Alkumatkasta

Me Lopettajat
1

(Viesti meni olohuoneeseen mutta tämä taitaa olla oikeampi aihealue niin pannaan nyt tännekin.)
.
.

Tervehdys kaikille!

Aloittelin raittiutta tasan kaksi viikkoa sitten. Juomahistoria on pitkä, noin 24-päkki keskiolutta kotosalla lähes joka päivä viimeiset 10 vuotta. Joskus kahdeksisen vuotta sitten yritin lopetella ja taisin olla kuukauden selvinpäin. Juominen näkyy vyötäröllä, naamassa ja elämässä. Rutiininomaisesti aamut ovat alkaneet aamukaffen jälkeen tölkillä-kolmella jolloin “voi” vielä ajella kauppaa ostamaan päivän ruoat ja uuden kopan keskikaljaa. Ettei ainakaan lopu. Siitä päivä jatkuu tissuttelulla kunnes illalla menee alkon voimalla nukkumaan ja seuraava päivä on edellisen kaltainen. Illalla on varmistuttava, että kaapissa on 2-3 olutta seuraavaa aamua varten mutta liikaa ei saa jättää, koska sitten ei pääsee kauppaan.

Nyt on siis kaksi viikkoa alkotonta takana. Munuaiset muistutteli olemassaolostaan mutta helpottivat pari päivää sitten. Pahin turvotus on pois naamasta ja ihan kuin vyötärökin olisi pikkasen kiinteämpi. Pää särkee joka aamu ja joskus yölläkin herää päänsärkyyn, otsan takana tuntuu kuin mötti taikinaa. Mahtaisko ne vaurioituneet hermosolut koittaa korjailla polkujaan, tai sitten se taikina on ollut siinä aina mutta vasta selvinpäin sen tiedostaa.

Olutta ei just nyt tee edes mieli, ajatuskin etoo. Sen sijaan olen alkanut syömään ja kokkaan yhden laadukkaan aterian itselleni joka päivä. Juon tölkkikaupalla vissyä, mikä toimii korvikkeena kun liikeratakin on sama. Hintaa ei tarvitse hirveästi miettiä, kun se päivittäinen 26 euroa kaljaan on poissa. Eilen kävin parturissa ja ostin itselleni uusia vaatteita, kaikki “säästyneillä” rahoilla ja pitkästä aikaa tuntui hyvältä käydä ihmisten ilmoilla. Ei tarvinnut lymyillä ja hävetä kassalla tai pullonpalautusmasiinalla. Pari kertaa olen käynyt illalla kaupassa autolla ihan sen vuoksi, että voin. Pienestä sitä on arjen ilot revittävä. :smiley:

Tällä hetkellä tuntuu yllättävänkin helpolta mutta tiedostan, että vaikeita hetkiä on edessä. En kaipaa humalaa enkä oluen makua. Ensimmäinen etappi on alun perin sadan alkottoman päivän päässä, jos sinne asti pääsee voi tehdä uusia päätöksiä jatkosta.

Toivottelen onnea ja menestystä ryhmäläisille pyrkimyksissään, itseäni unohtamatta.

(Viesti meni olohuoneeseen mutta tämä taitaa olla oikeampi aihealue niin pannaan nyt tännekin.)

2

Hyvin olet aloittanut. Nyt vain tahdonvoimaa peliin.
Tsemppiä.

3

Heips, TaneliS.
Hienosti olet alkuun päässyt. Muistan itsekin nuo munuaiset. Kipeytyivät aina parin kuivan päivän jälkeen. “Munuaiskaljat” tuli tutuiksi. Itse join noin 112 purkkia viikossa, parin viimeisen törpöttely vuoden aikana.
Kova on ollut kulutus sinulla, ja pitkään. Kyllä tuostakin selviää. Työtä se kyllä teettää. Jatkat vain sinnikkäästi vaikka tulee väistämättä hetkiä kun ajatus kääntyy siihen ettei tästä ole mitään hyötyä. Muista että huominen on aina hitusen helpompi.
Sata päivää on hyvä tavoite uuteen elämään.

