Askarruttavat asiat

Sauna
11841

Sitä taisin aiemmin pohtia tai ainakin nyt pohdin, että onko korvaushoito ainut hoito, mitä tässä maassa oppaririippuvaisille julkiselta puolelta enää tarjotaan? Joo, totta kai siinä pitää hoitaa ne ns. muodollisuudet, eli käydä kämmäämässä ensin katko tai pari(Ketäpä pelkkä katko olisi koskaan auttanut, paitsi toki juoppoja selviämään pahimmista akuuttivieroitusoireistaan, jotta jaksavat taas uusin voimin ryypätä :mrgreen: ), mutta sitten tervetuloa vain korvaushoitoon. Ehkä paikkakuntakohtaista, mutta mitään oikeasti kuntouttavaa ts. oppareista irtipääsemiseen tähtäävää hoitoa ei tunnu saavan :confused: . Onhan toki opparikorvauksessakin ylläpitohoidon lisäksi nk. kuntouttava korvaushoito, mutta sekään ei tunnu tähtäävän niinkään aineen lopetukseen, vaan siihen, että KH-potilas saisi elämäänsä reilaan laillisesti buprepäissään ja kuntouttavassakin tunnutaan suotta pitkittävän bupren käyttöä, kun sen voisi IMO ajaa alas paljon nopeamminkin, jos vain tukitoimet olisivat kohdillaan. No, rahahan se puhuu tässäkin, tietenkin.

HUOM!: En vastusta korvaushoitoa. Siihen pitää olla oikeus niillä, jotka itse siitä kokevat parhaiten hyötyvänsä ja siihen pääsyn pitäisi olla vähemmän byrokratian takana, mutta kun on niitäkin tapauksia, jotka tahtovat lopettaa oppareiden käytön ja moni tuntuu olevan lopulta aika turhautunut korvaushoitoonsa, vaikka se aluksi toki olisi helpotusta elämään tuonut. Kyllä mua vituttaisi olla loppuikäni bupresumussa ja KH-pallo jalassa ja vain pahentaa siinä riippuvuuttani ja viedä viimeinenkin ilo narkkaamisesta :mrgreen: . Mua kun vitutti lopulta koko hommassa eniten juuri se turha vaikutuksen alaisena oleminen, ei niinkään säätäminen, rahanmeno ym. lieveilmiöt, vaikka perseestä toki nekin olivat. Ja sitten nämä korvaushoidon lieveilmiöt olisivat myös käyneet vituttamaan, kuten esim. apteekkisopimus. Ei sillä, että mun olisi ihan välttämätön pakko läksiä Kiinaan tai Brasiliaan juuri apteekkipäivänä, mutta ihan noin periaatteesta; mä käyn apteekissa vaikka vitun Ivalossa, jos mua huvittaa :smiling_imp: .

Yksityiseltä puolelta tietty saa vaikka mitä hoitoa, mikä itselle parhaiten sopii(Mulle sopi psykoterapia, jossa keskityttiin pääasiassa ihan muihin asioihin, kuin narkkaamisiini), mutta se maksaa ja eipä niitä rahoja niin vain joka nistiltä löydy, kuten ei välttämättä muitakaan elämänhallinnallisia rahkeita ryhtyä selvittämään kaikkia mahdollisuuksiaan perinpohjin :confused: .

11842

Tuplat pois…

11843

^ Noinhan se nykyään menee, ei mullekkaan missään vaiheessa alussa kun yritettiin avona sitä alasajoa, niin mitään tukitoimia tarjottu. Paitti jos itse olis alkanu niitä järkäillä, esim. Na tms.

Mulla oli toki tilanne siitä erilainen, et halusin korv.hoitoon, toisin ku jollain muulla voi olla et ei esim. ole itsekään varma aloittaessa vieroitusta/katkoa et mitä oikein haluaa.
Et en olis itse mitään muita “apuja” halunnutkaan, ku tiesin koko ajan mihin pyrin.

