Olin tuossa vielä kuukausi sitten onnellisessa vaiheessa elämässäni. Olin ollut 3 kuukautta selvinpäin, hyvässä tasapainoisessa parisuhteessa, koulu alkamassa ja muutenkin tulevaisuus näytti valoisalta.
Sitten kaikki kaatui päälle. Parisuhde loppui aivan yhtäkkiä, samalla piti mukamas pystyä aloittamaan koulu ja pysyä raittiina. Vastoinkäymiset ovat ennenkin ajaneet minut juomaan ja tämä ei ollut poikkeus.
Nyt vajaan kuukauden rännin jälkeen olen taas alkupisteessä. En tietysti ole juonut ihan koko kuukautta, onhan pitänyt koulussakin käydä, mutta joka ikinen vapaapäivä ja viikonloppu on pitänyt ryypätä. Olen myös ollut Escitalopram lääkityksen sisäänajovaiheen ajan sairaslomalla, joka oli käytännössä jatkuvaa ryyppäystä. Olin myös aikaisemmin tämän kuukauden aikana sairaslomalla viikon koska olin mieleltäni niin epävakaassa kunnossa että en selvinnyt koulussa.
Eilen join vielä 12 kaljaa, mutta tänään soitin sitten hädissäni päihdehoitajalleni että mitä tässä nyt tehdään kun ei tästä tule loppua ja kaikki alkaa taas kaatua päälle. Hän sanoi että kannattaa aloittaa antabukset ja hakea katkolääkkeet terveysasemalta. Sainkin pitkän odottelun jälkeen 4 kpl Risolidia. Näillä pitäisi nyt sitten pari päivää pärjätä ja toivoa että möröt ja ahdistukset kerkeävät kadota siinä ajassa. Toivotaan parasta.
No, joka tapauksessa aion nyt olla juomatta, päivä kerrallaan.
Hyvä että olit yhteydessä päihdehoitajaan ja sait apua ensihätään. Siitä se raittius taas lähtee! Vastoinkäymisiä kohdatessa, varsinkin jos niitä kasaantuu, on raittiuden kanssa herkästi aika kaltevalla pinnalla. Lopulta pienikin tuuppaus voi horjuttaa. On lähtenyt itselläkin useat juomisputket vastoinkäymisistä. Järki kyllä sanoo, ettei tässä mitään järkeä ole, mutta ei repsut oikein ole järjellä selitettävissä. Mielestäni ne kuuluvat osana raitistumisprosessiin ja aina niistä kuitenkin oppii ja oppii myös paremmin välttämään.
Joo kyllä välillä tuntuu että ei tästä mitään tule ja usko on loppumaisillaan. Juuri nyt on ihan ok olo tuon rauhoittavan ansiosta onneksi. Veikkaan että olisin muuten aika heikossa hapessa. Kuulemma on vaarallistakin lopettaa pitkää ryyppyputkea seinään ilman rauhoittavia?
Sain onneksi nyt hyvin levättyäni, kun otin päiväunet, niin tehtyä pari tällä viikolla palautettavaa koulutehtävää. En olisi tähänkään pystynyt ilman rauhoittavia. Ja tästä tekstistä nyt varmaan moni kuvittelee että olen narkki, mutta en todellakaan ole. Olen vain ja ainoastaan koukussa alkoholiin, eli alkoholisti. Tosin poltan minä kyllä tupakkaakin
Mutta kyllä todellakin olen välillä miettinyt tässä viimeaikoina että onko tässä elämässä mitään järkeä, kun kokoajan pitää kaikenlaisia riippuvuuksia vastaan taistella? Haluaisin niin lopettaa tupakoinnin ja päästä viinasta eroon, mutta molemmat tehtävät tuntuvat aivan ylitsepääsemättömiltä. Joskus voin olla pitkiäkin aikoja ilman kumpaakaan, mutta sitten taas vastoinkäymiset ajavat pahoille tavoille ja olen pian aivan pohjalla ihmisrauniona. Mielen heikkoutta vissiin?
No, tällähetkellä on ihan rauhallinen olo. Saa nähdä mihinkä se tästä vielä muuttuu.
Selkä on toistaiseksi ainakin ihan hyvässä kunnossa. Ei siellä ainakaan tutkimusten mukaan mitään vikaa ollutkaan. Se on kyllä ihan positiivinen juttu. Se vaan ehkä ärtyy vähän herkästi kun istun aika paljon päivästä.
Olen nyt syönyt reilun viikon ja ainakin aloitusoireet on helpottanut. On jo ehkä vähän muutenkin parempi olla kuin aikaisemmin, mutta tietysti juomisesta aiheutuvat ahdistukset sillä ei helpota. Onneksi se kuitenkin minulle määrättiin koska minulla on aika paha paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, joten koulussa kun on tottakai paljon porukkaa niin alkaa aikalailla ahdistamaan. Nyt olen huomannut että esim. kaupassakäynti on paljon helpompaa. Tietysti ei vielä näiden ahdistusten kanssa kovin helppoa mutta onneksi tiedän että se kohta helpottaa.
