Antti Nylén

Antti Nylénin Halun ja epäluulon esseet (2010) ja hänen muu kirjalllinen tuotantonsa on kieltämättä usein kekseliästä ja ajatuksia herättävää. Mutta yhtälailla se on täydellisen yliampuvaa ja tökeröä, totalitaristista. Hän on suosittu hahmo kaikenlaisten avarakatseisten postmodernin “teorian” syvyyksiin uponneiden humanistien piireissä, vaikka poliittisesti on murhanhimoinen demokratian vihollinen.

Nylén halveksii kulttuuriamme kliiniseksi ja moraalittomaksi - me olemme erityisen taitavia esimerkiksi piilottamaan eläinten kärsimykset ennen niiden matkaa lautasillemme. Ja samalla tämä Saatanan valtio rahoittaa moraalitonta tiedettä. Hehän keksivät atomipommin! Tästä siis seuraa, ettei tiedettä pitäisi enää tehdä! Nylenhän toteaa myös, että jokainen ydinaseen suunnitteluun osallistunut ansaitsee kuolemantuomion!

Tähän mennessä lukemani esseet ovat pääosin tunnetason viittauksia eräänlaiseen ideologisesti vahvan uskon omaavan ihmisen impotenttiin raivoon. Muistakaa nyt tämä: Mies on kaikkein vaarallisimmillaan, kun hän luulee tuntevansa totuuden. Niinpä, kun kertomansa mukaan Antti ähkii ja puhkii täyttäessään lomakkeita, jotka kategorisoivat hänet mieheksi tai naiseksi (voi ei!), kun hän joutuu toteamaan, kuinka paljon hän tienaa (ettäs kehtaavat!), kun hänen on julistauduttava ammatin harjoittajaksi (mitä vielä?). Hän toteaakin: “En koskaan ole kärsinyt niin paljon”. Nyt seuraa psykoanalyyttistä analyysiä (varoitan!): Nylénin kärsimykset lomakkeiden edessä on merkki, ei vihasta, vaan raukeamattoman halun (ehkä käsittelen tätä termiä myöhemmin) aiheuttamasta syyllisyydestä, joka on outo ja alituinen haave yhteydestä, täyttymyksestä.

Psykoanalyyttisestä aivojumpasta voimmekin hypätä takaisin ensimmäiseen kysymyksistä, siihen kaikkein kiistellyimpään: mikä on mies, mikä nainen? Nylen haluaa aloittaa viittaamalla Valerie Solanasin, tunnetun sekopään, teoriaan, jonka mukaan mies on viallinen, geenitasolla abortoitu nainen! Siinäpä uskottava “fakta”. No, oletettavasti siis miehen elämäntehtävä on murtaa tämä biologinen vankila. Nylénin ratkaisu ongelmaan on dandyismi, 1800-luvun Oscar Wilde-tyylinen hienostelu. Dandyismi on “miehen pelastussuunitelma”, jossa tarkoitus on tehdä kaikkensa, jottei olisi mies! Mutta hän ei oikeasti edes usko geeneihin, ei edes atomeihin! Hän päätyy siis hylkäämään koko sukupuolieron, koska se on vain suuri valhe. Hän ihmettelee, miten kukaan suostuu uskomaan, että on välttämättömyys olla mies tai nainen! Sukupuoliero on siis uskonto! USKONTO! Pakko myöntää, että Antin logiikka katosi tässä kohdin.

Uroksilla ja naarailla ei Nylénin mukaan ole merkitseviä eroja, vaan kaikki on sosiaalisesti rakentunutta. Niinpä aina kuin löydämme eroja, epätasa-arvoa, voimme nautinnollisesti huutaa: “Seksismiä”! Mutta kun voi, biologia tuhoaa radikaalin feminismin poliittisen projektin. Se menettää kaiken voimansa, kun he joutuvatkin nyt työskentelemään todellisten tieteentekijöiden kanssa, eikä “teoria” tai “seksismiä”-huutelu enää täytäkään tieteen kriteereitä.

