Bentsovieroitus???

[Anonymous]

Kiitos tsemppaajille mielipiteistä, kannustuksesta !!!
Eikäs tämän nyt ole tarkotus olla Pölösen vieroitustopikki , notta jos joku muu tätä samaa tekee/harkitsee/on jo selvinnyt, niin tukea, tietämystä antamaan ja hakemaan, eiks??? Vai kuuluisiko tämä kenties Kuivaushuoneeseen… Ylläpito päättää sen; en tiä, onks mahdollista siirtää jotain keskustelua… Mun ei tarvi onneksi päättää ny paljon mittää, se oiskin kyl aika vaikeaa, huh, huh, huh .

Kysyttävää kokeneilta/tietäviltä:

1. Kuuluvatko kivut m y ö s bentsojen vieroitusoireisiin?

Mulla o ollu jonkinasteisia nivekipuja pitkään. En tiä, mistä johtuu, mut alkoi kovempi kipu, ku mitä aemmin. Sen verran ikävää, että häiritsee sekin jo unta, pah, ja tavallista liikkumista . (Ensi viikol on päihdepuolen lekuril aika, ja aattelin pyytää jotain ei -PKV- pilleriä, hurmaavalle tekarilekurille o aika vasta parin kk päästä. Teekoohon pitäs keksiä jokin hassu vastaus siihen minä en sitten sulle mitään reseptiä kirjota- blaablaahan . “Juu ihan ajattelin fysikaalista hoitoa, fysioterapiaa, matkaa terveyskylpylään, että jos sitten jokin näistä, hah.” ) Bentsot on saattaneet vaimentaa olemassaolevien vaivojen kipuilua, niin että nytten tuntuu kovemmalle… Toisaalta, on paljon ihmisiä, jotka e l ä v ä t kroonisen kivun kanssa, ett jos en ny kummiskaan kauhiaa numeroa tekis tästä, kun en pääse pariin päivään pyöräilemään Itsetarkkailussa piisaa juu & aistimukset tuntuvat ny sangen voimakkailta, huh .
Uimahalliin ensi viikolla, siel o sauna, jess !

Olihan tämä se somelääkäripalsta ???

Vähäunisuus/unettomuus totisesti kuuluu asiaan; lähimuisti pelaa, vain jos ei tule paljon informaatiota yhtä aikaa, muuten se sanoo stopsheikhani justiisa nyt! Keskustaan en mene ku pakosta, kaameta, huh .

Jess, etsin tietoa kipuilusta ja bentsojen vieroitusoireista muualtakin, mut jos jollain kokemusasiantuntijalla sattuu olemaan tietämystä, luen kiitollisuudella. MIkä on opittavainen asia, o see, että helpotus, vastaus, ratkaisu EI tule nopeasti .

Ekat, vaan ei viimeset kiusaukset tuli, ajatusketjulla: jos kilautan kaverille, niin tulisko uni, oisko kivuton olo. NO tietysti tulis ja olis. Vaan enpä nyt heitä hukkaan tätä saavutustani: lähtee tässä 10.vrk nollilla. Pisin aika kenties 10 vuoteen, että voihan tuosta ny olla hyvillään, vaikkei hirveästi tuulettaisikaan . Kouristuksia, pahoja rytmiksiä ei ole tullut, joten otaksun, ettei enää… .

[Lavuska]