Minulla on myös paljon muita lääkkeitä käytössäni koska olen muutenkin mieleltäni sairas. Minulla epäillä skitsoaffektiivista häiriötä, jonka myönnän kyllä johtuneen täytin päihdekäytöstäni. No, nämä on minulle elämässä jaetut kortit ja tuskin sitä normaalia tervettä elämää pystyn enää koskaan elämään, mutta ainakin parempilaatuista kunhan pääsisin näistä riippuvuuksista nyt yli ja eroon.
Kyllä sä pääset ja tukea ja apua saat varmasti eri muodoissa.
Sehän se näissä päähommissa on että kaikki liittyy kaikkeen eikä sitten aina kuitenkaan tiedä mikä johtuu mistäkin.
Mulla myös ollut jos jonkinmoista diagnoosia tyrkyllä mutta tällä hetkellä se taitaa olla ahdistuneisuus ja depressio.
Ja aivan takuulla munkin kohdalla juominen on pahentanut oireita.
Vaikka jo aikoinaan raittiina kärsin paniikkihäiriöstä.
Olen tässä miettinyt että vaikka tämä on vertaistukisivusto, niin jostakin syystä nämä minun ketjuni eivät saa kannustusta, ainakaan niin paljon kun raitistuva alkoholisti tarvitsisi. Se on täällä ollut suuri pettymys. Aikalailla itselleen saa näitä juttuja kirjoitella.
No, joka tapauksessa. Otin tähän juomisen lopettamisen rinnalle myöskin samalla tupakoinnin lopettamisen, vaikka tiedän että näitä kahta ei saisi lopettaa yhtäaikaa. Sattui vaan niin että olin suunnitellut tupakoinnin lopettamista jo pitkään, ja kyllästyin juomiseen juuri samaan aikaan.
No, tietysti tarvitsen molempiin apuvälineitä kun oma selkäranka on mitä on. Antabusta käytän juomisen lopettamiseen ja sähkötupakkaa vahvoilla nesteillä sitten tupakoinnin lopettamiseen. Ihan loogista ainakin minulle. Eilinen päivä nimittäin meni sähkötupakalla tosi helposti ja mieliteot pystyi korvaamaan sillä kyllä kevyesti.
Joka tapauksessa, olen tällähetkellä onnellinen kun olen hyvin motivoitunut taas pääsemään riippuvuuksistani eroon. :mrgreen:
Hei PikkiNikki!
Minä olen retkahdellut aika monesti vuosien saatossa. Siis ennen ennenkö tännekään rekisteröidyin. Usko siinä alkaa tosiaan loppua. Ongelmia on usein iso vyyhti ja mistä sitä alkaa selvittää? Sitten iskee se epätoivo ja retkahtaa, “kun tästä ei mitään tule”. Mutta kaikilla useampaan kertaan ratkenneilla, jotka on sitten selvinnyt, on joku kerta ollut se yritys, joka on onnistunut. Siitä lähetään, eikö?
Keinoarsenaalia kannattaa tosiaan laajentaa. Ite sain aika paljon apua viimeisen sekoilun/törttöilyn jälkeen, ja nyt tuntuu sujuvan aika hyvin. Monissa ketjuissa on hyviä vinkkejä, joista kukin on tuntenut saavansa apua. Mulla tuntuu auttavan esim Lintuannan hengitysharjoitukset… Koittaa vaikeassa hetkessä hengitellä ja rauhoitella itseään muutenkin, että tääkin menee ohi. Jos on muitakin vaikeuksia kuin päihteet, niin jotenkin kaikkea alkaa “nousta pintaan”, kun puuduke on poissa.
Selvällä päällä vaan ongelmiin on helpompi ja mahdollista löytää ratkaisuja.
Voimia!
Totta turiset. Kyllä aivot toimivat niin sumeana kun on pikkuisenkaan tissutellut että ei sieltä kyllä kovin järkeviä ajatuksia saa aikaan millään. Minulla kun vielä se tissuttelu jatkuu normaalisti viikkoja, niin voit vain kuvitella minkälaista mössöä on pään sisällä tuommoisen putken jälkeen.
