Syyllinen olo. Olen valehdellut miehelleni ja se sai hänet taas juomaan. Sai kuulla ulkopuoliselta (vittu tää on ku suoraan salkkareista) että olen haikaillut koko vuoden työkaverini perään. Tunnen olevani ihan läpimätäpaskaihminen. Enkä tunne enää itseäni. Ja sitten pitäisi pystyä miehelle selvittämään miksi. Mitä ajattelin ja ajattelen. Kun en tiedä. Kun on koko vuoden pelännyt ja varonut.
Mutta niin. Oli useamman kuukauden juomatta,kai. Näin sanoo, mutten tiedä uskonko. Ei ole ollut sellainen olo. Nyt on kolmas tai neljäs päivä, en muista. Koko viikko riidelty, välillä on ollut heittämässä pihalle ( ja nauraisi sisällä ikkunassa) sitten puhkomassa autoni renkaat etten " lähde karkuun asioiden selvittelystä ". Hän on itkenyt paljon, minuakin itkettäisi. Välillä enemmän. Mutta nyt on pakko pitää pää kasassa. En voi olla töistä pois.
Ahdistaa. Mun piti lähtee täältä eilen, toissapäivänä, tänään. Tulin illalla kotiin töistä, kaupasta. Lupasin miehelle käydä, hän ei ollut ajokunnossa. En voi lähteä pois jos toisella on jääkaappi tyhjänä. Sairasta.
Mies lähti pubille. Sanoi että hyvä ois tietysti jos jäät jos hänelle tulee putkareissu. Veikkasi että pari kerkee juoda ja sit menee tappeluksi, jos on mulkkuja. Hänen koiraansa kun en saa mukaani ottaa. Mutta luottaa kuitenkin siihen että minä hoidan. Ja hoidanhan minä. En ikinä antaisi itelleni anteeksi jos tuo viaton kaikkeen jäisi heitteille ja kärsisi.
Soitin äitille ja sanoin että mies ratkesi taas. En kertonut miksi. Äiti käski tulla sinne. Lupasin mennä huomenna.
Hei väsynyt&yksin! Ei ole sinun syysi, että mies ratkesi juomaan. Olisi hakenut syyn juomiselle jostakin kuitenkin. Miehesi vetää viinaa parhaillaan innoissaan kaksin käsin, kun nythän hänellä on aivan mahtavan hyvä syy juoda!
Jos juomattomuus lähtee oikeista syistä eli siitä, että alkoholistilla on itsellään halu olla juomatta, ei tuollaiset pikkujutut sitä raittiutta katkaise. Siinä vaiheesa, kun alkkis ajattelee niin, että on onellinen siitä, ettei enää tarvitse juoda, on hän oikealla tiellä paranemisensa kanssa.
Epäilen vahvasti, ettei miehesi ole vielä lähelläkään omaa pohjaansa. Ota ja lähde, ei noin pidä kenenkään omaa elämäänsä tuhlata!
Mietin tuota koira asiaa, että ei kai koiraa edes saa jättää tuollaiselle ihmiselle, joka ei edes itselleen saa ruokaa hommattua. Kai tuohon joku laki on olemassa. Eläinsuojelulaki? Eihän lapsiakaan saa jättää humalaiselle.
Mitä pikemmin pääset pois, sitä nopeammin pääset elämään omaa elämääsi, sinun näköistä elämää. Et elä nyt omaa elämääsi, kulutat vain vuosia siitä hukkaan. Itse lähdin ensimmäisen kerran 2,5 vuotta sitten. Toisen ja varmastikin viimeisen kerran 3kk sitten. Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen! Kaikki muuttuu paremmaksi, kun lähdet!
Olipa yö. Nyt on pää yhtaikaa tyhjä ja sekaisin. Puoli kolme tuli kotiin, siitä saakka olen valvonut. Huusi, haukkui, tivasi, jankkasi ja jankkasi, riehui, hakkasi makkarin oven nyrkillä paskaksi, itki hysteerisesti, huudatti musiikkia, kohta nauroi biisien sanoille ( Petri Nygård - juon kaljaa). Oli sekava.
Ajokoirarukka pelkäsi niin että tärisi ja hampaat kalisi. Tuntui ihan hirveeltä jättää se sinne. Taitaa suomenlaki mennä niin että minä olisin varas jos olisin sen mukaani väkisin ottanut. Sitten vasta jos jättää heitteille, on asia eri, kai. Satun vaan tietämään että kyllähän ne eläinsuojistakin aina vaan samalle juopolle antaa koiran takaisin.