^ No totta perkeleessä ne kivut juurikin kuuluu benzodiatsepiinien vieroitusoireisiin vieläpä hyvinkin klassisesti jos käyttö on taaskin ollut pitkäaikaista ja annokset vähän rukiimpia. Tuo benzodiatsepiinin perkele jopa kairautuu luustoon asti. Minä tästä asiasta juttelin erikoislääkärin kanssa, joka oli erikoistunut juurikin benzopurkuihin. Eli kyllä ne kivut kuuluu asiaan jos vaikka muistelen omaa vieroitustaivalta, josko sitä haluaa edes muistella. Mitään positiivista en löydä siitä ajasta. Ainoastaan sanoinkuvaamatonta tuskaa, mutta minäpä typerys kusinkin irtipyristelyrypistykset aivan liian nopealla temmolla, kunnes se viimeinen ja viisas ja hidas benzopurku onnistui. Ethän sie Pölö nyt suinkaan ole tehnyt niinkutsuttuja kylmiä kalkkunoita eli lopetellut seinään tuota benzodiatzepiinia, vai mikä siulla on metodi, jos kuitenkin olet ollut jo 10 päivää ilman benejä, mikä on oikeasti hatunnoston arvoinen asia. Jos nyt kuitenkin olet seiniiin lopetellut ne benit, niin uskallan luvata, että pahin on vasta edessä. En halua peloitella, mutta tuli opittua kantapään kautta kuinka ne benzodiatsepiinit loppujen lopuksi toimii, kun niitä rouhii vuosikymmeniä mammutinannoksilla. Tsemppii tietenkin kosolti !!! Ja aina tulee vastaus jos jotakin kysyt tai haluut tietää. En minä sentään mikään neropatti ole, mutta jokin käsitys kyllä on varsinkin benzodiatsepiineista.

[Anonymous]

^
En totisesti ole katkaissut seinään, huh .
Semmoisia “lopetuksia” olen tehnyt vuosia sitten, ja kouristuksethan silloin tuli .

Helmi-maalis-huhtikuun aikana pudottelin annoksen nollille. Nytten lääkärin käsitys oli, ettei enää ole odotettavissa vakavia oireita.
Epämiellyttäviä kylläkin, levottomuus ei vähimpänä.
Kiputuntemukset hiukan vaimentuivat, kun sain yhden yön nukuttua .
(On nivelvaivoja muutenkin, mut nyt kivut voimistuivat äkisti…)

Ymmärrän -kuten varmasti moni täl foorumil- miksi valvottaminen on yksi kidutuskeino, huh huh huh .
Tosin: jos halutaan saada ihmisestä jotain tietoja, valvoneen ihmisen puhe ei välttämättä ole tarkkaan ottaen totuus, koko totuus jii än ee .
Joskus tulevaisuudessa muut turhat lääkkeet pikkupikkuhiljaa poies, mut ei aivan just nyt.
Unta on saatava!

Tieto helpottaa: kun tiedän, että (mm.) kiputuntemukset korostuvat viekkareissa, en tarkkaile niitä niin kauhiasti, askartele itselleni uusia ja ihmeellisiä nettidiagnooseja .

“Viekkarit’” on sana, jolla koetan kesyttää oireita .
Kun tunnen oireet, osaan toimia paremmin: esim. kun on kaaos mielessä, ei kannata mennä tilanteisiin, joissa informaatiota tulee nopeasti ja paljon. Päänsisäinen tietokone tilttaa .
Siis menen semmoisiin, vain kun on pakko .

Oisko muita, jokka haluis yrittää lopettaa, haaste lähti tässä, . Voihan sitä kokeilla, eikä bentsot maailmasta katoa, jos osoittautuu oikeasti välttämättömäksi lääkkeeksi .
MInäkin käytin pitkään ja paljon, enkä uskonut, että enää pystyisin looettamaan.
“Emmää enää”, “se on myöhäistä”, “emmää pysty”,“emmää selvii ilman” blaa blaa blaa.
Eijole välttämättä totta .

Edelleen kiitän kannustamisesta ja kokemusten jakamisesta .

[1970]

^Ollaanko me vähän samiksii, sillä helmikuu-huhtikuussa mä juurikin ammuin smuffipampulat alas ja toukokuussa alkoi pahimmat oireilut ja syksyllä sitten helpottamaan. Vuosi vaan oli 2013 ja olin 2.5 v ilman, kunnes palasin bentsopääksi. Nyt ilman keijopinatzepiinejä jo 1 v 3 kk.

Juu ja kyl tänne kannattaa tilannettaan jakaa, niin osaltaan helpottaa ja saapi tukea ja jotkut muutkin hyötyy.