Jk.
Ostin itse palautetuilla tölkeillä takin, housut, kengät… sukkia… kannettavan tietokoneen… vähän kaikenlaista ?.
Nykyisin säästyneillä rahoilla teen vaellusmatkoja.
26e päivässä tekee kuukaudessa…?

Vielä mieleen tuli että olet kyllä ollut vaarassa saada viinakrampin kun yhtäkkiä tuollainen alkoholimäärä poistui.
Ei ehkä haittaisi jos kävisit lääkärissä. Rohkeutta se hieman vaatii.

Putkis

4

Kiitos tsempeistä, Juulia ja Putkis.

Niitä tölkkejä oli nurkissa kymmeniä jätesäkillisiä. Naapurikaupunkiin tuli palautusmasiina johon voi vain kaataa tölkit, autoon mahtuu kerralla melkein 300 euron edestä ja rahoitin juomistani viikkokaupalla niiden kanssa tuossa loppukesästä ja syksyllä. Se on se häpeän tunne kun estää palauttamasta tölkkejä kassikaupalla tällaisessa pikkukylässä jossa “kaikki” tuntevat. Olis nekin rahat tietty voinut paremmin käyttää.

Suomalainen mies ei mene lääkäriin kuin pää kainalossa. Toivotaan että pahin riski olisi jo ohi, kramppeja tai pahoja hullunkohtauksia ei tullut vaikka silmäkulmissa vilkkui kaikenlaisia varjoja aina kun katsettaan käänsi. Muutamat yöt pyörin sängyssä kaikki valot päällä koira kainalossa.

5

Huomenta. Minulla kaksi ensimmäistä viikkoa olivat ehkä ne ratkaisevammat päivät raittiudessa. Kun oli päässyt kaksi viikonloppua yli juomatta aloin uskoa että Joku jossain kuuli rukoukseni ja kun pääsin AA:n piiriin päivä kerrallaan ohjelmaan mukaan niin siitä se sitten jatkui. Päivä kerrallaan.
Ihan turhaa oli ajatella 100 päivää juomatta, ainakaan minun, koska sitähän olin jo moneen kertaan yrittänyt: väkisin ja “hampaat irvessä” jonkin aikaa, siis viikon, ja sitten taas juopottelua kun oli hieman parannellut kehoa ja mieltä. Yhtä sahausta edestakaisin kunnes toivottomana myönsin että olen juoppo ja kuolen juopon kuoleman. Toivoton muutenkaan elämään niinkuin normaali ihminen. Tupakkaa poltin vaikka keuhkoihin teki kipeää ja kärsin, ihmissuhteet oli sekaisin. Törmäilin sinne tänne, etsien jostain jotain pelastajaa itselleni. Kuvittelin että kunhan vaan löydän hyvän työpaikan, hyvän puolison niin sitten… eipä vaan niin käynytkään.
vasta sitten kun myönsin että olen voimaton alkoholin suhteen ja menin vertaistuen piiriin aloin pysymään raitiina. Ja vaikeampaa oli myöntää (ja on nytkin myöntää) että olen voimaton myös elämääni nähden. Asioita tapahtuu halusin tai en. Sen olen nyt huomannut että olen erittäin herkkä, altis ja liian herkästi jonkun “ihanan” asian mukaan menevä. On oltava tosi tarkkana mihin ryhtyy, tai no, toisaalta, luovutettava ja uskottava että Korkein pitää minusta huolen kun en itse osaa enkä aina jaksa. Niinpä. Hyvinhän tässä on käynyt, raittiutta on jatkunut jo pitkä aika ja vaikka elmän mullistuksia tulee niin niistäkin selviän ilman viinaa tm.
Tsemppiä alkavaan raittiuteen, pysyttelehän täällä vertaistuessa ja kirjoitele miten menee.

