Auttakaa mua

Itsekin tulin tänne taas kirjoittamaan kun on siis omakin lehmä ojassa, eli eilen repsahdin pahasti ja taisi mennä jokin 100 euroa RAY:n peliautomaattin. Automaatti söi hetkessä tuon rahan aivan käsittämätöntä vauhtia, vaikka pelasin alle euron panoksella. Ajattelin vain pakkohan sen on antaa, mutta ei tullut mitään.
Ollut vähän neuvoton olo tämän pelaamisen suhteen, on käyty PeliPoikki-kurssit, joskus käynyt jossakin juttelemassakin tästä asiasta, muttei ne oikein auta kun olen huolissani vähän kaikesta omassa elämässäni. Taistelu kirjoitti hyvin siitä, että jossakin vaiheessa siitä pelaamattomuudesta ei saa oikein sitä hyvänolontunnetta, pitäisi löytää joitain korvaavia hyvänolon lähteita, mutta kun ei oikein jaksa, haluaisi vain olla kotona yksin kaiken vapaa-ajan, silloin kun mieli on tyyni, niin ei sitä edes tee mieli pelata. Nyt kun pelaa ja häviää, niin ei se ole enää pelkästä pelaamattomuudesta johtuvaa morkkista vaan koko elämä tuntuu kaatuvan niskaan kaikkine murheineen. Onneksi huomasin, että mulla olisi vielä Oxaminia reseptillä, niin täytyy mennä huomenna apteekkiin ja hakea sitä ja yrittää nukkua paljon.

Tulin taas pienen tauon jälkeen lueskelemaan tänne ja ensinnäkin hirveesti voimia sulle Isabelluska repsahduksesta selviämiseen! Ja muillekin repsahtaneille tietenkin!

Mulla nousi syke kun luin näitä kuvauksia siitä tunteesta mitä sellainen pidempi peliputki aiheuttaa. Jännää että se menee tosiaan AINA samalla kaavalla ja mitä enemmän oot jossain vaiheessa voitolla, sitä varmemmin oot saman verran hetken päästä miinuksella. Se voitto on meille riippuvaisille se kaikista turmiollisin. Mun viimeinen repsahdus lähti myös “ilmaisesta” pelirahasta, jonka ansiosta olin hetken päästä 600€ voitolla. Voitot kasvo 900€ asti ja lopulta tietenkin hävisin ne. Sitten iski se ajatus että pakkohan sen on vielä joku voitto antaa ja lähti omat rahat käyttöön - lopulta pelasin lainarahoja varmaankin n. 700€ ihan huomaamatta. Järkyttävä määrä rahaa paloi hetkessä. Ostaispa näissä pelihimoissa näillä rahoilla edes jotain, olis edes vähän enemmän iloa kun kasinofirmoille lahjoittamisesta. Nyt oon ollut pelaamatta kohta kolme viikkoa hypnoosin ansiosta. Eilen kävi pelaaminen mielessä ja näin peleistä vissiin jotain untakin. Mutta aamulla totesin onnekseni sen olleen vain unta ja on vaan hyväksyttävä, että mä en enää koskaan voi nettikasinoilla pelata koska en pysty sitä kuitenkaan lopettamaan. Sitä on turha yrittää saada kohtuulliseksi, kun se kerran on jo riippuvuusasteelle päässyt… Nyt vaan mennään päivä kerrallaan eteenpäin, me kaikki.

Ihan mahtavaa Isabelluska että uskalsit kertoa tilanteesta myös miehellesi ja miten hieno vastaanotto vaikka varmasti vaatii sulateltavaa. Ehkä kaikki järeät keinot (lupa kyttäämiseen yms.) onkin ainakin aluksi hyvä ottaa käyttöön, niin että pääsee siitä pahimmasta pelisumusta eroon ja sitten voi taas vähän löysätä kun se sumu alkaa hälvetä. Ja tänne sitten vaan purkamaan pahimpaa morkkista ja muita fiiliksiä, täällä me ollaan ja tuetaan parhaamme mukaan!

