Kaverini yritti itsaria, hän sanoi ottaneensa 60 kpl. Atarax nimistä lääkettä.
Minusta on alkanut tuntua että hän valehtelee.
Nyt hän sanoi yrittäneensä itsaria viimeksi kuukausi sitten ja nyt uudestaan… Heräsi sitten kuitenkin eikä kuollut…
Muutenkin hän jauhaa koko ajan itsareistaan ja siitä että on maanisdebressiivinen.
Mielestäni häm on huomion kipeä.
Hän vetää päivittäin pilveä ja käsittäkseni myös ainakin piriä silloin tällöin.
Olen itse ajatellut että hän oli piri laskuissaan ja käänsi asian …itsariksi…kun ei kehdannut heittää että on laskuissa.
Koska vetää muutenkin aika omituista roolia.
Muutenkin jos nyt haluisi ihan välttämättä itsensä pois päiviltä eiköhän tuo onnistuisi??
Kaverini puheitten mukaan yrittänyt itsaria useaan otteeseen…
Mulla itsellä menee noi sen itsari jutut aika paljon yli hilseen ja oon täössä kelannu että unohdan koko tyypin.
En saa sitä vastakaikua häneltä ystävyyteen mitä kaipaan.
Pilven polton lopettamisesta se on jauhanut jo puoli vuotta muttei kuitenkaan tee asian eteen mitään.
Voisiko joku kertoa onko mahdollista selvitä 60 ataraxin ottamisesta pelkällä yö unella kaveri painaa noin …40-50kg.
Joo en kyllä oo tietonen monta tollasta pillerii täytyy vetää et delaa.
noi on vissiinki allergisiin reagtioihin ja jokseenki masennuslääkkeitä??
en mee vannoo.
Jos kelaisin ite et vedän 60 asperiinii nii kyl siit ainaki vatsahuuhteluun varmaa päätyisi?
Kandee varmaa alkaa kelaa et onko toi sun kaveri kaveri vai joku muu??
sillee ettei kukaa varmaa jaksa kuunnella jos toinen vaa kelaa vaa itsarii.
Jotenkin epäilen kyllä tuota kaverisi stooria. Tuntuu aika uskomattomalta määrältä. Ataraxia käytetään: Stressi-, jännitys- ja levottomuustilat sekä psykosomaattiset häiriöt. Unettomuus, jos siihen liittyy allergisia oireita.
Annostus on yksilöllinen. Maksimivuorokausiannos aikuisille on 300 mg ja vastaavasti suurin suositeltu kerta-annos 200 mg. Yksi tabletti sisältää 25mg Hydroksitsiinihydrokloridia.
Yliannostus: Oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, takykardia, kuume, uneliaisuus, mustuaisrefleksin heikentyminen, vapina, sekavuus tai aistiharhat. Näiden jälkeen voi esiintyä tajunnan tason laskua, hengityslamaa, kouristuksia, hypotensiota tai sydämen rytmihäiriöitä. Seurauksena saattaa olla syvenevä kooma ja kardiorespiratorinen kollapsi.
Jos lääkettä on otettu kliinisesti merkittäviä määriä, voidaan tehdä mahahuuhtelu ja sitä ennen endotrakeaalinen intubaatio. Mahaan voidaan jättää aktiivihiiltä, mutta sen tehokkuudesta on vain vähän näyttöä. On epätodennäköistä, että hemodialyysistä tai hemoperfuusiosta olisi hyötyä.
Spesifistä antidoottia ei ole.
Tuommoista meille kertoo lääkelaitoksen sivut, www.nam.fi
Eli en osaa sanoa onko vai eikö ole vetänyt 60 tabua mutta epäilen kyllä että ei taida pelkät yöunet riittää siitä selviämiseen. Jokatapauksessa kuulostaa aika rasittavalta kaverilta…
huh… johan on kaverisi valinnut rohdon päiviensä päättämiseen 
. Ei, Ataraxilla ei kovin helposti saa itseään hengiltä. Atarax on allergialääke, jonka käyttö unilääkkeenä perustuu vaikuttavan aineen väsyttävään vaikutukseen. Itsemurhayritykseen sopisivat suorempaan/tehokkaammin keskushermostoa lamaavat aineet (bentsodiatsepiinit, opioidit & alkoholi) paljon paremmin, etenkin sekakäytettynä keskenään.