No, mä lähin. Ajoin ja itkin kunnes mies soitti että minne oon menossa. Oli kuulemma soittanut äitille ja en oo sinne menossa, valehtelen taas. Äiti sanoi perillä että oli kysyny missä mä oon ja oli sanonu ettei tiedä. Yöllä haukkui taas kaikki mun kaverit paskanjauhajaksi, koska ovat hänen seläntakanaan osallistuneet mun tekemisien salailuun ja puhuneet mun kanssa hänestä. Ei kuulemma kuulu meijän asiat muille.
Vanhemmilleni vannotti kertomaan totuuden miksi lähin. Ei kuulemma tarvii olla marttyyri ja jauhaa paskaa.
Väsyttää. Itkettää. Päällimmäisenä ihan hirveä huoli koirasta. Ja kyllä miehestäkin, ettei tekisi itselleen mitään.
Hyvä että olet poissa juopon läheisyydestä!! Ota rauhallisesti,hengitä syvään ja nauti joululaulujen fiiliksestä ja tunnelmasta.Unohda juoppo nyt joulunajaksi ja lepää!! Kauempaa näkee selvemmin kuvion jota juoppo pyörittää.
Ei oikea elämä mitään salkkaria ole… Tämän päivän päätöksillä ja teoilla luot huomisesi.
Komppaan vieras156:ta, ja tiijän ton raastavan koirahuolen. Koirasta voi tehdä eläinsuojeluilmoituksen, tosin en tiijä, kuinka nopeasti ryhtyvät toimeen etenkään joulun aikaan. Itse jouduin aikoinaan hälyttämään hätiin tuttuja ties kuinka monta kertaa, kun alkkikseni putket sattuivat just silloin, kun yhteinen koira oli hänen yksinomaisessa"hoidossaan" ja itse matkoilla, sairaalassa tms. Mä oisin ottanut tuossa tilanteessa sen koiran itselleni hoitoon, jos oisin vaan voinut. Kerran kaverini joutui menemään pelastamaan meidän koiraa, kun olin itse sairaalassa. Alkkis oli kai aika sekaisin, mutta koira sujahti ihan hyvin kaverini mukaan. Ei ne muista juopotellessaan, onks koira olemassa vai ei. Mut hoida nyt itseäsi ensisijaisesti.
Hui, kannattaa jo jättää.
Tuo eläimillä kiristäminen epäsuorasti on pahin.
Mut kannattaa miettiä, että voimistaako itse sitä miehen käytöstä. Eli ketä vastaan mies kapinoi, ja kenelle mies esittää"kovista" ja räyhää ja ryyppää.
Ketä varten se show on?
On hyvin mahdollista, että ilman yleisöä ei kukaan jaksa koko elämäänsä ärmästää ja riehua.
Voi hyvin itse luopua koirastaan, kun ei ole kukaa käskemässä.
Noiden elukoitten takia ei kannata itseään sitoa, koska kuten huomataan niin vaikutusvalta on silti täysi 0 ja se koira kärsii joka tapauksessa. Jopa pahemmin, kuin jos mies kahdestaan sen kanssa siellä eläisi eikä olisi ketään kenen kanssa tapella.
Jos ei sitä koiraa kuitenkaan pysty auttamaan, niin kannattaa vaan poistua yhtälöstä.
Ahdistaa. Siellä on ryyppyremmi koossa, meijän talossa.
Siis.Onko se talo kokonaan vai puolet sun? sä kotoasi voi ulkopuoliset ajaa ulos,jos ei muuten niin soita poliisit.Joku kiireetön puh.nro poliisilla voi kanssa olla.
Puoliksi on omistus. Olin illalla niin vihainen kun kuulin ketä sinne on kutsunut, että mietin jo poliisille soittoa… Sieltä ois varmaan ratsattavaa löytynyt. Mutta sitten ajattelin, että mieshän sieltä lähtee myös, olis varmasti ruvennu riehumaan. Ja koira ois jääny. Kuvottaa ajatuskin siitä että ne ihmispaskat on todennäköisesti maanneet meijän sängyssä.
Poliisit kuuluu soittaa aina jos epäilee rikosta tai on uhkana joutua sen kohteeksi tai tietää jotain, mikä saattaisi poliisille kuulua. Myös järjestyshäiriöt ja turvallisuusasiat.
Mä en käsitä miksi joku pelkää niin kovasti, että mitä jos poliisi vie miehen. Se mieshän itse sen käytöksellään aiheuttaa. Soittaja voi olla kuka hyvänsä sattuu paikalle.
