Täällä on pitkän linjan juomari yrittämässä kirjoittaa avun pyyntöä. On pakko kysyä: voinko soittaa vaikka ambulanssin paikalle, jos olen tänään selvin päin, mutta keho on aivan riekaleina? Syke on niin korkea, etten voi nousta makuulta lainkaan. Hiki valuu kuin hanasta. Pää on täynnä pakko-oireita. Tekee mieli satuttaa itseä, mutta en sitä kuitenkaan tee.
Jos pää hajoaa ensi yön aikana, voinko soittaa ambulanssin? Vai onko tällainen itse aiheutettu (15 vuotta ryypäten) paha olo pakko kärsiä kotona? Tulisiko ambulanssi edes paikalle?
Turha noita täällä on arpoa. Soita päivystykseen ja kerro oireesi. Jos olet pitkän linjan juomari, tietänet, mikä on normaalia tutinaa ja mikä menee jo vaarallisen puolelle. Pienet vainoharhat ja kuolemanpelot lienevät kuuluvat myös krapulaan. Milloin vedit viimeisen ryyppysi?
Mulle muistui semmonen juttu, kun mulla oli sellainen krapula, että tuntui että kuolen. Mietin, että mahtaako olla kaikki nesteet poissa kehossa ja loppu lähellä. Ihan kauhea olo; sydämestäkin tais ottaa, hikoiluttaa… yms…
Soitin hätänumeroon. Siellä sanottiin, että tarkkaile tilannetta. Mieti pystytkö ottamaana taksin. Jos olo pahenee, niin soita uudestaan niin he lähettää lanssin paikalle.
…
Niin siellä sanottiin… Voihan sinne soittaa ja kertoa tilanne. He voi myös lähettää ambulanssin paikalle.
…
Lueskeltiin puolison kanssa juttuasi. Niin hän taas epäili paniikkikohtausta, kun sinulla näytti olevan taipumusta. Hän kärsii ajoittain paniikkikohtauksista ja on ajatellu saavansa sydärin.
Kyllähän ne osaa siellä hätäkeskuksessa arvioida tilanteesi kun kerrot vointisi ja voit saada sen lanssin.
Suolaa pitäisi saada elimistöön joko tipalla tai suun kautta. Raportoi tilannetta, kun pystyt. Varmaan sekin helpottaa, että täällä on jo ihmisiä, jotka toivoo että asiat menee hyvin.
Enpä uskaltanut soittaa mihinkään. Tässä siis tärisen. Eräs tuttava tuli tänne, vaikka tietää kuntoni. Jää yöksikin. Sovimme, että hän soittaa ambulanssin, jos se on tarpeen. Itkettää, kun tämänkin hädän keskellä joku välittää minusta.
Tässä meni nyt kolmas työpaikka alkoholin takia. Ensi viikon alussa pitäisi tulla puhelu psykiatrian akuuttipuolelta. Sekin pelottaa. Voiko näille sumuisille aivoille vielä tehdä jotain?
Toisaalta: AA, A-klinikka ja yleislääkäri on jo testattu. Itsetuhoisuus otetaan näköjään täällä vakavasti. Ja tiedän, että jos olisin tänä yönä yksin, yrittäisin varmaan tappaa itseni.
Sain syötyä vähän. Ahdistuskohtaukset tulevat ja menevät. Haluan uskoa siihen, että jonain päivänä olen raitis! En enää pysty piilottelemaan tätä keneltäkään. Enkä jaksakaan niin tehdä.
Ja Totuus ja tequila: tämä palsta todella helpottaa oloa.
Nyt keskity siihen, että aineenvaihduntasi alkaa toimia kunnolla. Kaikki muu on toissijaista, tulevaisuutta ei nyt ole, on vain tämä yö ja seuraava aamu.Tankkaa ravintoa ja nesteitä (ei alkoa!! ) aina kun pystyt. Jopa uni on toissijaista just nyt. Nuku toki, jos pystyt.
HYVÄ että sait jonkun mukaan vahtivuoroon. Jos mahdollista, niin vissyvettä ja jotain suolaista rauhalliseen tahtiin sisuksiin, niin pysyy nesteet sisällä. Sitten vaan aamulla päivystykseen, ei kai siinä muukaan auta, koska romillet on luultavasti vielä just nyt niin kovat että siellä sitä päivystyksen käytävillä joutuisi kuitenkin tutisemaan tuntitolkullla kahta kauhemmin ennenkuin antavat mitään rauhottavaa.
Nyt vaan pitäää lähettää kovasti henkistä tsemppiä sinne juoksuhautaan. Sota viinapirua vastaan on kova laji mutta nyt vaan lyödään munat maihin, pidetähän kypärä päässä ja otetaan rauhallisesti. Tutinaa ja pelkoa tämä on, mutta kyllä se voitto häämöttää!
Hyvä että tulit kirjoittamaan tunteistasi tänne, ja vielä parempi että sait kaverin sinne. Sitä ainaa pelkää olla yksin kun vieroitusoireet tulee.
Totuus tai tequila tuossa jo sanoikin miten tärkeää on se suolatasapainon ja nesteytyksen ylläpitäminen! Juuri näin!
Et kertonut viestissäsi miten pitkä putki oli, mutta koska sulla tuollainen olo niin luulisin että ihan reipas kuitenkin.
Mitä mieltä olisit katkaisuhoidosta? Mainitsemasi ystävä voisi mahdollisuuksien mukaan heittää sinut sinne jos yksin meneminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Siellä saisit lääkityksen, ruokaa ja levätä rauhassa. Pääsisit pahimman yli. Uskoisin, että tulevaisuuden suunnittelu on hieman helpompaa tämän jälkeen.