Lienee tullut selväksi, miksi en juuri arvosta Nylénin hullutuksia, enkä radikaalin feminismin projektia, jossa tiede laimennetaan politiikan vallan alle, kuten jo on käynyt sukupuolentutkimuksen politisoituneimmissa laitoksissa. Pelkään näiden pseudotieteellisten, vahingollisten ideologioiden leviämistä kansan keskuuteen - ja tätä olen jo joutunut todistamaan. Ja se on kamalaa, koska monasti feminismi on kaunopuheista miesvihaa, ja tieteen ja uskonnon valtavien erojen sumentaminen on monasti tehnyt ihmisten naurettavat uskomukset vaikuttamaan ihmisten korvissa kohtuullisilta, vaikka ne ovat kaikkea muuta.

Aika päräyttävästi disautettu, sen kummemmin Nylenin tuotantoon perehtymättä jotain kolumneja ja yhtä esseetä lukuunottamatta. En kyllä ikinä digannut miehestä, juurikin noista syistä joita toit tässä (karrikoidusti?) esille, enkä kyllä tän jälkeen aio myöskään perehtyä tyypin tuotoksiin :unamused:

Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä… ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.

Miksi Faksi vihaat feminismiä, kun sovinismia esiintyy edelleen vähintään yhtä paljon? Yhtä kamala äärilaita sekin elämänkatsomus on. “Naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä” ja “mies tuo leivän pöytään, mies tekee mitä haluaa”…

Kaikki ääri-ilmiöt menevät överiksi… Itse en ole Nylenin teorioihin perehtynyt, enemmän kiinnostaa tasa-arvo sellaisessa asiassa; että työt eivät periydy lapsille taidosta riippumatta… Esimerkiksi…

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]

Luulen, että noin tosiaan käy. Postmodernit ajattelijat ovat muotia laitoksilla, ja kun siellä olet, niin tottakai uskot, että siinä on jotain perää. Yrität lukea vaikkapa Lacania, ja ihmettelet, miten kukaan voi ymmärtää tällaista salakieltä. Kunnes sitten muutaman vuoden jälkeen, viimeistään kun olet valmistunut, opit ajattelemaan itse. Silloin useimmat tajuavat hylätä sen pseudotieteellisen puoskaroinnin, jota suurin osa postmodernismista on. Tässä teille hauska näyte:

youtube.com/watch?v=b1pJ8vYxL3Q
(Richard Dawkins on Luce Irigaray)

Vihaan sellaista feminismiä, joka on miesvihaa. Valitettavasti sitä miesvihaa löytää ei vain feminismin äärilaidoilta, vaan myös sieltä tavallisten naisten keskuudesta, jotka julistautuvat feministeiksi. Lisäksi feministiset ajattelutavat ovat jo osa kulttuuriamme: sekä miehet että naiset ajattelevat feministien luomilla termeillä. Kaikkihan osaamme esimerkiksi etsiä seksimin merkkejä mainoksista tms. Sovinismi on hyvin harvinainen ilmiö verrattuna feminismiin - ei Helsingissä mies voi olla sovinisti, ellei halua kunnon paskavyöryä niskaansa tai on kertakaikkiaan välinpitämätön muiden kritiikille.

Nyt pitää lähteä lääkkeelle. Mutta vielä faksin valistusisku: älkää pysähtykö ajattelussanne siihen, että “olen feministi, koska haluan tasa-arvoa”. Olkaa sitten tasa-arvon kannattajia! Mitä tekemistä naisilla on asian kanssa? Eli mitä lopulta sisältyy ajatusrakennelmaanne - tarkastelkaa sitä kriittisesti. Ja ennenkaikkea, katsokaa ympärillenne! Näettekö todella naisten sortoa ja seksismiä joka puolella? Mielestäni tämä on NAISTEN MAA, jossa miehet on alennettu teidän palvelijoiksenne. Ja vielä jaksatte valittaa.

^ Mä en faksi pysty käsittää sua. Sinä, joka olet koko elämäsi nähnyt miten nainen joutuu alistumaan, et siltikään ymmärrä feminismin pointtia!? Kyllä feminismi todellakin on periaatteessa humanismia ja tasa-arvon kannatusta. MIksi sitten puhutaan feminismistä, eikä pelkästä tasa-arvosta? Voisiko se johtua siitä, että naiset ovat kautta aikojen olleet alistetussa asemassa, ja ovat sitä hyvin monessa asiassa edelleen! Eli naisten aseman parantamisesta on pitänyt lähteä liikkeelle, jotta se tasa-arvo tulisi saavutettua. Tämä on hyvin vahvasti miesten maailma edelleen, jossa aggressiiviset ja oman paikkansa vaativat naiset leimataan just joiksikin kiihkofeministeiksi ja miesvihaajiksi. Näenkö sortoa ja seksismiä joka puolella? Todellakin näen! Ehkä sinä miehenä et sitä vaan näe, sen sijaan jostain kumman syystä koet feminismin usein jonakin henkilökohtaisena hyökkäyksenä sun miehisyyttäsi vastaan.

