Muuta en oo pääsääntöisesti silloin saanu aikaseksi ja silti se tuntus mukavalta ja rentouttavalta. Nyt kun en oo ottanut, tuntuu päivät paljon järkevimmiltä ja pidemmiltä vaikken edes tekisi mitään muuta ku vaan istuskelisin sohvalla töllöö tuijotellen. Ehkä johtuu siitä, että nyt jokainen valveillaolo tunti on harvinaisen selvää ja tuntuu, et näenkin kaikki jotenkin kirkkaammin. Kännissä olen ollut vähän niinkuin jossain sumussa… Elämä saa ja on välillä so boring, mut se ei ainakaan tuu olemaan mulle enää yks niistä (teko)syistä miksi oon antanut itelleni luvan juoda ja mitä ahdistukseen tulee, niin hiton monta kertaa olen ollut vaan sen takia ahdistunut, kun mulla on ollu helvetinmoinen krapula ja morkkis. Ihanii pieniä oivalluksii, jotka auttaa mua tajuamaan etten mä niitä kännejä mihinkään enää tarvi. Hyvät pääsiäiset kaikille
Oo, laskuristasi katsoin että yli kolme kuukautta raittiutta… Eipä hätiä, laskuri on mitä on… mutta riko satanen, siis muualla kuin pubin tiskillä. ?
Hyvää matkaa…
Putkis
Kiitos Putkis Tiedän, et tänne kirjoittelu helpottaa mun tietäni raittiuteen.
Tiedän, myös sen, et vaikeeta vielä tulee olemaan, varsinkin kun tää ”alkuhuuma” menee ohi. En tajunnutkaan, et on joku laskuri:) Mä lasken nyt päässäni näitä päiviä ja kun 2kk tulee täyteen niin se on sit pisin aika naismuistiin kun oon ollut juomatta. Välitavoite nro 1. Nyt mulla on mielettömän hyvä olo 
Niin, laskuri näkyy tuossa oikealla. Älypuhelimella se näkyy mulla kun kääntää puhelimen vaakatasoon.
Tänään ollut ihan hyvä päivä. Mökillä kävin tekemässä pihatöitä ja aurinko paistoi niin komeesti, et tuli ihan hikikin.
Vähän pelottaa ajatus tulevasta mökkikaudesta. Miltä tuntuu istuskella terassilla tai laiturin nokassa tai saunoa ja ottaa aurinkoa, kun juomat vaihtunu holittomiin? Alkoholi on kuulunut kesään aina ja silloin oon antanut itelleni luvan tissutella hiukan vaikka joka päivä.
Tänään huomasin kuitenkin, et ihan mukavaa oli istuskella auringon lämmössä ja juoda kylmää pepsiä. Ei tullut mieleenkään korkata oluttölkkiä, vaikka niitä pari jääkaapissa olikin. Jotain haikeutta ilmassa kuitenkin oli, ikävää kenties tai menetyksen tuskaa? Mitä lie, mutta tunteita tulee ja menee. Täytyy vaan muistuttaa itelleni, etten mä mitään menettämässä ole, päinvastoin.
Ylpee oon itsestäni. Tänään päivä numero 14 ja laskurikin ajantasalla
Klo 1.45. Pitäis olla unten mailla, mut ei nukuta. Tänään ( tai eilen) ollut helvetin huono päivä, ahdistanut niin et mahassa tuntuu. Ei oo tehnyt ihme kyl juoda, paitsi ehkä hetki sit se kävi pikkasen mielessä kun oli riita avokin kanssa. Nää hetket on pahoja, tuntuu, et kaikki menee perseelleen ja näitä juttuja olen paennut aina ennen juomiseen. Nytkin on olo, et tarttis lähtee ”pakoon” johonkin mahdollisimman kauas, ajatuksissa,
mut mun on nyt vaan kyettävä kohtaamaan tää paska olo selvinpäin. Teen itteni kans joka päivä ajatustyötä. Rakennan mielessä uutta raitista minää ja se on yllättävän raskasta. Täytyis ymmärtää, et vaikka itse haluan uuden elämän niin luottamus ja usko muhun syntyy vasta ajan kanssa. Tänään musta ei vaan ollut kuulemaan sitä totuutta itestäni mitä kaikkea oon ollut ja tehnyt kännissäpäin ja heittäydyin puolustuskannalle ja se siitä…
Hiton alkoholi, tupakka, sota, korona, vaihdevuodet, parisuhdekriisi, hintojen nousu ja kaikki mahdollinen… Kaikki on hanurista. Väliaikainen notkahdus tää on, osoitus että oon ihminen enkä kone, välillä hukassa itteni kanssa. Taistelukentällä alkoholia ja vaikeuksia vastaan. Heikko hetki, sitä tää on.