Miksei sitä opi ikinä, että ei sen pelikoneen ole pakko antaa mitään, itsekin sorrun aina ajattelemaan, että kyllä se kohta antaa, kun ei pitkään aikaan ole antanut, varmaan tulee vielä iso voitto ja sitten, hups, rahat loppu:/

Mitenhän siitä pelaamattomuudesta saisi kiinni, siinäpä vasta kysymys… Kyllähän siitä tulee tavallaan hyvä fiilis kun on pelaamatta, mutta ei siitä oikeasti tule niin hyvä olo, että pelkästään sen avulla pystyisi olla pelaamatta. Ei se tuota niitä mielihyvähormoneja mitä pelaaminen tuottaa.

Mun täytyy koittaa miettiä nyt tosi paljon miten mä saan itseni siihen mielentilaan, että haluan tosissaan olla pelaamatta. Etten vaan odota sitä hetkeä, että saan tilaisuuden pelata, en ehkä tietoisesti odota, mutta alitajunnassa kuitenkin.

Kertokaas te muut mitä keinoja aiotte käyttää pelaamattomuuden tiellä?

Mä keskityn nyt siihen, että tänään en pelaa. Osuu vähän pahaan saumaan tää pelaamattomuuden uudestaan aloittaminen, kun sovittiin jo aikoja sitten miehen kanssa, että aloitetaan tänään elämä ilman tupakkaa, en tiedä kestääkö pää kahdesta riippuvuudesta eroon pääsyä samaan aikaan :smiley:

Vaikka positiivisesti ajatellen, tupakoinnin lopettamisesta nyt voi olla enemmän hyötyä kun haittaa, koska se vie varmaan ajatuksia pelaamisesta. Oon polttanut tosi kauan, enkä ole oikeastaan edes yrittänyt lopettaa, viimeksi olen ollut polttamatta 7 vuotta sitten, silloin olin ilman tupakkaa 1,5 vuotta.

Hei,

minulle on kerrottu, että pelaamisesta eroon pääseminen vaatii valmiutta luopua rakkaasta puolisosta eli pelaamisesta. Sinun itsesi pitää tehdä tuo valinta. Kaikki muu tulee kyllä sen perässä. Milloin olet valmis luopumaan pelin aiheuttamasta mielihyvästä? Toisessa vaakakupissa on parisuhde ja itsekunnioitus, levollinen elämä, rentous, koko ihana oikea elämä.

Vaikka luopuminen on työlästä, haluaisitko 80-vuotiaana olla se, joka valitsi oikean elämän?

Jos valitset luopumisen, mene täysillä kaikin keinoin sitä kohti. Tee aivan kaikki, mitä on saatavilla. Matkalla saattaa olla niitä, jotka houkuttavat sinua pelaamaan taas, ehkä siksi että eivät toivo sinun toipumista. Tee juuri niin kuin sinulle on parasta. Koska matka on haastava, mieti jo nyt etukäteen, mitä teet, kun on vaikeaa. Miten voit turvata oman matkasi. Suunnittele tämä sinun puolisosi kanssa, hän haluaa olla varmasti sinun tukesi. Älä jätä yhtäkään mahdollisuutta itsellesi päästä pelaamaan. Tilkitse padon joka kohta ja tukeudu kaikkiin mahdollisiin apuihin. Jos hiukankin epäilet, että joku asia ei tule toimimaan, sano se ääneen miehellesi ja miettikää yhdessä. Yksin ei pärjää. Tee elämästäsi liittolaisesi!

Älä anna muiden kantaa myöskään vastuuta omista mokista. Kohtaa ne kaikki ja anna lähimmäistesi kertoa sinulle, mitä haittaa heille pelaamisestasi aiheutuu. Jokainen kuultu asia vahvistaa sinua pelaamattomuuteen.

