Bentsojen vieroitusoireet

Tuohon on tosi vaikea vastata. Kannabiksen vaikutukset kun ovat erittäin yksilölliset. Toiset kokevat sen rentouttavana, toiset ahdistavana, ja kaikkea muuta mahdollista. Itse olen huomannut, että kivun suhteen vaikutus on erikoinen, kivun kokee ihan yhtä voimakkaana kuin ilmankin, mutta siihen suhtautuu eri tavalla, kuten kerran asian ilmaisin niin se kipu tuntuu enemmän “mielenkiintoiselta” kuin epämiellyttävältä. Kenties bentsoreflojen suhteen asia voisi olla jotenkin tämänkaltainen, eli ne fyysiset ja psykofyysiset oireet ovat olemassa mutta kynnys kokea ne epämiellyttäviksi on korkeampi.

Lyhyt vastaus siis: en tiedä.

Mielenkiintoinen oletus Kamahl Yrgybly. Kiitos vastauksesta. Voi asia toki olla noinkin kuin pohdit.
Mutta itse jos olen polttanut juuri kipuihin, niin kannabis on mielestäni poistanut/lievittänyt niitä kipuja, ei tavallaan vaan syrjäyttänyt tajunnasta, vaan ihan oikeasti poistanut flunssakuumeessa esim. vahvoja lihas-särkyjä. Ja mielestäni esim. tämä kiputyyppi on ihan OIKEASTI poistunut, ei vaan poistunut tavallaan tajunnasta.

Nyt esim. aamulla polttelin hiukan ja otin käsien tärinään 60mg oksatsepaamia. Toimi niin, että päivä sujui hyvin, mitä nyt otin hieman liian pitkät “iltapäikkärit” (3.5 tuntia). Juuri heräsin ja bentsoviekkarithan sitä oli päällä, nyt fyysisesti ja psyykkisesti. Poltin heti herättyä kuitenkin vain yhden pesällisen ja nyt taas kaikki on Okey! :smiley: Ei mitään psyykkisiä ongelmia/vaivoja. Ainoastaan fyysisesti hieman kädet taas tärisee, mutta nyt ei mitenkään häiritsevästi. Kirjoituskin sujuu ongelmitta.

En ole (ainakaan vielä, varsinaisesti pilvessä), joten tämä “lääke” toimii pienilläkin annostuksilla. Nyt siis ymmärrätte miksi pidän kannabista (nimenomaan itselleni) myös lääkkeenä. Onhan mun tavallaan pakko pitää, koska vaikka kannabis myös päihdyttää, niin mielestäni lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, vai täyttyvätkö, jos kipuni ja ahdistukseni poistuvat tarvittaessa, bentsoreflat poistuvat täysin psyykkisesti ja uniongelmani katoavat? En ole satunnaisen säännöllistä polttelua lopettamassa, joten on mielenkiintoista nähdä aikanaan, toimiiko tämä myös lääkkeenä muihin elämässäni tuleviin sairauksiin/vaivoihin.

Pikku pointtina voin vielä kertoa, että sairastan todella vakavaa alkoholismia. Tosin nyt yli 1v ja 5kk juomatta. Viimeiset kaksi, kolme vuotta join 2-3isoo lekaa vodkaa päivässä, katkolta katkolle, paskat ja kuset housuissa. Päädyinpä viel 2kk:en ajaksi suljetulle, kun olin pitkän putken jälkeen hieman itsetuhoisella tuulella. M1-lähetteellä suoraan suljetulle lepositeisiin. Raitistumisen alkuvaiheessa kannabis poisti myös alkoholin himon. Nyt sitä ei ole ollut tosin enään aikoihin. Mulle alkoholi on vaan todella sairaaksi tekevä myrkky.

Olen aina ollut hyvin kummissani siittä miksi kannabis vaikuttaa niin saamarin erilailla ihmisiin. Eikö siinä vaan vaikuta THC ja muut kannabinoidit. Ja eikö kannabinoideja ole tutkittu aika paljon, mutta silti ei saada vastauksia. Jos otetaan vaikka vertailuun alkoholi, ja pistetään riviin 20 ihmistä, jotka juovat 6 olutta (yleensä mieto ja miellyttävä nousuhumala). Heidän käytös muuttuu ja he päihtyvät. Mutta mielestäni loppujenlopuksi aika samantyyppisesti. Pistetäänpä sitten riviin 20 ihmistä jotka eivät ole polttaneet ennen (polttavat vaikka mietoa kannabista pari pesällistä).
Tulis ihan ihme menoo :smiley: Jotkut ahdistuisivat, jotkut nauravat hulluna, joitain oksettaa, joitain taas ei lainkaan ja kauheet mässyt päällä, jotkut vain rauhottuvat ja tulevat hyvälle tuulelle. Perin kummallista :unamused:

Ps. Kannabis myös auttoi minua irtautumaan helvetillisestä Lyrica-lääke riippuvuudesta(poisti reflat täydellisesti, jotka ovat tunnetusti aika sairaan pahat keskimäärin, tosin tuolloin joutui polttaan ihan tolkuttomia määriä, keuhkot ruvella) sekä poisti myös tehokkaasti Efexor lääkkeen aiheuttamat paskat olot, kun sen lopetin nopealla tahdilla. Ihan pimee lääke mulle, en meinannu ees tunnistaa itseäni omaksi itsekseni henkisesti Efexor-kuurilla.

