Auttakaa mua

Mä oikeasti luulin, että oon vahva. Luulin, etten tarvi apua. Lopetin lääkkeet, lopetin psykologilla käynnit, lopetin täällä.

Pilasin kaiken. On niin paha olla. Luulin, että selviän tästä.

Mitä mä tein… Sain uuden avainlukukortin, kun vanha meni vanhaksi. En kertonut siitä miehelle. Mitä mä oon tehnyt viimeisen kuukauden? Pelannut… Ja pelannut… Ja pelannut… Pelasin omat rahat, pelasin kaikki…

Mitä mä teen nyt? En pysty kertomaan. Menetän kaiken, jos kerron. Oon ihan rikki. Miksi. Kaikki meni jo niin hyvin… Miten mä pystyn lopettamaan.

Positiivista tässä on tietty se, että En ole voinut lainaa ottaa lisää.

Oon “vaan” 120€ lapsen tilille velkaa, enkä muutenkaan varmaan hävinnyt (itseni kunnioituksen, rehellisyyden yms. Lisäksi) kovin paljoa rahaa…

Miten mä katkaisen tän kierteen? Miten mä ikinä voin tunnustaa mun miehelle kaiken Tän.

Se mitä mä hävisin tässä, oli luottamus itseeni. Viimeisiä kertoja slotteja pyörittäessä tunsin jo sen saman tyhjyyden kuin aikaisemmin. Huomasin, etten ole se ihminen mikä haluan olla. Olin vain tyhjä kuori. En antanut mun läheisille mitään. Kaikki mikä merkitsi jotain, oli se pelien pyörittäminen. En halua takaisin siihen maailmaan, mutta en tiedä myöskään miten pääsen täältä ylös.

Hei,Isabelluska!
Minä haluan vaan halata sinua ja sanoa että kaikki järjestyy. Tiedän että mitkä sanat eivät poista sun itseinhoa ja pahaoloa. Mutta haluan kuitenkin muistuttaa sinua että kyse ei ole sinun heikkoudesta vaan riippuvuudesta. Sinulla on vakava sairaus joka saa sinut tekemään hyvin ikäviä asioita. Mutta älä anna sen määrittää sua kokonaan. Sinussa on edelleen hyvin hyvin paljon hyviäkin asioita ja sinä et ole tämän riippuvuuden takia kokonaan paha ihminen.

Voinko kysyä minkä takia sinä lopetit lääkityksen ja terapiassa käynnit? Lopetitko ne ennen kun alasit pelamaan? Miten selviät taloudellisesti tämän kuun? Mitä tulee miehelle kertomiseen, miettisin rauhassa. Se on sinun päätös mitä haluat sen suhteen tehdä. Kysessä on sun elämä.
Olisiko sinulla mahdollisuus jatkaa terapia? Kenties aloittaa lääkitys uudestaan? Siitäkin kannattaa jonkun kanssa keskustella.

Voimahalit sulle! Muista että sinussa on paljon muutakin kun peliriippuvuus. Olet arvokas ihminen tästä ongelmasta huolimatta!

Hei Isabelluska,

en malttanut olla kirjoittamatta sinulle. Entisenä läheisenä olisin ollut kiitollinen, jos puolisoni olisi kertonut juuri noilla sinun sanoillasi, että tarvitsee apua, ettei pärjää yksin pelaamisen kanssa. Siitä olisin tiennyt, että hän puhuu totta ja haluaa aloittaa taistelunsa parempaan elämään. Kiitos siitä, että kirjoitit ja sanoitit tämän.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Uskon, että kun uskaltaa olla rohkea ja myöntää itselleen oman tilanteen ja myös muille, on jo matkalla parempaan. Mikä tahansa on parempi kuin tuo pelielämä, mitä voi menettää hakemalla apua? Ja vaikeita asioita pitää harjoitella niin monta kertaa, että ne taitaa.

Ole armollinen itsellesi! Olet rakastettava, hyvä ja arvokas ihminen, joka tarvitsee apua. Olet rohkea myöntäessäsi ongelmasi. Halaa itseäsi lujasti. Myös minä ajattelen sinua lämmöllä. Hyvää pääsiäistä,

t. sortsima

Kiitos taistelu ja sortsima lämpöisistä sanoistanne.

