KIITOS TYTÖT! Mulla on ihan epätodellinen olo…teen päätöksen näköjään siinä vaiheessa kun seison onnittelumaljatarjottimen edessä. Kummasta ottaa? Olen lukenut oman ketjuni ainakin kymmenen kertaa ja kaikki tunteethan siinä vaihtelee epävarmuudesta iloon ja uhoon 
No kukaan ei tätä päätöstä voi mun puolesta tehdä ja juomaan pääsee helposti, senkun kallistaa lasia. Joka tapauksessa menen innoissani juhliin! Kerron sitten huomenna joinko vai enkö ja harmittaako paljon, vähän vai ei yhtään 
Voi Lizzy, eka viestisi jo kertoo sen, ettei sun kannata tänään ottaa. Ymmärrän kyllä hyvin oloasi, sitä en kiellä, ja toivotan vain voimia ja tahtoa pysyä alkosta erossa tänään!
Minulle kävi viimeisenä juomavuotenani (2008) niin, että oltuani kesällä reilun kuukauden täysin selvä kykenin alkusyksystä käymään baarissa pari kertaa ilman katastrofia ja juomaan määrällisesti melko vähän. Melko pian, syyskuussa rupesin kumminkin ottamaan viikonloppuina perjantaisin ja lauantaisin. Lokakuussa ensimmäisellä vapaalla tulikin jo lähes viikon putki. Join tuon loppuvuoden kaikki viikonloput, joulupäivästä loppiaiseen olin enimmäkseen kännissä, minkä jälkeen sain lopetettua lopullisesti.
Eihän tuossa mitään uutta ole. Samanlaisia tarinoita voi kertoa moni, joka pitää itseään alkoholistina: selvän jakson jälkeen jonkinlainen “tekninen” kohtuukäyttö (skarppaaminen ja annosten laskeminen) onnistuu ehkä kerran-pari, sitten juominen alkaa luisua takaisin tuttuun tuhoisaan malliin. Pidemmälle riippuvuudessaan ehtineillä jo ensimmäinen kokeilu voi johtaa putkeen, osalla pää ei kestä enää edes sitä ensimmäistä annosta. Yhteistä on se, että ihminen jatkaa juomisessaan siitä, mihin silloin aiemmin lopettaessaan jäi, mutta ymmärtää kuvion vasta jälkikäteen. Hämäävää on juuri se, että koska kohtuullinen juominen onnistuu tauon jälkeen ehkä kerran-pari, ihmisessä herää se klassinen “Olen lopultakin oppinut käyttämään alkoholia oikein!” -uskomus…
En osaa arvioida, miten on sinun kohdallasi jatkossa, mutta aloitusviestisi perusteella epäilen aidon kohtuukäytön mahdollisuuksien menneen sinultakin jo joskus vuosia sitten. Mutta aika näyttää. Jos päätät kokeilla, olisiko alkoholilla vielä jotain annettavaa elämässäsi, toivotan hyvää jatkoa. Samaten toivotan tervetuloa takaisin palstalle, jos alkaa tuntua siltä että elämä onnistuu sinultakin paremmin selvänä.
–kh
Olen samaa mieltä kuin Kuivahikka. Juuri noin on aina käynyt minullekin yhtään pidemmän juomatauon jälkeen. Pari kertaa onnistuu ottamaan kohtuudella ja luulee jo osaavansa, kunnes palaa taas entiseen. Tsemppiä tulevaan!
Lizzy,
itse päätöksesi teet, sehän me kaikki jo tiedetään ettei siihen voi ulkopuolinen paljoakaan vaikuttaa. Itselleni tuo kohtuukäyttöä ei ole vaihtoehtona edes olemassa, niin puhki olen sen testannut. Silloinkin kun määrät pysyivät pieninä ja kerrat harvoina, niin psyykeni ei kestänyt sitäkään, vaan voin yhtä huonosti kun suurkulutuskausina. Mitä hyvänsä päätätkin ja etenkin jos päädyt kohtuun harjoittelijaksi, niin toivon että et joutuisi sellaiseen kärsimykseen, kuin itselläni oli viime kesä kohtuukäytön tiimoilta. Yhtä hyvin voit jatkaa raitistumista, ei hullumpi vaihtoehto sekään! 
En tiedä pitäisikö puolestasi olla iloinen, vaiko surullinen, mutta lähinnä vain tyytyväinen siitä, ettet edes yritä salata juomistasi. Tarinasi voisi olla jopa ihanteellinen, jos emme olisi me lopettajat puolella, jossa suurin osa ei näe mitään hauskaa siinä, että saisi juotua edes vähän. Ehkä sinulle ajatus juomisen jatkumisesta silloin tällöin on onnistumiskokemuksesi mukaan väistämätön, kun krapulaa ei tule eikä homma lähtenyt käsistä. Aito lopettaminen vaatii aina pohjakokemuksen joka taas tarkoittaa, ettei näe mitään syytä enää jatkaa, ei edes siksi, että sitten vasta olisi hauskaa.
