Tarinani: Olin viime perjantaina viihteellä ja tuli otettua reilumman puoleisesti alkoholia. Seuraavana päivänä otin ahdistuksissa opamoxin (30mg). Sunnuntaina ahdisti aika tavalla edelleen, joten otin päivällä kaksi dormiplantin 500 mg valeriaanatablettia. Illalla ahdisti edelleen, joten otin 15mg opamoxin ja vielä yhden valeriaanan. Näin yöllä aika ahdistavia unia. Kun aamulla heräsin, olo oli todella omituinen. En ollut oma itseni, siis oikeasti tunsin itseni eri ihmiseksi. Koko päivä meni ihme sumussa, vaikka pystyin työt jotenkuten hoitamaan. Olin aika tunteeton, en pystynyt itkemään tai nauramaan. Illemmalla aloin epäillä olevani edelleen unessa. Ei siinä mitään, mutta kun sama olo jatkuu edelleen. Tulee sellaista todellisuuden hämärtymistä, että epäilen olevani unessa. Enkä ole oma itseni, vaikka näennäisesti pystynkin toimimaan jotenkuten normaalisti. Paniikki kolkuttelee koko ajan, mutta tuntuu siltä kuin jokin blokkaisi sen pois. Alan olla tosi ahdistunut. Kuulostaako psykoosilta? Voiko lääkkeiden aiheuttamasta psykoosista parantua?
Historiani on sellainen, että olen n. kolme vuotta aika-ajoin, n. kerran pari viikossa napsinut bentsoja nukahtamisongelmiin tai ahdistukseen. Dokailen noin kerran kuussa, ja otan aina liikaa kerralla. Krapula-ahdistukseen olen ottanut yleensä opamoxin.
Olen ollut joskus ahdistunut ja masentunut, sekä saanut paniikkikohtauksia toisinaan. Olen kuitenkin elänyt onnellista ja tasapainoista perhe-elämää, eivätkä ongelmani ole olleet kovin suuria. Tällaista oloa ei ole koskaan ennen ollut. En ole ikinä tuntenut itseäni itselleni vieraaksi. Sanokaa jotain, olkaa kilttejä.
kuulostaisi kyl pieneltä psykoosilta. se ei ole niin vaarallinen. täsmälääkkeitä ovat juuri bentsot. noi sun käyttämät opamoxit on kaikista miedoimpia. jos homma jatkuu (toivottavasti ei), niin mä suosittelisin jonkun ammatti-ihmisen kanssa juttelua tai just tällein. kuin teit, eli avautumista jonnekin. bentsoja ei kannata tietty syödä kauan ja jos aina blokkaa sen “psykoosin” bentsoilla, niin se jää tavallaan käsittelemättä. yritä vaan sinnitellä ilman lääkkeitä tai just noilla, mitä ootkin jo ottanut ahdistukseen. jos homma pahenee, niin mene heti lääkäriin. noissa pätee sellanen, että mitä aikasemmin hakeutuu hoitoon, niin sen helpompi se on saada kuriin.
mä muistan, kun mulla eka kertaa alko pärähteleen selvänä ollessa. aikasemmat “psykoosit” (laaja käsite tuo psykoosi, mutta käytetään sitä nyt tässä yhteydessä, lievä psykoosi siis) pystyi selittämään sillä, että ne johtui huumeista, mitä oli ottanut, mutta kun selvin päin tulee vastaavia oloja, niin se säikäyttää kovempaakin jannua.
yritä saada nuppi kuntoon mahdollisimman pienillä bentsoannoksilla. mutta pakkohan annosta tai lääkettä on vaihdettava tehokkaampaan, jos tuo “pyrytys” alkaa vaikuttamaan elämään, estämään esim. töissäkäyntiä ja alkaa välttelemään tiettyjä tilanteita/paikkoja, missä tämä “psykoosin tapainen” nousee esiin. ei sulla oo mitään hätää. vanha paniikkihäiriö muistuttelee itsestään ja sä tiedät, että sen saa taltutettua vahvemmilla betsoilla. ne on täsmälääke sun vaivaan, mutta ne tavallaan lamaannuttaa aivoissa sen vilkkaan ajatuksenkulun, mikä luo ne epätodelliset olotilat. joskus on vaan pakko myöntää itselleen, että on parempi sammuttaa se pyryttävä osa aivoista bentsoilla. ei se niin vakavaa ole. jollain katkee käsi, toisella reistailee aivot. nykyään noita osataan hoitaa ja niihin suhtaudutaan oikein.