no jos itse vertaan subu ja xanori refloja niin kyllä subu viekkarit oli aika laimeet verrattuna xanori laskuihin…
mutta ei mulla ollut kuin jokin 3-4kk päivittäis subutexin käyttö ja loppu ajasta meni se 8mg päivä ja kun se ei enää toiminut niin lopetin seinään… viikon ajan oli maha kuralla kylmä ja ahisti… mut ei oikeen muuta…
nyt menin katrkolle jokin reilu 5vk sitten ja pääsin maanantaina pois… ja sielä kun lopetettiin kaikki seinään mut ei mul ollut kait kun xanoria imovanea ja kukkaa ollut jokapäiväsessä käytössä… niin noi niinku lopetettiin heti…
niin yritin käydä pahimissa oloissa pyytään yhtä xanoria mutta ei ollut mitään pelkoa että oisin saanut… vaikka minusta kyllä näki melko kauas et mulla on helvetin moiset laskut päällä niin siitä meni kait muutama tunti niin sain tajuttomuus kouristus kohtauksen kera vaahdon… ja se on jo aika vaarallinen tila… etten ole opiaateista kokenut koskaan mitään noin kauheaa… mutta en kuitenkaan ymmärrä sitä et tiputtaa noin pienen annoksen 6kk nollaan… kun xanoriakin voi laskee lääkereiden suositusten mukaan 0,5 mg 3 päivässä… jos ton topicin aloittajan annoksen laskee parissa viikossa nollaan niin ei toden näköisesti hirveitä vieroitus oireita pitäis tulla…
pienen ahdistuksen voi pukata päälle ja öisin saattaa hikoilla jonnin verran… :unamused:

Jep!

Kyllä täytyy todeta taas olevan suunnattomia eroja ihmisten kokemuksissa.
No, kaikkihan me olemme erilaisia ja kun mennään tuonne psyykeen puolelle niin asiat monimutkaistuvat entisestään.

Itselläni on 16-vuoden bentsotausta pääasiassa Diapam, satunnaisesti Xanor ja tällä hetkellä olen ollut nollilla 5-kk.
Sitä onkin edeltänyt niin monta lopetusyritystä, etten pysy enää laskuissa mukana.
Parhaimmillani olen ollut 8-kk ilman bentsoja.
Alun alkaen lääkkeet on määrätty klassiseen paniikkihäiriöön.
Sittemmin nimike on heitellyt ahdistuksesta rauhattomuuteen ja pelkotiloihin.
Toki kaikki asioita joita paniikkihäiriö pitää sisällään.

Vuonna -99 huomasin kuinka helvetin koukussa olen bentsoihin ja miten nopeasti viekkarit tulevat, kun lääkkeet loppuivat ulkomailla ollessani.
Ja järkevänä tietysti lääkitsin itseäni alkoholilla joka ei todellisuudessa muuta kuin pahenna olotilaa.
Ihme ylipäätään, että vältyin psykoosilta ja pääsin kk kuluttua takaisin Suomeen.

Käyttömäärät ovat virallisesti olleet vuosikausia 25mg Diapam, koska lääkärit ovat kieltäytyneet nostamaan annostusta.
Nojaten siihen seikkaan, että lääkitys on kestänyt jo liian monta vuotta.
Päivittäinen annostus on vaihdellut 0-150mg Diapam välillä, riippuen lääkkeitten saannista.
Myös lääkäri on ollut tietoinen asiasta vuosia ja asiaan ei silti ole tullut muutosta suuntaan eikä toiseen.
Kaikille on varmaan tuttua se miten piinaavaa on laskea päiviä, jolloin saa omat lääkkeet ulos apteekista.
Viimeiset 5-vuotta onkin mennyt enemmän ja vähemmän vieroitusoireissa.
Ja aina, kun lääkkeitä on ollut, olenkin lääkinnyt/siirtänyt vain viekkareita enkä mitään sairautta/oiretta taustalla.
Tilanne joka ei johda mihinkään.

Muutaman kerran olen lopettanut seinään omalla sisulla ja en suosittele sitä kenellekään.
Sitä henkistä ja fyysistä tilaa ei voi kuvailla mitenkään.
Kun unettomuus on jatkunut tarpeeksi kauan ei voi olla enää mistään varma.
Lihaskrampit, kylmät/kuumat aallot, viiltävät päänsäryt, puutuvat raajat, sydämenlyöntihäiriöt, luusäryt, ummetus, ripuli, pelkotilat, muistihäiriöt, epätodellinen olo, hulluksi tulemisen pelko…
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Koskaan en ole kyseisellä taktiikalla ollut 2-kk kauempaa kuivilla.
Ja voin kertoa, että joka kerta on vienyt mennessään jotain minusta.

Viimeisin läpikäymäni pudotus tapahtui A-klinikalla.
Ohjelma oli tiukka ja itse halusin niin, koska aikaisemmin olin kyllästynyt juuri siihen tulevaisuuteen tuijotukseen ja päivien laskemiseen.
Alotus tehtiin 50mg Diapam annoksella jota tiputettiin viikon välein 10mg:lla 20mg saakka.
Siitä eteenpäin 5mg pudotukset 2-viikon välein.
Arkipäivisin hain lääkkeet klinikalta päivittäin ja viikonlopuksi sain lääkkeet mukaan.
Tiputus sujui hyvin 20-mg saakka, mutta siitä eteenpäin alkoi fyysiset ongelmat.
Suurimpana migreeni ja nivelsäryt/jäykkyys.
Mielialan kanssa kävi samoin.
Pysyin koko tiputuksen ajan oikeissa määrissä ja pääsin loppuun.
Ja siitä vasta oikeastaan alamäki olotilassani alkoi, pääosin henkisellä puolella.