[Lavuska]

Kyllä tuo Pölo kolmen kuukauden titraaminen eli lääkkeen alasajo ja kun kyse on benzoista osaa olla miun mielestä melkolailla nopea tempo. Tietenkään miulla ei ole tarkkaa käsitystä kuinka kauan ja millasia määriä olet benzoa käyttänyt. Mutta käsitykseni on se että beniä on mennyt kunnolla ja kauan. Se on tässä asiassa avainseikka. Kyllähän nyt benzoja voi jonkin viikon jopa mielestäni kuukaudenkin syödä putkeen ja lopetella aika lempeesti siihen paikkaan homma, jollei siis määrät ole olleet eeppisiä. Vuositolkulla taas kun syö tuota beniä se suorastaan kairaa tiensä sieluun ja kroppaan ja se lopettaminen oikeasti on vuosisen prosessi. Varmaan on poikkeuksiakin, mutta kyllä itsellään oli benjojen lopetuspäivästä vielä kaksi vuotta sen jälkeenkin aivan satavarmaa vieroitusoiretta. Tiedä toipuuko tässä koskaan lopullisesti, luiltavammin ei.

Lääkärin ja lääkärin mielestä. Olikohan kyseessä jokin ihan yleislääkäri, vai ihan benzodiatsepiinipurkuun erikoistunut lääkäri, jos kyseessä oli jälkimmäinen hän ei lauo suustaan moisia valeita, että vakavat oireet olisivat lopullisesti ohitse. ja jos kyseessä on ihan oikea lääkäri niin hän tulee kyllä kertoman, että edessä on vuosien prosessi ei suinkaan jonkin kuukauden rypäys ja että enää ei pitäisi oireilla millään lailla. Käsityksiä on niin monia kun on lääkäreitäkin. Itse käytän nykyään lääkäriä siten, jos selkäni on kipeä menen erikoisselkälekurille, jos vaivana on vaikkapa pettävä psyyke menen lääkärille joka on siihen erikoistunut. Tietenkin ymmärrän että usealla tämän estää taloudellinen tilanne, eikä ole mahdollisuutta toimia näin.

Raportoi ihmeessä missä mennnään, mille tuntuu ja sitä rataa. Tsemppiä !!!

[Anonymous]

^Juu tiedän, että hitaammin olisi voinut/kannnattanut, mutta siinä oli monia, ihan päteviä , syitä, miksi päädyin tähän tahtiin.

HItaammin kuin Katkol ois mennyt…öh .

Mul oli ylläpitoannos, jonka sain -lopulta- tasaiseksi, joten tilanne, josta aloin tiputtaa ei (enää) ollut Aivan Kamala.

Emmä tiä, onks mainitsemani lekuri päihdelääketieteen asiantuntija vai ei, mut päihdepuolen tohtori on kyseessä. Entinen lääkäri oli varmasti erikoistunut päihdealalle, mut eipä maha mittää .

Kirjoitin edellisessä viestissä virheellisesti: kyse oli ainoastaan kouristusriskistä. Muuta aivan varmasti tulleepi, mut kouristukset on pelottaneet eniten . Se muu otetaan sitten vastaan .
Kouristuksia on ollut aiemmin (vuosia sitten), kun katkaisin seinään. Vika kerta oli kaiketi paha, kesti -mun käsittääkseni- melko kauan toeta, mut selvisin… Ei tää ny ehkä niin kauhian vitsikästä ole, mutta hoitsu tivasi silloin multa jossain penteleen päivystyksen valvomossa, että mikä vuosi nyt on. En osannut semmosta tietää, mutta kerroin, että tämä on se vuosi, jolloin Suomi voitti Jääkiekon MM-kisat ja Ruotsi jäi hopealle. Enempää ei vaadittu, pääsin kotiin… .
Pointtini:
jos alkaisin surra kaikkea, mikä on mennyt, mitä iloa/hyötyä siitä olisi… . Paljon on kadonnut, mutta olen hengissä ja saan asua omassa kodissa . Nämät e i v ät ole minkäänsortin itsestäänselvyyksiä… .
Ihmisten elämäntilanteet on hyvin erilaiset: jos mulla olis nyt hirveästi muita ressinaiheita, ei onnistuisi näin.
Niin kauan ku oli hyvin stressaavaa, en uneksinutkaan vierottautuvani. En kyllä muutenkaan uskonut, että olisi mahdollista.

Toivottavasti pysyn järjissäni, ja jos en, onhan mul jo hullunpaperit .