En halua määritellä minne kirjoittelet, mutta jatkaessasi juomista ja kuvitelmiasi sen autuudesta, niin täällä me lopettajat puolella kirjoituksiisi ei välttämättä vastata toivomallasi tavalla.
Voi Lizzy… toivottavasti löydät jotain tasapainoa elämääsi, vaikka mikäpä minä olen sinua neuvomaan tai ohjeita jakamaan. Ei se elämä ole itselläkään mitään ruusuilla tanssimista, mitään viisasten kiveä en ole onnistunut löytämään, joka olisi ratkaisun avain tähän elämän elämiseen.
Mutta noin yleisenä huomiona sanoisin, että (kuten kirjoituksista täällä päihdelinkissä huomaa) meidän raitistuneitten elämä on lähinnä sellaista tasaista jöötiä. Tosin kohtalaisen mukavaa sellaista. Ei kummittele pullot ja purnukat kaapeissa, ei hihkuta juomattomuuden aiheuttamia mahtavia fiiliksiä, ei heitellä mielijohteesta lääkkeitä vessanpönttöön, ei uhota että ikinä en juo, ei yht’äkkiä kekkaista että juonpa sittenkin.
En yritä tässä mitään paheksua tai moittia tms. Minulla jotenkin tulee vaan tuosta mieleen yksi läheinen ihminen, joka leijuu aina välillä mahtavissa euforioissa. Ja olen nähnyt myös sen, miten joka ikinen kerta kun se kiikulauta heilahtaa ylös, niin sieltä se tulee myös aina väistämättä alas.
No en nyt itsekään oikein tiedä mitä tässä yritän sanoa, enpä oikeastaan yhtään mitään.
Tuosta toteamuksesta rupesin miettimään, mitä se jonkin päihteen, tässä tapauksessa alkoholin, kohtuukäyttö itse asiassa on. Oma kohtuukäyttöni oli esimerkiksi sitä, että sunnuntaina baarissa laskin tietyllä (itse kehittämälläni) laskukaavalla, montako olutta saan juoda palamisajan puitteissa siten, ettei seuraavana aamuna töissä henkeni haise. En pitänyt noina sunnuntaina mitenkään kohtuuttomana sitä tosiasiaa, että saatoin juoda määrissä 6 – 8 tuoppia, tai että olin ollut kännissä jo sen perjantain + lauantain.
Jos jonkinlaisen oppilauseen yrittäisin pähkäillä, niin kohtuukäytöstä ei voida puhua silloin, kun yhden käyttökerran suunnittelu vie ajatuksissa kohtuuttomasti tilaa, ja itse käytön aikana ihmisellä kuluu kohtuuttomasti energiaa annosten laskemiseen ja itsensä hillitsemiseen. Ihminen voi pettää itseään ns. teknisellä kohtuudella, siis pitämällä kerta- ja viikkokulutuksensa alle suurkulutuksen virallisen määritelmän, mutta ei näe tai ei halua myöntää, miten koko elämä on jotenkin suhteessa juomiseen.
–kh
No tässä se on, sopii erinomaisesti ainakin minun “muka” kohtuukäyttööni.
Todellakin alkoholistille ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kohtuukäyttö.
Jos olisin sinä lizzy, niin palaisin riveihin. Mulla on myöskin kokemus tuosta kuivahikankin mainitsemasta kohtuukäytön hetkellisestä “onnistumisesta”. Eli tauon jälkeen yksi, jopa kaksikin kertaa voi mennä siivosti, ja sit onkin överit vuorossa.
Kiitos viesteistä 
Minulla ei ole MITÄÄN kuvitelmia juomisen “autuudesta” ja vastauksenne olivat juuri odotetunlaisia (ja sellaisia kuin toivoin). Olenhan itsekin täällä kritisoinut muita kuin täysraittiutta tavoitelleita kirjoittajia! Se mitä tulee itseeni ja juomattomuuteen jatkossa on nyt vakavan harkinnan alla. Ei siitä nyt niin suuria kicksejä saanut että kannattaisi, tosin ei mitään morkkistakaan tuosta tullut saatikka että tänään pitäisi jatkaa. Ennen kaikkea haluan nyt lopettaa asialla pähkäilyn ja keskittyä elämään. Siksipä jätän tämän palstan ja kirjoitan nyt viimeistä kertaa. Kiitos kaikille, olette olleet suureksi iloksi ja avuksi, kaikkea hyvää ja raittiutta jatkossakin!!!
Älä jätä palstaa.Lue uudestaan muistin virkistykseksi oma ketjusi.Eikun uudestaan vaan tänne ruotuun ja ruoskintaan.