jos kuvailet noi tuntemukset lääkärille, niin varmasti saat bentsoja ja varmaan jotain unilääkkeitäkin. mutta yritä vielä, jos vaan pystyt, niin olemaan ilman betsoja. jos blokkaat sen psykoosin tapaisen paniikkihäiriö-mikä lien, niin siitä alkaa melko varmasti bentsokierre. mutta parhaassa tapauksessa syöt niitä bentsoja vaan n, 2 viikkoa ja homma menee sillä ohi. tsemiä. kyl se siitä.
Mutta oisko mahdollista että mulle olis tullut jotain pysyvää vauriota aivotoimintaan ton bentso/valeriaana-kombon seurauksena? Ja olihan siinä vielä se krapulakin. Mun olo ei oo koskaan ennen ollut tällanen epätodellinen, vaikka olisin ollut tosi ahdistunut tai paniikissa. Pelottaa ihan helvetisti.
Ja jos olis jonkinlainen kemiallinen psykoosi, niin voiko se itsellään parantua, tai voiko sitä ylipäätään hoitaa mitenkään? Eikös kemiallinen psykoosi oo ihan pysyvä aivojen epätasapainotila?
Tämä ei ole tietoa, mutta hyvin vaikea uskoa, että bentso + valeriaana- yhdistelmä aiheuttaisi vakavia, pysyviä tai välttämättä mitään vaurioita aivotoimintaan… Mä kun yritän sinnikkäästi päästä k o k o n a a n tolkuttomasta bentsoöveröinnistä, jota harrastin pitkään ja hartaasti, ja aloin ottaan viimisten kouristelujen jälkeen max. 4x15mg Oxaminia/pvä, välil 3x15mg/pvä, välil jopa (mulle “jopa”) 2x15mg, siis samaa kuin Opamox, Oxepam eli oksatsepaamia, jaettuna siis noihin annoksiin, mul oli ehkä noin parin viikon ajan vieras ja epätodellinen olo, ja pelkäsin myös helkkaristi. Myös sitä, että päähän tulleet iskut olisivat aiheuttaneet vauriota. M u t t a se meni ohi… Ajattelin, että tämä on pelkoa, ei muuta. Mutta toki suositan myös yhteydenottoa johonkin hoitotahoon, jos ei mene ittellään poies, ja ihan jos vain tuntuu siltä, että tarvitset sitä! Ja ilmeisesti siis jatkunu noin viikon? Jos asuinpaikaltasi löytyy sellainen kuin psykiatrian akuuttipoliklinikka, sellaiseen voi päästä hyvin nopeasti! Sellaiseen voi soittaa, ei tarvitse ainakaan täällä mitään lähetettä. Ja se on avohoitoa. Pystyykö sun puoliso tukemaan sua, kun mainitsit, että perhe on, sori utelu? Vain minun käsitykseni, ei tietoa taaskaan: kemiallisista syistä aiheutunut psykoosi ei ole pysyvä. Tunnen vain lukemattomia ihmisiä, jotka ovat siitä parantuneet. Voimia ja rohkeutta! Niitä tarvitaan täälläkin 
Kiitos. Helpottaa tavallaan, kun kuulee muiden kokemuksista. Ja mahtavaa että joku OIKEASTI ymmärtää kuinka tällanen voi pelottaa. Mua huolettaa sekin kun tän epätodellisen olon kaverina on tässä sellainen omituinen, vähänkuin humalainen olo. Voihan siinä osatekijänä olla se että oon ollut lievässä paniikissa koko ajan, hartiat on aika jumissa, oon nukkunut aika huonosti ym. Haluaisin vaan saada varmuuden siitä että tää on psyykkinen eikä fyysinen ongelma. Viikon verran on tosiaan jatkunut. Puoliso tukee kyllä, huolettaa vaan kuinka muhun suhtaudutaan lääkärissä kun mulla on kaksi rakasta lastakin. (Pakko mainita, että heidän aikanaan en siis koskaan ole päihtyneenä mistään aineesta.) Toi bentsojen käyttö alkoi siitä kun nukahtamislääkkeet loppui, eikä niitä määrätty lisää. Aloin sitten nappailla kavereiden bentsoja unettomuuteen. Sit se meni siihen että otin sellaisen vähän turhankin helposti illalla. Ja tietenkin krapula-ahdistukseen. Nyt harmittaa ihan helvetisti, kun tähän saakka ei oo ollut juuri ongelmia,niin jos toi bentso/valeriaana yhdistelmä sit teki jotain isompaa tuhoa tai laukaisi jonkun psykoosin. Oisko se voinut lamauttaa aivokuorta jotenkin niin ettei enää palaudu?