Ilmoittelehan voinnistasi ja ole armollinen itsellesi. Vaikka se tuntuisi nyt mahdottomalta niin muista että et ole paha ihminen. Miksi kohtelisit itseäsi siis sellaisena.
Pari tuntia sain nukuttua. Neljön tunnin päästä täytyy soittaa pomolle, jotta hän voi antaa minulle potkut. Pelkään huomista, enkä siedä ajatella menneitä. Onneksi syke laski hieman, niin nyt tämä hetkie ei ole enää niin tuskainen.
Ihan täysi työ on oman kehon jonkinlaisessa hallinnassa. Aivan kuin olisin jo moneen kertaan kuollut ja kuopattu…
Olen vielä koeajalla, joten eiköhän tämä ole selkeästi potkujen paikka. Toisaalta, en ehkä kehtaisikaan mennä töihin nyt, kun jätin vain ilmestymättä paikalle. Eilen iltapäivällä vasta soitn ja selitin syyn. Lääkärintodistuksessa lukee “ahdistus” ja lomaa koko alkava viikko. Nyt pitäisi selvittää nuppi jonkinlaiseen kuntoon.
No älä huoli siitä mahdollisesta irtisanomisesta nyt kun et voi olla asiasta täysin varma eikä sitä ole sinulle tuotu tiedoksi.
Sulla nyt kun on lomaa (ahdistuksen vuoksi otaksun) ensi viikko niin eikö se katkaisu olisi hyvä? Kun sulla sairaslomatodistuskin valmiina eikä tarvitse sitä katkolla kirjoitettavaa lappusta kenellekään näyttää kun siinä käy ilmi selvästi mikä boogie on ollut.
Jos olet nyt koko viikon siellä kotona yksinäsi niin miten suuri on se riski että korkkaat? Siksi mä sitä katkoa nyt niin kovasti suosittelen.
Tietysti teet päätöksen itse, mutta olisit ainakin viikon päästä paremmassa kunnossa kun jos käy niin ikävästi että korkkaat jossain kohtaa ensi viikkoa.
Potkut pitääkin mennä ottamaan vastaan henkilökohtaisesti. Argh! Sinne siis itkeskelemään. Lääkärintodistus on sentään olemassa. Että olen jotain apua hakenut.
Hirvittää astua ovesta ulos. Hirvittää nähdä työkavereita. Itsetuhoiset ajatukset sen kuin lisääntyvät.
Tuttavani käy tänään omalla työpaikallaan, mutta tulee sitten takaisin. Hän on minulle niin hyvä! Silti: yksin täytyy koittaa selvitä kaikkein tiukimmista paikoista. Niinhän se aina on.
Tämä elämä ei ole elämisen arvoista. Ei näin. Jos en pysty muuttumaan, ei kannata elää. Nyt aiheutan vain kaikille tuskaa ja ahdistusta. Itselleni kaikkein eniten, mutta myös muille.
Pomon kanssa puhuminen tulee olemaan aivan kauheaa. Arvaan jo sen sympaattisen äänensävyn, jolla potkut annetaan. Onhan niin käynyt ennenkin.
Naurattaa aina välillä tuossa aiemmin ollut kehoitus “lyödä munat maahan”. Jokainen pieni hymyn aihe tsemppaa hiukan eteen päin; jospa niiden takia kannattaa sittenkin elää?
Koitan ajatella, että ehkä vaikkapa 10 vuoden päästä olen onnellinen. Tämä kaikki on kenties jäänyt jo taakse. Se vain vaatii joka tunti ja sekunti ryypystä kieltäytymistä.
Katkaisulle ei ilmeisesti saa paikkaa kovin helposti. Lääkäri puhuikin nyt siitä, että olisi tärkeintä päästä psykiatrin pakeille. Ehkä sieltä saan ajan. Ihan kunnossa ei pääkoppa nyt ole.
Hyvä että olet ymmärtänyt ettei juovan alkoholistin elämä ole elämää. Aina voi kuitenkin opetella elämään sairautensa kanssa. Antaa sen koteloitua ja pitää huoli että ei ota ensimmäistä ryyppyä.
Oletko miettinyt millaisissa tilanteissa repsahdat? Itsellänikin on nyt viikonlopun putki takana ja paljon selvitettävää itseni kanssa. Kaikilla kuitenkin on ollut oma pohjakosketuksensa ja sieltä on noustu. Apukäsillä tai ilman.
Riippuu tietty millä paikkakunnalla asustelet. Helsingissä katkolle on verrattain helpohkoa päästä. Minua ei ole ikinä sieltä käännytetty. Sinne voi mennä päivystyksen aikaan jolloin siellä joutuu odottelemaan ehkä hieman. Tänään et kerkiä enää siihen päivystykseen mutta lääkärin lähetteellä sinne pääsee muutenkin käsittääkseni. Se olisi siksi niin hyvä kun psyykkisistä asioista voi olla vaikea tai jopa mahdotonta puhua vierotusoireiden syövereissä. Mutta jos nyt koet, että psykiatrin pakeille meneminen on tällä haavaa nyt se juttu niin toivottavasti saat ajan! :mrgreen: Kunhan muistat ettet ota sitä ensimmäistä ryyppyä nyt!
Voimia ihan mielettömästi! Pämppäilyn jälkeen sitä jälkipyykkiä on aina ihan tuhottomasti siihen verrattuna mitä sitä oli ennen kun korkkasi. Mutta kyllä kaikki sotkut voi siivota. Ihan niinkuin keittiötä tai mitä tahansa asiaa siivotessa: “Asia kerrallaan”.
) aina kun pystyt. Jopa uni on toissijaista just nyt. Nuku toki, jos pystyt.