Kannattaa ajatella niin, että jos antaa rikoksen tapahtua silmiensä alla , niin se on melkein kuin osallistuisi jos ei asiasta ilmoita.
No, mä olen kyllä aika skeptinen, mitä tulee poliisiin näissä alkkisasioissa
Omalla kohdalla oli tapaus, jolloin alkkis oli riehumisensa ja/tai itsarilla uhkailun takia päätynyt ambulanssista putkan kautta katkolle. Katkolta palattuaan hän tuhosi minulle hyvin tärkeitä asioita, ja pelotti päästää häntä saman katon alle (viimeistään tuolloin aloin pelkäämään häntä). Mutta minkäs teet: koska alkkis oli kirjoilla asunnossani poliisit pakottivat päästämään hänet asuntooni. Alkkis vielä osasi uhriutumisen “jalon taidon” erinomaisesti, paheksui ovensuussa mielin kielin ja “herran enkelinä” poliiseille, kuinka mä olen niin kauhea, kun en viitsi edes siivota. Kämppä oli siis alkkiksen riehumisen takia kuin pyörremyrskyn jäljiltä, isot kukkaruukut kaatuneet/rikki, multaa lattioilla yms. Poliisit sanoivat, että eivät ota kantaa kenenkään siisteyskäsityksiin, kokonaistilanteesta piittasivat tuon taivaallista. Muistaakseni kehottivat eroamaan - yhtä tyhjän kanssa, koska alkkis käytti juuri kirjoilla olemista siihen, että häntä en olisi saanut asunnostani pois “kirveelläkään”.
Olkoonkin, että puheena olevassa tilanteessa olisi muitakin asioita. En kyllä usko, että poliisilta oikeassa elämässä liikenee resursseja edes mihinkään tuommoiseen, mutta ainahan voi yrittää…
Vai niin. Tulipa hyvä mieli tästä kommentista.
Hei väsynyt&yksin, sivuuta vain kommentit, joista et mitään saa tukalassa tilanteessasi. Minustakin tuo vieraamman kommentti oli jotenkin irrallaan reaalimaailmasta.
Mutta olisi ihan yleisesti ottaenkin kiintoisaa tietää, että kumman kotirauha “voittaa” puheena olevassa tilanteessa (molemmat kirjoilla, molemmat omistajia)? Voiko läheinen saada poliisilta apua ryyppyremmin häätämiseen? Vai rikkooko se alkkiksen kotirauhaa, jos hän ei saa pitää vierainaan keitä haluaa?
Minusta poliisilta pitäisi pystyä saamaan apua häätämiseen tuossa tilanteessa. Ainakin näiden vieraiden häätämiseen, jos esimerkiksi häiritsevät nukkumista. Miestä tuskin voi häätää, jos on “vain” humalassa, ei riehu tms. Exäni ovat poliisit kerran vieneet kodistamme. Riehui yöllä ja hajotti paikkoja, soitin poliisit hakemaan. Mies sai puhuttua, etteivät vieneet putkaan. Aamulla kuudelta koputteli oven takana…
Kyllä minäkin olen ihan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. olen joutunut soittamaan poliisit paikalle kun alaikäiset juopotteli meillä, vaikka lapseni oli siinä mukana. Karkasivat kyllä koko porukka kun tajusivat että oikeasti soitin poliisille. Tottakai olin kauhuissani ja itkin kun jouduin soittamaan poliisit, mutta poliisi sanoi että tein oikein, jos tuollaisille antaa valtaa kodissaan niin joutuu suurempiin vaikeuksiin.
Eikä sen jälkeen ole meille sitä porukkaa tullut. No, lapseni kyllä lähti sitten aina juopottelemaan muualle.
Ei ole helppoa olla alkoholistien läheinen. Teki niin tai näin aina tuntuu että tekee väärinpäin.
Ja syyllisyys kalvaa.
Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi? Aloin miettimään mitähän se voisi tarkoittaa, oikeasti.
Poliisin tehtäviin kuuluu järjestyshäiriöt ja huumausainerikokset yms.
En väittänytkään, että poliisi korjaa alkoholismin miehestä, taikka edes häätää miestä asunnosta tai talossa jossa hän on kirjoilla.
Ihmisellä on oikeus olla kotonaan ja humalatila ei sinänsä ole vielä rikos vissiin? 