Jollei tää pian helpota, niin ei kai auta muu kun mennä lekurille. Hitto kuinka ahdistaa. Mutta kiitos oikeesti ja voimia sinnekin.
En itse ainakaan usko, että olisit saanut mitään pysyvää psyykkistä tai hengistä traumaa/psykoosia noilla lääkkeillä, varsinkaan noin pienillä annoksilla, katsele nyt päivä pari ja koita rentoutua ja olla miettimättä asiaa, ihminen kun on siitä jännä kun alkaa ajattelemaan, että on kipeä niin oikeasti sitten onkin kipeä. Mutta jos ei siitä helpota niin käy paikallisella psykiatrilla tai vaikka perus tk:ssa ja pyydä unilääkkeitä jo koita käyttää vain maks 2 viikko ja ei joka päivä niitä. tietty voivat määrätä sinulle myös ketiapiinia, mutta älä suostu siihen. Itsekin ajattelin, että saan unta näillä lääkkeilä ja nyt ollaan menty 4-5 vuotta bentsokoukussa ja vahvimpia bentsoja menee päivittäin max määrä/vrk, mut tosiaan silti olen kykenevä normaali perhe-elämään eikä kukaan tuttu ketä ei tiedä että syön lääkkeitä niin huomaa, että söisin jotain, koska ne vain normalisoi minua ja niiden kautta (kuin myös erittäin vahvojen särkylääkkeiden) kautta tunnen oloni paremmaksi koska ei särje joka paikka koko aikaa niin jaksaa ollakin jotenkin päin. Mutta zemppiä sinne ja toivottavasti menee ohi ihan itsellään ilman mitään lääkitystä (:
Moro taas!
mun mielestä sä liikaa kelaat sitä, että se johtuu valeria+bentso kombosta. ei tollaset “pyrytykset” katso aikaa ja paikkaa, millon se iskee. ja jos noi sun nauttimat lääkkeet aiheuttaisivat pysyviä aivovammoja, niin ei niitä myytäisi ihmisille. sehän olisi aika edesvastuutonta, eiks vaan.
mulla iski tuollainen samanlainen (tai samantapainen, koska hieman erilaisia tässä kaikki ollaan), niin mulla iski tuollainen kesken työpäivän, aivan yllättän, kun tein töitä tietokoneella ihan rauhassa. yhtäkkiä ajatukset vaan lähti sellaisille raiteille, missä ne ei ollu ikinä selvänä ollut, eikä niitä ajatuksia saanut oikein kuriin ja hallintaan. se oli hyvin pelottava kokemus (ikinä en ole pelännyt niin paljoa ja vielä keskellä duunipaikkaa, mitä jos joku huomaa jne) olin varma, että nyt se on menoa, hulluksi olen tulossa. kun ei sellasta ollu selvinpäin aikasemmin kokenut. huumeiden kanssa kylläkin, mutta ne pyrytykset (esim. kun valvoo kauan vauhdin voimalla ja sit polttaa vahvat kukkapaukut, niin voi tulla aika samantapainen olo, jos on vielä hieman "väsynyt henkisesti/heikko psyyke sillä hetkellä). kun on ollut huumeissa (tai vast.) niin on helppo selittää noi olotilat itselleen, nehän johtuu niistä huumeista, sen takia helppo käsitellä ja onhan ne nyt hieman eri asia, kuin selvänä pyrytys. kyl noi pyrytyksen selvänä tulee melkein “kaikille” jossain vaiheessa, jos hiemankin douppaa ja pelaa nappien yms. kanssa.