Meillä päin ainaki on käytäntönä, et alussa yritetään tuota hillittyä alasajoa ja valvotusti, eli saat lääkkeet klinikalta alussa päivittäin ja siitä sit useamman päivän mukaasi ku luottamus kasvaa.
Ja tuossa ainaki tarkoitus on mennä ihan nolla-päiville asti. (Mulla ei onnistunut ku 4mg/vrk kohdalle)
Ja mikäli sit ilman lääkkeitä oleminen ei onnistu ja alkaa käyttää joko kadulta, tai uudestaan klinikan lääkkeitä, varataan sit katko. Jne.

Mut esim. itseni kohdalla ei koko tuona aikana mitä tuo alku “ruljanssi” kesti, niin ollu mitään muita tukitoimia apuna. Paitti kerran kuussa oman päihdehoitajan kans keskustelu, jossa vaan varmisti et onko kaikki hyvin ja onko menny annoksen pienennys hyvin jne.

Et oon samaa mieltä siinä, et varmasti olis hyvä jos jotain muutakin apua tarjottais siinä alkuvaiheessa, kun siellä on niitä sellaisiakin lopetuksen yrittäjiä, jotka eivät ole varmoja mitä haluavat ja juuri heille niistä muistakin tukitoimista olisi eniten hyötyä.
Ja kun vielä kerrottaisiin kaunistelematta millaista on se “oikea” korv.hoito on ja mihin kaikkeen se ihmisen sitoo/velvoittaa, niin monella ns. “epävarmalla” saattais mieli muuttua…
Kun oikeesti tuntuu et monella näillä varsinki nuoremmilla on sellainen käsitys, et mikäs siinä ollessa, saat ilmaiset doupit valtion puolesta ja jatkat samaan malliin sitä narkki-elämää…
Ja sekun on ihan kaikkea muuta kuin sitä.!!
Niin kauan kun oot hoidon piirissä, niin jatkuvat seulat, päihdehoitajan/lääkärin tapaamiset, säännölliset lääkkeen haut joko klinelta tai apteekista ja mikäli meinaat pysyä ja saada lääkkees, niin mitään muita roippeita ei sit enää vedelläkkään… :confused:
Seuloista osa voidaan sopia ennakkoon, mut sit osa tulee vaan ilmoituksena esim. edellisenä päivänä, et huomenna seula…
Et ei siinä kärsi paljo muita substansseja nappailla, jos meinaa lääkkeensä saada…

11844

^ Joo, mullehan ihan tyrkytettiin korvaushoitoa siinä yhdessä vaiheessa. No eh, ei nyt sentään oltu väkisin viemässä :mrgreen: , mutta meinaan, että ihan TK-lekuri, jonka luona asioin ihan muun syyn vuoksi(Tiesi entuudestaan käytöstäni ja se tuli siinä ohimennen puheeksi), ehdotteli, että olenko korvaushoitoa miettinyt. Tietenkin mäkin olisin ne alkumuodollisuudet joutunut hoitamaan ja ne olisivat olleet jonkun muun, kuin kyseisen TK-lekurin asia, mutta siis en itse mitenkään aktiivisesti hakeutunut päihdehoidon piiriin niin, että auttakaa, olen opparinisti. Shrinkin kanssa oli sitten tietty enemmänkin puhetta ko. vaihtoehdosta ja miten sitä lähdettäisiin hoitamaan, jos siihen päädyn. Kyllä mä sitä jossakin vaiheessa ihan vakavana vaihtoehtona pohdinkin, mutta päädyin sitten siihen tulokseen, että se on vasta se viimeinen oljenkorsi, jollen todellakaan pääse eroon bupresta ja saa elämästä kiinni ilman sitä. Juuri nuo syyt painoivat, että mua ei huvita sitoutua juoksemaan jossakin klinikalla päivittäin, kun keksin kyllä kosolti parempaakin tekemistä, benzojeni puolesta olin myös huolissani(Paljon pahempi riippuvuushan ne mulle ovat), enkä mä mitenkään valmis ole sitoutumaan siihen, etten oheiskäyttele. No, alkoholia mä nykyisin lähinnä päihteenä käytän, eikä tuolle kait mitään totaalikieltoa korvaushoidossa ole, mutta niitä mun tyylisiäni venähtäneitä ryyppyreissuja tuskin oltaisiin enää hyvällä katsottu :mrgreen: :unamused: .