Sä alat olee yhä kiihkomielisempi tossa aatteessasi. Pelottavaa.

Nii ja malibu: feminismissä ja sovinismissa ei ole niin mitään yhteistä! Sovinismissa on kyse on halventamista, kun taas feminismissä vapautumisesta. Sovinismissa on kyse negatiivisista asioista, toisen sukupuolen nöyryyttämisestä. Feminismissä pyritään hyviin asioihin parantamalla heikompien asemaa. Feminismissä ei ole kyse kenenkään lyttäämisestä, kuten sovinismissa.

Ne miesvihaajat, joita feminismeistä varmasti kyllä löytyy - en sitä tietenkään kiistä - ovat aatteelle yhtä hyödyllisiä kuin al-qaida islamille.

Valitettavasti hyvin moni nainen käyttää tuota korttia sellaisessa tilanteessa, jossa siihen ei ole aihetta. Tästä on varmasti asialle yhtä paljon haittaa kuin tuosta al-qaidasta islamille. Kannattaisi ehkä hieman säästellä tuota naisten asema/tasa-arvo korttia hieman kiperimpiin paikkoihin :confused:

Varsinkin työelämässä riepoo kun joku ihan latvakakkonen ämmä selittää: ”Jos mulla olisi munat, niin olisin varmasti saanut tuonkin tehtävän :frowning: .”. Just joo…

Totta ihmeessä jokainen ajatteleva ihminen on feministi. En ymmärrä tota ärtymystä, mitä se herättää ihmisissä tai jotakin saivartelua ja sananhalkomista, että jokin muu sana siihen tilalle olisi parempi eikä suututtaisi niin paljon. Vähän niinkun nämä tasa-arvoista avioliittoa vastustavat haluaisivat, ettei avioliitto olisikaan kaikille sama, vaan keksittäisiin joku muu sana tilalle. No joo.

Oleellinen tiivistyy kuuluisaan Rebecca Westin (tainno kai tämän laitettu milloin kenenkin sanomaksi) lauseeseen: “Feminism is the radical notion that women are people, too.” Siitä on kysymys, ei mistään hiton miesten sortamisesta, ja aikalailla pistää vihaksi ulina jostakin sellasesta NYT kun tässä muutama tuhat vuotta on ensin naista pidetty jonkinlaisena ali-ihmisenä tai elukkana, ja viimein yritetään päästä siitä eroon, niin eikös joku miesasiamies ala ulista että asiat menee huonosti ja yhyy. On olemassa oikeita, molempia sukupuolia koskevia tasa-arvo-ongelmia, joihin puuttua. Vanhojen sukupuolimallien ja -rakenteiden häviäminen ei todellakaan ole yksi niistä.

^ No näinpä. Ja ihmetellään että " miten se nyt tänä päivänä enää merkitsee, mitä joskus historiassa on tapahtunut? Miksi jotain historian taakkaa pitää edelleen kantaa mukanaan? Eni nykypäivänä enää niin ajatella, en minä (miehenä) ajattele niin!" Kun feminismissä ei olekaan kyse siitä, mitä yksi mies tänä päivänä henkilökohtaisesti naisista ajattelee. Kun kokohistoria on miesten kirjoittamaa, kaikki merkittävät henkilöt, joista koulussa opetetaan, ovat miehiä, ammattinimikkeiden perässä on liite -mies, plus miljoonia muita “itsestänselvyyksiä” siitä että tämä mailma on miesten omistuksessa, nii miten se ei voisi olla vaikuttamatta kaikkien ihmisten ajateluun jopa täällä auvoisessa “tasa-arvon mekassa”. Ne ajatukset ovat niin syvälle iskotuneita, että jopa minä feministinä kirjoitan samassa lauseessa miehistä ja “naisihmisistä”! Tätä ajattelua ei tosta vaan muuteta, vaan tarvitaan kovaa työtä sukupolvien ajan, jotta asiat joskus muuttuisivat sellaisiksi että mies ja nainen todella olisivat tasa-arvoisia. Toisaalta en usko että sitä voi tapahtua koskaan tuon epätasa-arvoisen historiamme takia. Tai no, annetaan maailma edes tuhanneksi vuodeksi naisille, ja katsotaan sit uudelleen.

