Mun on pakko “puolustaa” miestä sen verran, että 0% ne todella oli, mutta mitäpä väliä, kun huijatuksi tulin kuitenkin. Toissa sunnuntaina, kun oli se ensimmäinen ränni pitkään aikaan, joi ensimmäistä kertaa niin salaa, että huomasin vasta illalla parin tölkin ilmestyneen ja seuraavana aamuna huomasin loput. Silloin se iski taas vasten kasvoja, mä en tunne tuota miestä.
Mä olen kauan sitten väsähtänyt siihen koko keskusteluun alkoholistien kanssa, että montako olutta, millaista olutta, teräviä vai mietoja, baarissa vai sentään kotona, kaveri tarjosi vai itse tarjosi kaverille, kenen syy ja kuka viimeksi lupasi ja teki ja sanoi ja mitä…
Kuka tarvitsi miestä juomakaveriksi, kuka kohteli miestä väärin ja hän tarvi juomaa ja niin edelleen…
Kaikki se mussutus ja hiustenhalkominen viinan tai oluen, tai vaikka joisi jouluna munatotin kun amerikassakin nii on tapana, loppuu kuin seinään sillä että eroaa. Pitkän ajan päästä, tai jo lyhyenkin, se kaikki tuntuu ihan yhtä tärkeältä kuin rasiassa olevien tulitikkujen laittaminen pituusjärjestykseen, heittää lattialle, kerätä, laittaa uudelleen pituusjärjestykseen jne… Oikeastaan sekin on järkevämpää toimintaa. Jokainen hetki jolloin sotkee vaikka ruutupaperia ruutu kerrallaan, on tärkeämpi kuin alkoholipohdintoihin käytetty aika näin jälkeen päin ajateltuna. En suosittele kenellekään eroa koska jokainen vastaa itse siitä mitä tekee, on turha sanoa eroa, koska sitä palaa kuitenkin heti takaisin jos ei ole vielä valmis. Ihminen kyllästyy joku päivä, ja sitten se vaan tapahtuu. Toki ajatustyötä on monesti takana.
Senkin olen huomannut, että jos alkoholistiin mieli vetää, niin ihminen ei lähde vaikka saisi miljoona euroa, uuden asunnon ilmaiseksi, matkalaukun, lentoliput, kaikki kaverit kannustamaan yms.
Ja jos se ei yhtään iske, niin sitten ihminen lähtee vaikka ilman rihman kiertämää pihalle, kunhan pääsee “häkistään”
Ja on se tietyllä tavalla sääli, mutta niin se menee.
Kerran lähdin keskellä yötä pakoon kun juoppis oli sammunut, keräsin tavaroitani mitä ehdin/uskalsin ja pelkäsin kokoajan jos herää, koko päivän oli ollut agressiivinen. Siellä talvikeleillä juoksin autolle, kaaduin pari kertaa, tavaroita putosi pitkin pihaa yms. Ajattelin, ei hitto, miten MINÄ voin olla tällaisessa tilanteessa! Lähdin ajamaan ja yhtäkkiä huomasin että puhelin oli jäänyt asuntoon ja tein u-käännöksen kehä ykkösellä 
! Onneksi ei ollut paljon liikennettä siihen aikaan! Ajoin takaisin ja uudestaan mahdollisimman hiljaa sisälle sudenpesään sydän pamppaillen. Onneksi juoppis edelleen nukkui ruususen untaan ja sain puhelimeni. Huhhuh.
Jonkun tutkimuksen mukaan esim. väkivaltaisesta suhteesta lähdetään keskimäärin seitsemän kertaa ennen kuin ollaan kokonaan irti. Huonosta suhteesta kannattaa lähteä! Sydän rauhoittuu ja maailma avautuu.
väsynyt&yksin.Tarinasi kuulostaa niin tutulta kaikkinensa .Mitä pidemmälle alkoholismi etenee sitä vaikeemmaksi elämä sellaisen ihmisen kanssa käy.Raskasta on olla lähimmäinen rakkaalle ihmiselle jota alkoholismi turmelee…Alkoholisti ei ymmärrä miten juominen läheiseen vaikuttaa,hän on silloin omassa kuplassaan johon ei muut pääse sisälle.Olen sen itse kokenut pitkän avioliiton aikana(36v).Alkuun alkoholisti pakenee viinan avulla jotain ahdistusta ,mutta aikaa myöten viinan himo kasvaa ja sitä on vaan pakko saada,silloin ei perhe tms.merkkaa mitään,Kuningas alkoholi on ottanut vallan.Juha kemppisen kirjoituksia kannattaa lukea,sieltä saa myös näkemyksiä tähän sairauteen.Puhuminen auttaa ,kerro luottohenkilölle omasta pahasta olostasi,itse ainakin olen puhumalla saanut omia solmukohtia auki.Oma tarinani on linkissä puolison juominen ahdistaa läheisiä,jos tahdot lukea.Paljon jaksamista sinulle.-jellonatar-
Mitä enemmän mä mietin, sitä sekavammaks ajatukset menee. Tunnen jopa huonoa omaatuntoa siitä että olen sairaslomalla, enhän mä ole fyysisesti sairas, mitä ne töissäkin ajattelee… Moni näki ja on nähnyt mun itkevän. Pomotkin. Tänään menen käymään ystävän luona, jota olen aina apuun hälytellyt, niinkuin nytkin maanantaina, kunnes peruin. Hävettää. Ja ahdistaa. Yritän miettiä valmiiksi mitä sanon,kun tottakai kysyy mikä tilanne.
