Bipolaari(kaksisuuntainen mielialahäiriö)

Lataamo
81

Dear Shiva!
Kiitos vastauksesta. Joo, taidan jatkaa ihan Lamictal ja Ketipinor linjalla, ei ole kyseiset lihottanut millään, ja en ota riskiä Deprakinen kanssa. Ketipinorin kaa oli aluks helkkarin vaikee herätä aamulla, annostani laskettiin vähän, ja nyt on jo helpompi lähtee käyntiin.Haluan vain kysyä lekuriltani tosiaan, että olettiko se oikeasti mun syövän Deprakinea, kun se tietää että kuolen mielummin kun lihon… (no ei nyt varmaan ihan niin) …ajattelin jo hetken että se halus tehä musta läskin, mutta ehkei se niin kuitenkaan tarkoittanut. Deprakinea en aio niellä. Mun lekuri ei tunne mua tarpeeks hyvin,tietää syömishäiriöstäni, mutta silti yritti ujuttaa Depraa… farmakologikin mainitsi lääkkepussia antaessaan mahdollisesta painon muutoksesta lääkkeen sivuvaikutuksena, ja sitten vielä luin lääkeselosteesta, että painoaan on syytä tarkailla ja että mahdollisena sivuvaikutuksena on “epänormaali painonnousu”, eli NO WAY!!!En riskeeraa. Ketipinor haluttiin mulla vaihtaa, kun mulla oli ongelmia vatsavaivojen kanssa, mutta ne onneksi hävisivät annoksen pienennettyä. Toinen lääke mitä en Deprakinen lisäksi ikinä kokeilisi olisi Zyprexa. Entisessä työssäni näin monta/ja kuulin monelta potilaalta, että se on lihottanut. Kyseinen antipsykootti hidastaa aineenvaihduntaa. No, no and for the third time hell no.

Oon todella ilonen. Tänään oli aika revoluution päivä meikäläisen elämässä. Olin jumittanut väärällä alalla tuommoiset kahdeksan vuotta ja nyt sitten olen opiskelemassa matkailu-alaa, enemmän oman henkisiä ihmisiä luokassa, ja hommat ovat itselleni sopivia-toisin kuin sairaanhoidolliset tehtävät. Jostain syystä en halunnut jättää alaa kesken, vaikka tuntu väärältä. Nyt kuitenkin huomaa että hitto, vaihtoehtoja on pirusti, ja onneks myöhään kun en milloinkaan, uskalsin jättää *askan taakseni, siis hoitoalan.
Hoitsuna olo oli mulle henkisesti raskasta, enkä saanut irti mitään työstäni, suoritukseen vaan meni. En ikinä purkanut pahaa oloa potilaisiin, mutta on nyt upeaa kun tajusin jättää tuon taakseen. Itse myös bipona en välttämättä halua “leikkiä” hoitajaa. Kirjottelin ja maalailin vapaa-ajalla aina kun kerkesin, luovuuden tappaja on kuitenkin hoito-ala, ellei sitten kouluta itseänsä taideterapeutiksi. Itse tarvitsen terapiaa ennen kuin lähden muita terapioimaan.
Matkailuvirkailijan tehtävissä saan sentään puhua eri kieliä, mikä on sekin hauskaa.

Mut joo, otetaan lääkkeemme ja etsitään tasapainoa… hypomaniaakin olen itsekin oppinut jarruttelemaan, vaikka se olikin niin hauskaa. Hypomaniassa tekee mieli lähteäkin ryyppäileen/tanssiin. Mutta yksi juttu mitä siinä pitää tehdä, on se että antaa tiettyyn pisteeseen inspiksen mennä. Mielettömiä luovia ideoita tulvii joita voi toteuttaa.
Toki luovuus voi mennä yli, mitä ei ns. muut ymmärrä, mistä Marya Hornbacher sanoi haastattelussaan “Center Of Winter” kirjastaan, joutui manian jälkeen kirjottamaan koko teoksen uudestaan.
Jos bipo kirjallisuus kiinostaa Marya Hornbacher on kirjoittanut kirjan “Madnesss”, youtuben kautta katsoin kirjailijan haastattelun, ja uskon että moni saa haastattelusta jotain. Marya on saanut Pulitzer palkinnon, kirjoittanut kirjan “Wasted” joka kertoi syömishäiriöstä , 28-vuotiaana hänet diagnosoitiiin bipolääriksi, ja sen myötä Marya on kirjoittanut uuden tuotoksensa.
Kirja ei ole vielä Suomessa, mutta sen voi tilata Amazonista…
tässä linkki siihen haastikseen: osa 1
youtube.com/watch?v=e3n6O6U3wEY