Kyllä myös mua suututtaa se että joku mies kehtaa dissata feminismiä ja marista että “on meillä miehilläkin ollu vaikeeta.”

Hyi Iina, naiset ovat hallinneet miehiä vuosituhansia.

^ Just esim. tollanen paska vituttaa.

Hallitsijoista koulussakin mainittu lähinnä Katariina Suuri ja Kleopatra naishallitsijoina… Eikö Halonen ollut maailman ensimmäinen naispressa tässä ajanjaksossa… Onko Jenkeissä ollut vieläkään naispressaa? :astonished:

Mua vituttaa näissä keskusteluissa aina se, että jos joku uskaltaa puhua yhtään kriittisesti feministisestä ideologiasta niin heti tulee täyslaidallinen aiheeseen suoranaisesti liittymätöntä paskaa niskaan, kuten facsimilen tapauksessa tossa ylempänä - ihan kuin tämä TEORIA olisi jotenkin muiden teorioiden yläpuolella? Eli jos vähänkään kyseenalaistat “yleisiä totuuksia” niin olet patriarkaatin aivopesemä sovinisti? :imp: Ad hominem ja niin edelleen. Etenkin jos olet mies ja teet näin… Tokihan kaiken voi aina perustella sorrolla ja mädillä yhteiskuntarakenteilla, mutta kriittisesti tarkasteltuna se on aika vitun helppo ratkaisu :unamused: Ja tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö em. paskoja juttuja pitäisi huomioida ja kritisoida. Totta kai pitää. Mutta miksi, MIKSI, pitää aina painottaa sitä että naiset on kärsineet enemmän? Joo on, joo. Mutta pitäisikö meidän lakata puhumasta esim. kouluampumisista sen takia, että holokaustissa listittiin vitusti enemmän jengiä? Joo vähän karrikoitu vertaus, mutta aika karrikoitua on ollut keskustelukin tähän asti…

Disclaimerina: Kutsuisin itseäni mielelläni vieläkin feministiksi, mutta nykyään ko. termi on niin kyseenalainen ettei oikein pysty. Tasa-arvoa kannatan. Ja asioiden kriittistä tarkastelua…

^En oikeasti ymmärrä miten miehet ovat niin historiassa kärsineet? Kautta aikain nainen on ollut “piloilla”, jos hän on menettänyt neitsyytensä/saanut lapsen… Jopa raiskaustapauksissa… ei tarvitse kuin lukea Raamattua, niin näkee että nainen oli miehen palvelija…

Kummallakin sukupuolella oli tietty rooli, mutta vielä omat isovanhempani suosivat poikia, selkeästi ilmaistaan että tytöt eivät ole hyödyllisiä kuin kotona!

Luostariin on menty synnyttämään piiloon ja lapsi usein jätetty sinne… Ei isä saanut kotona huorittelua osakseen, koska tytön vanhempien tuli säilyttää maineensa; ettei julkisuuteen tule tietoa tyttären oleva huora, äpärämuksun synnyttäjä… Avioerosta ei puhuttukaan paria sukupolvea aiemmin, jopa perheväkivallasta (josta edelleen suurin osa on miesten tekemiä), vasta muutama vuosi sitten tehtiin laki; että asianomistajan sanomisista huolimatta syyttäjä nostaa syytteen…

Naisista joi 50-luvulla joka kymmenes… 1900-luvun alkupuoliskolla yleisin väline perheen tappamiseen oli kirves… Useissa biiseissäkin vaimo ja lapset juoksevat isää karkuun, ei toisinpäin…