Lääkkeiden syönti on mulle tosi vaikeaa, olen aika kriittinen lääkkeitä kohtaan ja uskon, että useimmissa tilanteissa selviää ilman lääkkeitä. Tosin näiden mielialalääkkeiden kanssa ei kauhean hyväksi ole tehdä näitä yhtäkkisiä lopetuksia. En oikeastaan tiedä miksi lopetin. Tuntui vain silloin oikealta. Mutta ei ainakaan tässä kuussa ole varaa ostaa lisää…

Rahaa jää tässä kuussa todella vähän, onneks ensi viikolla on vielä tulossa rahaa, sillä on maksettava laskut ja lapselle rahat takaisin, maksimissaan 150€ jää ruokiin yms.

4 päivää sitten olin vielä "rikas"koska voitin kasinolta rahaa ja tiistaina sain tililleni 500€, ja tämä oli se vaihe kun kaikki ryöstäytyi käsistä, voittaminen ei ikinä ole hyväksi peliriippuvaisille.

En ollut enää se ihminen joka halusin olla, pelit tekee musta toisenlaisen. Paha mieli lasten ja miehen takia myös. Peliminä ei ole kivaa seuraa. Luulen, että mies on alitajuisesti jo selvillä tilanteesta, tosin on ollut paljon työreissuilla nyt. Odotan vain rauhallista hetkeä, jotta saadaan puhuttua asiat selväksi, kasvotusten.

Pp1. Jos aloittaisi taas alusta. Askel kerrallaan.

Mä varmaan puran tänne nyt pari päivää tätä ahdistusta niin paljon, että kyllästyttää. Kirjoittaminen on mulle aina ollut parasta terapiaa, tosin sitten kun on tosi syvällä ahdistuksessa, en aina pysty kirjoittamaan.

Kävin lukemassa muiden kirjoituksia tässä välissä. Helpottaa omalla tavallaan, kun muistaa taas, että ei ole yksin näiden asioiden kanssa. Lopetin täällä käymisen, kun ajattelin, että en halua joka päivä muistuttaa itseäni peliongelmasta, enkä jaksa käydä näitä asioita läpi. Halusin olla olematta peliriippuvainen. Halusin kuvitella, että ei mulla mitään isoa ongelmaa ole. Kyllähän mä voin pelata parikymppiä ilman ongelmia. Kyllä kai mä sisimmässäni tiesin, ettei se niin mene. Mutta näköjään oli pakko taas vaikeimman kautta kokeilla. Kerran peliriippuvainen, aina peliriippuvainen. Tiedän ettei minusta voi koskaan tulla normipelaajaa.

Hei,

me ollaan täällä hengessä mukana,
sortsima

Mä täällä kerään rohkeutta iltaa varten, kun mies tulee kotiin. olen miettinyt paljon mitä sanon.

Anteeksi olen pyytänyt jo niin monta kertaa, mutta pyydän tänäänkin.

Olen luvannut olla pelaamatta niin monta kertaa, lupaukset menettävät arvoaan, kun ei niitä pysty
Pitämään, joten en ainakaan lupaa, että en ikinä pelaa.

Pyydän miestäni auttamaan, kerron ihan konkreettisesti mitä se apu on. Paras apu on jo se, että hän on yhä kanssani. Huonoa on se, että hän yrittää niin kovasti luottaa minuun, että ei sorru ns. Kyttäämiseen, joten aion antaa luvan tähän, saa tulla katsomaan mitä mä teen puhelimella/koneella. Saa tarkastaa mun tilitiedot. josko tämä
Auttaisi minua eteenpäin. Ajattelin taas ensin, että en kerro, enkä pyydä apua, etten rasita miestäni liikaa. Mutta taas päädyin samaan lopputulokseen kuin ennenkin, että tämä salailu ja valehtelu se rasittaa eniten suhdetta ja miestä.

Huh, mieheltä tuli justiin viesti, että on parin tunnin päästä kotona… Mutta varmaan vasta illalla puhutaan, kun ei lapset ole kuuntelemassa. Nyt mua alko jännittää.

Tsemppiä sinulle! On hyvä, ettet lupaa sellaista, mistä ei tiedä. Tuo läpinäkyvyys on hieno ele, antaa toiselle luvan kysyä tai katsoa ja myös puhua asioista. Et voi muuta kuin luvata yrittää niin pitkään kun onnistut ja hakemaan apua niin pitkään, kun löydät. Sinulla on hieno mies, jos ei kyttää. Ei vartioimisesta ja kyttäämisestä ole hyötyä sinulle tai hänelle. Parasta on kun voi luottaa toiseen pahanakin hetkenä, siihen, että asioista saa puhua, vaikka aina ei menisikään hyvin.

Kunpa voisitte yhdessä miettiä, mitä sinun kannattaisi tehdä. Mistä kaikkialta apua voisi löytyä ja mistä aloittaa avun hakeminen. Tämä voi olla teidän yhteinen projekti!