11845

Tuota oon muutes minäki ihmetelly, et alkon käyttöä ei valvota tai yritetä kontrolloida millään tavoin.??(Ainakaan meidän suunnalla)
Kahdesti on koko oman k-h:n aikana lekuri kysyny, et juotko paljo viinaa.?
Ja kahdesti oon vastannu, et en juo, juon vaan olutta… :laughing:
Sen se tietää eikä ole tuntunu haittaavan, ja monesti ollaan satuttu yhtäaikaa kaupassa kaljahyllyille, ja mietiskelty yhdessä et mikä olis hyvää tällä kertaa… :smiley:

Mut pointtina se, et ihan hyvin vois juoda vaik kuin paljo, jos vaan tapaamis kerroilla olis suht selvä ja normaalin näköinen. Ja toki apteekissa pitäs kans olla aika selvä, ne varmasti ilmottas klinelle jos kaveri tulis ihan “mutkalla” lääkkeitä hakee… Eikä ne varmaan antaiskaan edes päihtyneelle niitä…?
Mut olisin kuvitellu et enemmän seurattais ja olis esim. puhallutuksia yllärinä tapaamisien yhteydessä, tai vaik seulan yhteydessä…

Vaan eihän se kuningas alkoholi ole huumausaine (siis virallisesti luokiteltuna), ja periaatteessa se on jokaisen omassa harkinnassa et juotko vai et, kun eipä sitä kieltääkään keltään voi…

11846

^ Eihän alkoholille oikein voi nollatoleranssia laittaa korvaushoidossa(kaan), koska se on kuitenkin tässä maassa jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle sallittu päihde, jonka käyttöä Suomen laki ei sen enempää suitsi. Ja millä sitä valvoisikaan, juoko joku vai ei? Seuloissa kun tuo ei näy, eivätkä siitä verikokeetkaan(maksa-arvot, MCV) käräytä ketään, jos käyttö on tyyliä pari saunakaljaa lauantaisin tai sixpäkki joskus juhlan kunniaksi. Puhalluttaminenkin on oikeastaan aika turhaa, jos ihminen ei selkeästi ole krapulaisen oloinen ja viinalta haiseva, saati kännissä, koska nopeastihan ne jämäpromilletkin häviävät. Sitten tietty, jos joku tulee jokainen aamu umpikännissä klinikalle, lienee aika selvää(Hehheh), että sillä on alkoholiongelma ja siihen voi toki yrittää puuttua, mutta eipä se homma läheskään noin näkyvää monillakaan juopoilla ole.

Mä olen käynyt apteekissa useamman kerran aivan ympäripäissäni, joskus myös piripäissäni koheltamassa ja joskus ihan tajuttomissa nuokuissa(Nykyään kyllä pyrin hoitamaan asiat siellä selvinpäin), eikä koskaan ole sen vuoksi ollut mitään ongelmaa PKV-lääkkeiden ulossaamisessa, kun kuitenkin olen asiani saanut esitettyä ihan okei ja muutenkin päihtymystilaani nähden säädyllisesti käyttäytynyt. Ja kyllä muuten aika tyhmiä ja vieläpä kuurosokeita olisivat saaneet olla, jolleivat olisi tajunneet, että olen päihtynyt :mrgreen: . Tietenkin, jos rettelöimään alkaa, apteekilla on täysi oikeus kieltäytyä palvelemasta, mutta eihän päihtymystila automaattisesti tarkoita, että käyttäytyisi huonosti/uhkaavasti/aggressiivisesti. Apteekkisoppariasiakkailla tietty katsotaan tarkemmin sitä, ettei käyttäydy aggressiivisesti, eli ehkei huoli heittäytyä hankalaksi asiakkaaksi siihen malliin, mitä se ns. normaalille asiakkaalle olisi sallittua, mutta ei kait apteekkisopparikaan varsinaisesti kiellä päihtyneenä asioimista :question: .