6

Kiitos sinulle kommentista ja tsempistä, Vieraammaksi54. On hyvä että olet löytänyt tukea ja apua!

Tuki on tarpeen. Olen onnellisessa asemassa siinä, että minulla on ystäviä jotka tsemppaavat. Peruin juuri viikonlopuksi suunnitellun “poikien saunaillan”, mikä on tietenkin termi viikonlopun juopottelulle. Retkahdusvaara on liian ilmeinen. Kaverit ottivat hyvällä, rohkaisivat päätöksessä ja sovittiin että toiste sitten ja muissa merkeissä. Ei mitään sellaista “no voithan sä tulla ja ottaa vain pari…”

Lasteni äiti soitti eilen tehdäkseen kiusaa, ilmoitti että näyttää siltä että lapset eivät pääsekään isänpäivaksi luokseni. Vaikka tapaamisista on oikeuden päätös. Ketään en juomisestani syytä, mutta tuo on juuri sellainen kohta jossa kolme viikkoa sitten olisin juonut kaksin käsin olutta vitutuksen tukahduttamiseksi. Kuten aina kun sieltä on tullut kuraa niskaan. Nyt sain kohdattua tilanteen kohtalaisen viileästi ja suostumatta kynnysmatoksi. Olin tyytyväinen itseeni, selvitin yhden testin.

Päätä särkee joka aamu herätessä, onkohan se tavallista vielä +2 viikon jälkeen?

7

Matka jatkuu, parin päivän päästä tulee kuukausi täyteen.
Olen yrittänyt olla ajattelematta paitsi alkoholia, myös raittiutta sen enempää mutta ainahan ne mielessä pyörii ja vievät isona möhkäleenä tilaa muilta ajatuksilta. Tänään oli tiukka paikka kun vein lapset äidilleen pitkän (ja raittiin) viikonlopun jälkeen: olin jo päättänyt että otan vain ihan muutaman oluen ja rentoudun. Tai joku oli päättänyt puolestani, mutta kaupassa menin kuitenkin vissyhyllylle ja selätin kiusaukseni. Aikaisemmin olisin juonut sen kopan olutta ilman muuta.

Olen syönyt hyvin ja terveellisesti, kävellyt koiran kanssa kilometrien lenkkejä useampia päivittäin nyt kun jaksaa paremmin. Painoa on pudonnut melkein 5 kg ja rahaa säästynyt viitisen sataa, vaikka ruokalasku on kasvanut ja olen shoppaillut. Päänsärky ei ole enää päivittäistä mutta toisinaan muistuttaa olemassa olostaan.

Hankalinta on, että tekeminen puuttuu. Ei oikein tiedä mitä tekisi sen sijaan, kun aikaisemmin istui pöydän ääressä ja täytti itseään oluella kaiket päivät. Tai sitten ei vaan saa aikaiseksi. Parisuhdekin voisi olla kiva löytää, mutta sitä ennen haluan kuntoutua paremmin fyysisesti ja psyykkisesti.

Ei mitään mullistavaa siis, kunhan kirjoittelen ajatuksiani ylös.

8

Moi, TaneliS.
Hyvältähän tuo raitistumisesi vaikuttaa. Koira onkin mainio liikuttaja.
Kirjoitit,
“Hankalinta on, että tekeminen puuttuu. Ei oikein tiedä mitä tekisi sen sijaan,”
Tuohon ongelmaan on moni törmännyt. Kuitenkin, kun aikaa hieman enemmän kuluu, alkaa mielenkiinto heräämään.
Itselläni tuota kaikkea tekemistä on siunaantunut yllättävän paljon.
Putkis

9

Tervehdys TaneliS

Onnittelut hyvästä päätöksestä!

