Hei, hei Lizzy!
Olen kyllä ihan aikuisten oikeasti ja aidosti ILOINEN, kun tulit takaisin Lopettajiin ja ei sekään, mutta se, että päätitkin jatkaa juomatonta matkaa elämässäsi. Koska uskon kaiken kertomasi perusteella, että raittius on sinullekkin se hyvä vaihtoehto. 
Kiitos Basilica (ja Turska myos!) !
Sattuneista syista tunnen hengenheimolaisuutta sinua kohtaan! Kiva jutella taalla taas, tosin uudistus 4) on se, etten roiku plinkissa niin usein koska se vain muistuttaa koko ajan ongelmasta. Siltikin tama on tarkea ja hyva paikka A-klinikan ohella, jonne myos menen taas kotiin paastyani. Palaillaan, nyt urheilemaan:) MOI 
Tervetuloa takas Lizzy 
Hyvää uutta (ja alkotonta ) vuotta kaikille! Tänä vuonna en ole juonut enkä toivon mukaan enää joudukaan juomaan. En uskalla sanoa sanaa “ikinä” mutta näin haluan ajatella. Ahdistus on ollut retkahduksen jälkeen hirmuinen ja painajaiset vielä pahempia, pikkuhiljaa alkaa hellittää. Ja tämä silti vaikka ei mitään ikävää tai edes kovin noloa sattunut, pirullinen on se itse kemikaalin vaikutus. Morkkis kestää kauan ja masennusta tuppaa. Minun matkani raittiuteen sai särön mutta matka on jokaisella erilainen, otan sen vastaan kokemuksena. Vähän pitemmän (4,5 kk) raittiin kauden jälkeenkään kohtuukäyttö ei kohdallani onnistunut eikä koskaan tule onnistumaan. En halua ajatella että nyt on joku “uusi alku” vaan jatkan siitä mihin jäin. Toisaalta puhdas pöytä (2011) tuntuu hyvältä! Yksi asia vaan kyrsii jotenkin älyttömästi eli läheisten kyvyttömyys nähdä tilanne realistisesti “ihan hyvinhän sä pystyit olemaan monta kuukautta ilman, ei sulla mitään ongelmaa ole, ole nyt vaikka tämä kevät ja sitten kesällä voi taas vähän rennommin” HÄH eikä ole kyse edes mistään yksinkertaisesta ihmisestä…No en minä ketään muuta varten raittiina olekaan paitsi itseäni (ja tietysti lapsia ettei tarvi nähdä äitiä pöhnässä). Aikuiset olkoon sitten lapsellisia ja naiiveja. Mutta kyllä se alkoholia liikaa/väärällä tavalla/hallitsemattomasti/liian usein/liian paljon kerralla juova ihminen nyt vaan on alkoholisti!!! Alkakaa jo uskoa :mrgreen: Nyt paremmille yöunille good night!
Tervetuloa takaisin! Minusta sinunkin tapauksessasi näkyy hyvin se, että riippuvuus etenee aivoissa omaa tahtiaan (jos ihminen siis juo), eikä oma viinapää jotenkin “nollaudu” tauonkaan aikana, toleranssi vain laskee. Ennen pitkää niitä alkuaikojen iloisia ja ongelmattomia kännejä ilman pahoja morkkiksia ei enää pysty tavoittamaan, masennus vain pahenee ja ainakin minulla kohmeloissa alkoi tulla jo ahdistuskohtauksia. Ei tee mieli palata sellaiseen juomiseen, ei enää edes kohtuukäytön yrittämiseen, sillä en ymmärrä koko kohtuuden ideaa.
Tuo läheisesi suhtautuminen on tuttua, minunkin hyvä kaverini sanoi samaa ihan vilpittömästi monta kertaa, muistaakseni vielä puoli vuotta lopettamiseni jälkeen. En usko, että hänellä oli päällimmäisenä pelko baariseuran menettämisestä; hänellä ei vain ollut käsitystä, mistä minun juomisessani lopulta oli kyse, vaikka oli seurannut koheltamistani jo vuosia. Hän näki juomiseni seuraukset, ei syytä.