Puhe välillä sammaltaa, pah. Toisaalta mää olenkin pälättäny ja pölöttäny niin paljon, että voin opetella hiljaisuutta.

Kiitän tsemistä -ja raittiista päivästä .

1970:
Samiksii… .
Noo, kyllä keijo keijon tuntee, vai kui?
Huomaaksää vuoden ja 3 kk jälkeen vielä jotain, mitä vois pitää bentsovieroituksen jälkimaininkina…?

[Lavuska]

^ Juu ja tosiaan jokainenhan on se oman vieroituksensa ihan oma seppä. Tai no joo jos tavallaan pakotetaan lääkkeen alasajoon, niin eipä enää olekaan asia välttämäti omissa käsissään. Itse todellakin suosin lempeää ja hidasta alasajoa.

Toi kramppaaminenhan se onkin vittumoinen asia. Itse sain pari slaagia, joista toki en oikeen mitään muista josko nyt haluan muistelakkaan. Erittäin ilkeä kohtaus ja siksipä benzoja ei varsinkaan kannata seiniin pätkiä. Seurauksena saattaa tosiaankin olla hengenlähtö. Jollei suoranaisesti krampista, niin vaikka kaatuessa lyöt kuulan sopivasti johonkin terävään kulmaan. Näitä ollaan nähty.

Mut tärkee pointti mielestäni vieroituksessa on sekin seikka, ettei jotenkaan tee siitä numeroa ja varsinkaan tarkkaile kokoajan itseään mihin se menee todella helposti eikä enää ole lainkaan kohta kartalla mikä mistäkin johtuu. Omalla painollaan vaan.

Kaikki keinot vaan otat käyttöön mitkä auttaa vähänkin reflaiseen oloon on se pölötystä tai sitten hiljaisuutta

Tsemii !!

[Anonymous]

Taisin jo tehdä asiasta numeron…
Ymmärrän kyl, sitä meinannee toi “If you´re going through hell, keep going” .
Nappasin lauseen Ylen puheohjelmasta, jossa keskusteltiin ihmisen kyvystä selvitä vaiks mistä. Semmoista termiä (ja asiaa, jota sana tarkoittaa), ohjelmas koetettiin ymmärtää kuin resilienssi. Jotkut ihmiset selviävät äärimmäisistäkin vaikeuksista hyvin; toiset taasen kaatuvat pikkutönäisystä, eivätkä siitä nouse. Keskustelun tarkotus ei ollut tuomita tai normittaa ketään, vaan pohtia, mitä jotkut ihmiset on tehneet aivan järkyiskin tilanteissa “oikein”, niin että myöhemmin ovat päässeet nopesti yli vaikeasta asiasta.

Rutiinit oli yksi juttu. Esim. jonkun avioerosta masentuneen tyypin tytär oli sanonut vanhemmalleen, ett eronneetkin juovat aamukahvia. Siis: vaiks o kui ikävä tai kurja tai hankala olo, jos on rutiineita, niistä kannattaa pitää kiinni. Sopeutuminen tilanteeseen, sen hyväksyminen, että nyt on näin, ei välttämättä lopullinen tilani ja tilanteeni. Jokin asia, mikä antaa merkitystä omalle elämälle, auttaa.

Mä saan apua viekkareihin hoitopaikasta. En tiä, mihin perustuu vaikutus, eikä mun tarvi, jos siellä käyminen helpottaa oloa.

Teen semmoisia asoita, joita olen aina tehnyt. Kun ei suju niinkuin ennen, helpotan. (Polvisaranat pitää öljytä jossain vaihees, jotta helpottuu liikkuminen… .) Fillari oli kovassa käytössä, ja joskun en pääse sillä, bussinpenteleet kulkee.