Hetken huili ja oon taas positiivinen oma itteni. Nyt onneks jo väsyttää, enkä retkahtanut.
Väsyttänyt tajuttomasti, nukuin viimeyönä varmaan max neljä tuntia. Ahdisti edelleen, mut nyt rupee helpottamaan.
Nyt iskee päin näköä kaikki se mitä mun juominen on aiheuttanut lähimmäisille. Helppoa niillä ei oo ollut, enkä väitä et yhtä auringonpaistetta elämä mun kanssa tulee olemaan vaiks raitistun.
Onnellisuutta tunnen siitä, et vaikka olen väsynyt, niin se ei johdu kännäämisestä. Ja vaikka tuli sanomista niin jälkipuinti on terveempää. Sitäpaitsi jos olisin ollut kännissä, niin tuskin oisin edes pysynyt kotona. Asiat olis ollu pal pahemmin nyt.
Kävin mökillä tuulettamassa ajatuksia, ihailin joutsenia ja lilluin poreissa. En montaa kertaa ole poreammeessa selvänä istunut. Tuntus ihan hyvältä. Otin jääkaapin sisällöstä kuvan ja lähetin kaverille ja lapsille. Ei ollut olutta täynnä, mut pepsiä oli runsaasti Mul on hyvä elämä, ihanat lapset, siskot, ystävät ja avokki. Kiitollinen olen jokaisesta päivästä, niistä huonoistakin.
19.pv menossa. Laitoin kaverille viestiä, et todennäköisesti viikonloppuna taas ahdistaa. Arkipäivät sujuu ihan hyvin, kun en kerta normaalisti oo arkena enää pitkään aikaan juonut, mut sit kun pe koittaa ja ns. viikonloppu fiilis iskee päälle niin levottomuus kasvaa ja himot rupee jylläämään, siis juomisen suhteen
Hyvinhän tää on kuitenkin sujunut ja mitä enemmän niitä selviä viikonloppuja tulee, niin sitä helpompaa sen pitäis kaiken järjen mukaan olla.
Reilu kolme viikkoa ilman alkoa. Viikonloppu oli aika ahdistava niinkuin arvelinkin, mut selvänä selvisin. Kait sitä jotenkin romantisoi tota juomista tai olotilaa kännissä ja senkin takia sitä kaipaa. Täytyy aina kuitenkin pitää mielessä miltä tuntuu kun aamulla herää helvetinmoiseen krapulaan ja sit se masis mikä siitä yleensä seuras oli aikast hirvee ja kesti päiviä. Ei hyvä.
Yllätyksenä mulle on kyl tullut tää mieletön ahdistus mikä välillä tulee, mut onneks on ohikin menny. Kait se sit helpottaa pikkuhiljaa kun päiviä tulee lisää eikä juominen/ juomattomuus enää pyöri kokoajan mielessä. Eteenpäin vaan, kyl se tästä
Moi. Kiva tää sun ketju, hyviä pohdintoja. Mun pisin aika juomatta on ollut 2,5kk ja kyllähän sinä aikana kerkes aika paljon kaikenlaisia tuntemuksia mennä ja tulla, outoa oli käsitellä niitä selvinpäin kun ennen oli juonut niihin. Mutta kaikkeen tottuu. Tsemppiä sulle!
Mis vaihees venkku nyt oot, kun heti iski silmään toi pisin aika juomatta 2.5 kk ?