Kun enhän mä tiedä. Hävettää niin perkeleesti, että jollain niin käsittämättömän sairaalla tavalla mä olen riippuvainen tuosta miehestä, että annan sen kohdella mua huonosti.
Kun on niin vaikeaa ajatella, ettei olisi enää meitä. Kun aina on ollut. Kun pelottaa mitä tapahtuu jos erotaan. Sittenhän se vasta juokin, ja sittenhän mä vasta joudunkin miettimään mitä tapahtuu. Miten mä voisin vaan unohtaa 11 vuotta elämästäni ja päättää että nyt en enää ajattele mitä mies tekee itselleen?
Niin, vaikeaahan se lähteminen on. Mulla myös samansuuntaisia ajatuksia tosta et jos lähden, sitähän se vasta syyn juoda saa ja sithän sitä vasta huolissaan tarttee olla. Vaikkei me olla oltu ku 3v. seurustelusuhteessa. tästä olis niiiiiiiin helppo lähtee ja samalla niin vaikeaa. Tunnustan olevani läheisriippuvainen ja tein hommasta vielä vaikemapaa kirjoittamalla miehelle kirjeen jossa kerroin tuntojani, tosin en maininnut edes puolikkalla sanallakaan mitään eroon viittaavaa. Ja sehän tais saada pontta yrittää kahta kovemmin rakastaa ainakin tän hetkinen tilanne näyttää sille…
Vaikka alkoholistille loppupeleissä se pullo on aina tärkeämpi, siinä lähtee talot, vaimot, lapset, koirat, työpaikat ja aina on jonkun muun syy kuin itsen tai alkoholin.
väsynyt&yksin. Ymmärrän että ajatuksesi on solmussa,mutta alkkikset ovat niin hyviä kieputtamaan sormensa ympärille läheisen että ei ole tottakaan.Siinä sairastuu läheinen aivan varmasti.
Alkoholisteilla on pelko että jäävät aivan yksin ja siksi kiristävät otteitaan kuten . uhkailemalla itsarilla yms…Mutta kuule jokainen on vastuussa omasta itsestään ja teoistaan ja jos hän tekee itselleen jotain se EI OLE SINUN SYY,.Tiedän että tämä kuulostaa julmalta,mutta meillä on vain yksi elämä ja miksi pitäisi elää alkkiksen tahdon mukaisesti.Alkoholisti juo joka tapauksessa enemmän tai vähemmän haluatko sitä sinä tai et…Alkoholismi on etenevä sairaus…Toki siitä voi parantua mutta siihen tarvitaan oma motivaatio ja täysraittius…Mieti millaista elämää haluat elää,raittiitakin miehiä on olemassa…-jellonatar-
Juteltiin eilen pitkästä aikaa kunnolla, mutta asioihin ei tullut sen enempää selvyyttä kuin tähän asti. Sanoo että menee ensiviikolla lääkäriin, kun alkaa loma. Sanoo että edelleen häntä ahdistaa syvästi tämä minun pettämiseni, ei oikein pysty töissäkään olemaan, ei saa nukuttua, ahdistaa ja masentaa. Että minun täytyy asia ratkaista, koska en ole asiaa loppuun selvittänyt. Vaatii edelleen saada tietää missä tämä pikkujoulujen jatkopaikka oli, missä tapahtunut tapahtui. Olen kertonut osoitteeseen, silloin alkuvuodesta haki minut töistä ja ajoi kyseiselle kadulle, en osannut sanoa mikä rakennus oli kyseessä, joten hänen mielestään minun täytyisi kaivaa tieto jostain. Ahdistaa myös ajatus että olemme samassa työpaikassa edelleen, paras ratkaisu olisi että minä irtisanoudun.
Sanoin että en todellakaan ole irtisanomassa itseäni tässä tilanteessa, hän ei kuulemma varmaan pääse ahdistuksesta ennen kuin asia on ratkaistu.
Vittu yhdeksän kuukautta jauhettu tätä samaa.