Ihan uskottavalta kuulostaa että tuosta läjästä nappeja selviää yöunilla. Edelleen uskottavaa voisi olla että ikävissä pirilaskuissa nappaa ensin pari ja toivoo unen tulevan ja sitten vittuuntuu kun mitään ei tapahdukaan ja kiskoo kaikki saatavilla olevat… Niihin pirilaskuihinkin pari pamia auttaa paljon paremmin.
vieras…: Lääkelaitoksen maksimivuorokausiannoksissa on aikamoiset turvamarginaalit vielä, vilkuileppa vaikka samasta paikasta bentsojen max.annostuksia ja postaa Saunan puolelle kysely, paljonko sekopäisin ryynipää on kerralla vetänyt… varmasti löytyy joku joka ainakin tuplaa lääkelaitoksen maksimit… 
molanderri: 60 aspiriinia tosiaankin vie vatsahuuhteluun ja jos ei vie (eikä laatta lennä, en ole varma aiheuttaisiko tuommoinen määrä pahoinvointia) niin edessä on harvinaisen epämiellyttävä kuolema sisäisen verenvuodon kautta. Siitä paljon rumemmaksi ja kivuliaammaksi ei enää homma mene kuin veren oksentaminen kunnes sitä ei enää ole jäljellä… hyh.
-SpeedHawk
(saapa nähdä sensuroidaanko viestini koska joku toimituksen tiukkapipo tulkitsee sen sisältävän itsarivinkkejä… pistetään tähän loppuun nyt kuitenkin että viestin lukevat jotka moista harkitsette; jos uskot kuolemanjälkeiseen elämään, menet itsarin tehtyäsi helvettiin joka on varmasti vielä ikävämpi paikka kuin tämä maanpäällinen maailma. Jos taas et… eikö sittenkin jotain ole parempi kuin ei mitään?)
totaa… atarax on myäs lievä rauhottava… eli alkon kanssa nautittuna pitää olla varovainen… tietysti henk koht… mutta muumuassa yksi lääke ilmoitetaan vieläkin joukossa “lääkkeet joiden kanssa ei tule nauttia ollenkaan alkoholia ollenkaan ennen kuin olet neuvotellut lääkärisi kansssa”
sekin täytyy muistaa että atarax on kolmiolääke…
Huomionhakuiselta tuo kyllä kuulostaa. Ja tuttu kuvio monelle muullekin läheiselle, myös minulle.
Mun mies aina alkaa puhua itsemurhasta, kun on tarpeeksi pahasti laskuissa ja kyllästynyt itseensä ja omaan ongelmaansa. Tai ongelmiinsa. Itsarista jauhamalla saa yleensä läheisiltä ihmisiltä huomiota ja välittämistä. Mä en enää jaksa siihen edes reagoida.
Pidä huolta Itsestäsi.
En voi mitään, mutta alkoi kovasti hymyilyttää tuo koko juttusarja. Niin monta asiantuntijaa ja lopulta vain yhden huomonhakuisen nistin ympärillä. Liitynpä joukkoon kuitenkin.
Eli anteeksi itsari, että näin provosoidusti aloitin. Ensimmäiseksi ajattelen, että kyllä hän varmasti on voinut ottaa ne ataraxit, mutta ei kai sen miettiminen ole pääasia. Muuten olen aika samoilla linjoilla SpeedHawkin kanssa. Ne ovat käsittämättömiä määriä, mitä käyttäjät kiskovat sisäänsä, eikä niillä ole mitään tekemistä minkään suositusten kanssa. Ja myös ataraxin vaarallisuudesta olen näppituntumalla samoilla linjoilla. Ja ensimmäisenä tuli mieleeni, että kukaan oikeasti itsetuhoinen ei kyllä varmaan edes lähtisi ataraxilla leikkimään. Kuitenkin oletan, että kyseessä on suhteellisen nuori ihminen.
Ja siis mitä itsari voisi itselleen tehdä. JOs joku on päättänyt olla itsetuhoinen, niin sitä ei kukaan voi omalla käytöksellään estää. Ja tietynlaiset itsetuhoiset puheet kuuluvat monien käyttäjien elämään sairauden sivutuotteena. Kuten olen täällä aikaisemminkin sanonut, niin retkuni (narkomaani miesystäväni) ensimmäiset puheet itsemurhasta pysäyttivät ja järkyttivät todella paljon. Nyt jos niitä tulisi, niin olisin varmasti lähinnä närkästynyt hänen yrityksistään manipuloida minua noin vakavalla asialla.