11847

Öh, jos on kerran saanut psykoosidiagnoosin, niin onko se tiedoissa ikuisesti? Mun hullu lääkärini oli eilen pistänyt käynnin syyksi psykoottisen masennuksen. Mielestäni kyllä en enää ole psykoosissa, ja jos olen, niin kysymys kuuluu; mitäs helvataa sitten teen vapaalla jalalla? :laughing: Juu, eiväthän skitsofrenikotkaan jatkuvasti ole laitoksessa, vaikka oireita olisikin jonkun verran. Mutta en kyllä silti ole mielestäni enää psykoosissa. :confused: Leikkaa järki vähän paremmin kuin tossa kesällä.

Huomasin, kun sain vapaakävelyitä, että kognitio oli kyllä selkeesti alentunut silloin, ja tavaroiden haku tutustakin kaupasta vaikeaa. Noin esimerkiksi. Ei mulla enää sellaisia vaikeuksia ole. Toki masentaa rankasti edelleen, mutta eikös se silloin ole vakavaa masennusta? No, noiden raja on niin häilyvä, siis vakavan- ja psykoottisen masennuksen. Ehkä sitten olin eilen sen mielestä taas psykoottisen toivoton. Vaikka itse en allekirjoitakaan.

11848

^ Eihän psykoosista toipuminen hetkessä käy, kuten itsekin olet todennut, joten mun mielestäni on ihan perusteltua laittaa toipilasvaiheessa vielä diagnoosiksi psykoottinen masennus, vaikkei missään umpipsykoosissa ja laitoshoidon tarpeessa olisikaan. Itsekin olen ollut ko. diagnoosilla pitkään psykoosin jälkeen, enkä ollut suljetun hoidon tarpeessa, en shrinkkien, enkä omastakaan mielestäni. Ainakin lekuri ottaa tilasi ihan vakavasti. Viimeksi kun taisit valittaa, että hoitaja ei ole tippaakaan kiinnostunut psykoosista toipumisestasi, vaan ainoastaan jankkaa jostakin toissijaisesta persoonallisuushäiriöstä :wink: .

Olenkohan mä syrjäytynyt? Siis sillä tavoin, miten syrjäytynyt virallisesti määritellään? En näemmä sitten tiedä, miten se tarkalleen ottaen määritellään, kun tällaista kyselen :confused: . Ei siinä, molempi parempi; ihan jees, jos olen syrjäytynyt ja ihan jees, jos en ole, mutta lämpimikseni pohdin.

Jospa tässä vain ryhtyisi kunnon itsensäsyrjäyttämisharkkoihin ja kaataisi lisää kaljaa koneeseen :sunglasses: .

11849

Joo, osittain huulenheittoa. Mutta silti mä luulin, että vaihtaisivat vaikeaksi masennukseksi, kun vapautuu. Olenhan mä ollut ennenkin suljetulla, mut ei hajuakaan silloisista diagnooseista, koska ei Kantaa silloin ollut.

