Mikä ärsyttää aivan saatananperkeleenveen paljon, on se, että:
“Ihmiset” ei helkkari tajua oman tietonsa rajoja
. On jokin pintaraapaisu tai -(hyväjosedes)hipaisukäsitys toisen ihmisen elämästä, ja sitten siitä auliisti jaetaan omat valistuneet mielipiteet ihan pyytämättä, eikä pentele ees kunniallisesti selän takana
, vaan ihan feistufeis, että miten sen ihmisen pitäisi elää. MItä sen ihmisen pitäisi siinä tilanteessa tehdä, jossa hän on. Koska varmasti k.o. tuomarin statuksen kaapannut ääliö samassa tilanteessa toimisi Juuri Oikein: niin kuin Ihmisen Pitää. Saatanan moraalivirhebongarit
. Tästä on tullut mul niin vaikea ongelma, siis kaikemmaailman mielipiteilyn sietämisestä, että mun on tosi vaikee tavata ihmisiä, jotka on niin helkkarin kiinnostuneita toisen elämästä, että siitä pitää ilmaista jokin piilotuomitseva/suoraan moraalisesti närkästynyt kommentti joka vtun kerta kun näkee…
.
Ja sit kun on jokin asia, jota k.o.yleinen syyttäjä ei oikeasti vaan h a l u a tehdä, tai jaksa tai viitti, se mäntti onnistuu kyllä perustelemaan kaikemmaailman itsepetosargumenteilla itselleen, miksi hänen ei tarvitse tai jopa kuulu tehdä k.o.asiaa. Mutta että hänelläkö olisi jokin itsekäs motiivi??? Eiihän hyvillä ihmisill ole. Vttu.
Onks se niin penteleen vaikea myöntää, että en tee jotain, koska en vaan halua. Jos tämä tekee musta itsekkään -tässä asiassa ainakin- niin sitäpä sitten olen. Vai onkse kielletty raamatus, lakikirjas, jossain muualla… Äsh…
Miksikö sit tavata niitä ihmisiä??? NO kun ei se -tietenkään- ole p e l k ä s t ä ä n sitä
.
Ongelmahan täs olen -kai?- minä. Kun mä “annan” ja blaablaa, sen vaikuttaa itseeni. Alan puolusteleen itseäni jossain helkkarin katuoikeudenkäynnissä, kun törmään vaiks johki vanhaan tuttuun… Miksemmää vaan voi kuitata tätä kädenheilautuksella ja todeta, että semmosia ihmiset nyt vaan o…
.
Askarruttaa kyl se, että voiko koskaan oikeastaan olla “samaa” tilannetta? Siis kun kyse monimutkaisista asioista, joihin lliittyvät oleellisesti (välttämättä
???) juuri ne ihmiset, jotka sen tilanteen muodostavat. Aika pelottava tääkin ajatus kyl… Kun silloin ei olisi mitään universaalia ohjenuoraa ja mitä siitä sitten, etiikka on pelkkää teoriaa, käytännön tilanteissa toimitaan jollai saamarin selkäytimellä…
Tulee mieleen jostain Brett Easton Ellisin haastattelusta kirjailijan kommentti niistä reaktioista, joita oli seurannut kirjasta (äsh, en ny osaa paremmin ilmaista, ei kai sekään kirja ny suoraan niit reaktioita “aiheuta” tai “aikaansaa”…) American Psycho: Aren´t people just idiots? The older you get, you start realizing every one´s a fucking dumbass, jotenkin noin se meni.
Joo. Tommone mua ärsyttää ihan v*tusti, anteeksi ranskankieleni, mut ku se toistuu ja toistuu ja toistuu, eikä vaan opi i t t e pitämään turpaansa tukos omista asioistaan, heh. Kun sen tietää, kui se menee. Tai vaikka valehteleen muillekin ku lekureil ja virkavallalle
…