Eiköhän tässä rakennetussa maailmassa kaikki kärsi, jopa miesten kauneudenhoito nykyään myy hurjasti, vaikka 2000-luvulla kokeiltu markkinointi miesten meikeistä & ihonhoitotuotteista ei myynyt… Ei ol mukava suuntaus naisten juomisen, väkivallan yms kasvu… Naisia kuitenkin syrjitään työmarkkinoilla, mikäli lapsia toivovat. Se maksaa työnantajalle! Järjestelmä on rakennettu niin, että yhä useammin lapset nopeasti päiväkotiin ja vanhemmat raatavat… Ihmetellään ihmisten pahaa oloa… Pienestä pitäen on normeja ja pakkoja… Mistä juuri luin (Jenkeissä haastateltu miesalalla oleva ihminen), että tunteikas mies on hellyyttävä ja nainen hysteerikko. Alkuun miehet vievät työstä kunnian… Unelmien Poikamies ainakin laittaa nykyään joka kerta itkeviä miehiä, ei naisetkaan paljoa tunteile; he joutuvat olemaan (kuten miehetkin) saatteluun asti ystävällisiä (tyypiltä joka antoi pakit); riehujat leimataan sekopäiksi… Tasa-arvoon kaikessa ilmeisesti pyritään, tai luomaan edelleen sitä “unelma-ihmistä”… :unamused: Pian ei-tunteikkaat miehet saavat diagnoosin…

Kuitenkin lapset tarvitsevat sekä isän, että äidin! 90% vankilassa istuvista miehistä on jollakin tapaa kasvanut ilman isää, ei ole miehen mallia… Molemmissa puolissa on parannettavaa, mutta yli ei saa ampua; ääri-ideologiat ovat järjettömiä… Naisten käyttämisestä mainoksissa (seksismiä) kertoo vain se fakta, että miehet kiinnostuvat kuvista (yleensäkin näkemästään) naisia huomattavasti enemmän… Naisten mainoksissa vedotaan taas tunteisiin… Pelkkää psykologiaa, mainonta on pitkälle viety alitajunnan tasolle; jolloin kaikkia ohjataan kuin pässiä narussa… Itse lopetin osittain markkinoinnin AMK-tutkinnon, kun opettaja sanoi suoraan, että “jos teille annetaan tehtäväksi myydä paskaa, te osaatte sen tehdä kiinnostavaksi paketoinnin, mielikuvien ja taidon avulla”… Ei vain sopinut moraaliini… Rehellinen myyjä ei pärjää, se on todistettu kauan aikaa sitten… Päivämäärät valehdellaan tuoreimman mukaan useassa paikassa… :wink: Jos kysytte koska lasti on saapunut, useassa paikassa Lauantaina ei toimitus kulje; ainakaan pienemmissä paikoissa ja tarkempia tietoja en turhaan selostakaan…

Itselleni mutsi sanoi että pelkäsi, että voisin olla koulumurhaaja… :open_mouth: Mä vain käänsin sen vihan ja kivun itseeni, miehet helpommin (psykan mukaankin) purkavat sen muihin… Tuskin on oikeasti helppoa elää itsenään, vaikka olisi kuninkaallinen… :open_mouth: Ainakin huumekokeiluista ja sh:stä päätellen… :unamused: PEACE!

TÄSSÄ LOPUT KIRJA-ANALYYSISTÄNI

Yllä käsitelty oli vain johdantoa. Pääosa kirjasta luku käsittelee musiikkia, varsinkin Nicoa, hänen historiaansa Velvet Undergroundin kanssa (yhtye, jota Nylén jokseenkin väheksyy), selvittää, miksi Nico poikkesi kaikista muista maailman ihmisistä ja oli niin kertakaikkisen mahtava, ettei kukaan muu kuin Antti voi todella ymmärtää Nicon neroutta. Nico ei symboloi mitään toisin kuin Dylan, Marianne Faithfull, Jimi Hendrix tai Leonard Cohen (joka on naurettava väite, sillä aivan yhtä vähän nämä taiteilijat symboloivat mitään). Kaikesta voi sanoa, että he olivat yksilöllisiä eivätkä TODELLA edustaneet mitään liikettä. Ajattele nyt vaikka kaikkia maalaustaiteen suuntauksia. Eivät niihin luettavat yksittäiset taiteilijat yleensä nähneet itseään osana liikettä, vaan itseään ilmaisevina taiteilijoina. Sama koskee kaikkea taidetta, melkein. Lisää faktoja: Nico oli juureton, anti-ikoni, sivullinen, kokeellinen, ei kuulunut mihinkään traditioon. No, herättäväthän nuo kuvaukset mielenkiintoa.