–kh
Kiitos kaikille minut tervetulleeksi takaisin toivottaneille ja raitista päivää muillekin:D On mukavaa kun ei heti hylätä vaikka kävin aidan takana. No kumminkin, oli mahtava herätä 10 tunnin yöunien jälkeen, en muista edes mitään pahempia painajaisia katselleeni. Muistaakseni kolmen viikon viinattomuuden jälkeen nukuin pääsääntöisesti hyvin, ehkä tällä kertaa saavutan tämän nopeammin kun “ei jokapäiväistä juoma-aikaa” kesti vain kaksi ja puoli viikkoa…Se on hiihtopäivä sitten tänään
Ensimmäisessä viestissäsi on hyvin paljon samaa kuin mitä olisin voinut kirjoittaa…alkoholin aiheuttama ahdistus etenkin.Itse olen koittanut lopettaa monen monta kertaa, mutta tällä hetkellä on hyvin vahva tunne siitä, että tämä oli tässä. Koen, että myös minä tarvitsin sen yhden kerran. Kyllähän se oli viimeksikin lopettamispäätös ja tieto siitä, etten ole kohtuukäyttäjä enkä sellaiseksi muutu, mutta sitten myös kävin aidan toisen puolella. Viimeistään se todisti, että minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi. Ja kyllä olen myös alkoholisti, vaikka en olekaan juonut pitkiä putkia monta päivää aamusta iltaan…
Tuo Basilican kommentti jäi mieleen:
Toivon niin, että muistan vastaisuudessakin mikä tilanne on pahimmillaan ollut ja millainen olo esimerkiksi viime kerran jälkeen oli. En enää koskaan halua tuntea sitä ahdistuksen, masennukset, itseinhon ja syyllisyyden määrää. Toivottavasti sinulle lizzy ja myös minulle viimeinen kerta oli viimeinen!
Lizzy kukkuu!
Mitä kuuluu? Kävitkö tutustumassa monenlaista kommenttia täällä viime aikoina saaneeseen AA;n?
Tulehan kertomaan kokemuksistasi…
T. Toveri B
Hyvä kuulla,
ja eihän se AA mihinkään karkaa, jos sinne toiste mieli tekee mennä kurkkaamaan. Jollei sitä nyt räjäytetä maata kiertävälle radalle, kuten toisaalla käyvästä keskustelusta voisi välillä päätellä. 
Painoa on tullut minullekkin. Yleensä syksy/tavi aiheuttaa n.2 kg nousun, mutta tällä kertaa huidellaan 4-5 kg ja se ei itsestään häviä kuten tuo pari kiloa yleensä kevään ja valon myötä. Eihän se mikään ihan hirveä ole, mutta juostessa tuntuu ja housun vyötärö on kireä. Nyt tuntuu, että pahimman makean himon yli on menty eli eiköhän se tästä, juoksutossua toisen eteen vaan.
Aaltoillaan, tsemppiä sinnekin!
Moi!
Joo tämä painon vahtaaminen saattaa nyt jollekin aiheuttaa sen tunteen, että pienet on noillakin murheet. Turhamaisia tyynni, mutta mutta! kun se vaikuttaa omaan mielialaan vähän samalla tavalla kuin jos vielä joisi. Mä ainakin syksyllä masennuin lisää siitä, ettei omassa kehossa ollut mukava olla, sen lisäksi että “sai” olla ilman kuohuvia. Ei mullakaan oikeasti ole kyse kuin noin neljästä kilosta (jotka tuli syksyn aikana suklaan syönnin tuloksena) mutta ajattelin että jos nyt sitten kunnolla pistäisi itsensä hoikkaan muotoon No tähdellisempään asiaa eli oman alkoholismin kehitykseen: ei se aina ole niin suoraviivaista. Itselläni oli juomisen suhteen paljon viime vuosia pahempi tilanne siinä kahdenkympin ympärillä ja myös 6-8 vuotta sitten (silloin työssä paljon edustustehtäviä…joissa sai sopivasti nolattua itseään) ja varmaan koko ajan sillä välilläkin. Eli viimeiset 3-4 vuotta ovat olleen paljon parempia jo ennen tätä viimeistä raitistumisyritystä (joka nyt myös onnistuu!!!). Ei se itsellään ole tietenkään tapahtunut, mutta ilmeisesti aikuistuin vasta noin 3 vuotta sitten vaikka 40 mittarissa. Laskeskelin esimerkiksi edellisvuonna olleeni pätkissä raittiina sellaiset 23 viikkoa. Silti vaikka juominen oli aiemmin paljon vielä “törkeämpää” niin ILO siitä katosi lopullisesti näinä viime vuosina ja morkkis tuli jo mitättömästä (esim. 4-5 annoksesta) määrästä, “ei olisi pitänyt” nyt on krapula jne…Kokemuksia? Toinen juttu on se, että täällä palstalla vongutaan niitä “oikeita alkoholisteja” mitä ihmettä, tapoja on monia sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki, ei ainoa oikea juoppo herää putkasta lasti housuissa. Tsemiä kaikille!