Jos miehelläsi on tarvetta, läheisille löytyy myös keskusteluapua.

Peukut on pystyssä!

t. sortsima

Tänne voit purkaa oloasi niin paljon kun haluat. Itse usein koen että kun kirjottaa ajatukset ulos, ne jotenkin selekytyy ja joskus epäselväkin asia saa selvyyden.
Luulen, että pitemälle ajatelleen rehellisuus on aina paras vaihtoehto ihmisten välisessä suhteessa. Vaikka jättäisit kertomatta, se ei muuta tosiasiaa että sinulla on ongelma. Valehdelu syö vaan lisää sinua itseäsi ja se alkaa joka tapauksessa heiastumaan teidän suhteseen. . Tyhmin mitä me peluurit luullan on se että läheiset ei tiedä meidän puuhista jos me ei kerrota, mutta kyllä ne sen vaistoa. Eli me hijataan vaan itseä jos ajatellaan että me “säästetään” läheiset tältä tiedolta. Ja jos miehesi saa sen tiedä myöhemmin , hän varmaan pahoittaa mielensä siitä että et ole ollut rehellinen. Hankaluus tässä onkin se että joka tapauksessa tuottaa pettymyksen toiselle. Kyse on vaan milloin ja millä tavalla. Yleensä rehellinen anteeksipyyntö ja avunpyyntö saavat positiivista palautetta jos toinen vähääkin välittää.
Puhuun itsellenkin samalla kun kirjoitan sulle. Olen itsekin edelleenkin pelannut vaikka olenkin rahaasioita hieman saanut korjattua. Järkevä minä sanoo että minun pitäisi puhua miehelle ja pyytää apua mutta peluuri minussa estää sen jatkuvasti vetoten mihin milloinkin. Kaikki ovat vain typeriä tekosyitä. Ehkä nyt minäkin alyän tehdä oikein ja auttaa sillä ennenkaikkea itseäni

Miten sitä onnistuu kerta toisensa jälkeen huijaamaan itseään, saa itsensä vaikka millä tekosyillä vakuuttuneeksi, että osaa pelata vaan vähän, vaikka tietää, ettei saisi pelata yhtään.

Mä muuten viimeisellä pelikerralla eilen tein sen mistä oon joskus täältä tai jostain lukenut, eli katsoin itseäni peilistä kun pelasin. En näyttänyt onnelliselta, näytin äärettömän stressaantuneelta ja ahdistuneelta. Varmaan lasten mielestä pelottavalta tai vihaiselta. Ja ikävä kyllä nyt tämän viimeisen pelisession (n.kuukauden) aikana lapset ovat taas sanoneet mulle, että “äiti, miksi sä oot koko ajan vihainen”. Pelaaminen heijastuu koko elämään, läheisiin. Joutuu miettimään koko ajan jollain tasolla pelaamista, koska voi pelata, mistä rahaa pelaamiseen, mistä rahaa elämiseen, kun pelasi kaikki rahat, mitä kaikkea kivaa teen voitoilla, hitsi hävisin kaikki voitot, mistäs nyt rahaa taas, jne.jne.

Ei sellainen ole elämisen arvoista elämää oikeasti, se on vähän kuin vankilassa olemista:/

Ja syö itseä sisältä päin, kun valehtelee ja huijaa rahaa läheisiltä. Siis esim. saatoin sanoa miehelle, että pitää käydä kaupassa, ostoksiin menee 50€ vaikka todellisuudessa ostin vaan 40€:lla, että pääsin pelaamaan. Nyt mun pitää sanoa miehelle myös, ettei siirrä mun tilille ikinä rahaa ellei ole ihan pakko, mieluumin käteisellä, jos tarvin ostoksiin tai johonkin. Ja jos tarvin laskuihin, niin mies voi maksaa omalta tililtä mun laskun. Nyt mietin tässä vaan kaikkia keinoja, millä saan pelaamisen loppumaan kokonaan.

En halua pelata, haluan taas elää.