osa 2
youtube.com/watch?v=L3xoD4CO … re=related

uskon et moni ymmärtää mitä kirjailija meinaa…

82

Itse olen syönyt Deprakinea jo vuodesta 2004, tosin siinä oli vuoden tauko välissä, mutta nyt on taas mennyt 3v putkeen Deprakinella, annostuksena 1000mg/vrk. Itse en ole kokenut sitä lihottavaksi lääkkeeksi, oikeastaan päinvastoin :unamused: Aluksi minulle syötettiin Zyprexaa mutta se pisti pään niin sekaisin ja aiheutti kamalat mässyt, niin lopetin sen samantien ja sitten vaihdettiin Deprakineen, johon olen ollut todella tyytyväinen. Lääkityksen alussa olin muutenkin vähän ylipainoinen, mutta sitten aloin jostain kumman syystä laihtua, nykyään olen normaalipainoinen. Painoni on laskenut parissa vuodessa jostain 88kg:sta 65:een, eli ihan mukavasti. Mitään sivuvaikutuksia en ole Deprakinesta huomannut, mutta mielialan se pitää kurissa niin kuin pitääkin. Se ei myöskään tasaa liikaa niin että pystyn kummiskin tuntemaan iloja ja suruja ihan niinkuin muutkin, ei vaan mene mikään överiksi. (Enää…) Kyllä minullekin varoiteltiin alkuun Deprakinen mahdollisesti lihottavasta vaikutuksesta ja jouduin aluksi punnituksiin, mutta tosiaan laihduin enkä niinkään lihonut. Samoihin aikoihin vaihdoin kylläkin ruokavalioni takaisin kasvispainotteiseen, joten sekin varmasti vaikutti. Mutta semmoista lääkepöhötystä ei tosiaan tullut yhtään.

83

Mania on parasta aikaa, oi kunpa sais itse laukastua semmosen. :slight_smile:

84

Bipolar, blessing and a curse…

Maniat on ku poreessa, masennukset on sit danten vikan tason helvetti.

Nyt selvinny tostaki, annostuksena Orfiril 600mg / pvä.

Ja todellakin, cipralexia ei miusta pitäs määrätä meille sekopäille enempää kun 10mg, itsellä oli hetken verran 20mg cipralex ja haudoin koko ajan OD:ta tai benjihyppyä ilman köyttä. Tuplasti vaan tasaajaa ja tuplasti vähemmän masislääkettä niin hyvä tuli :slight_smile:

85

onko kellään kokemuksia Lamictalista pidemmän käytön suhteen? Kauan kestää ennen kuin alkaa potkia kunnolla. olen nyt tavoiteannoksessa ollut kait 4 viikkoa ja vieläkin tulee sellaisia kauheita ahdistus (masennus?)kohtauksia. ja niitä tuon lääkkeen pitäisi juuri estää…pkle…onneksi ketipinor on apuna ja se kyllä tasaa mielen. eikä enää nukuta ja pökerrytä seuraavana päivänä. unen sillä saa myöskin.

no toisaalta tiedän, että liiallinen alkoholinkäyttö kumoaa tmv lääkkeen vaikutuksen eli itteeni saan syyttää…tänään aloitin Antabuksen tokaa kertaa tänä vuonna. juu…on tää hianoo…