Nyt onneksi alkaa ajatus selkenemään taas ja tulevaisuudessakin on ehkä jonkinlaista valoa näkyvissä. Toivon kipinä elää siis vielä. Ehkä minä en olekaan ihan toivoton tapaus. :mrgreen:
Et suinkaan ole toivoton tapaus. AA-palavereissa olen tavannut monia raitistuneita alkoholisteja, joiden juomaura on ollut paljon pidempi ja rankempi kuin se, mitä olen ymmärtänyt sinun historiastasi. Kuitenkaan sinun ei tarvitse juoda samaa määrää kuin jonkun toisen on pitänyt juoda ennen pohjalle joutumista. Jokaisella raitistuneella on ollut ikioma hetkensä, jolloin on ollut valmis luopumaan alkoholista ja valmis elämään tämän yhden päivän raittiina. Olet arvokas ihminen ja ansaitset raittiuden ihan itsesi vuoksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Niin kauan kun on elossa, asioille voi tehdä jotain ja kaikki voi muuttua parempaan suuntaan. Voi katsoa sitten joskus taaksepäin ja miettiä, että olipa teutarointia, mutta hyvä että jaksoin edes pikkusen uskoa tulevaan. Kaikki naarmut sielusta ei välttämättä häviä, mutta niiden kanssa oppii elämään.
Jos ja kun “kaatuu” on tärkeää vaan jaksaa nousta ylös. Mun tyyppisellä ihmisellä kompurointia on riittänyt, mutta on hieno asia, jos ei enää tarvitse kompuroida alkoholin kanssa. Ehkä raittiuden myötä kullakin vähenee muukin söhellys.
Joo kyllä minun historia ei varmaan niin paha ole kuin monen vähän kokeneemman konkarin mutta pohjalla on täälläkin käyty jo monet kerrat. Oon tässä joutunu monesti pohdiskelemaan että minkä takia sitä viinaa pitää litkiä kun pääkään ei enää sitä kestä. Masennus vaan iskee pahempana ja ahdistus on muutaman päivän ihan järkyttävä lopettamisen jälkeen.
Ihan järjetöntä toimintaa.
Onneksi on nuo Antabukset keksitty että ei vaan pysty juomaan vaikka haluaisikin.
Jaksamisia Pikkunikki!
Et vaikuta ollenkaan toivottomalta koska olet kuitenkin saanut pitkiä raittiuksia,ja yrität aina uudestaan! Minulla pisin raittius 3kk, nyt reilu kk,silti uskon vielä onnistumiseen,mutta se on vähän sama kuin tupakan kanssa että äkkiä voi luisua samaan.
Minunkin pitäisi lopettaa tupakanpoltto ja tuo sähkötupakka kuulostaa hyvältä,olen polttanut 30.v niin ei ole helppo nakki sekään.
Täällä palstalla on ollut vähän hiljaista viime aikoina
Hyvältä kuulostaa että opiskelet,minulla lähipiirissä nuorimies jonka tarinassa paljon samaa ,toivon todella että jaksat tsempata
Täällä Antabuskuuri jatkuu ja savuttomuuttakin on takana 32 tuntia, eli olen kyllä jo pikkaisen ylpeä itsestäni. :mrgreen:
Päivän olotilat ovat olleet seesteisen rauhalliset. Pahimmat ahdistukset juomisesta on nyt kärsitty ja varmasti tuo tupakoinnin lopettaminenkin asiaa osaltaan helpottaa, sillä ainakin minulle tupakka aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Tänään ei ole tarvinnut ottaa rauhoittavaa. Eilen otin vielä yhden kun hiipi pikkaisen ahdistus vielä mieleen.
Huomenna tärkeä päivä koulussa joten siihen tähdätään seuraavaksi. Kiitos kaikille vastanneille tuesta!
Eilen ja toissapäivänä tuli oltua taas kunnolla kännissä ja vaikka kuinka koitan sitä ajatella niin että se on ihan ok koska se kuuluu asiaan, niin silti se painaa jossain tuolla takaraivossa että kuinka väärin se onkaan. Kyllä tämä elämä kaikenlaisine riippuvuuksineen on kyllä välillä turhauttavaa kun tuntuu että aina saa olla painimassa samojen asioiden kanssa.
Tästä viisastuneena aion ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja pistää korkin tiukasti kiinni, aloittaa jälleen kerran Antabukset ja tällä kertaa syödä ne säännöllisesti. Voisin jopa harkita sopivani terveydenhuollon kanssa käyväni ottamassa ne valvotusti.
Koulu on nyt jäänyt hetkeksi kesken kun meinasi pää levitä ja onhan tässä tullut juotuakin. En varmaan olisi ihan turvallisinta seuraa nyt lapsille työharjoittelussa kun olen itse tämmöinen henkinen raakile. Tämänkin takia minun pitää nyt saada tämä ryyppääminen loppumaan!
Nyt saa loppua tämä asian vatvominen ja tästä on päästävä irti tästä viinanpirusta!
Kyllä tässä nyt vähän tsemppiä tarvittaisiin kun tuntuu jotenkin niin surulliselta ja lohduttomalta tuo viinasta luopuminen juuri tällä hetkellä.
Jaahas. No tehdäänpä nyt sitten niin että minä poistun tältä foorumilta ikihyviksi, koska ei teitä tunnu kiinnostavan enää jorinani. Keksin sitten muita tapoja raitistua.
Kaikki naarmut sielusta ei välttämättä häviä, mutta niiden kanssa oppii elämään.