Vielä tänäkin päivänä suunnaton näköalattomuus ja ahdistus on läsnä lähestulkoon joka päivä.
Tuntuu kuin olisi kadottanut kyvyn nauttia vapautuneesti asioista.
Asioiden loputon ylianalysointi pään sisällä on jotain suunnattoman kuluttavaa.
Keskittymiskyvyn puuttumisen takia asioihin heittäytyminen on lähes mahdotonta.
Ja muistihäiriöt ovat karu totuus jonka logiikkaa en voi käsittää.
Muistini oli parempi silloin, kun söin lääkkeitä ja notkahdus tapahtui lopetuksen yhteydessä.

Olenkin kyseenalaistanut koko vierotusprosessin.
Onko elämäni nyt parempaa?
Pelonsekaisissa mietteissäni olen todennut, että ei ole paluuta entiseen.
Ei tuntemuksien tasolla, kuin ei myöskään lääkityksenkään tasolla.
Kuka lääkäri määräisi tällaisilla taustoilla bentsoja ja ei se onni lääkkeistä löydykään.

Yhteenvetona sanonkin, että bentsoista vieroittautuminen on TÄYSIN MAHDOLLISTA.
Kivutonta se ei ole ja vaikeampaa mitä kauemmin käyttö on jatkunut (sanomattakin selvää).
Jos TODELLISTA halua vieroittumiseen on, ONNISTUU se varmasti.
Mutta on turha odotta, että elämästä tulisi jotain ruusutarhassa liihottelua päivästä toiseen, ei.
Lääkkeettömyys tuo mukanaan ongelmien kohtaamisen sellaisenaan, eikä pehmitettynä bentsopöhnällä.

Kysy itseltäsi mitä haluat ja mihin olet valmis.
Tee päätös ja pysy siinä.
Meistä kaikista löytyy suuria voimia, kunhan vain niin päätämme.

VOIMIA KAIKILLE ASIAN KANSSA TAISTELEVILLE!

-Mustakäsi-

Tervehdys Mustakäsi!

Minulla on jotakuinkin samanlainen benzo-historia, kuin sinulla. Mitä määriin tulee, niin joka tapauksessa meidän kummankin GABA-reseptorit olivat saturaatiotilassa. Itselläni muistiongelmat kestivät melkein 1,5 vuotta ja olin täysin paniikissa niiden takia. Olin aivan pihalla työasioistani ja olin jopa unohtanut englannin kielen enkä ymmärtänyt sitä enkä pystynyt sitä tuottamaan.

Nyt olen selvinnyt tuosta ongelmasta ja pystyn taas toimimaan normaalisti. Lisäksi kun nyt mietin toimintaani bentsojen käytön aikana, niin minun ajatuksien kulku ja päätelmät olivat todella hulluja. En pysty ymmärtämään mitä olen kelannut reilut pari vuotta sitten, kun olen tiettyjä asioita bentsojen vaikutuksenalaisena miettinyt ja ihan tosissani…

Arpa

Morjens!

Arpa.
Kuvailemasi ongelmat Englannin kielen ja muidenkin asioiden suhteen ovat täsmälleen samoja joiden kanssa taistelen tällä hetkellä.
Sanat ovat hukassa ja pakokauhu valtaa kesken ajatuksen juoksun, kun itseään piiskaa oikein kunnolla.
Minulla ei pelkästään Englanti tuota ongelmia, vaan myös Suomen kieli.
Vaikea kuvailla miltä tuntuu, mutta jokseenkin siltä kuin olisi ollut kauan jossain poissa ja täytyy etsiä kaikkea hetki ennenkuin löytyvät ns. Andy McCoy syndrooma.
Tämä johtaakin itkunsekaiseen käytökseen ja päätelmään siitä, että jotain peruuttamatonta vahinkoa on tapahtunut.
Toivottavasti näin ei kuitenkaan asian laita ole.
Tuskainen tämä tila kuitenkin on ja kyseessä on jokapäiväinen asia eikä ainoastaan joku satunnainen heitto.

Muutenkin tuntuu, että järjenjuoksu on hidastunut suunnattomasti entisestä.
Unohtelua kesken asioiden tekemisen ja jämähtämistä jonnekin tyhjyyteen.
Keskittymiskyvyn heikentymisen takia en ole uskaltanut ajaa autoa yli vuoteen.
En pitäisi mitenkään mahdottomuutena, että ajaessani autoa esim. moottoritiellä, avaisin yht’äkkiä oven ja astuisin ulos autosta, kuten tavallisesti auton saavuttua määränpäähän.
Muutenkin tuo varmuus omista toimista on aivan hukassa.
Pyörittelen pakonomaisesti asioita päässäni, etten niitä unohtaisi, kuten numeroyhdistelmiä, osoitteita, ym.