Hän ei ymmärrä mikä ratkaisu se olisi että lähtisin porukoille vähäksi aikaa, kuolisi varmaan ahdistukseen. Sanoo että jospa saisi jotkut mielialalääkkeet että kestäisi tämän ahdistuksen, jospa lääkärillä olisi joku ratkaisu tähän pjoulun aiheuttamaan ahdistukseen ja siihe että ollaan työkavereita, uniongelmiin, ryyppäämiseen, agressioihin… Samaan hengenvetoon sanoo että ei osaa eikä haluaisi omista asioistaan puhua vieraille.
Mulla on tänään työterveyteen meno psykologille. Päivän sana ahdistus. Mitä sekin auttaa että ravaan siellä, enkä saa mitään tehtyä tai ratkaistua? Hyvä mennä kertomaan, että joo-o, ollaan täysin samassa tilanteessa kuin kaksi kuukautta sitten. Enkä edelleen tiedä mitä teen? En jaksa tällaista elämää mutta miten voin erota kun toinen ei pettämiseni takia saa nukuttua ja masentuu? Ja juo itsensä hengiltä jos lähden.
Kirjoituksesi perusteella puolisosi kuulostaa hyvin ahdistuneelta , masentuneelta ja omistavalta henkilöltä…Masennus ja ahdistus mielestäni johtuu hyvin pitkälti alkoholismista,jota hän ehkä ei tunnusta ja yrittää nyt vedättää sinua että se johtuu pettämisestä.Alkoholistin kanssa kun ei pääse asioista puusta pitemmälle,olen sen itse kokenut,samoja asioita vaan käydään läpi mutta ei sen selvenpää siitä tule,mihinkään lopputulokseen ei pääse,koska ei tahdo luopua viinasta.Näin kävi ainakin meille.Sittenhän kun en antanut periksi,että palaan hänen luokse tapahtui vaikka ja mitä…mutta hengissä ollaan ja se on tärkeintä.Itse olen erostani jo pääsemässä kuiville,enää en kaipaa hänen luokse,mutta yhteisiä asioita pitää vielä puida.
Hyvä että menet ammattiihmisen puheille ja kerro ihan kaikki mitä mieltäsi painaa,ovat vaitiolovelvollisia,olen itse saanut sieltä apua kävin psykologilla vuoden ajan.Välillä tuntui että mitään ei jäänyt käteen mutta ajan kanssa vähitellen rupesin ymmärtämään…
Tulin juuri psykologilta. Pää on tyhjä, en oikein edes muista mitä puhuttiin. Aina jää sellainen olo, että tässäkö tämä oli, että ensi kertaan, pärjäile! Päällimmäisenä ahdistus sanasta masennus. Onko tämä minun alakuloisuus muuttunut masennukseksi? Sain jotain lappuja mukaan, mitä pitää täyttää ja jos tarvetta lääkäriin vielä niin viedä mukanaan.
Mistä tietää onko masentunut? En halua olla! En minä halua mitään lääkkeitä, en todellakaan! Tuli surullinen ja vihainenkin olo nuista kommenteista. Jos ihminen on pitkään elänyt stressissä, paineen alla ja ollut onneton, niin eikö ole ihan " normaali reaktio " että murtuu ja on alakuloinen, surullinenkin kaikesta. Hetikö siitä diagnosoidaan masennus ja lyödään purkkia kouraan, että otappa tuosta niin jaksat?!
Täytin tuon lapun. Masennusoireet. Ihan vilpittömästi vastasin, kohdat pisteytetty 0-3. Sain nollia ja ykkösiä. Ärsyttää entistä enemmän. En ole mielestäni missään vaiheessa kokenut olevani masentunut, sikäli mikäli nyt tietäisin mitä on olla masentunut. En tiedä miksi puran tätä tänne, tai miksi aiheuttaa näin suuria tunteita. Ehkä siksi että " asiantuntijat " epäilevät terveyttäni. Kun on vuosia ollut sellainen ajatusmaailma että selviän, pakko vaan selvitä. Pakko jaksaa. Ja sitten kun kaikki kuormitus on liikaa enkä enää jaksakkaan, on automaattisesti selvää että olen masentunut?!
Älä välitä, ne työntekijät vain tarvitsevat jonkinlaisen “Mittarin” sille, mikä on ihmisen vointi. Yleisin on se masennustesti.
Ei sinun ole todellakaan pakko syödä mitään lääkkeitä mitä et halua, eikä sinun tarvitse ottaa itseesi jos niitä tarjotaan.
Niitä tarjotaan jokaiselle ja jokaiselle tehdään nykyään masennustesti joka paikassa. Ei se mitään merkkaa.
Hyvä kuulla, mutta tuo, että lääkkeitä tosiaan tarjotaan heti ja helposti, on minusta huolestuttavaa.