niin-ni siellä töissä kun iski se paniikkikohtaus (tjs. koska sillä hetkellä en tosiaan tiennyt, että mistä on kysymys. menin heti vessaan ja ovet lukkoon ja kelaileen, että wtf? mitä tapahtuu, huh huh. sit vaan miettimään, että kuinka mä pääsen pois sieltä töistä. terveydenhoitaja oli onneksi paikalla ja se hiffas tilanteen (niin luulen), jotenkin kai se vaistos, kun mä valitin mahakipua. sit vaan äkkiä autolla lyhintä tietä yhden kamun luo, tiesin että sillä on bentsoja ja sain kymmenkunta pamia ensiapuun. auttoi kummasti. mutta se “pyrytys” vaan jatkui päivästä toiseen ja viikosta kuukauteen. sit sain sen jonkin ajan kuluttu “haltuun”. tosin bentsoja jouduin syömään koko ajan sen 1-2 kk. no kysymyksessä oli n. 2 kk:n lievä psykoosi. olisi pitänyt mennä lääkärille heti suorinta tietä, eikä hommaamaan bentsoja kamulta. tosin varmasti se lääkärikin olisi kirjoittanut bentsoja, että en mä nyt sit loppujen lopuksi tiedä, olisko se lääkäri hirveesti auttanut. voipi olla, että olsii auttanut, jos olisi päässyt puhumaan ammattilaisen kanssa. en tiedä. no se olo lähti sit itsestään pois, pikku hiljaa. mutta kyllä sillon pelottiin niin perhanasti, ettei voi kukaan uskoa, kuka ei ole itse kokenut. se perinteinen hulluksi tulemisen pelkohan siinä on. oli kyllä vaikeuksia olla silloin töissä, tenoxien voimalla.
mulla onneksi oli silloin ymmärtäväinen ja fiksu tyttöystävä. se ei oo ikinä käyttänyt mitään. mulla taas oli jo pitkä huumehistoria takana, mutta kun toi “pikku-psykoosi” iski, niin olin ennen sitä psykoosia ollut pari vuotta ilman huumeita, koko seurustelun ajan. pari kertaa poltin pilvee kämpillä, mut ei se oikein sopinut, kun meni ihan eri aaltipituuksille rakkaan kanssa, niin eihän siitä nauti, päin vastoin, vaivautunut olo tuli… mutta mutta, edellisellä viikolla ennen sitä psykoosia olin ottanut ekat ekstasit pariin vuoteen, labyrinth-bileissä (salaa tyttöystävältä, mut kyl mä sille sit kerroin, kun se psykoosi oli päällä, että mitä siellä reiveissä tuli otettua. kyl se aavistelikin ja näki musta, kun tulin takas sieltä himaan). toi mun juttu on muuten hyvin samankaltainen, kuin mikä sulla on nyt päällä.
toistan itseeni, mut tollaset pyrytykset ei katso aikaa ja paikkaa. ei ne opamoxit ja valeria, niin ei ne ole aivoille vaarallisia. jos olisi, niin eihän niitä nyt hyvänen aika myytäisi kenellekään, heh. ymmärrä tämä. ei sun aivoihin jää mitään pysyvää. tuo on ohimenevä juttu. shit happen. siellä nyt vaan välittäjäaineet tekee kepposia ja (mä en keksi muuta sanaa kuin tää “pyrytys”) ja sulla pyryttää, on epätodellinen olo, mihin auttaa bentsot. ja se aina säikäyttää kovemmankin karjun, kun tuollaiset olot tulee ensimmäistä kertaa selvinpäin.
bentsot ovat täsmälääke, mutta yritä olla ottamatta ja taistele ja yritä selvittää itsellesi. sit kun voimat meinaa loppua tai pelottaa, niin ota hyvin vähän lääkettä, mutta kuitenkin niin paljon, että se pelko lähtee pois, niin opit ohjaileen sitä. saat sen pelon pois aina itse, kun halua. lääkkeillä tosin, mutta silti. tuossa tietty on bentsikierteen alkamisen mahdollisuus, mutta ei sitä kannata nyt vielä miettiä, vaan sun pitää saada toi pyrytys “haltuun”. opettelet, minkälainen annosa bentsoa poistaa sen olon. älä ota isompia annoksia. niihin kasvaa nopeasti toleranssi ja muutenkin. just sellanen annos, että se poistaa sen pyrytyksen, ja tulee ns. normaali olo. siihen tarkoitukseen ne bentsot on nimenomaan tehty. väliaikaiseen hoitoon.
ei siis kannata nyt tässä alkuvaiheessa stressata enää kaiken muun lisäksi mistään bentsokoukusta. onhan selalien riski olemassa, jos joudut niitä kauan syömään, mutta sä syöt niitä oikeaan tarkoitukseen. luulsiin, että tuo menee sulla aika nopeeta ohi, eikä mitään riippuvuuksia ehdi syntyä, ja mitä sitten, vaikka ehtisikin. sit ne vaan pitää ajaa alas, kun pyrytys loppuu. tsemii. tuuthan kertoo, välillä, että missä mennään. =)
Pakko sanoa, että kiitos kun ootte olemassa.