No kerta kiellon päälle (sanoin siis etten enää ilmoittele itsestäni) Eli selvinpäin mennään tuon, sanon kyllä “kokeilun”, en retkahduksen jälkeen, oli niin harkittu ja mietitty teko. Juu ja sitten…ymmärrän hyvin että tuontapainen toiminta tai sen raportointi tuomitaan täällä. Mutta ihan oli pakko kokeilla miltä tuntuisi (vau-elämys?) pitemmän 4,5 kk tauon jälkeen. Ei ollut mahtavaa vaan melko mitäänsanomatonta, ei tullut sitä ihanaa nousuhumalan oloa. Ei se mitään vaikka reaktiot olivat osin hieman ankaria, koska syyt ovat ilmiselvät. Siinä vaiheessa kun ihminen on jo vaikeasti alkoholisoitunut, ei siinä mitään kokeilla vaan se on yksi kulaus tai lasi/pullo ja juominen lähtee siitä ja alkaa uudelleen. No anyway, raittiina siis mennä rytistellään ja nyt nokka kohti eräitä lämpimiä saaria
Lizzy, tässä ensimmäinen kirjoituksesi. Oma ongelma alkaa helposti näyttää pienemmältä, kun siihen saa vähän eteäisyyttä. Mielestäni ei ole eroa vaikeasti/keskiasteisesti/lievästi alkoholisoituneella hoidon suhteen eli täysi alkoholittomuus pätee kaikkiin asteisiin. Ratkaisusi käynnisti itselläni aikamoisen mietinnän ja yhä jyrkempään suuntaan on mielipiteeni mennyt. En näe kohtuukäyttöä vaihtoehtona yhdelläkään alkoholistilla, en myöskään sinulla.
Sun tie on sun tie ja mun tie on mun tie…( Reino & the rhinos) Omia polkujamme kuljetaan jokainen, näinhän se on. Sanoit, että ihanaa nousuhumalaakaan ei tullut…no, eihän se ole minkään arvoista sitten! 
Hyvää matkaa, nauti lämmöstä älä dinksuista…
Moi Basilica!
Tuo on niin totta! Alkaa helposti tuntua, ettei itse asiassa mitään ongelmaa ole ollutkaan, että on vain liioitellut. No olenhan minä hyvä suurentelemaan asioita ja erityisen hyvä itseinhossa ja ruoskinnassa…mutta mutta ihan sama suurkuluttaja vai pieni vai iso juoppo…uskon itsekin että kohtuukäyttö onnistuu VAIN jonkin aikaa ja siellä se överikänni vaanii :mrgreen: Kiitos, iloitsen tosiaan auringosta ja liikunnan aikaan saamista endorfiineista, löhölomailijaksi ei minusta ole. Iloista Joulua
Merry Christmas everybody!
What a great day to join you again. Within 3 weeks I drank six times, the amounts varied from 2 to 8 (thank god that was a maximum!). Nothing special or bad happened, I even had fun a couple of times (even this is not worth mentioning). BUT no, no, no, that is not for me anymore, it just not feel right:( I have been thinking the reasons which made me drink after 4,5 months- I can see them very clearly: I was not more happy, I gained weight instead of loosing it, I was even more anxious and depressed ,these were three most important reasons, still I was less nervous, less puffed up, less concerned. So I decided to try again:) And the truth is that I also suffered the whole autumn from depression and my alcoholism is not the only reason for that. Sorry I wrote in English but it looked so stupid in Finnish without all letters:) So happy new year and I will be in touched with you when back home!!!
Yours
Lizzy
Tervetuloa takaisin Lizzy, päätä että tällä kertaa onnistut. =) Kehotan että otat vastaan kaiken mahdollisen avun (myös antabus), ei siitä haittaakan ole. Näin sanoo toipuva päihdeongelmanuori.
Tervehdys Lizzy,
nyt olet juomista kokeillut ja olet siitä jotain ilmeisesti oppinut eli ei ole enää sinua varten. Se me oltaisiin voitu kyllä kertoa sinulle ja kerrottiinkin, mutta eihän se mitään auta, jos kokeiltava on. Oukki doukki, ei muuta kun lähtöruutuun kokemusta rikkaampana ja sekin tärkeä tieto sinulla jo on, että pikapalkintoja ei tässä lajissa jaella. Tervetuloa takaisin.
EDIT: Kiitos kun tulit kertomaan, ettei se kummoista ole tuo liemen lipitys. Se on hyvä tietää, ettei jää vaivaamaan. 
Heip!
Lueskelin tuossa ketjujanne ja ainakin itseni kohdalla kaksi asiaa on selvinnyt tassa rapikoidessa. Eli selvinpain vietetyt kuukaudet eivat havia minnekaan ja kaikki menneisyyden ikavat asiat eivat raittiuden myota myoskaan havia minnekaan. Minulle retkahdus oli valttamaton! Nyt pystyn taas paremmin nakemaan missa epaonnistuin- strategian muutos 1) en laske enaa paivia, olen vaan ja elelen (tosin joulupaivan 2010 voi muistaa “uutena starttipaivana”) 2) en missaan nimessa luule, etta alkottomuus poistaa kaiken masennuksen ja ahdistuksen takuuvarmasti 3) en todellakaan korvaa alkoholia suklaalla ja pullan massuttamisella koska tahdon taas otella alle kuusikymmenkiloisissa:). Juominen, siis tamakin vaha aiheutti: hermostuneisuutta, alakuloisuutta, naaman turvotusta, yohikoilua, unettomuutta, painajaisia, voimattomuutta ja itseinhoa. Etta tosiaan EI KANNATA, NO USE!!! Kohti raitista uuden vuoden aattoa