Miten nää pelitapahtumat oikein kulki? Pelasit tauon jälkeen, pelasit jonkin aikaa “voitollisesti”, saattoi olla pelikertoja, että olit jo pahasti tappiolla, mutta ihmeen kaupalla pääsit kuopasta ylös ja jopa voitolle, osasit lopettaa siihen, olo oli helpottunut. Seuraavana päivänä pelasit taas vähän, jäit ehkä taas voitolle. Mieliala alkoi kohoamaan, pelaaminen virkisti mieltäsi, mahdollinen masennuskin helpotti, olit vähemmän ahdistunut, oli hyvä fiilis. Sitten tuli se yksi pelikerta, aloit häviämään, aloit pelata epätoivoisesti lisää päästäksesi omillesi, hävisit kaikki voittamasi rahat, mutta oli pakko pelata lisää voittaaksesi ne rahat takasin. Pelin tuoma, ehkä viikkoja kestänyt hyvä mieli oli poissa ja mentiin toiseen äärilaitaan, mahdolliset masennusoireet palasivat takaisin moninkertaisina, sydän hakkasi, et voinut nukkua, illuusio oman pelaamisen hallinnasta katosi, tilttasit täysin.
Minulle on aina käynyt näin pelaamisen kanssa, vähän aikaa kun voittaa, niin mielen valtaa vain ne pelaamisen positiviset puolet, sitten kun tulee se tuhoisa pelikerta, olo on kuin putoaisi vuoren huipulta.

Mä pelasin ensin vähän, deposin 20€ tai 10€. Voitin aluksi vissiin 700€, sitten pelailin niitä rahoja, tuntui, ettei mennyt omaa rahaa ollenkaan, voittojahan mä vaan pelailin. Sitten hävisin monta kertaa peräkkäin. Silloin jo ajattelin, että putosi lopettaa, mutta ajattelin, että kyllä se voitto vielä tulee, ja tulihan sieltä vielä se 500€, jonka tosiaan sain tiistaina tilille, maksoin pari laskuakin, ja eilen olin jo siinä tilanteessa, että rahat loppu ja lainasin lapsen tililtä vähän lisää. Silloin tajusin, että ei tää näin voi jatkua.

En oikeastaan ollut edes masentunut, kun aloitin pelaamaan, mitä enemmän pelasin, sitä enemmän masennuin. Mitä enemmän pelasin, sitä vähemmän tein mitään muuta (kotitöitä, ihmissuhteiden hoitamista yms.) ahdistuin vaan joka pelikerralla enemmän, kun tiedostin senkin, että vaikka voitan niin pelaan ne kaikki korkojen kanssa takaisin, se oli toinen ajatus, mikä auttoi päätöksessä lopettaa pelaaminen taas.

Tänään ei ole tehnyt mieli pelata, mutta epäilen, että kun tämä pahin ahdistus hälvenee niin edessä on todella vaikeat ajat.

Aika tuttua. Todellakin se 10 euron talletuskin voi jo ahdistaa, niin että alkaa melkein kädet tärisemään. Jos sillä heti voittaiskin vaikka ihan muutaman kympin, osaisi ehkä lopettaa, mutta jos ei, niin pelkää melkein helvetin portin aukeamista. Pahinta on usein aamulla kun herää kun herätessä pamahtaa tajuntaan edellisen illan mokailut.
Sitä vain toivoo alitajunnassa edelleenkin, että noista automaateista saisi jotakin rahallista helpotusta, vielä kun nettikasinotkin mainostavat, miten joku voitti 20 euron talletuksella tai ilmaiskierroksilla kymmeniä tuhansia euroja.
Täytyy olla kuitenkin realisti, että ilman niitä äärimmäisen epätodellisia jackpot-voittoja, täytyisi pelata slotteja aivan hirveillä panoksilla, jos tuollaiseen voittoputkeen pääsisi.

t. JokuJaskanen

Unohdin rekkautua. Todellakin se on aivan mahdoton lopettaa kesken pelien, sitä jää pelaamaan niitä voittoja tai sitten on aivan mahdoton lopettaa tappiolla. Tietenkin jos on pelannut 10 tuntia putkeen ja lopulta saa melkein omansa takaisin kuten sinä sen 500 euroa siitä 700 eurosta, niin silloin ei jaksa enää vaan lopettaa ja on tyytyväinen että sai noinkin paljon takaisin, mutta todellakin seuraava päivä on eri asia-

Näin ne pelisessiot just menee kuten kuvailitte. Pystyin niin hyvin samastumaan. Loppukin on aina sama - kauhea masennus ja morkkis kun vimmatun epätoivoisen “tappiot takaisin” pelisession jälkeen vihdoin herää siihen että kaikki rahat ovat menneet ja pahimmassa tapauksessa lainatutkin. Luulis että näitä tunteita kun käy läpii kerta toisensa jälkeen ymmärtäis vihdoin olla pelaamatta mutta ei…
Minä olen ajatellut että me peliriippuvaiset ja miks ei muutkin riippuvaiset ollaan tietyllä tavalla riipuvaisia myös niihin negatiivisiin tunteisiin. Siihen ahdistukseen ja masennukseen ja epätoivoon. Tai ehkä niiten jälkeiseen minä pystyyn oloon ja innokkuuteen mitä muuten ei ole. Se kestää hetken, sitten täytyy taas käydä pohjalla jotta taas jaksaa tsempata.