Haluaisitko soittaa Peluuriin ja kysyä sieltä vertaistukea? Sitä kautta on mahdollista jutella ihan saman polun kulkeneen kanssa muutaman kerran, se voisi vahvistaa sinua.

Minä olen vain entinen läheinen, ohjeeni voivat olla hulluja. Ja on ehkä typerää antaa ohjeita kenellekään. Haluan kuitenkin yrittää auttaa sinua, koska olen ollut pöydän toisella puolella ja kokenut toisesta vinkkelistä saman jutun. Toivon sydämestäni, että elämäsi muuttuu.

t. sortsima

Varmaan ajattelet niitä pelikertoja kun se pelikone on sattunut antamaan ne häviämäsi rahat takaisin. Nuohan jäävät sinne “pelimuistiin”.

hei sortsima

se että tuot näihin keskusteluihin läheisen näkökannan, on kultaakin kalliimpaa meille peliriippuvaisille.
se on hirveen hankala osata ajatella mitä toinen osapuoli ajattelee, millaisia ajatuksia läheisellä liikkuu päässä jne.

yleensä olettaa pahinta ja sen takia se asian kertominen kestää ja kestää monesti liian kauan ja ongelma on
paisunut tosi pahaksi.

jaa ihmeessä tietoa jota sinulla on, mitä enemmän tulee informaatiota, näkökantoja ja elämän kokemusta, sitä helpompi
meidän on tehdä omia päätöksiä.

ja hyvää pääsiäistä kaikille :slight_smile:

Olen samaa mieltä, että sinä Sortsima tuot todella hyviä ajatuksia ja näkökulmia tänne. Hienoa, että jaksat auttaa meitä pelureita!

Pitää vielä myöhemmin palata lukemaan tuo sinun tekstisi uudestaan, oikein ajan kanssa, koska siinä oli todella paljon mietittävää.

Toivon, että itse oppisin pyytämään apua heti, kun ajatukset menevät liikaa pelimaailmaan, tähän asti olen odottanut liian pitkään. Uskoisin, että
Mieheni arvostaisi sitäkin, että sanoisin hänelle, että nyt tuntuu siltä etten enää pärjää yksin, auta minua selviämään tästä pahasta hetkestä. Miksi se avun pyytäminen onkaan niin vaikeaa? Ehkä se ei olekaan heikkouden merkki, että pyytää apua, vaan vahvuus tunnistaa, että
Omat voimat eivät riitä…

Tein miehelle yllätyksen, kun se lähti katsomaan yhtä projektia äsken. Soitin äitille ja pyysin sitä ottamaan lapset tänään yökylään, saadaan ihan kahdenkeskistä aikaa, mikä on todella harvinaista meille. Jos sais vähän etsittyä sitä kadotettua läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta takaisin:)

Yritin miettiä positiivisia asioita kovasti, pelaamisasioihin liittyen, että saisi vähän mielialaa nostettua. Ainakin se, että koska mulla ei ole luottotietoja, en enää pysty varsinaisesti velkaantumaan lisää, lapsen tilille maksan torstaina velan pois, kun on rahapäivä, ja saan maksettua myös laskut (pari siirsin seuraavalle kuulle), vaikka rahallisesti tulee tiukka kuukausi (taas kerran), niin siitä selviää kun ei pelaa. Mulla on edelleen ihmisiä ympärillä, ketkä mua jaksaa auttaa. Mulla on tää palsta, joka toimii henkireikänä, sekä mulle, että läheisille, kun voin tänne kirjoittaa kaiken.

Nyt lähden leipomaan miehelle jotain pientä kivaa naposteltavaa:)

Kuulostaa ihanalta, viettäkää rentouttava ilta yhdessä tänään! :slight_smile: Mä yritän kanssa ajatella että vaikka tekee tiukkaa niin kyllä mä selviän kunhan en vaan pelaa enää yhtään. Asiat järjestyy kyllä.