Sh onkin hieman turha, koska yrittää koko ajan soveltaa muhun niitä dkt-juttuja ja olen senKIN terapian käynyt kaksi kertaa. Valitettavasti ei vaan auta mua. No, ehkä ne myöhemmin ovat käypä hoidon mukaisestikin ihan paikallaan, mutta kyllä juu toivoisin tukea nimenomaan tästä toipumiselle. :confused:

11850

^^Ei kai syrjäytymiselle ole vakiintunutta määritelmää, mutta useinhan sitä käytetään kuvaamaan henkilön joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista todennäköisesti ei ole ulospääsyä. Muistaakseni olet sairaseläkeläinen, eli taloudellisesta tilanteesta ei ole ulospääsyä. Teksteistäsi päätellen omaat siinä määrin raskaan päihdetaustan, että luultavasti olet myös sosiaalisesti leimaantunut. Eli nähdäkseni olet malliesimerkki syrjäytyneestä.

Tämä siis ilman mitään vittuilua

11851

uskaltaako ottaa tänää ja huomen(pe&la) yhteensä 1mg xonee nokkaan ku riskit seuloille ois keskiviikkona.
koittanu nyt olla juomatta mut alkaa viikon jälkee kiristelee :angry:

11852

Väärä ketju, viesti poistettu.

11853

Höh. Miksi kukaan ei vastaa mun kysymykseeni(Tekosi, jota kadut eniten?) tuolla Kalen Kysy mitä tahansa seuraavalta -ketjussa? Mä niin olisin tahtonut kuulla jonkin aivan kammottavan synnintunnustuksen :mrgreen: :smiling_imp: . No, ehkä joku nyt sitten vastaa ja heittää ihan piruuttaan sinne jonkin “kaamean” teon, kuten “katkaisin kerran kynteni” tai “heitin vahingossa muovia biojätteeseen” ihan piruillakseen ja uteliaisuuteni tyydyttääkseen :mrgreen: :laughing: . Ja subjektiivistahan seKIN toki, mitä kukin pahimpana tekonaan ikinä pitää :confused: .

11854

^ Ehkä kukaan ei uskalla. :mrgreen: Mulla nyt tosin ei ole mitään maatamullistavan ihmeellisiä kaduttavia tekoja. Jonkun epämääräisen tutkarin testaaminen ehkä, no jee.

Nyt askarruttaa, voiko yhden tapauksen laskea henkiseksi väkivallaksi. Hemmetti, mua on helppo lytätä. Niinkin tyhmä konflikti erään tyypin kanssa, että häntä ei miellyttänyt joku mun tekstini somessa. Teksti siis koski ystävyyttä ja HÄNET olisi pitänyt mainita erikseen. Lopulta se pisti mut pyytämään anteeksi, väittipä vielä terapeuttinsakin sanoneen, että mun tekoni oli anteeksiantamaton, koska siinä tekstissä ei mainittu HÄNTÄ. Enpä usko, että kenenkään terapeutti noin sanoo, tai jos sanoo niin onpa epäammattimaista. Kunhan vaan luultavasti käyttää tuollaista auktoriteettia vallankäytön välineenä. Mutta tarpeeksi hyökkäävä kun on, niin sai mut pyytämään anteeksi.

Konfliktin jäljiltä on lähinnä mitä vittua-fiilis. Sehän oli MUN sometilini ja MUN tekstini. Pitääkö mun luetteloida erikseen kaikki ystävät tai “ystävät?” Ei kai. Kertoo varmaan lähinnä tyypin omasta epävarmuudesta. Joka taas ei ole mun ongelmani. Ei kai kaikkia voi miellyttää tai edes kuulu.

Ongelma taitaa olla se, että se pitää mua bestiksenään ja roskasankona ja mulla itselläni on parempia kavereita. Sellaisia, joiden kanssa kaikki ei ole aina väärinpäin, mitä tahansa teinkin. Se sitä tuntuu kismittävän kaiketi.

No jaa, sellaista pohdintaa. Kun pohdin, teinkö oikeasti jotain väärin, mutta en kai… Erittäin lapsellista itseasiassa alkaa nalkuttaa toisen somejutuista ja harrastaa jotain ala-astemaista “miks toi on sun parempi kaveri”-menoa. :unamused: Kun kyse on ihan aikuisten oikeasti aikuisesta ihmisestä vieläpä. No, mt-ongelmainen, mutta toki se käyttää niitä syynä aina kaikkeen paskapäisyyteen. Ja mun pitäis pitää rajoistani enemmän kiinni ja olla pyytelemättä anteeksi. Se vika mussa on.