Yhdistyn sinuun täydellisesti 
. Tsemiä myös sinulle!
Moi taas Lizzy,
juupajuu, kyllä minäkin koen itseni ihan oikeaksi alkoholistiksi, vaikka juomishistoriassani on hyvin paljon vaihtelua kuten sinullakin. On todella kosteita kausia ja sitten taas vähäisempää juomista. Ja aivan sama kokemus viimeisen parin vuoden juomisista morkkiksineen. Minä ihan väittäisin jopa, että tämä on helvetin hankala ja salakavala alkoholismin muoto. Sinänsä en halua kisata sillä, että kuka on enemmän alkkari, vähän kyseenalainen laji… 
, mutta mitään alkoholismin ilmenemismuotoa ei pidä vähätellä.
Noista viimeisen ajan juomisista vielä, että minähän vähentelin myös koko viime kesän. Oloni oli huono koko ajan sekä fyysisesti että henkisesti. Juomani määrät olivat vähäisiä ja kertojen välillä oli parikin viikkoa taukoa. Mielestäni erityisesti tuo kertoo sen mihin oli tultu.
Nonnii, leppoisaa sunnuntaita! Sellaista olen tässä pähkäillyt, että tuntuu välillä että täällä plinkissä kirjoituksista ei paljon huumoria löydy (on myös ilahduttavia poikkeuksia) ja keskustelu on usein yltiöasiallista ja “kuolemanvakavaa”. Onhan tämä sairaus pahimmillaan kuolemaan johtava, mutta ilo ja huumori (vaikka hirtehinenkin) sekä itseironia auttaa mielestäni positiivisesti eteenpäin (onko parempi luterilainen “otsa hiessä on sinun leipäsi ansaittava” jne) Toinen asia on tämä “jumalan ihme”-keskustelu, minä en ainakaan ilman omaa osuuttani raitistu minkään ihmeen kautta. Ja jos maailman menoa katsoo, niin on aikas omituista kuvitella olevansa juuri se etuoikeutettu joka pelastuu, varsinainen armaggedonin alkuhan tuolla muuten tuntuu jylläävän. Minkä takia joku suurempi voima katsoo minun mahdollisen raitistumisen olevan esimerkiksi tärkeämpi kuin Brasilian mutavyöryissä kuolleiden henki 
Minä ajattelen omaa alkoholismiani nykyään pikemminkin allergiana kuin sairautena. Joku on allerginen vaikkapa sitrushedelmille, toinen kissan tai koiran karvoille etc. Mie olen allerginen alkoholille, tosin en esimerkiksi liköörikonfehtille. Sekin tuli todistettua joulun aikaan kun tarjottiin konfehtia, enkä suurin surminkaan ilennyt sanoa, että olen alkoholisti enkä voi karkkia ottaa. Lieneekö niissä oikeasti alkoholia lainkaan…? En ainakaan joutunut juomaan, eikä mieli ole tehnyt tuon yhden karkin jälkeenkään vaikkapa ostaa niitä itse. (by the way, joku saattaa olla sitä mieltä nyt, että paarmalla on ensimmäisen askeleen paikka… 
)
Jumalajutuista olen sitä mieltä, että niin kauan kuin ihminen on tajunnut mm. oman kuolevaisuutensa, on hän keksinyt jumalia yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen. Kaikki järjellä selittämätön on näppärää laittaa jumalien piikkiin. Toinen käyttökelpoinen juttu on muiden johtaminen ja alistaminen omien tarkoitusperiensä käyttöön pelottelemalla jumalalla ja laatimalla sääntöjä ja määräyksiä, jotka mukamas tulevat joltain jumalalta. Näppärää!