Kyl tää alkon käytön lopettaminen henkisesti ottaa välillä tosi koville. Oisko jotenkin helpompaa, jos ottais välitavoitteita eikä kertarysäyksellä ajattelis et tää on nyt tässä, hyvästi kaikki ”hauskuus” elämässä Tottahan kuitenkin on, et aikast moni raittiuden alkutaipaleella yhdistää juomisen hauskanpitoon ja raittiuden tylsään elämään. Eihän se sitä oo, mut alussa voi tuntua tältä:) Parempi vaan ottaa päivä kerrallaan. Täs vaiheessa mä ajattelen joka pv juomattomuutta, mut sit jossainvaiheessa kun sitä ei tarvi joka päivä miettiä niin varmaankin on asiat jo paremmalla mallilla. Käväsin tos mökillä äsken ja kyl taas tuli sellanen olo, et voi paska, enkö mä tosiaankaan voi enää istuskella ja ihastella siellä maisemia hyvää alkoholipitoisia juomaa ryystäen ja saunalle tuli hankittua uus jääkaappikin ihan sitä varten et sieltä saa sit kätevästi juomat rannalle mukaan. En todellakaan ostanut sitä sentakia et voisin sen limsalla tai muulla vastaavalla töyttää:) Tällasia typeriä ajatuksia putkahtaa vähän väliä päähän, mut sit täytyy vaan palata muistoissa hiukan taaksepäin. Oliko se nyt niin ihanaa viimeks kännissä örveltää, olla v-pää ja hävittää pankkikortti ja kadottaa muisti. Juu, ei ollu:) Enköhän mä täyttele jääkaappini enskesänä kuitenkin sillä holittomalla nesteellä .
Kirjottelen tuolla vähentäjissä, siis en oo kokonaan lopettanut alkoholinkäyttöä, mutta vähentänyt suurkulutuksesta kohtuullisempiin määriin. Mulle toimii siis paremmin tuo välitavoite-taktiikka kuin että lopettais kokonaan juomisen. On helpompaa ettei tarvi luopua kerralla kaikesta, vaan pikkuhiljaa oppia juomaan vähemmän. Kaikille tää ei tietysti toimi ja onhan niitä takapakkeja matkalla mullakin paljon ollut. Kunnioitan kyllä suuresti teitä lopettajia et pystytte kerrasta lopettamaan. 
Voin samaistua noihin harmituksiin, kun ei enää saakkaan juoda samalla tavalla kuin ennen. Esim.tuo sun jääkaappi-keissi. mutta se on vaan se tunne minkä alkoholismi on iskostanut sun päähän. Kyllä se ottaa tietysti aikansa että voit nauttia muitakin juomia samalla mentaliteetillä, mutta voit myös yllättyä miten helposti se käy kun kerran tekee. Mulla on ollut lukuisia noita tilanteita kun oon ollut esim.tipattomilla. Periaatteessa tässä on kyse tavoista mihin on ittensä opettanut.
Neljäs viikonloppu selvinpäin aluillaan. Odottelen tuleeko jossain vaiheessa se ahdistunut ja hermostunut olo mikä tupannut tulemaan aina näin viikonloppuisin. Yllättynyt positiivisesti kuinka hyvä olo mulla on vielä, vaikka viimeyönä nukuin pari tuntia ja tänään jouduin hoitelemaan isoja asioita. Normi minä olis tietysti ajatellut niin, et kun hommat on hoidettu niin voin palkinnoksi ottaa ”muutaman” juoman”. Kyl hetkellisesti kävi mielessä et oisko kivaa nauttia tänään pari kylmää olutta, mut se mieliteko meni ohi ainakin tältäerää.
Yks ”ongelma” mulla nyt on, musta tuntuu et kokoajan säädän jotain, oon vähän niinku ylivilkas enkä osaa rauhoittua. Juomalla olen joskus itteni rauhoittanut, pysähtynyt ottamalla sen tölkin käteen ja istunut vaan perseelläni ja juonut ja unohtanut hetkeks kaikki velvollisuudet, tekemättömät hommat yms. ns. ”rentoutunut”. Katotaan nyt miten tää viikonloppu sujuu, sunnuntaina tulis kk juomatta täyteen, siihen mä tähtäilen nyt. Hyvää vappua kaikille