Jos kyseessä on alaikäinen henkilö, niin voit yrittää auttaa häntä kertomalla asiasta vanhemmille, koulun terkkarille tms. Jos kyseessä on täysi-ikäinen addikti, niin et voi auttaa. Voit irtaantua siitä kaveruudesta, jos et halua turhia lupauksia lopettamisesta ja niitä itsaripuheita. Kukaan muu ei voi raitistaa toista. Tämä on mun julma mielipiteeni itsetuhoisiin puheisiin. Ne voivat olla huomonhalua ja avun pyyntöjä, mutta kuitenkaan tällainen ihminen ei usein ota vastaan oikeaa apua, kuten psyk sairaala ja pakkohoidolla heitä ei välttämättä sinne saa.
Lue tuo Mallun teksti ensin ja sitten mun.
Mä en mitenkään mielelläni puutu näihin asioihin, mutta ihan tosissaan kaveris ei ton ittensä tappamisen kanssa ole, koska ei ole saanut ‘lukuisista yrityksistä’ huolimatta henkeään lähtemään.
Huomionhakua se on. Siihen voi vastata, että en pidä tuosta tavastasi. Ystävyyden ja kaveruuden tulee olla kaksisuuntaista, ei sitä että hän vaatii huomiota eikä anna mitään takaisin.
Sulla ei ole mitään velvollisuutta ‘pelastaa’ häntä. En tiedä ikäänne, mutta painosta päätellen ei taida ihan täysi-ikäisestä olla kyse? (Jolloin palataan Mallun ohjeistukseen…)
Anteeksi, että puutun keskusteluun.
Varmasti voi olla huomionhakuakin, mutta koskaan ei mun mielestä ole tervettä vetää päätä täyteen nappeja. Jokin sillä ihmisellä mättää ja pahasti.
Hätä sillä varmaan on.
On toki ymmärrettävää, ettei loputtomiin jaksa sitä, että ystävä puhuu itsemurhasta, on itsetuhoinen jne. Monesti sitä ajattelisi, että jos noin paljon haluat, niin päätä päiväsi!.. Mutta toisaalta, se voi olla myös ystävältä epätoivoinen hätähuuto, että huomatakaa minut, auttakaa.
Ihan vaan oli pakko vastata, koska itse olen hyvin itsetuhoinen ihminen, tai siihen taipuvainen, yrittänyt ja “yrittänyt” itsemurhaa. Halunnut epätoivoisesti pois. Ehkä vain yrittänyt sanoa, että auttakaa mua, enkä ole osannut ilmaista pahaa oloani muulla kuin itseni satuttamisella.
Ihan ensin. Älä Lamb pyytele anteeksi itseäsi, keskusteluun puuttuminen on erittäin toivottavaa. Eli puutu ihmeessä.
Mä olen sinänsä sun kanssa samaa mieltä siitä, että puheet ja “yritykset” (esim. viiltely) ovat hätähuutoja. Ongelma vain on siinä, että hyvin usein ne auttavat ystävät väsyvät täysin siinä rinnalla. Heidän elämästään tulee sietämätöntä siksi, että he asettavat koko tarmonsa ystävän pelastamiseen. Ja ihan oikeasti siitä ei ole sinänsä hyötyä.
Mä olen sitä mieltä, että ammattiapu olisi tarpeen, mutta käytännön kokemus on osoittanut, että harvoin sitä ammattiapua henkilö haluaa. Ja välillä on niin, että ei edes tarpeeksi saa. Vaikka itsetuhoisuus on yksi pakkohoidon kriteeri, niin käytännössä se ei mene niin. Tiettyjen ihmisten kohdalla, kun soitetaan hälytyskeskukseen itsemurhapuheista puhelimessa, niin kenelläkään ei ole kiirettä. He ovat käyneet jo niin monta kertaa turhaan.
Mikä sitten on oikein ja mikä väärin. Toisaalta se huomion hakijakin saattaa onnistua vahingossa. Silloin yleensä ammattiapua tarvitsevat ne ystävät, jotka kaikin tavoin yrittivät pelastaa, mutta katsovat epäonnistuneensa.
Kuitenkin elämä sellaisen jatkuvan itsetuhoisen kanssa on ihan helvettiä. Ja siksi multa tuleekin aika tylyä kommenttia välillä, kuten olen retkustani sanonut, että ei se kovin kamalasti tappanut itseään, kun vielä seuraavana päivänä soitti. Niihin kamaluuksiinkin turtuu, kun niitä kaadetaan saavilla päälle.