Miksi Nico on siis säilynyt niin tuntemattomana, kysyy Nylén. Hän ehdottaa popmaailman synkkää, misogyynistä ydintä. Hän myöntää, ettei popmaailma ole erityisen patriarkaalinen, mutta se on HALUN maailma: Haluaja, ottava, on mies (yleisihminen) ja haluttava, antava on nainen (tottakai!). Vahvoja naisia toki hyväksytään, mutta he elävät sääntöjen maailmassa (ja joiden tutkiminen ja rikkominen on muodostunut monelle heistä valtavaksi rahasammoksi). Nicoa ei suostuta yleensä näkemään lauluntekijänä tai taiteilijana, ja Nylén näkee Nicon kohtelussa populaarikulttuurille tyypillistä vertailua ja luokittelua.
Erityisesti Nico luokiteltiin Velvet Undergroundin mannekiinina, katseiden ja palvonnan kohteena, heiluttamassa marakassia tai tamburiinia - kyllin yksinkertaista naiselle. Nylénin mukaan Lou Reed, VU:n lauluntekijä, ei pitänyt Nicosta, koska salaa tiesi tämän olevan itseään suurempi taiteilija ja oli ihastunut Nicoon vastoin tahtoaan (olenko ainoa, joka kiinnittää huomiota Nylénin Nico-pakkomielteen ja totuudellisuuden väliseen ristiriitaan?). Nylén nostaa esille myös “toisen ilmeisen syyn, miksi Nico niin sitkeästi yhdistetään yhteen vähäpätöiseen yhtyeeseen, on 1960-luvun ihannointi ja ylikorostaminen populaarikulttuurin harrastuksessa ja historioinnissa”.

Nylén ei voi vastustaa vihaamansa VU:n vähättelyä, sillä se on loistava keino kohottaa Nicon statusta ja tuoda esille musiikkimaailman misogyniaa. Warholin “tuottaman” VU:n banaanilevyn kulttuurillisen ja musiikillisen merkityksen kritisointi vaatisi aika vahvoja argumentteja, mutta Antti katsoo riittäväksi todeta vähätellen, että VU on vain “amerikkalainen garagerock-yhtye, jossa oli myös hitunen taidetta ja älyä, toisin sanoen John Cale”. Nylén ei suostu tunnustamaan Lou Reedin harvinaislaatuista kykyä yhdistää mainosmaailman melodioita kontroversiaalisiin suurkaupungin aihepiireihin. Perinteinen laulunkirjoittaminen ei Nyléniä kiinnosta, saati uusien aihepiirien raivaaminen. Koko yhtye oli vallankumouksellinen. Luulisi Nicoa voivan arvostaa vähättelemättä muita muusikoita ja yhtyeitä.

Mutta muutaman sivun Nico-jaarittelujen jälkeen palaamme jälleen siihen, miten etuoikeutettuja Nicon nerouden ymmärtäneet ovat. Antti toteaa, että ehkä salaisuuden haltijoiden, vihittyjen, olisikin syytä vaieta todellisesta Nicosta, ja puhella edelleen vain totuttuja Velvet Undergroundin suuresta merkityksestä (ja taas arkkivihollinen VU sarkasmin kohteena). Luulenpa, että tässä on tärkein pointti, jonka varmasti kaikki musiikkia keräilevät itsessään tunnistavat: "Haluaisinko muka, että suosikkiartististani (jota harva tuntee) tulisi kaiken maailman “supertähti”? Miten minun käy, jos rakas underground-taitelijani onkin nyt kaikkien huulilla?

Eli miksi kaikki tämä Nylénin valitus Nicon vähäisestä suosiosta? Eikö Antti Nylénin sisäinen elitisti ja erikoisuuden tavoittelija salaa nauti voivansa vuodesta toiseen saarnata ihmisille tästä suuresta nerosta, jonka vain hänen kultivoituneen musiikintuntemuksensa omaava on saattanut löytää musiikin historian kätköistä?

Nylén jatkaa siitä, minkä osaa parhaiten, eli analysoi musiikkimaailmaa ja jaarittelee artisteista. Hän luo katsauksen popmusiikin kritiikkiin, jossa järjestetään, osoitetaan yhteyksiä levyjen välille, ja siten luodaan merkityksien verkkoja. Arvostelun jälkeen suositellaan levyjä, joista “voisit pitää” (ja me Spotifyn käyttäjäthän tunnemme ilmiön). Tämä on näennäiskritiikkiä, joka kelluu irrallaan maailmasta. Siltä ei juuri odoteta moraalista tai filosofista otetta, argumentaatiota koskien maailmaamme, muutosvaatimuksia. Poplevyn arvostelijan tulee hallita alan viittailuun perustuva kielenkäyttö, tuntea tyylit, ja mikä on milläkin hetkellä muotia.