Oireiden tarkkailu voi totisesti mennä yli: pahimmassa vaiheessa tarkkailin sydämen joka muljahdusta ja pistoa. Se on helpottanut, ja palleahengitys on konkreettinen keino tähänkin. Toisaalta (lähes aina on “toisaalta” ) : kun tulee kaikemmoista hankalaa, rauhottaa ajatus, että tämä nyt on tätä vieroitusoireilua, joten joskus se loppuu.
Mä uskon, ett mun on parempi miettiä ja helpottaa jos jonkin sortin fyysistä viekkaria, kuin pohtia syntyjä syviä. Olen melkolailla tympiintynyt psykiatriaan/ainakin psykiatreihin ja mielenliikkeiden pohdintaan. Ajatukset on kunnon yöunen jälkeen sisällöltään toiveikkaat, valvotun/kolmen tunnin nukkumisen jälkeen aivan stnalliset. Joten ruutuun tuijotus loppu viimestään kello 23 . “Unihygienia”, vähän outo sana, mut asia ei: teen sen, minkä voin. Ei nikotiinia, pikkutilkka kaffet aamul, liikun, ulkoilen, tänäpä taas meren rannalle. Liikunta jossain muodossa on aina ollut tärkeää mulle. Jos ja kun en pysty samaan, mihin nuorena likkana, helpotan ja teen kevyemmin.
Jess, 13.vrk. bentsoitta.
Välillä tulee hillitön euforia-aalto, välillä synkkä suru ja murhe valtaa mielen.
Kaaostakin on , mut menee ohi. Pakko toitottaa tätäkin itselle, kun tietenkin olen tottunut turvautumaan johonkin nappiin joka hemmetin hankaluudessa.
Rauhanhetkiä myös, huh

Kiitos tsempistä !

Bentsopäisiä kokemuksia lisää jaettavaksi muilla???

[Lavuska]

^ Kyllä rutiinia vaan rutiinin päälle. Erittäin hyvä lääke vieroitusprosesissa ja juurikin että tekee asioita eikä jää penkomaan sitä nöyhtää navastansa ihan loputtomiin. Eikä ehkä muutenkaan tavallaan kannata liikoja kelailla, että tässä on nyt tämmöinen vieroitustaival menoillaan tosiaan ihan vaan omalla painollaan. Alun putsieuforiat kuuluu asiaan samoin aivan loputtomat mielialan vaihtelut suunnattomasta ilosta epätoivon alhon maille saakka. Kyllä ne tasautuu, mutta 13 päivää vasta ilman benejä on kovin lyhyt aika tähän seikkaan. Kannattaa tosiaan varautua vähän kaikkeen mahdolliseen joskin krampin vaarat miun käsityksen mukaan alkaa olla ohitse, mutta tätäkään en varmaksi kyllä sano. Se tosiaan osaa olla niin salakavala aine tuo benjon perkele. Samaa rataa vaan jatkat 13 päivää ilman benejä on kova saavutus jo. Ihan kannattaa vähän peilin ääressä itseään kehuskella

Tsemppilöitä edelleen !

[1970]

1970:
Samiksii… .
Noo, kyllä keijo keijon tuntee, vai kui?
Huomaaksää vuoden ja 3 kk jälkeen vielä jotain, mitä vois pitää bentsovieroituksen jälkimaininkina…?

Kroonisest rytmihäiriöt loppui noin vuoden kohdalla tällä kertaa ja se olikin suuri helpotus.
Näissä oireissa auttaa myös tietämättömyys ja se kuuluisa aika eniten.
2013 isossa vieroituksessa pukkas todella pitkään kramppeja jalkoihin ja
nyki jos mistäkin vuosia ja olihan oirerupeama laaja kaiken kaikkiaan.
Keijonaoleminen voi lievittää pahinta helvettiä tai jos on
syntynyt keijoksi, joka onkin jo vakavaa ja se tila
pitäisi hoitaa jollain muulla myrkyllä keijottomaksi

[Lavuska]

Hyvä juttu Pölö että sie olet minimalisoinut kofeiinin ja oliko peräti nikotinikin poissa. Auttaa niin vidusti nimittäin vieroitusoireisiin. Nuohan saa pumpun takomaan aivan miten sattuu, kun tosiaan puskee vähän reflaista oloa. Myöskin tuo, että et tuijottele nettiruutua yöt pitkät on positiivista, koska se uni on tärkee juttu ja takuulla ruudun kyttääminen vähentää yöunia. Mie en oikeastaan koskaan enää nykysin ole netissä 21.30 jälkeen. Mie taisin joskus valvoa reflapäissäni liki viikon putkeen ja jumalauta mitä jytinää pumppu piti silloin, ja kaipa sitä oli psykoosissakin aika kirkkaasti.