Nyt alkaa se suunnaton ahdistus vähän helpottaa, mutta olo on edelleen epätodellinen, tunteeton, lähimuisti pelaa tosi huonosti, enkä pysty keskittymään mihinkään. “Pyrytys” on ihan hyvä sana. 
Väsyttää myös koko ajan ihan helvetisti. Pystyn nyt kuitenkin vähän objektiivisemmin tarkastelemaan tätä tilaani. Todennäköistä lienee tosiaan, että joidenkin välittäjäaineiden tasot on laskenut (toivottavasti väliaikaisesti) aika alhaiseksi. Oon kuitenkin noita bentsoja popsinut jo kolmisen vuotta satunnaisesti. En oo ollut fyysisessä koukussa, henkisessä kylläkin. Vedin tosiaan viime viikon perjantaina aika kovat kännit ja sit tuli otettua bentsoja ja ensimmäistä kertaa tota valeriaanaa. Ehkä ne kaikki yhdessä sekoitti tota välittäjäaineiden toimintaa. Välillä tulee niinkuin hyökyaaltona sellanen sekoamisen tunne, mutta pääosin olo on aika turta. En vaan tosiaan viitsis ottaa bentsoja tohon ahdistukseen/nukahtamiseen, jos ne sekottaa tota välittäjäaineiden tasoa entisestään. Hitto kun tää vaan menis ohi, ja voisin olla sama ihminen kuin aina ennenkin. Tiedättekö että pystyykö noita välittäjäaineiden pitoisuuksia jotenkin mittaamaan? Nyt alkaa tulla taas hienoinen paniikkifiilis, kun se pysyvän aivovaurion uhka tunkee väkisin mun päähän.
En usko, että tilanteesi on sellainen, että sulla on lasten suhteen huolta lääkärin vastaanotol!! Ja jos kertakaikkiaan haluat varmuuden tuosta bentsot ja valeriaana- asiasta, tilaa ihmeessä aika joko psykiatrian tai teekoon puolel. Lääkäri todennäköisesti pystyy vakuuttaan sut siitä, että, bentsot ja valeriaana eivät ole vaurioittaneet sun aivojasi… Onko sul täl hetkel käytös bentsoja…? Kuinka paljon olet käyttänyt niitä…? Voisko sul olla viekkareita… 
? Nekin kyl voi aiheuttaa tosi epätodellisia ja pelottavia oloja… Ja jos jokin psykoottinen tila on tullu, siitäkin voi parantua. Paranin itse psykoottisesta masiksesta pelkkien masennuslääkkeiden ja psykiatrin kanssa keskustelun avulla. (Se oli sitä minulle niin ikimuistettavaa aikaa, kun ratkaisu ongelmiini olisi mielestäni ollut pingviinien pariin muuttaminen… 
. Pakko-ajatukset autokyydissä “Hyppää, hyppää, hyppää!” piinasivat todella. Eikä niitä autoja tarvinnut tiellä väistellä, koska ympärilläni oli muka näkymätön suojakupu…, huh !) P a r a n i n siitä! Se o n mahdollista. Hyvin vaikeistakin psykooseista on moni parantunut. Ja kirjoituksesi eivät vaikuta mitenkään sekavilta tai järjettömiltä, mut sul on ilmeisesti voimakas pelko ja epävarmuus, että mistä sun tilas on kyse. Ei sitä lekuril käyntiä mielestäni kandee siirtää, jos kova huoli on… Teekoosta kyl ehkä helpommin isketään niitä ressuja kouraan, kuin esim. tollasel psykan akuuttipolil, tai sit A-kline? Riippuu tietysti lekuristakin, mut niil on enemmän tietoa… Ai, sul oli uusi postaus, en huomannu. Hyvä jos helpottaa 
! Eli sul siis ei fyysistä riiippuvuutta bentsoihin, hyvä sekin ! Ideoita, jos pystyt, keskity vaik kropan rentouttamiseen… Vaarattomil keinoil… Lihasten jännitystä ja rentouttamista varovasti vuorotellen, esim. Hengitysharjotuksia… Keksittyminen johonkin tekemiseen, että on muuta ajateltavaa… Sul varmaan onki sitä, kun on perhe ja oliksä töiski… Kuulostaa kenties mänteiltä, mut v o i jeesata…
Nyt alkaa olla taas aika ahdistunut olo, kun tulee koko ajan sellanen fiilis että onko tää totta vai oonko mä unessa. Välillä pystyn uskomaan siihen, että tää menee joskus ohi, mutta sit tulee yhtäkkiä varmuus ja kauhuntunne siitä että loppuelämä tulee olemaan tällasta; tunteetonta ja epätodellista. En käsitä miten perusterve ihminen voi ihan yhtäkkiä mennä tämmöseen tilaan. Kauheeta, kun katsoo lapsiaan eikä saa siitä onnentunnetta. Se on pahinta.