86

Toki Deprakine sopii joillekin, ja mahtava niin. Itse en uskalla ottaa riskiä, painoon liittyvät asiat on mulle niin arkaluontoinen asia, että en uskalla ottaa riskiä, samaten back in the day when i was a nurse, näin kuinka potilaalta lähti hiuksia pois kiitettävästi deprakinen vuoksi.
Toki olisin joutunut etsimään Ketipinorille korvikkeen, jos lääke olisi tuottanut lisää vatsavaivoja. Lopulta Ketipinor on osoittautunut mulle hyväksi lääkkeeksi, ja todella hyväks unen turvaamiseen, nukun niin katkonaisesti hypomaanisena/ei depis aikana et sinänsä lääke on kans hyvä. On nyt kiva ettei tartte lähtee säätämään uusien lääkkeiden kanssa, siin on omat riskinsä sivuvaikutusten kanssa. Hyvää ei kannata vaihtaa siis, päätee myös niinkin tärkeessä asiassa kuin lääkitys, joka kuten tiedätte, on yksi tärkeimmistä seikoista kaksisuuntaisten hoidossa . Itse jätin kerran ottamatta, kun puhuin ystävän kanssa joka kielsi sairautensa, puhui minut ympäri kysenalaistamaan sairauteni. No yks kaks jätin lääkkeet viideksi päiväksi, tuli vaan niin horror oli, kaikki sama maaliskuun psykoottinen depis iski päälle ja äkkiäskö sitä alkoi symään lääkkeitä, ja vointi tasaantukin. Ite olen valmistautunut siihen, että syön lääkkeitä loppuelämän. Tätä sairautta ei handlata ilman lääkkeitä…

87

Lamictal poisti heti psykoottisen depiksen multa, mutta että se ihan tasaa sun fiilikset, mulla meni siihen n. pari kuukautta. Vointi tasaantuu ajan myötä ja Lamictal on mahtava lääke, ainakin mulle tosi positiivinen.
Odota kärsivällisesti ja pidä päiväkirjaa fiiliksistä (onko manian puolella, tasanen, vai depis) ja katotte sopivan annoksen saavuttamista lekurin kanssa, joskushan sitä pitää nostaa jos jää kovastikin molliin fiilis.

88

Kärsivällisyys on vähän kuin kirosana mulle ja sehän nyt ei kauheesti hyödytä tässä vaiheessa…Vauhdikas jakso ollut viimeksi kevättalven ja kevään puolella ja nyt täs odottelen hartaasti, että nää laskut tasaantuis…toki tiedän, että jos juon liikaa ja liian usein, niin sitten meen alas ja lujaa…juuri tälläkin hetkellä taas vanne kiristää päätä ja olen niin onnellinen että on toi Ketipinor heh…Ens viikolla lekurin aika niin voin tiedustella häneltäkin, että koska tää hemmetin Lamictal alkaa tehota kunnolla! Tänään oli kauhee kiusaus lopettaa juomalakko, mutta enpäs sitä tehnytkään…ja huomenna otan taas aamulla kiltisti Antabuksen, koska tiedän varsin hyvin, että juomatta pitää nyt olla. Onneksi tänään tapasin yhden hyvän frendin, jonka kanssa pystyi puhumaan asioista niiden oikealla nimellä - teki hyvää :slight_smile: Huomenna risteilylle ja on muuten eka kerta elämässä ihan selvin päin sitten lapsuusvuosien…mielenkiintoista…

89

Joo, no lähinnä tarkotin sitä kärsivällisyydellä, että et voi muuta kun odottaa, että lääke alkaa tehoamaan. Mut se kyllä nosti mut pahimman yli aika nopeesti. ei sitä tosiaan noin yks kaks käännetä sitä masista pois, ja toisaalta täytyy muistaa sitten se, et tavoitteena ei ole hypomania tai mania, vaan tasainen olo. Sanon sitä lähinnä itselle, koska maniassa saan niin paljon aikaiseksi, ja nousen sängystä ylös hypäten ihanaan elämään täynnä energiaa ja vetovoimaa.
Tasainen olo on sinänsä ihana siinä mielessä, että kykenee keskittymään eikä oo niin pirun levoton.

90

Täällä yksi bipo ilmoittautuu. Tosin mulla on pari muutakin psykiatrista diagnoosia mutta ei niistä sen enempää.
Lääkityksenä menee Seroquel 800 mg ennen nukkumaanmenoa, Diapam 5 mg x 3/vrk, Truxal 100 mg ennen nukkumaanmenoa,
Levozin 100 mg ennen nukkumaanmenoa, Efexor 225 mg aamuisin, Melatonin 6 mg ennen nukkumaanmenoa, Deprakine 1500 mg ennen nukkumaanmenoa,
Mirtatsapiini 30 mg ennen nukkumaanmenoa, Serenase 1 mg tarvittaessa.

