Eli tuosta kysyisin…
Onko täällä ketään joka olis käyttänyt Deprakinea ?
Mulla on tuossa jonkin verran Deprakine Depot 500mg tabletteja.
En ole koskaan niitä ottanut ja mietinkin et miten ne mahtaa vaikuttaa ja kannattaisko puolittaa tai jotain aluksi ?
Ainakin 200 mg Seroquelista menin ihan **tun sekaisin ja tuntu et ei pysty niellä tai hengittää kunnolla ja sitä kokemusta en halua toiste.
Ei siis kysymys ole siitä onko noilla viihdearvoa, ei ole, tiedän.
Vaan nimenomaan siitä, miten lääke mahdollisesti vaikuttaa, kun on niin vahvoja ettei viittis mennä vaan ja kokeilla.
Noissa deprakineissa on mun muistaakseen aika laaja haittavaikutus lista.Joskus kaverilla luin sen käyttöohjeen pharmaca fennicasta ja sain sellasen käsityksen että on aika hirveetä myrkkyä noi deprakinet.
Mulla on käytössä Deprakine. Otan 300mg aamulla ja 600mg illalla. Aikamoista myrkkyähän se tosiaan on. Kun alotin, ni olin tosi kipee monta päivää - eli kandee alottaa pienellä annoksella.
Deprakinen kanssa pitäisi ottaa puolen vuoden välein verikokeet (maksa-arvot + valproaatti). Ne seuraa niitä lääkearvoja veressä. Jos on liian matalat arvot, se ei tehoa, liian korkeet taas voi aiheuttaa myrkytyksen.
Ja haittavaikutuksia mulla on ollu paljonkin, siksi oon nyt lopettelemassa sitä. Mutta mikä ei sovi toiselle, sopii toiselle
Kyllähän mä tiedän mihin tarkoitukseen noi lääkkeet on ja sain niitä käsiini jonkin verran ja nyt mietin et uskaltaako niit ottaa ollenkaan.
Mulle sanottiin et ne rauhottais. Mut kyl mä tajuun et on kyse vähän vahvemmasta lääkkeestä… Mietin just et jos puolittas ja ottas vaan 250mg vaik sekin tuntuu aika paljolta, et pitäskö viel siit puolittaa. Vaik luultavasti mä päädyn sit siihen et mul on lääkkeenmuruja kourallinen ja niit ei sit syö kukaan.
Vai jättäskö kokonaan väliin ja yrittäis selviytyy joistain tilanteista vaik kuinka pitäis saada jotain joka mieltä rauhottais.
Ei kai mua muuten huoleta, mutta, mulla ei ole maniaa eikä epilepsiaa, noi lääkkeet ei ole mulle tarkoitettu, niitä nyt vaan sattuneesta syystä pyörii nurkissa.
Se on yks lukuisista lääkkeistä, jotka jätin itse suosiolla, sitten kerroin lekurille. Oli mjuitakin, suljetulla antoivat, ja sitte A-klinikka jatkoi.Ja minä lopetin.
Vastaus tulee ehkä huonosti ajoitettuna, mutta henkilökohtaisella tasolla kyseisestä lääkkeestä ei ole mielestäni minkään vertaa mitään iloa. (Ihan lääkärin määräämänä sain, ensimmäinen minkä aloitin) Lääkkeen käytön aluksi helvetinmoinen väsymys, kiinnostus tehdä asioita tai yhtään mitään sen puoleen tasan nolla, hengästyy rappusia kävellessä, tulee muutenkin yleistyperä olo. Päivän kohokohta oli jos jaksoi kävellä kauppaan (sijaitsee 50 metrin päässä). Saattaa ehkä jollain tasolla lievittää jotain “angsteja” mutta lääkkeen todellinen vaikutusaika (se että tulee hyvä fiilis, tai lähinnä se että ei tule mitään fiilistä) on noin kuukauden verran. Edes isompi annos ei tuottanut mun kokoisella kevytrakenteisella naisella mitään efektiä. Itse vaihdoin Seroqueliin valitettuani zombie-olosta. Kotona odottaa avaamaton satsi kyseistä tuotetta, en halua koskea niihin pitkällä tikullakaan. Sokerihumalakin tuottaa enemmän iloa.