Kuvailit kuinka et voi käsittää ajatuksen kulkuasi, kun bentsoja vielä käytit.
Samaa on minulla havaittavissa.
Aivan kuin kyseessä olisi toinen ihminen tai toinen elämä.
Jälkimmäistä mietinkin usein.
Miten voin olla varma siitä, että olen sama ihminen joka elää samaa elämää, kun kaikki tuntuu niin vieraalta.
Missä menee psykoosin raja? Kauanko voi olla psykoosissa? Mitä voi psykoosissa tehdä ja toimia?
Ehkä en kuitenkaan ole psykoosissa. Jos olen, niin sitten koko elämäni on ollut pelkkää psykoosia.
Kai sekin voisi toisaalta olla mahdollista, tiedä häntä.

Eipä tässä tilanteessa muuta mahdollisuutta ole, kuin suunnata katse luottavaisena tulevaisuuteen ja toivoa parasta.
Toisaalta ihmismieli on niin sopeutuvainen, että vaikka tälle tasolle jämähtäisinkin, tulee siitä arkipäivää ajan saatossa ja unohtaisin ennen pitkää vertailukohtana pitäneeni menneen ajan.
Onhan kuitenkin totuus se, että koko elämän ajan olemme muutoksen tilassa ja mikään ei pysy ennallaan.
Eli pitäisikö kaikki tämä hyväksyä hymyssä suin, eikä takertua menneeseen.
Vaikeuksia se tuottaa ainakin minulle, vaikka kuinka Buddhalaiseen tyyliin yritänkin elämään suhtautua.

Liuskan aloittajalle varmasti alkaa pikkuhiljaa käymään selväksi, etteivät bentsojen vierotusoireet ole niin yksiselitteinen asia.

Kiinnostaisi kuulla lisää muiden pitkäaikaiskäyttäjien kokemuksista ja etenkin henkilöistä jotka ovat olleet nollilla pidempään, sanotaan yli vuoden jne.

Voimia ja vointeja kaikille!

-Mustakäsi-

Minä huomasin aikaisemmat ajatukseni hulluiksi vasta sitten, kun olin ollut noin 1,5 vuotta ilman bentsoja. Sitä aikaisemmin olin mielestäni oikein fiksu ja filmaattinen. En oikein usko sitä, että olisin vain sopeutunut tyhmempään itseeni bentsojen lopetuksen jälkeen. Kyllä minun kognitiiviset kyvyt ovat palautuneet! Trust me! Sama käy sinulle.

Sinä aikana kun käytin bentsoja, niin pärjäsin oikein hyvin. Ongelmat alkoivat vasta silloin, kun lopetin bentsot.

Arpa

Itsellä meni 3mg santtuja, 30mg pamei sekä 30mg kumei/pv aikoinaa. Pudotin niitä, lähinnä santtuja, parin päivän päästä pameja niin että enää syön erittäin pieniä määriä pameja/pv. Kumit ja muut meni enemmänkin vaihtoon… Nukahtamislääkkeitä tuli muutenkin vaihdeltua kun tole kasvoi, että ei jäänyt koukkuun mihinkään tiettyyn, vaikka niitä meni kokoajan. Tietyn vaiheen jälkeen luulin että ne stnan sähärit on tullut jäädäkseen, oli yli ½v ilman että annosta pudotin ja joka aamu herätessä sai sähäreitä… Luultiin deekuksi katkollakin ku täris kädet aamulla niin paljon…

Kyllä sitä huomas että meni aika kauan, että muisti asioita. Kaikkea tarvitsekaan muistaa. Pari vuotta oon ollut tällasellä minimi-annoksella josta kepeästi pystyisi pudottaan jos vain olis inspistä (pudotan eka bubren helvettii listoilta, ei jaksa miettiä mitä tekee 5mg diapam/pv elimistölle), ni elämä alkaa normalisoitua. Tai mulla kesti se reilu ½v et oli aika pienellä annoksella. Kyllä nuo pistää aivot sekaisin, aivan kuten e-pillerit; annetaan pillereiden muodossa aineet jotka aivojen tulis välittää sekä lisätään joitakin asioita. Ei mikään ihme että aivoilla menee hetki, että ymmärtävät uudestaan tuottaa edes kyseisiä hormoneja… Ainakin muistin osalta. Ihme sumua ne vuodet jolloin syöny bentsoja (+kaikkea muuta) kuin karkkia.

Omat rajat on hyvä muistaa, mulle se 1/6 annoksesta on ok pudottaa. Sen jälkeen 1-2vkoa ilman viekkareita ja seuraava pudotus. Aikaa vei yli vuoden, tosin oli joku ½v väliä etten jaksan pudottaa annosta eli periaatteessa sen alle 2v vei aikaa. Normi-olot… Ei niitä ole jos syö lääkkeitä. Kunhan tietää ettei muita satuta. Vittumaista jos ahdistus-lääkkeet aiheuttaa ahdistusta, ei poista sitä… Tai nukahtamislääkkeet ei väsytä vaan piristää… Helpointa on antaa respa kouraan niille ketkä apua hakevat… :unamused:

Tsemppiä! Päivä kerrallaan, tarvittaessa tunti tai minuutti… Mielihalut kestää sen 5min/krt.

Hei, Muustakäsi. Sähän kirjoitat paljon paremmin kuin minä Suomea, erittäin helppoa lukea yms. Olisin onnellinen jos pystyisin samaa, jos teet käännöshommia ymmärrän kuinka vaikeaa se on mutta pala kerrallaan elämän kakkua jahappamat kohdat pitää myös syödä. Hyvin se menee ja muista ihminen on oppivainen eläjä.