Ihanaa iltaa teille vielä! :slight_smile:

Hieno ajatus, Isabelluska! Muutenkin sinulla hyvä ja järkevä asenne.
Nauttikaa illasta ja yhdessäolosta!

pikapäivitys:)

Nyt on ihan mukavaa, alku oli tosi jäykkää ja vaikeaa, johtuen varmaan siitä, että olen ollut pitkään pelien lumoissa ja yhteinen aika on jäänyt minimiin. Pelipirukin on tänään käynyt kuiskuttelemassa ja houkuttelemassa. Sen suhteenkin ollut vähän vaikeaa.

Mutta toinen pelitön päivä takana, tästä se taas lähtee:) nyt meen jatkamaan miehen kanssa iltaa. Kaiken puhumisen ja mässäilyn jälkeen olis pieni rentoutuminen leffan parissa.

Tuolla naapuripalstalla joku harmittelee miten meni 200 euroa juomiseen ja on kauhea morkkis, olikohan siis hänen tapauksessaan morkkiksen aiheena alkoholi vai raha? Joku aamushown juontaja, en tiedä oliko kenties tämä “Haluatko Miljonääriksi”- ohjelman Jaajo, että rahapelaaminen muuttuu ongelmaksi vasta kun alkaa häviämään. Löysin tämän siteerauksen sattumalta ihan itse Takuu-Säätiön vierasblogista, joita tulee ajoittain luettua.
On tavallaan huvittavaa, että olen luonteeltani äärimmäisen nuuka ihminen, siksi on tämä ristiriita pelaamisen kanssa, en tietenkään koskaan lähde peleihin häviämään rahaa. Joskus tässä miettii noita “kohtuupelaajia”, jotka saavat pidettyä pelaamisen aisoissa, ilmeisesti heidän pääkoppansa kestää vaikka sen 20 euron häviämisen ilman että alkaa harmittaa ja on pakko voittaa se raha takaisin kuten itselleni käy, johtuen kenties tuosta “nuukkuudestani”, joka unelmoi täydellisestä talouden hallinnasta. Ristiriitaista.

terv. JokuJaskanen

Mua on myös huvittanut tässä se ajatus, että oon aika nuuka. Tai en ehkä nuuka, mutta tarkka rahan kanssa kuitenkin. Ja missäs tilanteessa sitä ollaankaan.

Sillon kun löysin nettikasinot muutama vuosi sitten, ne oli mulle silloin tällöin koettava hauska ajanviete. Mulla oli selkeä ajatus siitä miten paljon sinne saa palkasta laittaa (tyyliin 30€ silloin…) ja sitten jos sen häviää ni huono tuuri. Ens kuussa saa kokeilla sitten uudestaan, mutta aika monestihan se sillon meni siihen että en mä viitti kun viimekskin tuli 30€ hävittyä ja silläkin saa esimerkiksi vaikka ruokaa ostettua. Se että tilanne on riistäytynyt niin pahasti käsistä, että 30€ on muuttunut 300€, on kyllä melkosen herättävä.

Pp3

Ahdistaa ihan kamalasti. Tekis mieli pelata, tai tulee siis peliajatuksia päähän vähän väliä. En muistanutkaan kuinka tuskallista lopettamisen ensi hetket ovat, pelaamisen aloittaminen on hyvinkin helppoa…

Ahdistaa, on levoton olo, ei oikein jaksa keskittyä mihinkään, oon ärtynyt pikkuasioista. Ei edes kaunis ilma ulkona kauheasti lohduttanut tänään.

Lähden vielä iltalenkille, jos ajatukset selviäis vähän. Sitten varmaan kirjaa tai jotain muuta ajankulua loppuillaksi. Tai sitten huomaan taas roikkuvani täällä vähän väliä, kun tää helpottaa aina hetkeksi, kun kirjoittaa tänne.