Rahan teko myymällä eksistentiaalisia tuskia, unelmia elämäntyyleistä, infantiileja tunteita voimasta - musiikki vetoaa lukuisiin tarpeisiin. Mutta milloin siitä voidaan puhua taiteena? Nylénin sanoisinko elitistinen taidekäsitys esittää Nicon ikään kuin meripihkaan vangittuna, popmusiikin sisälle, josta vain Antti Nylén ja hänen kirjansa lukeneet voivat ehkä kyetä vapauttamaan Nicon. Ja jälleen muistutus Reedin ja Warholin perkaamisesta Nicon tieltä! Mutta mikä mahtavinta: Nico ei myy mitään, vaan kaikki Nicon taide on ilmaista. Nico haukkuu hipit, koska ne kuulema olivat aina myymässä jotakin.

Kappaleessa viisi päästään kiinnostavaan gender-keskusteluun (huomio plinkin feministit!). Antti Nylén päättää arvuutella Nicon yleistä sukupuoliroolia. Nainen tämä ei ainakaan ole. Antille Nico on ollut yleensä äiti. Mutta nyt hän ehdottaa hullua ämmää. Hullu ämmä on arkkityyppi, ja Nico on sen täydellinen edustaja. Hullu ämmä, Nylén arvuuttelee, on ehkä dandyn naispuolinen vastine. Nainen tuhoutuu ja tulee syrjäytetyksi, aivan kuten dandy tuhoaa ja syrjäyttää miehen. Molemmat tekevät mitä huvittaa. Nylén kuvailee: Se on jyrkkä vaatimus, jota moni ei kestä. Hullu ämmä on riippumattomuuden perikuva. Hän näyttää miltä sattuu, mutta on tarkka siitä miltä hän näyttää. Hulluudestaan huolimatta hän on määrätietoinen ja varma tavoitteistaan. Hullu ämmä rakastaa rauhaa, mutta aatteellisesti ja poliittisesti on tuhoava, ei koskaan “rakentava” (Nylén kuvaa tätä tylsämieliseksi sanaksi, joka voitaisiin korvata “alistuvalla”). Hullua ämmää ei huvita keskustella järkevien ihmisten eli tylsimysten kanssa. Feministiä tai luokkataistelijaa hänestä ei voi tulla, sillä hän ei tunnusta sukupuolieroa eikä tunne solidaarisuutta mitään viitekehystä kohtaan vaan halveksii niitä kaikkia - samoin kuin dandy ylenkatsoo muiden standardimieheyttä. Hullu ämmä on mielummin misogyyni kuin feministi. Ennen kaikkea hän on jyrkkä individualisti ja herooisen välinpitämätön muiden ajatuksista ja odotuksista.

SE OLI SIINÄ, MINUN LUENTANI NYLENIN KIRJASTA.

Kirjoitukseni jätti ehkä joissain kohdissa epäselväksi, mikä oli Nylénin mielipidettä, mikä minun. Mutta en enää jaksa kirjoittaa uudestaan.

Miksi? Miksi minun miehenä pitäisi olla feministi? Minä haluan tasa-arvoista kohtelua lain edessä ja vihaan syrjintää, kaikenlaista sukupuoleen kohdistuvaa vihaa jne. Se ei tee minusta FEMINISTIÄ vaan tasa-arvon kannattajan. EIKÄ SE TODELLAKAAN OLE HIUSTEN HALKOMISTA. Minä en halua millään tasolla liittyä joukkoon, jonka nimekkäimmät edustajat ovat todellakin täysiä sekopäitä ja tulvivat miesvihaa.

No tämä tuli jo mainittua tämä “saivartelu”. Se ei ole saivartelua. Sinä haluat vain ohittaa kaikki kommenttini luokittelemalla ne saivarteluksi. Ja mitä tuo viimeinen lause tarkoitti? Voitko selittää?