Mites tuota kun mie en pysty ihan kaikkea muistamaan, kun 25 vuotta meni benzon perkeitä säännöllisesti, joka tietenkin nakersi muistista reikäleipää osittain, joka muutes on kuitenkin parantunut merkittävästi. Huomaan tämän seikan, kun vaikka teen opetusduunia niin saatan muistaa aivan helvetin hyvin asioita verraten tuonne männeeseen aikaan. Mites tuota tuolla aloittelin ja olinkin siihen seikkaan tulossa, että meneekö siulla viunan perkelettä ? Tämä on ääritärkee pointti näissä asioissa. Tai no joo siullahan onkin jo benit nollissa, mutta mie olin alasajoni aikana ja sen jälkeen yhteensä yli 2 vuotta ilman viunan perkelettä, Ainankaan benzon alasajaon aikana ei ole mitään asiaa korkata pulloa siihen kusi koko homma, kun sitten darrassa meneekin mammuttiannos beniä yms. Titenkin mie vieläkin alkoputkeni katkon beneillä, mutta siihen jääkin benin syönti. Kuitenkin jokin 2vuotta ja 7 kuukautta tai ylikin olen jo ollut syömättä päivittäisin beniä ja en tavallaan enää näe riskiä., että kun suorittaa darrabenzotankkauksen, että se jotenkin benin syönti jäisi päälle, joskin tuotakin seikkaa joskus kuumottelen.

Keijoa !!

[Anonymous]

^/^^
Juu ei oireiden tarkkailu tietenkään oloa paranna, mut toisaalta (taas …) minua auttaa tieto: “tämä on nyt tätä, kuuluu asiaan, ja todennäköisesti poistuu”. Minua se rauhoittaa…
Kofeiini e i totisesti näytä sopivan nyt laisinkaan, huh ku tuli kaamee olo .
Eli poies sekin .

Rytmikset on tosi ikäviä… . Ketiapiini kanssa niille altistaa, mutta on vielä nukkumisen kannalta tärkeä, annos vain 25mg. Muita: mirtza ja melatoonia ja laventelitippoja ja kärsimyskukkaa (“Rento olo ja apua uusiin tilanteisiin” ). Joskus haluan muutkin turhimuspillerit poies, mut ei juur nyt.

Kouristusriskin pitäisi olla ohi… Epileptisiä kohtauksia on aikoinaan ollut. Itse en niistä mitään muista, tietenkään, mutta ei hyvä, ei lainkaan. Simmone hömppäpilleri ku opamox (& kumppaninsa) oli siinä vissiin pahimpia, en tiä miksi. Sillon lopetus oli seinään ja Virhe. Nyt lääkärin mielipide (juu… ) oli, että ei enää ole vaaraa, että tulisi epileptisiä kouristeluja… En sitä jaksa enää pelätä

(Kaikemmoista mielipidettä olen totisesti kuullut lääkäreiden suusta koskien bentsoja: esimerkiksi niihin ei sitten tulekaan toleranssia. No, joihinkin vaikutuksiin ehkä ei…Toisaalta: vierottautuessa otin tietenkin pieneneviä annoksia, ja kyllä niistä jotain vaikutusta tuntui tulevan. Liekö lumetta, en tiä… .)

Hyvä tietää, että lopetuseuforiakin kuuluu asiaan. Ei sillä, että euforiassa mitään vikaa olisi ( ) , mut välil nämät liikutuksen tilat o vähään jo hassuja .

Jaahas se lähtikin vasta t ä n ä ä n se 13. bentsoton päivä.