Tuut kirjottamaan just niin usein kun on tarve, me luetaan sun kuulumisia mielellämme koska lopettamisen tuska on meille tuttua juttua. Mullakin vielä suhteellisen tuoreena mielessä ne kamalat tunteet. :confused: Levottomuus ja ärtyisyys päällimmäisinä etenkin. Ihan hirveetä. Toivottavasti pieni iltakävely auttaisi!

Moi isabelluska! Itsellä menossa pp2 ja johonkin jo kirjoittelinkin että fiilikset on tällä hetkellä täysin samat kuin sulla. Eilen taisi olla vielä pahempi kun ahdisti niin että olisi tehnyt mieli oksentaa. Kotona ei ole hyvä olla mutta jos menet johonkin niin sielläkään ei ole hyvä olla. Missää ei ole hyvä olla eikä mikään ole hyvin ja kiukkuan joka asiasta. Täällä kanssa roikkunut viimeiset kaksi päivää ja vähän väliä pakko jotain kirjoitella että helpottaisi edes vähän. Eli jatka vaan kirjoittelua, siitä on itsellekin apua kun lukee muiden juttuja!

Minulla pp2 menossa. Olin viikon lapissa lomalla perheen kanssa. Tuli pelattua sielläkin. Rahallisesti ja ajallisesti suhteellisen vähään, mutta silti. Tänään on ollut hengisesti tosi masentava päivä. En olisi halunnut noustaa ollenkaan ja olisin halunnut vaan rypeä itsesäälissä. Nyt kun luin teidän vieroitusoireita, ajattelin että olisvatko munkin oireet niitä. Vaikka pelit eivät olekaan varsinaisesti päässä pyörineet. Isabelluska tässä etsiskeli sitä lopullista tahtoa lopettaa. Minulla se on ollut hakusessa jo useamman kk. Aina vaan pystyn viikon-pari olemaan pelaamatta ja sitten taas mentiin. Alan olla tosi kyllästynyt tähään. Ehkä nyt teidän avulla saan itsekin uutta puhtia lopettamiseen.
Isabelluska, oliko teillä eilen miehen kanssa mukava ilta alkukankeuden jälkeen?

Meillä oli ihan mukava ilta eilen, mutta tänään aamulla olin heti tosi kiukkuinen . Nyt koitan saada unen päästä kiinni ja miettiä miten saada takaisin sitä hyvää fiilistä mikä oli silloin kun olin pidempään pelaamatta. Joka kun pelaan se nakertaa mun miehen luottamusta muhun, mun luottamusta itseeni ja ikävä kyllä mun lasten luottamusta muhun, koska käyttäydyn ikävästi koko perhettä kohtaan. Lapset vaistoaa enemmän kuin luulisi.

Nyt koitan nukkua vähän. Huomenna uusi päivä.

Tämä päivä sujahti ohi aika kivuttomasti ja nopeasti. Oon ollut ulkona, lukenut kirjaa, kokkaillut, kotitöitäkin vähän. Nukuin aamulla pitkään. Huomenna sitten arki taas alkaisi, mitenhän sitä jaksaa aamulla taas herätä laittamaan lapsia kouluun… Ja mitenhän ne lapset jaksaa nousta:)

Onneksi oli hyvä päivä tässä välissä, eilinen oli aika raskas. Toivotaan, että peliajatukset ei huomennakaan niin paljoa olis riesana. Yritän vakuuttaa itselleni, että tää on tuttu ja turvallinen olotila olla pelaamatta, jos se vaikka asettuisi itsestään jonkinlaiseen välirauhaan. Koitin myös miettiä sitä, mikä
Mut sai pelaamaan nyt, mutta en oikein keksi mitään järkevää selitystä sille, kun asiat kuitenkin tuntuivat muuten olevan hyvin, varmaan sitten liian hyvin.