P.S Paino nousee myös molempien lääkkeiden kohdalla.
Just, totaalinen tylsistyminen, mulla oli sen rinnalla jotakin, en muista enää.
Makasin vaan kuin lamaantuneena, sitte yks kusipää vielä aina muka auttoi mua, ku olin depiksessä. Olisin vaikka jotakin toimittanu siinä, mutta lisäs sitä peiton alle piiloutumista ku joku esittää pomoa mun kotonani. (Sama joka sittemmin pariin krt pah.piteli mut, no, se on puolvihanneksena, sai se tuomion silti)
Taas OT-ei juma nyt on väsättävä vedot, sit asioille.
Vaikka moniin lääkkeisiin on mulla valtava tole, tai ei vaan toimi edes norm käytössä, niin toi Deprakine mm. oli niitä aivan käsittämättömiä, tulee mieleen potilaan jostaki mielisairaalaleffasta.
Mulle määrätty 600mg päivässä juuri epilepsiaan. En kyllä oo niitä syönyt, kun mielestäni on aivan yksi ja sama syönkö niitä vai en. Ja eivät ole Seroqueleihin verrattavissa. Itellä serquja nukahtamiseen, deprakinesta tuu yhtään mitään. Sama kuin kalkkitabuja söisi.
Mulla ei ole paino noussut eikä ruokahalu lisääntynyt yhtään vaan enemminkin paino pudonnut jonkun verran. Mulla ei myöskään tullu mitään zombie oloa ja oon kyllä jaksanut treenata ja käydä lenkillä entiseen malliin. Ainut mistä jotain huomaan on että nukun yöllä sikeämmin ja se hypomaaninen olo on pois. Noi on niin yksilöllisiä noi sivuoireet.
Niin joo, kroppa muuttui, toki liikunta muistakin syistä on jäänyt yms kaikkea, mutta tuo itse lääke muiden kanssa pisti,no,ei oo henkilövaakaa,varmaan kuukaudessa 5kg.
Tunneskaala oli kadonnut jonnekin, sitä vaan oli. Ei juuri ahdistusta, ei mitään, mikään ei tuntunut miltään, mikään ei kiinnostanut.
Kun vaan nukkua sai.
Moi, söin 2 vuotta deprakineä ja kaikki ilo hävisi. Oli pakko juoda alkoholia, jotta ois hyvä fiilis ja sitten alkoholisoiduin. Lopetin deprakinen ja suosittelin sitä kavereillekin ja ilo palasi kaikille.
Alkukesästä lääkäri sanoi, että kuolen kesällä, jos en vekä 1000 mg deprakinea päivässä. Seuraus: monen viikon ryyppyputki ja amfetamiinia. Oiskohan se niin, että deprakineen voi kuolla?
Nyt meinaan aloittaa ketipinorin/seroquelin isolla annoksella, jotta voin nukkua ilman diapameja tms. Oon kahdesti vetänyt siitäkin överit. Siis että oon maannut 15 min jääkylmässä suihkussa ja kädet vaan on tärissyt.
Pitänee aloittaa pienellä annoksella. Viinan kanssa seroquelilla käy todella huonosti. Siitä on kokemusta.
Saattaa ehkä jollain tasolla lievittää jotain “angsteja” mutta lääkkeen todellinen vaikutusaika (se että tulee hyvä fiilis, tai lähinnä se että ei tule mitään fiilistä) on noin kuukauden verran. Edes isompi annos ei tuottanut mun kokoisella kevytrakenteisella naisella mitään efektiä. Itse vaihdoin Seroqueliin valitettuani zombie-olosta. Kotona odottaa avaamaton satsi kyseistä tuotetta, en halua koskea niihin pitkällä tikullakaan. Sokerihumalakin tuottaa enemmän iloa. 