Jep!

En nyt oikein tiedä miten pitäisi suhtautua seuraavaan toteamukseen.

Eli, onko minulla nyt odotettavissa vielä lisää jotain perustavanlaatuisia mielen mullistuksia, kun aikaa lääkkeettömänä on kulunut vasta 5-kk?
Kuten A-klinikalla asiasta aina jaksetaan muistuttaa, että vieroitusoireet voivat kestää vuosia näin pitkään jatkuneen käytön jälkeen.
Eipä liiemmin motivoi, kun kyseistä mahdollisuutta miettii.
No, totuuden kohtaaminen onkin aina ollut minulle helvetin vaikeata.
Tuskin olisin muuten itseäni vuorannut päästä varpaisiin Diapamin ihanalla ja niin viheliäisellä pumpuliverholla.

Ristiriitaisesti olen tässäkin asiassa kanssasi samaa mieltä, vaikka liputinkin aikaisemmin sopeutumisen puolesta.
Lähinnä yritin nähdä jotain lohdullista asiassa toteamalla jotain näinkin ylimalkaista, jota muidenkin suusta aina tuppaa kuulemaan.

Aivan.
Monesti olen saman todennut ja siksi kaikki tuntuukin kovin nurinkuriselta.
Kuten se, että monesti selvänä tuntee olonsa sekavammaksi kuin koskaan lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Johtuuko kyseinen siitä, että päihtyneenä olosta on tullut se “normaali” olotila toisinpäin.
Eikä tämä ole vain minun oma harhainen mielipiteeni, vaan lähimmäiseni ovat todenneet samaa.
Kysymällä, että mitäs sinä olet nyt ottanut ja kuinka paljon.
Saattaa olla kovinkin huvittavaa heidän mielestä ja minä koen tilanteen erittäin ahdistavaksi, enkä näe asiassa mitään hauskaa.
Mutta niinhän se on, ettei toisen pään sisään voi päästä ja kaikki ei näy ulospäin.
Siksi monesti onkin ollut vaikeuksia selittää omaa kriisitilannetta hoitoon hakeutuessa, kun ulkoisesti asiat näyttävän olevan kunnossa ja artikulaatiokin toimii.
Mutta päänsisällä oleva kaaos onkin aivan eri asia.

Kiitos vaan, NeuroKipu!

Kyllä tekstistä varmaan selvää saa ja asiayhteydetkin pysyy jotenkin kasassa.
Sitä vaan vertaa niin sokeasti siihen mihin on tottunut pystymään.
Pitäisi tehdä aina parhaansa ja olla siihen tyytyväinen.
Paskat minä mitään käännöksiä tee.
En ole ollut työelämässä kiinni -05 jälkeen ja aika hiljaiselta tulevaisuuskin näyttää.
Lähinnä huomaan asian, kun katson elokuvia/dokumentteja, niin tuntuu menevän kaikki ohi vaikka aihe olisi kiinnostava.
Toki sen ymmärrän, että asia joka ei kiinnosta ei mene jakeluun.

Vali, vali!
Lopetan nyt tämän naurettavan kitinän, kun alan kuulostaa juuri sellaiseltä ihmiseltä, jonka kanssa en itse jaksaisi keskustella kahta minuuttia kauempaa.
Koska keskustelussa toistuvat vain itsekeskeisyys ja suunnaton negatiivisuus.

Lääkkeetöntä yötä kaikille!

-Mustakäsi-

Kiitos mutta se ei onnistu 6 pilleriä on pakko otta ja ehkä nukkumiseen pami auttaa mutta unilääkkeitä en syö, suht kivuton olo ja pari bisseä riittää.

Mä oon varmaan joku omituinen tapaus, oon nimittäin syöny bentsoja pitkään, silloin kirjotettiin temestojakin tuosta vaan tk:ssa, kun bentsot aloitin.

On menny opamoxeja, tenoxeja, pameja, rivoja, xanoreita, temestoja ja halcioneja. Kumeja ei oo ollu reseptillä.

Tällä hetkellä menee päivässä 35mg diapam + 210mg diapam. On vähän outo annostus. mutta lekuri sanoi, että syö säännöllisesti noita vitosia ja sitten kun pitää päätä alkaa hakkaamaan seinään ja köyttä ettimään, niin ota sitten ne kympit… :unamused:

Mutta asiaan: mulla ei oo tullu bentsoista ikuna viekkareita, muuta kuin ehkä vähän henkisiä. Siis niitä joihin lääkkeitä syönkin. Jos on ollut jostain syystä vaikkapa kuukauden tauko bentsoissa, niin ei ole mitään kramppeja tai muuta ylimääräistä vitutusta/pahaa oloa ollut.