Eli olen ihan oikea hullu :open_mouth:

91

hahaaaa ihan oikea hullu=)) onhan tossa jos jonkinnäköistä pilleriä sulla otettavana, mutta jos diagnoosia löytyy, niin minkäs teet. itse pärjään tällä hetkellä lamictalilla, ketipinorilla ja imovanella. bentsoja mulle ei enää määrätä, kun vihdoin paljastin huumesekoiluni, joista tuoreimmat tossa keväällä…no en kyllä ole ikinä pameihin tmv koukkuun jäänyt,e ttä siinä mielessä en ymmärrä tota tiukkaa linjaa. toisaalta tää lamictal on vaikuttanut niin, että paniikkikohtauksia ei ole enää tullut (kop kop) ja niihin olen noita bentsoja tarvinnut.

juu täytyy vaan uskoa, että toi lamictalin vaikutus saavuttaa täystehon piakkoin. noi levottomuus/ahdistus/masennuspiikit on todella rasittavia ja vievät voimia…mulla on vielä vähän vaikea ymmärtää,e ttä mikä on mitäkin eli mikä on sairautta ja mikä on normaalia. kuka mä oon ja mikä on tää sairaus. ja millainen olo on kun on ns tasainen/levollinen olo ilman sen kummempaa hääräämistä. sitä oloa ei ole ollut pitkään pitkään aikaan kun on sahannut ylös alas niin pitkään…

92

.

93

juu on kontakti psyk.polille. ihan hyvä psykologi. ja lekuri on tosi jämäkkä ja tiukka…parasta on että pääsin kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssille, joka alkaa pian kuntoutuspoliklinikalla Auroran sairaalassa. siitä tulee varmaan olemaan paljon hyötyä. ja saan kai vastauksia kysymyksiini. se vertaistuki on mulle todella todella merkityksellistä, koska en halua rasittaa ystäviäni aiheella…annan heidän elää siinä luulossa, että en tarvitse heidän tukeaan tämän sairauden suhteen…

94

.

95

on se parempikin että ei joka käänteessä jauha omista oireistaan itse asiassa eli tavallaan tietoinen valintakin, että en aiheesta keskustele kuin ihan parin ystävän kanssa. en mäkään jaksais kenenkään diabetes-juttuja kuunnella turhan usein…mutta toisaalta ihmetyttää joskus, että tietyt ystävät eivät edes kysy, et kuis menee tmv…ne pelkää että alan avautuu ja sit niitä alkaa pelottaa et hui nyt se pimahtaa tähän käsiin hehheee…

tänään kävin kuuntelee paria bändiä ja kaikki meni ihan ok kunnes keikan päätyttyä iski taas aivan outo olo…tosi levoton ja epävakaa.onneks meni ohi ja nyt ihan ok. mua niiiiin ärsyttää tää heittely. paska olo tulee niin puskan takaa ku olla ja voi. järjellinen selitys on tietty se, että 9 vuoden jälkeen on diagnoosi ja sitä kautta lääkitys muutettu - kai aivot hieman hakee kemiallista tasapainoaan täs…

taas sitä alkaa miettiä että perkelettäkö menin keväällä hypoissani hakemaan apua - en ole sitä ennen tehnyt tietenkään, mutta tällä kertaa meni niin lujaa joka suhteessa, että pää lähes räjähti…ja vielä avauduin ja kerroin kaiken eri päihteiden käytöstä…kai se oli ihan hyvä juttu.oli se. juu…