Pahoittelen jos joku loukkaantui, mutta siis pointtihan on että poliisi ei kenenkään elämää tule korjaamaan eikä eroa miehestä kenenkään puolesta, eikä voi alkoholistin alkoholiongelmaa parantaa, mutta sitä suuremmalla syyllä niin kynnys sen palvelun käyttöön pitäisi olla kohtuu matala, koska ei se ole sen kummempi juttu. Jos on iso juttu soittaa poliisit, niin sitä voi ajatella ensimmäisenä askeleena itsenäiseen ajatteluun.
Kävin hakemassa tavaroita. Mies sanoi laittavansa piipun suuhunsa jos ero tulee. Pyysi että olisin ottanut koiran mukaani jos hän ei kestä yksin oloa ja ajatuksiaan. Sanoin ettei voi uhkailla minua tuollaisella asialla. Ei ollut kuulemma uhkaus. Sanoin että hänen pitää hakea apua. Etten pysty nyt jäämään kotiin kun ahdistaa niin paljon. Kohta toivoi että olisin jättänyt oman koirani myös kotiin seuraksi. Itku tuli molemmille, sanoin että pitää mennä ja halattiin. Hirveä sairaus. Hirveä olo. Ja huoli niin että pelottaa miten oma pää kestää. Huomenna pitäisi mennä töihin. Pakko vaan yrittää jaksaa. Ylenin työssäni ja en voi pilata sitä hajoamalla. Miten minä voin elää itseni kanssa jos se toteuttaa uhkauksensa? Tai miten voin olla ajattelematta asiaa?
Hei väsynyt&yksin, oot toiminut ihan oikein, kun menet pois vaikutuspiiristään ja sanonut, että hakekoon apua. Mulla on myös kokemuksia tuhoavista suhteista, joissa ukko on uhkaillut itsemurhalla. Kauheahan se on, eikä sitä voi olla ajattelematta. Minusta olisi hyvä, jos voisit “siirtää” itsariuhkailu asian “itseltäsi” jollekin muulle taholle, terveydenhuoltoon, poliisille tms. Mut tuskin onnistuu(?), jos on vaan uhkailupuheen tasolla eli ei ne voi tehdä mitään, jos piippu oikeasti ei ole suussa eikä suvussaankaan ole itsemurhan tehneitä, niin kuin ex:äni tapauksessa oli sekä ex:n isä että veli. Ainakin itsellesi voit hommata vaikka ammattiapua. Tosi raukkamaista uhkailijalta joka tapauksessa.
Hurjasti jaksamista sulle!
Hei “väsynyt&yksin”! Olet vahva, kun pystyit noin tekemään. Teit aivan oikein! Tuo uhkailu itsemurhalla on hänen viimeinen keinonsa saada sinut jäämään. Eksäni uhkasi itsensä tappamisella useita kertoja, pyysi jopa itse, että aseet häneltä vietäisiin pois, jottei niillä mitään tekisi. Useita kertoja ne häneltä haettiinkin. Kerran jopa lapsen kanssa sängyssä unta odotellessamme, tuli mies latailemaan asetta vastapäiseen huoneeseen. Tuo on hirveää henkistä väkivaltaa läheisiä kohtaan. Juoppiksen henkinen paha olo on varmasti hirveä, mutta hän kuitenkin sen (useinmiten) itse juomisellaan aiheuttaa. Tästäkään huolimatta sitä viinaa ei voi jättää, ennemmin oman henkensä ja perheensä menettää. Se on sairasta ja käsittämätöntä, jos mikä!
Paljon voimia raskaaseen tilanteeseen! Itse tajusin vasta useiden itsemurhalla uhkailujen jälkeen, että minä en kertakaikkiaan voi elää elämää hänen puolestaan, enkä päätöksiä hänen puolestaan tehdä.
Meen varmaan huomenna kotiin. Olemaan. Niin mä sen ajattelen. Mies luulee ja odottaa, että selvitetään asiat, että molemmat on tehny virheitä. Sanoo just niitä asioita, joita ennen halusin kuulla, että tajuaa kuinka paljon hommia mulla on ollu kotona aina ku se on ollu poissa jne. Pitäähän meidän puhua, kai. Mut en jaksa olla täällä toisten nurkissa. Ei ole hetken rauhaa täälläkään, vaikka täysin erilaisessa mielessä tottakai. Ei ole juurikaan ahdistunut. Ja on saanut hengittää ja levätä. Vaikkakin nukkuminen on ollu vaikeeta. Mä käyn kotona, sitpä sen näkee, miten nopeasti ahistus palaa. Ja miten selvitetään asiat. Tuntuu että oisin vähän vahvempi. Mut voihan sekin musertua yhtä nopeasti. Kai mä tiedän ettei meillä oo tulevaisuutta. En odota enää mitään.