Juu ensin tuntui itsestäkin hullulta. Mutta olen oppinut että aika hyvin ne silti nykyään asiakasta kunnioittavat, että saa vaikka vaihtaa lääkäriä jos aletaan liikaa hoitamaan pelkkiä oireita eikä välitetä mitä on taustalla.
Toisaalta, kun lähtee itseä hoitamaan, niin sitä herkästi unohtaa, etten ole korjaamassa mitään yhteiskuntaa, vaan itseäni:D Sä kun sanoit, että huolestuttaa. ja en sitä toki ihmettele, siitä pitäisi ollakin jonkun huolissaan.Tosiaan en tiedä miten paljon huolestuttaa silleen kokonaisuudessaan, mutta nauti siitä että yhteiskunta jotain välittää edes, ja saat apua, ei ne aina maaliin osu, mutta ehkä myöhemmin on aikaa sillekin että ottaa harteilleen sen, että mitä vääryyksiä siinä toiminnassa on yleisesti yhteiskunnallisessa mielessä. Ja mikään taho ei alkoholiongelmia ratkaise, ei ole sitä viisasten kiveä joka on jonkun muun hallussa ennen kaikkea. Pääasia että osallistuu omaan hoitamiseensa kuitenkin.
Mies kävi perjantaina lääkärissä, oli ihmeissään miten hyvin lääkäri ymmärsi hänen tilannettaan. Sai lääkkeet unettomuuteen, niitä on nyt syönyt. Sai myös opamoxia ahdistukseen, ei ole ottanut niitä. Juomiseen selincro, jota ilmeisesti käytetään juomisen vähentämiseen. Väittää kyllä että hänelle niitä suositeltiin vaikka tarkoitus olisi laittaa korkki kokonaan kiinni. Luulen että on selittänyt lääkärille, että kun saisi vähennettyä… En usko vieläkään että tajuaa ettei hänestä saa " kohtuukäyttäjää " tai että ymmärtäisi siis koko pointin. Otti lauantaina yhden, alkoi illalla valittaa ja aamulla valitti myös ettei saanut nukuttua kun lihaksia kouristi, oli ikäänkuin pakko venytellä. Luki selostusta tyyliin, nonni nämä aiheuttaa tämmöstä, en voi ottaa kun pitää töissä pystyä käymään. En minä sillä, on varmasti vittumainen sivuoire, mut heräs taas semmonen olo että onko vaa selitys ettei tarvii syyä…
Minun syyttely jatkuu vaan, jouduin taas " myöntämään " pari asiaa tapahtumiin liittyen, jotka oon jättänyt joo tarkoituksella sanomatta, mutta nyt taas ahdistaa niin perkeleesti. Luulis tuon tajuavan etten varmaan enää tässä olis jos en haluis tehdä kaikkea suhteemme hyväksi. Kaikki kastuu taas mun niskaan, kaikki on mun vika. Mitä enemmän se mua syyttää, sitä enemmän ajattelen jotain muuta. Mutkun en saa sitäkään. Kihlasormukset olleet kuukausia hyllyssä, toissaviikonloppuna poistin suutuspäissäni fbssä kihloissa - merkinnän. Se ahdistaa nyt miestä. No niin ahdistaa vittu minuakin. Kun ei tiedä ollaanko vai eikö olla. Eikö oo oikeus poistaa jos ukko lyö luuria korvaan eikä vastaa ku seuraavana iltapäivänä? Kuhan facebuukissa lukee että kihloissa niin sitten on kaikki hyvin! ? Vittu. Anteeksi sekavasta tilityksestä. Ahdistaa millo mies tulee kotiin töistä ja kaikki alkaa taas alusta. Miks se mun työkaveri ei vaa pelastanut mua tästä? mä en saa sitäkään ajatuksistani. Yhyyy.
Ja niin, autosta löytyi sikspäkki 0,5 l karhua,yksi tölkki jäljellä 
Että mä oon tyhmä.
Hei, onko paikkakunnallasi Al-anonia? Helpottaa, kun pääsee puhumaan ihmisten kanssa jotka ymmärtävät sinua täysin. Tsemppiä!
On, ja olen kyllä miettinyt menemistä. Mutta kynnys astua asian kanssa päivänvaloon, on valtava. Kun on vuosia käsitellyt asioita pääasiassa yksin, ja paennut todellisuutta erakoitumalla kotiin.
Ymmärrän, että kynnys on iso. Mutta kukaan ei tuomitse sinua tai miestäsi siellä. Kaikki tietävät tasan tarkkaan mikä tilanteesi on. Alkoholismi kun on paheneva sairaus ja sen vaheet on moni läheinen käynyt läpi.
Mieti, mitä sä menetät jos menet al-anoniin?
Itse pidin kulisseja pitkään yllä, mutta mikä helpotus olikaan kun pystyi puhumaan ihmisille, jotka tietävät miltä tuntuu.