AA: askelissakin vatkutetaan jumalaa oikein isolla J:llä paljonkin. Siitä onkin sopivan lyhyt matka armoihin ja ihmeisiin.
Nämä ovat ns. uskomusasioita, aistien ja järjen ulkopuolella. Kristinusko on vain eräs versio uskomuksista sekin, aivan kuin islam tai hinduismi…jne. Jo kaukaiset esivanhempamme uskoivat metsän, ilman ja veden yms. jumaliin. Ne olivat heille, kenelle enemmän, kenelle vähemmän totuuksia, kuten nykypäivän jumalat ovat eri kulttuureissa ja uskonnoissa meille. Ateistikin uskoo. Hän uskoo, ettei jumalia ole. Siis sekin on uskomusta loppupelissä.
Ajattelutavan muutos suhteessa alkoholiin, tapahtuipa se ilman ismejä tai niiden kera, on minulle ollut tie alkoholin tekemiseksi tarpeettomaksi itselle. Kysymys; Mihin tarvitsen alkoholia, saattaa avata mahdollisuuden luopua haitallisesta aineesta, jos sen haitallisuuden aidosti myöntää. Näin näen asian tänä päivänä kun olen jo (viimein) päässyt ohi itseni tuomitsemisesta ja vanhojen asioiden kelaamisesta. Ajattelutapa on muuttunut ilman, että se olisi johtanut riippuvuudesta toiseen. Johonkin psyykelääkkeeseen tai ismiin.
Ilman huumoria en voisi kuvitella pärjääväni oikein mitenkään…
Tämmöisiä piirtelen tänä kylmänä sunnuntaina…
Minusta uskontojen suosio perustuu siihen, että on helpompaa uskoa kuoleman jälkeiseen “jatkoaikaan” kuin luonnonlakeihin, siis hyväksyä oman(kin) elämänsä kertakäyttöisyys. Todennäköisyyksillä ei ole tässä mitään merkitystä, uskonto ei käy järkeen eikä vaadi sen kummempia perusteluja, oli asia miten älytön tahansa.
Minä en tykännyt liköörikonvehdeista edes juoma-aikoina. Pahoja olivat.
–kh
Hyvä paarma 
Eilen tuli esimerkiksi ohjelma jehovan todistajista ja heidän “karttamissäännöistään” voi miten aivopestyjä ihmiset voivatkaan olla, säälin heitä! Joku seurakunnan vanhempi pamppu kyselemässä “Suutelitteko?” “Käytittekö kieltä?” “Saitko ison O:N?” ja nämä jumalan lampaat että mää mää mää. Sitten syntiset heitetään pihalle, omat vanhemmat ja sisarukset hylkäävät normaalin elämän vuoksi. Jos summataan uskontojen hyvät ja huonot puolet niin kuinkahan on. No tietysti se ainoa oikea jumala on Jumala hiiteen kaikki Muhammedit ja Allahit, Ahdit, Tellervot ja valaistumiset sekä Hare Krishnat. Yksi tosiasia on ja pysyy, alkoholia en minäkään tarvitse mihinkään Vähän kompuroin viime vuoden lopulla, mutta liha oli heikko. Tämä vuosi on parempi, huumorilla eteenpäin!
Niinpä… sinulle varmaan on noin ja ei siinä nokan koputtamista kellään ole. Nuo toiset mainitsemasi ovat omaa mieltänsä tästä asiasta ja hekin ovat jokainen omasta mielestään oikeassa kuten sinä ja minä omasta mielestämme.(vaikka sinun ja minun mielipide asiaan ei liene yhteneväinen)
AA:n avulla raitistunut on oikeassa myös itseään koskien. Samoin oman sinnikkyytensä tai jonkin muun jutun avulla juomisesta päässyt. Yhtä kaikki, jokainen tuhoisasta, pakkomielteisestä juomisestaan selviytynyt on arvokas paitsi itselleen, useimmiten myös suurelle joukolle läheisiään ja/tai muita kanssaihmisiään.
“Väärin raitistuneita” on minun mielestäni vain kiihkomielisten käsityksien mukaan. (uskonlahkot ja fundisAA-laiset)
.