Mikseiköhän keijoterapiaa tarjota yleisemmin päihdehoidoissa .
Keijottelusta voivat saada helpotusta muutkin kui syntymäkeijot
Mikseiköhän tosiaan, siinä on kyllä mysteeriä kerrassaan .
Hih ja jag tackar

[Lavuska]

^ Jeppis. Ihan kamala olo tulee siitä kofeiinista. Miulla meni varmaan kuukausi tolkulla sillä kaavalla, kun siis ajoin benit nollille, että aamusumpin jälkeen kun koitti pestä hampaat niin ihan joka ainua kerta saikin oksennella pitkät tovit kunnes luovuin kofeiinista kokonaan. Nythän tässä ei tietty tarvia enää laatalla ravata eikä pumppukaan niin sekole kun titraamisen aikana. Nyrkkisääntönä semmoinenkin pointti ettei se ihminen ihan oma itsensä reflapäissään ole eikä se fysiikka myöskään normisti toimi puhumattakaan tosiaan psyykestä. Tasautuu kyllä, mutta uskoakseni vie vuositolkulla aikaa. On se sen arvoistakin sitten näin jälkikäteen funattuna, kun lopetti sen benzon päivittäisen puremisen. Kyllä se siullakin helpottaa, mutta vaatii aivan loputonta pinnaa ja malttia.

Keijoa !

[Anonymous]

Korjasin asenteeni: v*tutus kantaa heikkoina hetkinä ja perkele on hyvä voimasana
Siis oikeestiiiii. Ihan kiva. Jos ny jokin helpotuksen hetki on, sen on perkele piisattava.
Arggghh. Kreegah bundolo .

Mikäköhän se on se oma itse…

Edelleen katkeranpuoleisesta v*tutuksestani huolimatta kiitän tuesta…
Korkein voima saa mun puolesta painua keijoon .

[Anonymous]

Olen ollut pari viikkoa nollilla, oisinks oppinut kahdes viikos jotain…

1. Jos oisin, tyhmä, tajunnut, että ei tämä enää mene samalla tavalla kuin aiemmat mukalopetukset, olisin todennäköisesti vierottautunut hitaammin. Käytin 9-10vuotta päivittäin (miinus pari päivän,kahden katkaisua seinään -net päättyivät kouristuksiin ja sairaalaan ), pitkään älyttömiä määriä, lopulta ylläpitoannoksesta parin, kolmen kuukauden aikana pudotus nollille. Eka riippuuus bentsoihin oli Xanor jo n- 20v sitten… Siitä kun pääsin, alkoi zopinoxin käyttö: en hallinnut lainkaan. Nämät olivat ne omat viralliset, lailliset, omalla reseptillä ostetut lääkkeet… . Muualta ostetut päälle. Pitkä rupeama . Huh, huh.
   Syitä oli nopeampaan vierottautumiseen, joista en jaksa tässä höpöttää. Hidas vieroitus ois ollut vähemmän hankalaa ja monella tavalla turvallisempi tapa. Noh, en kyllä sen tähden aloita uudestaan . Halu tulee välillä, mutta vain “normaaliin” oloon.

2. Kipuilu yllätti . Niveles oli entuudestaan vaivaa, mut paheni äkisti. En, tyhmä, tajunnut, että olisi pitänyt ottaa liikkuminen iisimmin… Lähimuisti ongelmoi, oisko kellään kokemusasiantuntijoista tietoa siitä, kauanko kestää…? Ei sunkas jää pysyväksi . Vältän stressaavia, hankalia tilanteita, joissa tulee paljon informaatiota, tai on paljon ihmisiä, menen täysin sekaisin semmoisissa… . Ihan niinkuin jokin kaamee stressitila ois päällä. Jos tapahtuu jotain äkillistä -no, siinäkin menen tolaltani.

3. Noh, olisi kannattanut sitä ja tätä…Mitä EI olisi kannattanut tehdä, oli vapaaehtoinen psykiatrin vastaanotolle meno suunnilleen 25v sitten . Silloinen tiedotus pelasi, olet masentunut, olet ujo, jännität, elämä tuntuu tyhjältä bla bla bla, ratkaisu on LÄÄKE. Aion vierottautua myös tyhjänpäiväisistä, haitallisista (?) ja rahaa jonkinverran vievistä “mielialalääkkeistä”. Kaikki täysin turhia . Ainoastaan psykoottisen masennuksen hoidossa masarit oli hyödyksi, ei tarvinnut edes leptejä.
   Jälkiviisaus paras (?) viisaus .Äh, kukapa ei saisi jossittelemalla ittellensä parempaa menneisyyttä/nykypäivää… ???