Rebecca Westin lausahduksesta on nykyfeminismi mennyt aikoja sitten pidemmälle, mitä naisten asiaan tulee, ja saapunut juuri siihen pisteeseen, jossa se ei enää niinkään puolusta todellista naisiin kohdistuvaa syrjintää, kuin ajaa miehiä nurkkaan. Mitä väliä argumentilleni miesvihasta on sillä, että feminismi on saavuttanut tavoitteensa? Sehän on juuri pointtini! “Viimein yritetään päästä siitä eroon”, haloo, tuon tapainen feminismi oli muotia joskus 60-70 -luvuilla. Sieltä on tultu aika lailla pidemmälle. Ja “miesasiamies alkaa ulisemaan että asiat menee huonosti ja yhyy” - minä en siis saa valittaa mistään, koska olen mies? Feministi saa tehdä samaa, koska naisia on kohdeltu niin huonosti kautta historian? Kyllä nyyty, on olemassa oikeita tasa-arvo ongelmia, ja ne kaikki eivät todellakaan ole NAISIA koskevia!! Avaa ne feministiset silmäsi!

JA SITTEN RAKAS IINANI:

Vaikka kaikki historian suuret henkilöt ovat olleet miehiä, se ei tarkoita, että heidän saavutuksissaan olisi automaattisesti jotain SYRJIVÄÄ! Näiden henkilöiden sukupuoli ei useimmiten ole merkittävä tekijä!Toki se tuo oman lisänsä asiohin, mutta se ei ole merkittävin tekijä! On tuhansia muitakin muuttujia, miksi poimia juuri tuo yksi? Ihmiset koostuvat erilaisista piirteistä, sukupuoli tuo siihen omat lisänsä, mutta nekin ovat monenlaisia. Yhteiskunta on valtavan monimutkainen vaikutusten verkosto, ja feminististen linssien läpi se tietysti on naista sortamaan tehty rakennelma.

Syrjintään, todelliseen syrjintään, on puututtu ja puututaan. Mutta puhuminen jostain mystisestä patriarkaatista, joka on historian miesten rakentama naisvihan järjestelmä, on ideologinen dystopia. Joku miesten klubi -traditio on varmasti ollut naisia syrjivä systeemi jne, mutta noista ajoista on tultu niin pitkälle, että patriarkaatista puhuminen nykyaikana on aikamoista puppua. Mutta juuri tuon tapaisista syrjintäfantasioista feministit saavat energiansa! Here’s a psychological explanation for you: Perpetual Victim Complex. Ei kaikki mikä on miehen tekemää, ole väärin. Tuo on juuri sitä helvetin SEKSISMIÄ, joka tuossa iinan kommentissa paistaa läpi!

^ Ei kai kaikki feministit ole radikaaleimmasta päästä. Ehkä sieltä jopa porukka joka on hieman pudonnut kärryiltä modernin feminismin kelkasta, tietty jos radikaaleimmasta päästä haluaa erottautua pitäisi se myös sanoa, tai ottaa edes hieman selvää mitä feminismi nykyään tarkoittaa suurimalle osalle miehistä.
Eli miesten arvon alentamista, pelkkää naiasian ajoa ja täysin harhoissa eläviä naisia jotka löytävät naisten alistamissa AIVAN kaikessa.
Tästä pitävät huolen feministi bloggaajat ilman itsesensuuria ja sosiaalinen media mikä kehittää miesten keskuudessa lumipalloefektin.
Ja onhan se outoa ettei miesasiaa saa “opettaa” kouluissa mutta naisasiaa saa.

BTW kuka vittu on Antti Nylen.

Aika moni noista julisuuteen tulleista perhesurmaajistahan on ollut naisia, kai ne on käsittänyt asiat hieman väärin.
Usein näitä surmaajia kehdataan vielä “puolustella” raskaudenjälkeisellä masennuksella, tai se otetaan vähintään lehtijutuisa ja keskusteluissa esille lieventävänä tekijänä esille.
Sori provosta!

Niinpä niin, naisten oikeuksia ajavan liikkeen tulee tietenkin pitää toiminnassaan prioriteettina miesten päänsilittelyä, ettei äijille vain vahingossakaan tule paha mieli. Vai voisiko sittenkin olla niin, että nimenomaan ne feministien pointit jotka herättävät miehissä suurinta vastustusta, olisivatkin niitä kaikkein osuvimpia ja merkityksellisimpiä? Koirat ja kalikat…

Vittu ku netti tökkii… Velho, ne feministien äärijutut vituttaa koska ne on kohtuuttomia ja yleisesti hulluja juttuja. Koirilla ja kalikoilla ei o asian kaa mitään tekemistä.

Jos haluatte esimerkin perusfeminististä, tutkikaa Rebecca Watson ja Elevatorgate.