^no eiköhän se yleensäkkin kun aine on poistunut poistumaisillaan lopullisesti kehosta niin tule ne kaikkein vittumaisimmat vaivat, sen ainakin itse huomannut että annoksesta voi puottaa melkeen puolet pois ettei kauheita oloja tule… mut auta armias kun sitä ainetta ei ole enää yhtään elimistössä…
niinkö esim xanoreissa kun on niin lyhyt puoliintumis aika et jos aamuisin syö niin yks päivä menee aika hyvin ilman mut sitä seuraava on jo todella kauhea.
jos on syönyt esim 2mg xanori ja ottaa sitten sen 0,5mg niin se auttaa jo laskuihin todella hyvin vaikka se itse sitä vaivaa mihin niitä syö ei auta yhtään.
jotenki tuntuu todella helpolta kun voi nyt lähteä kauppaan ostoksille ettei tule hirveä paniikki päälle jos ei jostain syystä ole xanorit taskussa, :unamused:
ja harvoihin ihminen esim kramppaa jos sillä on vielä vähänkin alkoholia veressä…

Jep!

Odottelinkin milloin pääsisin lainaamaan jonkun toisen sanoja.

Aivan. Helppo se on leikitellä tilanteella, että huh heijaa, ei hätäpäivää bentsot on MELKEIN nollissa.
Vasta sitten kun olet päässyt NOLLILLE ja olet PYSYNYT nollilla tiedät asiasta jotain.
Juuri näinhän minäkin venkslasin vuosia, kun tuo LOPULLINEN tiputus tuottaa sitä todellista tuskaa.

Myös tämä on hyvinkin tuttua.
Tässä on perus esimerkki siitä, että ahdistuksen lievittämiseen määrätty lääke alkaa aiheuttaa ahdistusta.
Heti tämän kyseinen huomio tehtyä, kannattaa irtautua pikaisesti lääkkeistä ja keksiä tilannetta auttamaan muita keinoja.
Mitä ne ovat sitä en tiedä. Jos sen tietäisin en olisi jatkanut bentsojen käyttöä.

Helpotusta olen tästä huomannut myös.
Se ei toki poista sitä realiteettia, että paniikki saattaa silti tulla, mutta se ei itsessään johdu lääkkeiden puuttumisesta.
Vaan jostain muusta laukaisevasta tekijästä.
Väittäisin jopa paniikkikohtauksieni voimakkuuden laskeneen, koska yksinkertaisesti en enää voi turvautua sillä hetkellä lääkkeeseen.
Vaan joudun kohtaamaan sen ja käsittelemään/järkeistämään tapahtumat omin avuin.

Nyt on taas yksi niistä sumuisista hetkistä, joten tähän on hyvä lopettaa.
Lyhyeen kuin kanan lento.
Ah mikä klisee.

WHATEVER…

-Mustakäsi

Mulla on pitkä kokemus sekä erimerkkisten bentsojen ei päivittäisestä eikä suunnitellusta järjettömästä (kuukaudeksi hyvinkin kestävät - jos käytös ois ollu tolkku - lailliset tai laittomat lääkkeet päiväs tai paris, myrkytysrajoil menin ja usein yli senkin) yliannostelusta ja säännöllisen pienemmän käytön tuomasta lääkeriippuvuudesta; katkosta, klinestä, sairaalasta (jossa "potilaan päihdeproblematiikkaan kyllä psykoedukatiivisesti puututtiin [s.o.katkaistiin fiksusti seinään :unamused:] , mutta potilaan voimakkaan destabilisaation vuoksi tästä luovuttiin" :open_mouth: ). Olen käyttänyt bentsoja siis pitkään, 90-luvun alkupuolelta, mut silloin vedin pari kertaa vuodes pillerit nopsaan ja joskus vain pakenin uneen, riippuvutta ei silloin ollut, mut toisaalta dokasin aika lailla. Monen epäonnistuneen lopetusyrityksen jälkeen vähennän hitaasti; määrätty annos ei ole suurensuuri (minusta ainakaan :confused: ) 4x15 mg oksatsepaamia maksimi päiväs, mut uskoisin, että seki tätä sohjomuistia heikentää pitkäs juoksus(jos simmone viel eres o). Hidas vähennys meinaa mul sitä, että pudotan vain puoli tablettia viikos tai jopa paris, kun ne oireet, johon mul määrätty, niistä en tääl (enää) sen tarkemmin kirjota, vaatii multa totuttelua ja opettelua ja kuulostelua, mitä kestän. Lisäksi en ole aivan varma vielä tavoitteestanikaan, onko se kokonaan lopettaminen vai vähennys, mikä riippuu kyl siitä, helpottuvatko oireet muilla keinoin. Teen vähennystä/vieroitusta yksin, kun olen varma siitä, että haluan vähentää, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen pystyn vihdoin käyttämään hallitusti, enkä nyt tarvitse ulkopuolista apua. Hidas tahti johtuu siitä, että tänä vuonna (onneksi jo kuukausia sitten :slight_smile: ) tuli vakavia fyysisiä vieroitusoireita, vaikken ollut ördannu pillereillä, vaan ylitellyt aika vähän omaa maksimiannostani ja ostellut pieniä määriä, eli kaksi kertaa ns. tajunnanhämärtymis/kouristelukohtaus ja sit sairaalaan. Vakavaa siinä oli pään hakkaaminen kouristellessa katuun ja se, että kohtaus ois voinu tulla missä tahansa… Toises kouristelus päätä kodin lattiaan, mut onneksi oli ystävä paikal ja soitti apua. Vammoja ei tullu, mutta säikäytti, mut vasta myöhemmin tuli järki kätöseen ja päähän. Myös oksatsepaami voi siis aiheuttaa kouristeluja seinään lopettaessa, siksi hidas vähennys/lopetus on ainakin mul hyvä. Alkoholiin aiemmin käytin antabusta, mut nykysin mul ei ole enää halua dokailla, joten sen lopettaminen on ollut helppoa. Eli halu voi kadotakin… :slight_smile:. No, alkoholi ei kyl ole mielestäin hyvä ahdistuslääke, kostautuu seuraavana päivänä, ja sit helposti ottaa ekstraa bentsoja(/jatkaa juomista), kuten PusPus mainitsitkin ja kuten mäkin ennen tein.