Itsemurhauhkailut kuuluvat päihderiippuvaisen sairauteen. Jo päihteiden käyttö sinänsä on hidasta itsemurhaa. Mielestäni asiaan voisi suhtautua neutraalin asiallisesti: soita ensi kerralla kun yrität itsemurhaa, niin tilaan ambulanssin.
En tietenkään puhuisi näin viileästi ellei minulla olisi asiasta omakohtaista kokemusta.
[Poistettu haittojen vähättelyä -Päihdelinkin toimitus]
Ei toisen ihmisen hengissäsäilymisestä kuulu ottaa vastuuta, jos ihminen on täydessä ymmärryksessä. 
[quote=“SpeedHawk”]
“huh… johan on kaverisi valinnut rohdon päiviensä päättämiseen . Ei, Ataraxilla ei kovin helposti saa itseään hengiltä. Atarax on allergialääke, jonka käyttö unilääkkeenä perustuu vaikuttavan aineen väsyttävään vaikutukseen. Itsemurhayritykseen sopisivat suorempaan/tehokkaammin keskushermostoa lamaavat aineet (bentsodiatsepiinit, opioidit & alkoholi) paljon paremmin, etenkin sekakäytettynä keskenään.”
Samoin bentsodiatsepiinit… Itsekin joskus vetänyt niitä kourakaupalla ja psykiatri sitten totes mulle vaan, että niillä et kyllä henkeäs saa pois muuta kun tukehtumalla niiden syömisvaiheeseen…
Itse olen miettinyt useasti itsemurhaa ja ampuminen on yksi vaihtoehto mutta ihminen tekee helposti siinä ihan lopussa väistöliikkeen, pitkän pohtimisen jälkei päädyin että menen metsään ja juon ison wiskipullon ja otat jumalattoman määrän Tramadolia jolla saisi hengityslaman ja ennen kynttilän sammumista pistäisin insuliiniä koko pruutallasen koska tiedän insuliini sokin olevan kivuton, haluaa vain levätä. Näin löydettynä vaikka henki pihisi ei olisi mitään tehtävissä. Mutta nyt mun lääkitys on saatu tasolle johon olen tyytyväinen, eilen lääkäri oikein hymyili ettei ole nähnyt mua noin hyvässä kunnossa ja lääkitystä vielä säädettiim ja kipeisiin polviinki löytyi apua eli nyt pystyn liikkumaa niin ettei pää ole sekaisin yms. Tämä siis esimerkkinä henkilölle joka ajattelee itsemurhaa, sitkeesti vaan lääkäriin niin oikeat pillerit löytyy eikä niiden tarvi olla vahvoja/huumaavia vaan just siihen vaivaan mikä on. En osaa sanooa montakokymmentä kertaa olen ollut lääkärissä viimeisen vuoden aikana mutta nyt osui kohdillee, pillereitä on parikymmentä päivässä mutta nyt ne toimii yhdessä. Vaihda kylmästi lääkäriä jos tuntuu ettei apua saa, ithe hylkäsin keskussairaalan kipupolin kun apua ei tullut tai oikeastaan ne heitti mut pihalle sieltä.
Hienoa NeuroKipu!
Hyvä, että oikeat tropit löytyivät sinulle! Saanko udella millaisella lääkearsenaalilla menet nyt eteenpäin?
Arpa
Oih, se on pitkä enkä tiedä viittiikö sitä ihan julkisesti laittaa näkyville, viimeksi tuli jo vääntöä saako autolla ajaa mutta asia on tarkistettu että saa kun vaan itsestä tuntuu että on ajokuntoinen. Koktaili on melko mielenkiintoinen ja sen viimeinen trimmaus kesti yli puoli tuntia lääkäriltä, nyt tuli vielä pakolliseksi Somac mahansuojelu lääke kun kroppa ei enään kestä tätä sotkua. Lääkärin mielestä nyt ollaan maks annoksilla liikkeellä, apteekissahan ne näkee kaikki ja ovat jo huuli pyöreänä millä kuljen. Sanotaan että parikymmentä pilleriä päivässä, ei semmosta dosettia myydä missään mihinkä mahtuis kaikki. Kohta saan auton kun emäntä tulee töistä niin meljää haen lisää. En usko monenkaan määrällisesti syövän enempää mutta näillä ny mennään niin pitkään ku päästään kun pumpun päälle ne jo käy.