96

Shiva-Pipo,

Mun mielestä sulla on tosi hyvä tulevaisuus edessä. Myönnät sairautesi, ja vaikka sanoit ettet aina tunne mielentilojasi, ei sitä kaikkea pysty heti tiedostaakaan, mutta kuitenkin mitä kirjotat, musta sä tajuut missä mennään.
Mä olin ite paskana aika pitkään. Jos ajattelee viime vuosia ilman oikeaa diagnoosia, itse oon ollut sairas 15 vuotiaasta lähtien, lähinnä hypomaanisuden ja manian aloin tunnistaa itsessäni vasta päälle kakskymppisenä, mutta musta se oli normaalia ja ihanaa, kun koki olevansa niin elossa, mutta en kyennyt keskittymään ja olin aina räjähdysherkkä. Mä raivostuin , hakkasin iteeni heittelin tavaroita, muihin en käyny onneks koskaan käsiks, raivareita saan viel sillon tällön. luulen et mun ketipinor annosta joudutaan nostaa vähän , ja viel pitää ilmottaa lääkärille että en uskaltanut alottaa sitä deprakineä. mun ois oikeestaan pitäny heti soittaa soittoajal. tiedän et oon pikkasen hypoissa, olin taas jollain tavalla euforisessa tilassa tänään, yritän olla vaan tekemättä liikaa, ja tiedän et ilman ketipinoria en pystys nukkumaan ku virtaa ois vaikka muille jakaa. mut siis tää depis juttu ailahtelevana tänä vuonna on ollu psykoottisena maalis huhti toukokuus, ja sit kesäkuus vähän aikaa ku jätin lääkkeet ottamatta…opinpahan ottamaan lääkkeet kiltisti sen romahduksen jälkeen, mut vasta nyt elokuussa voin sanoa et menee tasasemmin.
Opiskelen nyt, ja ajattelin osa-aika työtä, ihana kun nyt pystyy taas toimimaan, mut en vielä heinäkuussakaan ois ollu täysin valmis. Mieti, olin saikulla maaliskuun lopusta elokuuhun saakka, tavallaan tuntu pahalta mut tajusin et tarvin tän kaiken ajan paranemiseen. Onneks on noi mielialan tasaajat. Oma elämä on ollut aikamoista vuoristorataa ja on ihmeellistä että olen hengissä. 2005 olin kevään harlemissa, ja lähdin yks kaks Nykiin, ja olin siellä töis jne… se oli semmonen päähänpisto mut kun depis räpsähti päälle ja ahdistus, ahdistuneena ja sos.pelko pääl, depis helvetti pääl Time Square oli aikamoinen haaste fyysisesti ja henkisesti. Metrolla Queens Plazasta neljältä aamul takas Harlemiin töistä, hullua, enkeli tai joku on kyl vahtinu mua… ois voinu käydä aika paskasti. Olin niin paskana että itkin ja soitin faijalle et haluan kotiin, ja se lainas mulle rahat lippuun takas… sit taas vast keväällä olin jonkinlaisessa toimintakyvyssä…
mutta… päähänpistoja on ollut erinäisiä…
Ite olen terapiassa syömishäiriökeskuksessa, ja mun terapeutilla on kokemusta myös bipoista. Paljon oon saanut aikaseks, tarkotuksena siirtyä julkisen puoleen tammikuussa, terapeutti ei oo kelapätevä ja kerran viikossa nähään, kukkarolle aika raskas, tosin saan siihen vanhemmilta tukea… onneksi, mut ne näki mun koko helvetin eikä vieny mua teininä hoitoon, niin annan vanhempien maksaa… en usko et siitä pitäis tuntea pahaa omatuntoa.
Julkisel puolel mun on lekuri, joka tietää tästä sairaudesta vitusti, on kuulemma Suomen yks suurimmista asiantuntijoista. Sit on se mies psykologi jonka kanssa ollaan tehty jotain tutkimusjaksoa, siis se ja lekuri. Nyt mulla alko siis oikeestaan tän kuun alussa parempi jakso.
Itse odottelen pääseväni vertaistuki ryhmään, ja uskon siit olevan hyötyä. Joo turha puhuu kokoajan kavereille, ei ne voi ymmärtää ellei ole alan ihmisiä tai nähnyt tosi läheltä, ja todellakin ei ite jaksais kans kokoaika kuunnella.
Tajusin ite, et nyt kun on oikee diagnoosi, jonka sain maaliskuus, paljon on menty eteenpäin. Mulla oli joka vuosi joko depis ja mania, ja vuosi vuodelta paheni, et remissio tai terve jakso oli vuosittain tosi lyhyt.
alko ei oo menny niin pitkälle ku faija ei diagnosoituna on ollu alkoholisti, niin ei oo halunu ottaa samaa tietä, mut joskus oon juonu rankemmin, mut työelämä koulu ei oo kärsiny siit. nousuhumala on mahtava täpinöis(maniassa) mut se seuraava pvä ei oo kiva. Ihan absolutisti en pysty oleen, ku meen joskus ulos kavereiden kaa, mut niin kauan kun on joku kohtuus, ei pitäis olla ongelma, ja niin kauan ku ei liian usein, esim kerran viikos. not good for me…
Mut joo… usko parempaan, se päivä viel tulee, kun pystyt olemaan vapaa kaikesta depiksen paskasta tai vauhdin kolareista…
siihen ei koskaan usko sairaana, mut valo tulee aina… varsinkin sillon kun on mielialan tasaajat päällä ja tietosuus että tää on vakava sairaus ja yrittää pitää elämää jollain taval tasapainosena…