Mutta joo, kai se on henkistä väkivaltaa, jos mä joudun aina pelkäämään, että mitä seuraavaksi teen väärin. Sähköhoito oli väärin, koska muistiongelmat, pitäisi muistaa, mitä juuri hänen kanssaan on puhunut. Psykoosi oli väärin, koska olin “kuin toinen ihminen.” Siis asioita, joihin en voi mitenkään vaikuttaa paitsi toki pahoittelemalla, jos olen tehnyt tuona ajanjaksona jotain ihan kamalaa, mutta muiden mukaan en; mun kanssa oli kuulemma vaan hankala kommunikoida. Sitä SENTÄÄN en pyytänyt anteeksi, koska vittujako minä sellaista tilaa pyysin.

Hitto vie, jostain pitäis saada vähän lisää itsekunnioitusta ja olla lankeamatta säälinkalasteluviesteihin. Niistä hellyn ihan liian helposti, sekin vika mussa on. Tulipa vuodatus. Kunhan piti pohtia “ääneen”, kun oli sen verran hämmentynyt ja paska fiilis aiemmin tänään.

11855

^ Voi Nnaana honey, sä oot ihan liian kiltti ja hyväsydämminen! Mikä ei tietenkään ikinä ole huono asia, mut sun silti pitää vaan kasvattaa sitä, mites sen sanois, sisua/luonnetta/itsevarmuutta, sanoa tuollaisille ystäville niissä kohtaa missä tarve on, et EI.
Ja et pyydä anteeks tms. jos yhtään sinusta ittestäs tuntuu ettet sä ole väärässä.!
Kyllä ne oikeat ystävät sen tajuaa, eivätkä häviä sun läheltä mihkään, ja ne jotka eivät tajua ja ottavat itseensä ja häviävät, niin joutavat sillo hävitäkin.! IMO.
Mut any way, tsemppiä sulle arkeen ja kaikkeen muuhunki.! :wink:
“Jus’t keep on going no matter what…!” vai mitä…?! :slight_smile: :sunglasses:

11856

Mikä on V-lausunto? Onko se sukua B-lausunnolle, joka näyttää olevan näppiksessä V-kirjaimen vieressä?

Minä nimittäin sain juuri V-lausunnon. Onko lääkäri vai potilas kännissä?

11857

^ Vapaamuotoinen lausunto

11858

Sinne valui taas sekin toivo. Masennukseni edustaa kroonisesti vaikeaa astetta, mutta arvauskeskuksen lääkäri runoili juopon stereotypioihin vedoten ihan omiaan, jonka vuoksi lähete psykiatrian polikinikalta tulee bumerangina takaisin. Olin koko tämän prosessin ajan kraanavesilinjalla, mutta nyt on taas yksi syy vähemmän olla selvin päin.

11859

^^ Zeus, thanks! :smiley: Noinhan se on tosiaan, että ei sitä pitäis käytännössä anteekspyydellä (hei, onko toi yhdyssana? :confused: ) olemassaoloaan. Kun tuolle yhdelle oleminenkin ja eläminen näkyy olevan anteekspyytämisen veroinen asia. Vieläkin vähän wtf-fiilis noista jutuistaan. Mut se on vaikeaa, jättää taakseen paskat tyypit, kun miettii niidenkin tunteita. Vaiks mitä hittoa mä sitä mietin, eihän sekään ajattele mua vaan itseään joka pirun välissä.