^^Hurja historia^^, 10 vuotta ja 24 tölkkiä olutta joka ilta!!! :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth:
En olisi kyllä itse pystynyt noin ahkerasti juomaan, ja varmaankaan en olisi pystynyt lopettamaan, jos juominen olisi onnistunutkin. Tietenkin jos terveys olisi mennyt, kuten minulla varmaan olisi käynyt, olisi varmaan ollut pakko lopettaa.
Olisi mukava kuulla kuinka menee ihan jo siksikin, että kiinnostaa mihin kaikkeen ihminen pystyykään.

Oletko saanut tukea/apua jostain (AA, AKlinikka) vai yksinkö joudut asian kanssa olemaan? Luulisin, että jokin tuki olisi tarpeen kun alkoholistin mieli tuppaa ailahtelemaan ja saattaa tulla raittiutta kyseenalaistavia ajatuksia mieleen…

Kaikkea hyvää ja voimia, jos tulee heikompia hetkiä.

10

Kiitos tabularasa.
taaksepäin tarkastellen, en oikein itsekään ymmärrä miten sisuskalut ja jossain määrin kuitenkin elämänhallinta on kestänyt tuon viimeisen 10 vuotta. Olen onnistunut jopa säilyttämään työni kun olen yksinyrittäjä ja työskentelen kotoa lähinnä meilien kautta, niin kukaan ei ole näkemässä. Luottotietoni olen juonut ja edelleen laskut menevät pahasti ulosoton kautta, aina kun sen saa maksettua jäävät uudet laskut maksamatta ja kierre jatkuu. On siinäkin yksi syy lisää jättää ne oluet ostamatta.

En ole hakenut apua AA-ryhmästä mutta olen hyvässä asemassa, koska minulla on ystäviä jotka jeesaavat. Yksi kaveri joka pani korkin kiinni ja on ollut vuosia kuivana mutta myös pari sellaista, jonka kanssa aina olemme tavanneet alkoholin merkeissä. Tuntuu hyvältä kun välillä joku kysyy että miten menee, ja tsemppiviestejä.

On tässä ollut vaikeita iltoja, useita ovat ne kun olen juuri hyppäämässä autoon ja markettiin ostamaan olutta juuri ennen yhdeksää illalla. Jollain konstilla olen onnistunut viivästyttämään lähtöä. Korkkaan tölkin vissyä ja syön jotain ja kertaan ne hyvät puolet tässä ajassa. Eilen kävin kaapit läpi, siellä on jokusen vuoden vanhoja kauluspaitoja jotka tuntuivat lähinnä vauvanvaatteilta vaikka ovatkin kokoa XL. Päätin säästää ne ja joku päivä vielä mahtua niihin. Paino on nyt pudonnut 5,5 kg kun lähtökohta oli mitä oli.

Yli kuukausi takana. En kaipaa sitä kuukauden takaista minääni, joka olisi näin klo 09.30 juuri palannut kaupasta kaljakeissin kanssa ja aloittelisi nyt ehkä päivän neljättä tölkkiä. Oksettaa se tyyppi ja hävettää ajatella että se olin minä.

Joku kirjoitti toisaalla, että kuukaudet 2-3 ovat pahoja. Ymmärrän tuon hyvin, sitä voi huiputtaa itseään olemalla voiton puolella ja kuvitella voivansa vähän höllentää. Aivoni vakuuttavat minulle nytkin toisinaan että olen todistanut voivani olla kuukauden ilman alkoa niin eihän se mitään haittaa jos päivän panee plörinäksi. Tuo on metka juttu mitä sitä kehittelee päässään, tulee mieleen sarjakuvien asetelma jossa toisella olkapäällä istuu piru ja toisella enkeli.

11

Hienoa!!!
Noihin kaikkiin pystyy samaistumaan…
Paljon tsemppiä sinulle ja kaikille meille!!
Kiva lukea, että olet huomannut positiivisen muutoksen kehossa ja muutenkin varmasti yleisvoinnissa.
Vaatii todella paljon tehdä muutos ja täällä on mukava lukea näitä teidän tarinoita ja ajatuksia.