Mietin jo, että pitäiskö lähtee päivystykseen. Tai sit huomenna yksityiselle. Pelottaa vaan, että jos tää olo menee entistä epätodellisemmaksi ja sit en enää tajuais hakea itse apua…
Hitto, jos mä tästä selviän niin tarjoan teille kaljat. Tai vaikka limpparit.
Musta toi Sun tila kuulostaa derealisaatiolta/depersonalisaatiolta.
fi.wikipedia.org/wiki/Depersonalisaatio
Ja ei ole olemassa sellaista tilaa, josta ei takaisin normaaliksi pääsisi. Ja ihmismieleen voi tulla mitä vain. Näin on eräs psykologi sanonut.
.
No joo, menin sitten päivystykseen. Neurologille lähettivät, ja se oli sitä mieltä että mistään aivovauriosta ei oo kyse. Lykkäs vaan bentsoja kouraan ja sanoi että huomenna heti aamusta psykiatrille. Hyvä näin. Ehkä tää tästä, ainakin sitten joskus. Toi derealisaatio/depersonalisaatio-juttu on kyllä varteenotettava. En oo ennen kuullutkaan moisesta. Mut palaan huomenna asiaan, kunhan oon jutellut psykiatrin kanssa. Jollei se sitten laita mua suoraan johonkin lataamoon… No ei kai?
Mut hyvää yötä te mahtavat ihmiset, tarinamme jatkuu. 
Hyvä! Ei siis vaurioita . Sait mahiksen päästä jutteleen ja saat ja sait apua! Päivystykseen menohan oli hyvä idea! Joo, depersonalisaatio, olen kuullut ja joskus kokenutkin, paniikkihäiriöissähän kaiketi tulee jotain samankaltaista ja pahois bentsoreflois, tai niis tulee sit “tajunnanhäiriö-kouristelukohtauksia”. Mielisairaalaan ei saa laittaa ketään, joka ei sitä halua, jos kaikki pakkohoitolain vaatimat kriteerit eivät täyty. Eivätkä ne voi sulla täyttyä, koska vaatii myös vaarallisuuden itselle tai muille, akuuttia laitoshoidon tarvetta myös, avohoidon riittämättömyyttä, ja mitä kaikkea siel ny olikaan! Olen keskustellut asiasta Mielenterveyden keskusliiton lakimiehen kanssa, kun kaveri oli pulas. Kroonikkopotilaat ovat tässä asiassa huonommassa asemassa kuin muut 
. Jos tämä lakiasia kiinnostaa, löytyy tietoa: finlex.fi, hakusana muistaakseni “mielentilatutkimus”. Jess. Tsemiä!
No nyt vähän arveluttaa, että olisko sittenkään pitänyt mennä. Sain diagnoosiksi dissosiaatiohäiriö. Se on siis kaiketi persoonallisuushäiriö. Se aiheutuu ilmeisesti lapsuuden traumoista, mutta ei mulla kyllä mitään kamalia traumoja ole. En käsitä miten se tällaisen diagnoosin heti lykkäsi, kun ei mulla oo ennemmin tällaista ollut. 
Eikä tosta diagnoosista pääse koskaan eroon. Lääkityksen sain. Koetti antaa ketipinoria masennuslääkkeen kaveriksi, mutta kieltäydyin siitä. Niinpä päädyttiin ataraxiin. Vähän hölmistynyt olo on nyt.
Ota sellainen ajatusmalli käyttöön että “anna mennä vaan”. Päihteidenkäytön lopettamisesta tol ajuksella ei oo mitään varmuutta.