Nyt mua askarruttaa, miksei Suomessa ole yhtä hienoja unilääkepakkauksia kuin muualla maailmassa. :mrgreen: Nojoo, Valvira varmaan kieltää.

tinypic.com/r/29xdsih/9

11860

^/^^ Hihii :laughing: . Onneksi sentään tupakka-askit on nykyisin kuvitettu varsin veikeiksi :mrgreen: . Onko tuo ihan reseptilääke? Mietin vain, että jos lääke on respan takana, niin eipä silloin ihmisille tule himoa haalia niitä apteekista, koska nätti pakkaus. No, toki sitten ajatellaan, että ihmisille tulee armoton väärinkäyttöhimo reseptilääkkeisiinsä, koska nätti pakkaus :unamused: . Ei sillä, totta maar kivannäköisillä pakkauksilla saadaan myytyä yhtä sun toista paremmin, kuin tylsillä pakkauksilla, mutta reseptilääkkeiden käyttäjät nyt luultavasti käyttävät lääkkeensä oikein tai väärin(Riippuen tapauksesta) ihan siitä riippumatta, vaikka ne olisi pakattu ruskeaan paperipussiin.

Tiedätkö sä, Korkkis, mitä siinä lausunnossa luki, onko samankaltainen episodi toistunut useamminkin vai miksi tappiomieli? Vai onko V-lausunto ihan yleisesti jokin paskapaperi, joka lääkärin pitää kirjoittaa, koska potilas vaivautui vastaanotolle saakka valittamaan, mutta käytännössä sillä ei ole painoarvoa missään instanssissa? Anteeksi tyhmyyteni, en ole koskaan muistaakseni mitään V-lausuntoja saanut, ainakaan niin, että niillä olisi ollut elämääni mitään vaikutusta.

Edit: Noinhan se valitettavan usein menee, että jos ihminen on julkisessa terveydenhuollossa saanut virallisen juoppo-/narkkimerkinnän, niin kaikkiin vaivoihin suhtaudutaan siten, että korkki kiinni, niin elämä alkaa hymyillä ja vaivat masennuksesta jalkasilsaan paranevat ihan itsestään. Eipä se vain niin käytännössä mene, koska A) päihteiden käyttö on usein seurausta psyyken ongelmista, jotka saattavat vain pahentua streittaamisen myötä ja B) ei se korkin sulkeminen useinkaan niin simppelisti käy. Itseäni pompoteltiin aikoinaan MTT:n ja A-klinikan välillä, koska ensimmäisessä mestassa totesivat mun olevan päihdeongelmainen, jonka hoito ei heille kuulu ja toisessa mestassa taas, että olen niin pahoin MT-ongelmainen, etteivät voi mua auttaa :mrgreen: . Tiedä sitten, mitä yhteiskunta tuosta hyötyi :unamused: .

Sitten sekin vittumaisuus saattaa tulla eteen, että vaikka olisi ollut vuosikausia kuivilla, niin edelleen tiedoissa huutaa se juopponarkki ja kaikki vaivat laitetaan EDELLEEN sen piikkiin, vaikkei kenelläkään sinänsä olisi epäilystäkään, etteikö kyseinen potilas olisi ollut raittiina jo pitkään :unamused: .

Vielä edittiä Korkkikselle: Jos sulla ei ole varaa yksityiseen, niin voisiko mitenkään olla vaihtoehto, että menisit A-klinikalle? Ihan kuolleena syntynyt ajatus toki, koska tavoitteenasi ei taida ihan ensimmäisenä olla dokaamisen lopettaminen, johon ko. instanssissa tähdätään(En minä itsekään vaivautuisi edes pieraisemaan A-klinikan suuntaan, kun en palvelujaan koe mitenkään tarvitsevani), mutta ajattelin, jos sieltä saisit jotenkin kitkuttelemalla, kusettamalla, mukavia puhumalla, rumia puhumalla tai millä vain lähetteen MT-palvelujen piiriin. Onhan se mahdollista, että toteavat sun olevan ensisijaisesti MT-ongelmainen ja tarvitsevan siihen apua :confused: . Ja onko sulla lopulta hirveästi menetettävääkään enää tuossa tilanteessa?