Mainitsemasi annoksen perusteella suunnittelemasi vähennysaika, puoli vuotta, kuulostaa mun kokemukseni perusteella ihan hyvältä. Se ei taasen ole musta hyvä, jos alat korvaamaan bentsoja dokaamisel: pelkkä idis, mut jos sitä pelkäät, entäpä antabuksen käyttö samaan aikaan… :question: Vai haluatko kuitenkin sillon tällön alkoholipäihtymystä? Tasaisesta annoksesta on mun itseni helpompi vähentää, kuin siten, että ottaisin jonain päivän vaik kaksi ja toisena enemmän. Haluatko lopettaa kokonaan vai vähentää? Tarvitko jonkin päiväannoksen tai harvemmin eritysen hankalis olois/tilanteis otettavan tarvittavan? Mä alotin tän vähennyksen monesta syystä: rahaa paloi osteluihin ihan kiitettävästi, ja määrät oli kuten kerroin, välil tolkuttomia. Älyttömien annosten aikana ([size=85]O.T. tää voiski olla mun tapa ny mitata aikaa, vuonna X (ä.a.a.), kun kieltämättä ajantaju välil heittelee pois tästä yleisestä normista sekin :laughing: :confused: )[/size]ja jälkeen tietysti aivan sekaisin. Ensin päätin, että käytän vain tk-lekurin mul uusimat lääkkeet, eli ylittää en voi, koska silloin kouristustenpelos ostaisin ekstraa. En halua niitä kuvioita enää, ikävää, ja kaipa tuolla laillakin on jo merkitystä, kun siihen muutenkin kovasti vetoan :unamused: . Rahaa siis kyl kului, nyt käytän sen johki muuhun kivaan. Täs vaihees en ole vielä päättäny, vierottaudunko kokonaan, meen mainitsemallani hitaal vähennystahdil ehkä vuoden loppuun, mut kun olen käyttäny näin pitkään, nopeaa ratkaisua en pidä tarpeellisena, enkä usko, että multa onnaiskaan enää. Mul kyl edelleen toimii lääkinnällisesti vaik 1-1,5x 15mg:n kerta-annoskin, mikä on yllättäny, krhm :unamused: :confused: . Kuitenkin jotkin psyykilliset oirehinnat sen verran kurjia, että täyslopetusta en vielä ainakaan päätä. Jos pääsen siihen, että ottaisin pari kolme kertaa viikos 1-1,5x15mg, se ois mulle tosi hieno juttu.

Tämmösiä kokemuksia siis mulla. Vierotusoireista tuli mainittua kouristelut, muista fyysisistä oireista yleishuono flunssainen olo isoista annoksista liian nopsaan katkastessa yllätti kyl :confused: . Psyykkiset voi mul olla ihan mitä tahansa, enkä tiedä, mikä johtuu muista psyyken häröilyistä ja mikä on viekkareita, mut jälkimmäisiä helpottaa hidas vähennys/lopetustahti. Levottomuuteen mul auttaa liikunta, ajatuksen harhailuun jonkin verran lääkkeistä leptit ja sertralinkin, liikunta siihenkin kyl, kun keskittyessä treeniin pääsee ikään kuin lomal itsestään, tai lukies, tai elokuvaa kattoes, tai mistä sitä helpotusta oloonsa saakin.

Voimaa kaikille bentsovähentäjil tai irtipyristelijöil toivotan rutkasti :slight_smile: !

Tullut otettua parin kuukauden aikana xanoria melkein päivittäin n.1-4mg. Välipäiviä olen välillä pitänyt. Nyt tuntuu kuitenkin, että xanorit on alkanut menettää tehoansa. En kuitenkaan pahassa koukussa ole noihin.

Tarvitsen kuitenkin bentsoja ahdistukseen. Laskeeko tolet xanoriin, jos kokeilisi ottaa vain tenoxia tarvittaessa 20-40mg/vrk?
Vai olisiko järkevämpää koittaa vain laskea xanor annostusta esim 0.5mg 1-2 kertaa Vrk tarvittaessa?

^On järkevämpää pudottaa annosta. Alussa tuntuu helpolta pudottaa vaikka puolet pois annoksesta, mutta sen jälkeen pikkuhiljaa ja komppaan nyt lääkäriäni “kaikki ne on samaa paskaa eri paketissa” eliunohda ne tenoxit kerran sulla xantut on. Itsellä menee 0-3mg/pv ja riippuvuus on varmasti, koska olen syönyt niitä vuosia. Jos vaan siltä tuntuu, ettei lääkettä tarvitse älä silloin sitä ota!. Tämä on niin salakavala aine kumminkin.