4. Kofeiinista tuli aivan karmee olo, joten jätin senkin poies. Tulee tuostakin jotain pikkuviekkaria, en tiä onks viehättävä korvien särinä sitä vai tätä vai mitä . Ehkä jotkut pystyvät juomaan kaffet myös vierottautuessa/ pian sen jälkeen. Vaiks semmoset, jotka o latkineet kahvia viisvuotiaasta, ja menee litra päiväs espressoa . Minä en ole niitä…

Unta on kummiskin enemmän, liikun, olen toiveikas
Joudun opettelemaan/saan opetella uusiksi ihan tavallisia asioita.
Jotain muita muutoksia tuntuis itävän, en tiedä.
Ikäänkuin pelkäisin ihmisiä edes vähemmän… Enkä ole niin saamarin vihainen koko ajan… .
Enkä vedä mielenipahoittajana hernettä nenuun joka hemmetin sananpuolikkaasta… .
Jos tuommoisia muutoksia tulee, ei yhtään huono juttu .

En jaksa korjata viestiä, aivan liian vaativaa hommaa tälle keijokaiselle .
Vaan ei huono saavutus minulle. Kaksi viikoa on pisin aika 10 vuoteen, eikä ole halua palata entiseen.
Vähän outoa… .
Huh !!!

[dexmex-cowboy]

^ 10v benzojen lähes päivittäistä käyttöä ja muutama vuos lyricaa ja kivuliaan nopealla alasajolla lopetin. 5v menty pelkällä libraxilla(paria satunnaista apuja tarvinnutta elämäntilannetta lukuunottamatta), pää kestää mut kroppa ei. Lähi muisti pelaa mut kasvo ja nimi muisti on todella huonoja.

[1970]

Aina on kova suoritus jostain substanssista pyristellä poijes ja sitten voi vuosia myöhemmin “muistella kaiholla”
niitä oloja. Musta tuntuu että yksi oire on ikäänkuin ajallisesti kokea olevansa vahvoilla ja “valmis”,
kun nyt mietttii ja mulla monet oireet kesti todella kauan, mutta pahimmat onneksi hellitti, aikanaan

Malttia vaan ja sitkeyttä Pöölle !

[Anonymous]

^^
On se vähän tyhmää, kun vierotuksia tehdään liian nopeasti, vaikkei se ny mitään salaista tietoa ole, että hitaasti on parempi tässäkin, öh .
Katkasuhoidossa aika on kaiketi kaksi tai kolme viikkoa .
Minä vierottauduin -syyt olivat ihan pätevät- parinkolmen kuukauden aikana, ja nyt varmaan paukkuu synapsit päässä . Mää ostan vaiks ristikkolehden, ku sudokut ei oikein lähe .
Koska voin olla menemättä kovin stressaaviin tilanteisiin, en mene.
Tosin, sillon ku vierotus on hankalimmillaan, ääriressaava tilanne voi olla vaikka kaupassa käynti .
Lähimuistissa on lievää ongelmaa, mut eiköhän tämä tästä.

Ainii, librax. Se oiskin voinut olla ihan hyvä vieroitukseen… .
Muistaakseni relaa myös lihaksia.

Juu malttia ehdottomasti .

Mää joskus viä tähän ehkä “raportoin”, mutta ny o asiat aika mallillansa.

Jeps

[Anonymous]

Nestettä kannattaa muuten oikeasti juoda vähän hemmetin paljon vierotuksen aikana, ja ottaa vaiks magnesiumia, ettei lihakset kramppaa

Jos on miljoonikko, voi lähteä vaikka puoleksi vuodeksi kylpylään itteänsä hoidatuttamaan ja jos on ystäviä, voi pyytää saattajan, koska lähimuisti on mennyt hyvin huonoksi.
Jos on oikeutettu toimeentulotukeen, voi hakea maksusitoumusta kuntouttavaan hoitoon.

Jos ei ole näitä, voi pärjätä ihan itse.

[exalkoholisti]

Ihan mielenkiinnosta kysyn etä kuinka paljon paniikkihäiriät vaivaavat tuossa vierotuksen aikana? Julkistenpaikkojen kammoa?