97

joo tasaavaa vaikutusta en muuten huomaa Lamictalilla kuin että paniikkikohtausta ei tulekaan, vaikka ns ennusmerkit täyttyvät. sen sijaan vituttaa, ahdistaa ja ärsyttää useimmin ja ihan yhtäkkiä…ens tiistaina näen lääkärin ja se saa mulle selittää, että missä mennään ja mistä tietää että lääkitys ei ole oike jne…

tänä aamuna heräsin sellaiseen oloon, että olisin voinut pomppia paikallani tunnin enkä sittenkään olisi rauhoittunut. aivan outoo fiilistä. kun en sitä jaksanut, niin vedin yhden ketipinorin ja nukahdin. nyt lähdössä kyläilemään ja katsotaan kauan siellä jaksan “edustaa”…itse asiassa mä luulen että loman loppuminen ja töihinpaluu tässä arveluttaa ja aiheuttaa näitä oloja. mun olis pitänyt olla saikulla jo ennen kesälomaa. no jos ei työnteko onnistu, niin kyllähän mä sairaslomaa saan, sen tiedän eli sitä ei tarvitse miettiä.

nyt voin sanoa,e ttä onneks on toi antabus - olisin kyllä tällä viikolla juonut jo pari kertaa muuten. ja tiedän että näissä oloissa juominen tuo mukanaan riskin käyttää muutakin…ja tehdä jotain päätöntä muutenkin. hohoijakkaa. hetki kerrallansa…

98

toi on varmaan muuten se pointti, jota mun on vaikea muistaa: eli että olen sairas. että nää olot johtuu sairaudesta ja siksi ne pitäisi hyväksyä ja ymmärtää, että ei tää jatku lopun elämää…en ole varmaan ikinä suostunut ihan kokonaan myöntämään itselleni, että olen sairas ja siksi mun pitäisi huolehtia itsestäni hyvin. päin vastoin olen käyttäytynyt välillä (usein?) kovinkin itsetuhoisesti ja piittaamattomasti. nyt vasta siihen on tullut muutos tai elän sitä muutosvaihetta ja sepäs vituttaakin ihan kovaa. kun pitää luopua asioista ja vapaudesta tehdä mitä huvittaa. pitää vältellä tiettyjä tilanteita ja rajata omaa käytöstänsä JA: opetella olemaan tietyllä tapaa itsekkäämpi - ehkä sosiaalisuuden kustannuksella? mä olen aina ollut se tyyppi, joka ei aiheuta kohtauksia olemalla hankala ja kiukuttelemalla seurassa. eli toisin sanoen olen pyrkinyt miellyttämään kaikkia ja pitämään huolen siitä että ei tule konflikteja ja kaikkilla on hauskaa - pkle hovinarri olen ollut :neutral_face:

99

on tää kans sairaus,sanon vaan.
niiiiin kyllästyny tähän.nyt oon ollu muuten vaan kipeenä,ni ei oo jaksanu hypoilla :slight_smile:

eiks toi ketipinor oo vaan uusi nimi seroquelille? muistelisin näin kuulleeni jostain…

ja toi hilsejuttu,ni äimistyin ja ilostuin (heh),mutta mulla kans nostettiin tossa keväällä lamictalia 150mg → 300mg
ja oivalsin vasta nyt,että sen jälkeen mullakin alkanu tulla sellasta ihme “jämähilsettä” pariin kohtaan päänahassa,ja nypin sitä koko ajan pois,mikä ei tietenkää oo hyvä juttu.
mikään lääkeshampoo ei oo auttanut. kiva ja kiitos,sain vastauksen tästä ja lasken sen hiton lamictalin itsekseni alas.

psyyke vai päänahka,siinäpä ongelma :smiley:

niin,ja tosta topimaxista viel kysyisin,että syökö joku sitä? voisin vaihtaa lamictalin siihenkin oikeestaan.
sen pitäis jopa “laihduttaa”.
ainakin lekuri kertoi muutamista tapauksista jotka alkaneet syödä sitä,niin laihtuneet reippaasti sen avulla.ja mulla kyllä riittää mistä tiputtaa,prkl.

100

.