hei isabelluska

ikävä kuulla repsahduksestasi, uusi yritys, kovemmilla keinoilla. ehkä et ollut vielä valmis pärjäämään omillasi.
itse lopetin lääkkeet sen takia kun alkoi tuntumaan että olen niiden tuomaan mielihyvään koukussa. terapiaa kannattaisi varmaan jatkaa, nyt varmaan löytyy taas puheen aihetta ja syitä miettiä miksi kävi kuten kävi.

toivon sinulla kaikkea hyvää ja tsemppiä uuteen alkuun :slight_smile:

Kiitos taas teille kaikille!

Tämä vertaistuki on niin hirveän tärkeää! En olisi selvinnyt tästä päivästä varmaan ilman teitä.

Olen koittanut järjestää vähän raha-asioita, että pärjäisin tämän kuukauden edes jotenkin.

Kohta lähden miehen kanssa saunaan, keskustelemaan ja toivottavasti rentoutumaan sen jälkeen… Vähän jännittää.

Moi!
Pakko oli tulla kanssa kertomaan kuinka pystyn samaistumaan moniin juttuihin mitä tässä ketjussa olette kirjoittaneet. Lisäksi itsellä välillä oli tälläisiä “pelaan maltillisesti” kausia että pystyin siis pelaamaan pienillä panoksilla vaikka parikin viikkoa niin että pelitilin saldo nousi hitaasti mutta varmasti (niin varmaan!). Saatoin siis tälläisten kausien aikana nähdä monesti unta/ajatella jotenkin alitajuntaisesti että häviän kaikki rahani. Miten siis aina lopulta kävikin. Tälläisten häviöiden jälkeen kävi päinvastaisesti eli näin unta/ajattelin alitajuntaisesti että siellä pelitilillä on vielä paljon rahaa. Karu totuus tietysti iski kun heräsi ja tajusi että niin minähän pelasin ne kaikki rahat eilen. En tiedä ymmärsikö kukaan tästä mitään :unamused: Itsellä pelihimo on pahimmillaan aamuisin. Sitä niin rutiinilla pitkän aikaa pelasi aina aamuisin ja kuvittelin että se oli itselle jonkinlainen työ kun olin työttömänä. Saatoin aina ajatellakin jonkun voiton osuessa kohdalle että ihan hyvä tunti-/päiväpalkka. Mielessä kävi tuolloin myös että eihän mun mihinkään töihin tarvitse mennä kun tämän ja tämän verran aina kuukaudessa voittaisin. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tuon ajan “minälle”. Mutta siis tosiaan aamut on vaikeita ja joka päivänä kun tässä olen aamuisin edelleen aina pelannut niin iltaisin on ihan hyvä fiilis ja mukamas päätettynä että pelaaminen on nyt loppu. Aina se aamu ja pelihimo sieltä vain tulee.

Kiva kun kävit kirjoittamassa Johanna11. Se on niin helppoa iltaisin luvata itselleen, että huomenna en pelaa, jotenkin aamu vaan taas muuttaa kaiken, itse olen tätä tehnyt niin kauan kun muistan.

Mä en voi ymmärtää miten olen saanut tuollaisen miehen itselleni, oli kamalaa pahoittaa toisen mieli, mutta ihme kyllä mies oli hyvillään siitä, että otin itse asian puheeksi, koska tokihan hän oli huomannut käytökseni muuttuneen. Kysyin, että miksei hän sanonut mitään, hän oli toivonut, että olisin rehellinen, mieluumin kuin se, että hän syyttelee. Sanoi myös, ettei olisi enää kauaa odottanut ja silloin lopputulos olisi luultavasti ollut eri, koska rehellisyys on se mitä hän arvostaa, ei parisuhde voi perustua valehteluun ja salailuun. Joten olen tyytyväinen, että kerroin. Eihän hän tietenkään tyytyväinen tähän tilanteeseen ollut, kukapa olisi. Pyysin anteeksi, sanoin yrittäväni parhaani ja miettiväni tukikeinoja lopettamiseen. Mutta keskustelu jäi vähän vielä kesken, koska ei kumpikaan jaksanut nyt vatvoa asiaa enempää ja molemmat tarvitsimme vielä aikaa sulatella asiaa ja miettiä erilaisia tukimuotoja.

Toivottavasti tämä tästä lähtee taas menemään. Pp1 ohitse. Hyvää yötä teille kaikille!