Ota sellainen ajatusmalli käyttöön että “anna mennä vaan”. Päihteidenkäytön lopettamisesta tol ajuksella ei oo mitään varmuutta.
Kyl dissosiaatiohäiriöstä voi parantua! Ystäväl oli toi diagnoosi ja tänäpä on aivan mieli terve. Hän käytti Zyprexaa kyl pitkään. Mut ketiapiini siis myös, kuten Zyprexa, kuuluu neurolepteihin; mä käytän, eikä mul mitään pökkyräisyyttä tai tokkuraisuutta aiheuttanut, annos 100mg/pvä (tai mul yö, koska laskee jo ennestään matalaa verenpainettani niin paljon, että päiväl en oikein tolpillani pysy, jos silloin otan), mikä ei suurensuuri verrattuna monien ystävieni annoksiin aineskaan. Alussa monel lääkkeel on sellasiaki haittavaikutuksia, jotka poistuvat ajan kans. Tosi kurja juttu kaikenkaikkiaan, että tollasta sul tuli 
, mut tuleeko sul ny lisäksi muuta hoitoa kuin toi lääkitys? Tai haluaisitko? Keskusteluapua, terapiaa…? Varmaan jokin syy siihen, että vain Ataraxia, jota joskus määrätään oujee bentsoriippuvaisille korvaamaan nappeja. “Lapsuuden traumoista johtuu” lienee psykiatrian perusolettamuksia, eikä sen toteaminen / arvaaminen ketään suuremmasti auta, mut eipä tuota ole mielestäni mitään syytä pohtia, josset halua terapiaa, eikä terapiassa käydessäkään mikään välttämättömyys, koska terapioissakin monia eri koulukuntia, toisis (psykoanalyyttinen koulukunta tai lähestymistapa) pohditaan enämpi nuita lapsuuden asioita, jossain toises (kognitiivinen) keskitytään vaik miten oppia pois jostain ajattelu- tai toimintatavasta, jotkut tukevaa (supportiivinen) terapiaa, jotkut toiminnallisia. Ai nii ja sit kiviterapia, älkäämme unohtako The healing stones- koulukuntaa! Josset ole aiemmin terapias ollu, Kela kyl tukee niitä, jos työkykyä / työhönpaluuta edistää. Sitä varten tarvii B-lausunnon lekurilta ja itse täytyy eka etsiä s o p i va terapeutti yksityiseltä puolelta. Kaupungitkin niitä tarjoavat, mut Kela ensisijainen tukija, jos ei aiempaa hoitoa. Ny voimia ja rauhaa sulle! Levollisuutta tarvitset… .
Mäki tässä mietiskelen ite psykan polin puoleen kääntymistä, kun kroonikkona musta mul ois o i k e u s saada piuhat jo piähän :mrgreen:. Tunnetun suomalaisen psykiatrin Kalle Achtén (muistaakseni oli mm.Lapinlahden ylilääkärinä, ainakin jossain vaihees) mukaan sähköhoito on tehokkain masennuksen hoitokeino, jota sanoi, että itse pyytäisi välittömästi, jos masennukseen sairastuisi… Oli kauan sitten haastattelu Hesaris, kun jäi eläkkeel. Mä taidan tehdä tästä ny vähän tällaista yleistä Help me!- palstaa… Oiskohan tuo onkelma 
?
Joo, kyllä mä terapiaa tuun saamaan, siinä voi nyt vaan vierähtää hetki. Koetan nyt selvitä noilla lääkkeillä. Aluksi kokeillaan siis Mirtazapinia ja Ataraxia. Nyt oon alkanut myöntää itselleni, että kyllähän mun lapsuus on kai aika traumaattinen ollut. Tekee varmaan hyvää päästä puhumaan asioista. Tällä hetkellä olo on aika pohjattoman masentunut, ja tuntuu ettei tästä voi koskaan päästä yli. Sekavuus on onneksi hävinnyt. Toivottavasti tuun vielä joskus olemaan entiseni.
Pölöselle tosta sähköshokkihoidosta sen verran, että olis se mun mielestä kokeilemisen arvoista. Kuinka kauan oot ollut masentunut? Sitä ei kai kovin helposti määrätä niiden muistivaikutusten takia, mutta yritä! Ne muistihäiriöt mitä siitä voi saada, on kai kuitenkin ohimeneviä. Tsemppiä!