Moi. Loin juuri käyttäjätunnuksen tänne, sillä minulla on kokemus jonka haluan jakaa teidän kanssa jotka tänne eksyivät tai löysivät. Toivon että siitä voi olla jollekin jonkinlaista apua/lohtua/näkökulmaa.
Vuonna 2010 olin ollut jo useita vuosia masentunut, mutta kyseinen vuosi oli masennuksen huipentuma. Ulkoota päin näytti siltä että olen kupliva, iloinen ja aurinkoinen, vaikka todellisuus oli hyvin paljon synkempi. Yksi kaunis päivä päätin että nyt tämä loppuu, en enää kestä olla täällä hetkeäkään, haluan pois sinne missä ei vallitse se tuskan, arvottomuuden, synkkyyden ja syyllisyyden tunne jota masentunut henkilö jatkuvasti saattaa kokea. Vuosien mittaan minulle oli kertynyt melko paljon erilaisia rauhottavia, mielialalääkkeitä ja nukahtamislääkkeitä kaappeihin (ko. lääkkeet eivät olleet sopineet minulle syystä tai toisesta, ja ylimääräisiä nappeja jäi). Kylmän rauhallisena tyhjensin kaikki ylijääneet lääkkeet kippoon ja sitten aloinkin jo lapioimaan niitä suuhun. Atarax oli yksi lääkkeistä joita nielaisin noin 50kpl, tämän lisäksi meni joitakin cipralex, mirtazapin, cymbalta, ja joitain allergialääkkeitä. Ataraxia kuitenkin otin eniten. Itsarisessio päättyi siihen että heräsin 28 tuntia myöhemmin kotini lattialta omassa pissassani ja oksennuksessani. Olo oli noin 4 päivän ajan sekava ja outo ja kamala. Häpesin suunnitelmani epäonnistumista, häpesin myös ohareita jotka tein ystävilleni silloin kun makasin kotona pissassa ja yrjössä, häpesin paljon eri asioita. Masentunut henkilö tuntee helposti voimakasta syyllisyyttä joten päätin pitkän pohdinnan jälkeen kertoa ystävilleni avoimesti ja rehellisesti tapahtuneesta, jotta he ymmärtäisivät mistä oikeasti kiikastaa, eivätkä luule että heissä on jokin vika. Ystäväni olivat olleet tietoisia jo pitkään masennuksestani. Heidän reaktio kertomastani uutisesta oli kuitenkin jotain mitä en osannut odottaa; He eivät uskoneet minua. He hieman jopa nauroivat, olenhan kuitenkin niin kupliva, aurinkoinen ja positiivinen persoona, että en voi olla masentunut.
En alkanut sen kummemmin kertomaan heille mitään muuta, sillä “kaverini” eivät selvästikään olleet tarpeeksi hyviä ystäviä, jos nauroivat itsemurhatunnustukselle.
Viesti tämän ketjun aloittajalle: Atarax övereistä voi hyvinkin selvitä “hieman” pidemmillä unilla ja sekavalla ololla. En ollenkaan epäilisi ystäväsi puheita, sillä on olemassa mahdollisuus että hän puhuu täysin totta. Ammattiapua tarvitaan jokatapauksessa riippumatta yrittikö hän oikeasti lähetä oman käden kautta vaiko ei. Jo sellaisesta puhuminen viittaa siihen, että kaikki ei ole kohdillaan.
Olen 23 vuotias nainen joka sairasti vaikea asteista depressiota ilman psykoottisia oireita. Olin muutaman vuoden terve, jonka jälkeen sairastuin uudestaan 2013 vaikeaan masennukseen. Luulen vihdoinkin löytäneeni oikean lääkkeen (Seronil) ja mieli on ollut muutaman viikon ajan kirkkaampi. Toivon että kaikki jolla on paha olo etsii ja löytää jonkun kenelle voi siitä puhua, jonku joka myös ottaa sinut ja pahan olosi vakavasti. Elämä on elämisen arvoinen. Pohjalle vajotaan jotta sieltä voisi ponkaista ylös. Paljon tsemppiä sinulle joka voit huonosti. Et ole yksin ja tulet voimaan paremmin. Lupaan sen.
Kannattaa varmaan hiukan googlettaa ennen kuin yrittää itsaria jollain fucking Ataraxilla.