Onko mielipiteitä bentsotolesta? On. Kirjottakaa? Mä en kyl lääkkeitä väärinkäyttäessä laisinkaan uskonu kahta lekuria(omalekuri teekoos ja aiemmin psykan puolel kallonkutistaja), jotka v ä i t t i mul, että bentsoihin ei synny toleranssia… Tuntui ihan älyttömältä ja kaikkihansennytietääettäsyntyyprkl… Ny kun käytän hallitusti oksatsepaamia ja vähennän hitaasti sitäkin, on alkanut tuntumaan, että pienikin annos (1-1,5x 15mg) vaikuttaa. Joo. Huolimatta siitä, että olen käyttänyt bentsoja todella pitkään… Ei tietenkään päihdytä, vaan tuo lääkinnällisen, lievän helpotuksen.

Täs ketjus joku kirjotti niistä ongelmista, joita on irtipääsyn jälkeen. Mä edelleen vähennän, en päihdytä itseäni millään enää, mut irti en vielä ole. Päiväannos on 3 (hankalampina päivnä 3,5)x15mg /d, mikä on mun mielestä pieni, mutta monenlaisista syistä johtuen en haluis senkään jäävän säännölliseksi. Vaikeimmalta ei tunnu enää vieroitus/vähennys (onhan tietenkin siinäkin kaikenlaista hankaluutta, höh, mut voi niiden tajuaminenkin helpottaa, että ok, on päivänselvää, että kun vähentää bentsoja, olo ei ole suorastaan taivaallinen :unamused: ) sinänsä, koska mul ei ole enää kiiru mihkää, eli voin vähentää / irtaantua / vapautua rauhalliseen tahtiin vähemmil viekkareil, vaan kysymys siitä, että mitäs tän jälkeen… :confused:. Rohkeutta tehdä typeryyksiä olen saanut päihteistä, vaan miten saada rohkeutta tehdä niitä asioita, joihin kenties pystyisin, joita haluisin… Osaa kyl toki teen ja aina olen tehnyt. Kysymys vissiin täytyy ratkaista ihan itte :wink:. Vai :confused: ? Ja mitäs näillä kaikil tunteil sit tekee… :laughing: . Pilleriördailus viha kasvoi järjettömäksi, en hallinnut sen ilmaisua. Monet asiat, joita yritin paeta, iskivät kahta kauhiampina päälle joko yliannostelutilois tai pillerikrapulois. En väitä todellakaan, ettei koskaan ollut kivaa, kyllä oli. Heh, vaan kivempi on käyttää imperfektiä :wink: .

[size=85]I wish I knew how it would feel to be free…[/size] :bulb: :question: :frowning: :slight_smile: :smiley:

Itsellä 13v päivittäin bentsojen syöntiä, nyt laitoskuntoutuksessa , saatu alas 15mg n. Aika raskasta tämä on. Eli mansikkapamilla mennään täällä, syynä kai se että kukaan ei säästele/piiloita lääkkeitä. Onko tuon mikstuuran ja tabletin puoliintumsajalla eroa muuten? Koska tuntuu ainakin vaikuttavan huomattavasti nopeammin. Tueksi on määrätty ketipinor 50mg ja cipralex nostettu 10mg n. Mutta on tää raskasta, nytkkin heräsi refloihin 2vrk sit tiputti annosta. Antaisivat lyricaa, kun ollaan sentään laitosoloissa. Ps. Nopein tiputus nolliin oli terapiatehtaalla 50 mg pamia joka toinen vrk 5mg pois. Johti psykoosiin. Aion joskus kun jaksan tehdä hoitovirhekantelun. ps. Muistiin vaikutus selvin. Kun söin xanor
eita, muistiongelmia ei ollut, diatsepaamiin vaihdon jälkeen pahenivat. Mutta pääasia kai ettäm pääsi eroon santuista. Voimia kaikille lopettajillle. Ps. Onko kokemusta autttaako luontaistuotteet vieroituksessa. Esim. Valeriaana, solgarin GABA tai mäkikuisma,kärsimyskukka, kauranverso tms. Ps2 . Kahvin juonti kannattaa laskea minimiin IMO.

Itsellä 13v päivittäin bentsojen syöntiä, nyt laitoskuntoutuksessa , saatu alas 15mg n. Aika raskasta tämä on. Eli mansikkapamilla mennään täällä, syynä kai se että kukaan ei säästele/piiloita lääkkeitä. Onko tuon mikstuuran ja tabletin puoliintumsajalla eroa muuten? Koska tuntuu ainakin vaikuttavan huomattavasti nopeammin. Tueksi on määrätty ketipinor 50mg ja cipralex nostettu 10mg n. Mutta on tää raskasta, nytkkin heräsi refloihin 2vrk sit tiputti annosta. Antaisivat lyricaa, kun ollaan sentään laitosoloissa. Ps. Nopein tiputus nolliin oli terapiatehtaalla 50 mg pamia joka toinen vrk 5mg pois. Johti psykoosiin. Aion joskus kun jaksan tehdä hoitovirhekantelun. ps. Muistiin vaikutus selvin. Kun söin xanor
eita, muistiongelmia ei ollut, diatsepaamiin vaihdon jälkeen pahenivat. Mutta pääasia kai ettäm pääsi eroon santuista. Voimia kaikille lopettajillle. Ps. Onko kokemusta autttaako luontaistuotteet vieroituksessa. Esim. Valeriaana, solgarin GABA tai mäkikuisma,kärsimyskukka, kauranverso tms. Ps2 . Kahvin juonti kannattaa laskea minimiin IMO.