12

Kiitos Kirpukka,
tsemppiä paljon myös sinne!

Raitistuminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Itse yritän mennä positiivisen kautta, ei niin että miettisin jatkuvasti miten vaikeaa alkoholista on luopua ja millainen vuori on kiivettävänä, vaan keskittyä noihin positiivisiin puoliin. Vaikeaahan se on mutta yritän siirtää huonot ajatukset sivuun, jos vain mahdollista. Joskus nekin on käsiteltävä mutta vielä ei ole sen aika.

13

Mutta tärkeää on myös muistaa, että koskaan ei ole asiat niin huonosti, etteikö niitä alkoholilla vielä huonommaksi saisi. Siksikin on hyvä olla juomatta.

Arkistojen kätköistä voisi kaivaa sitä ajoittain esiintyvää rauhatonta kaupaanlähtöolotilaa helpottamaan lyhenteen HALT. Hungry-Angry-Lonely-Tired - siis tunnetiloja, jotka voi johtaa ajattelun ei niin toivotuille urille. Ja tuolta kun nappaa tuon nälän, niin sitten päästään vaikkapa säännölliseen ateriarytmiin, jolla pidetään verensokeri tasaisena, minkä ansiosta mielihalujakin on helpompi hallita. HALT yms.
Ja ei pelkkä syöminen, vaan toki myös juominen. Ihan vaan jo veden juominen ehkäisee sitä tarvetta, että pitäisi saada juoda jotain muuta.

Tsemppiä! Juomatta on hyvä olla.

14

Kiitos yoru, mielenkiintoinen linkki!

Olen huomannut säännöllisen syömisen jeesaavan, ja kokkailu ihan vain itselle vie ajatuksia muualle. Edelleen se aamiainen pitää pakottaa sisään, mutta olen ihan viime aikoina huomannut että minulla on herättyäni nälkä. Ja kun on vatsa täys, ei olut himota samaan malliin.

Tuossa linkissä kehotettiin välttämään kantapubia tai vastaavaa, joka liittyy vahvasti aikaisempaan juomiseen. Oma juomahistoriani on lähinnä keittiön pöydän ja läppärin ruudun ääressä, omaa kotia on paha vältellä mutta olen vaihtanut läppärin pääsääntöisesti kirjaan ja aloittanut uudelleen kauan hukassa olleen lukuharrastuksen.

Kiitos myös tsempintoivotuksista, juuri nyt menee kohtalaisemmin kuin luulin.

15

Kuinkas joulukuu on alkanut? Onko lukemiset edenneet?

Mä en ole koskaan ollut oikein lukutoukka, mutta ennen raitistumista kyllä tuli aiheesta alkoholismi luettua varmaan yli puolet silloisen asuinkaupunkini kirjaston kirjoista, jotka aihetta käsittelivät. Ehkä se oli jotenkin tutustumista “vastustajaan”. Vaan tulipa sitä sitten kevennettyä jossain vaiheessa dekkareihin, ja muihinkin teoksiin. Nyt on taas ollut hiljaista sillä saralla. Hyvä kirja pystyy kyllä kivasti imaisemaan mukaansa, ja siinä kuluu tovi jos toinenkin mukavasti.
Ootko muuta puuhailua myös harrastanut?

Tuo on kyllä hyvä, että aamiainen tulee tukemaan päivän toimintaa. Mä harjoittelin tavaksi, että välittömästi noustuani juon 2-3 dl vettä (kuplimatonta - eli lähde tai ihan vesijohtovettä). Pullo, se vesipullo tietenkin, kun on sängyn vieressä heti aamulla odottamassa, niin ei tarvitse sitäkään odotella, että putkesta tulisi viileää ja raikasta vettä. Ja tällä uskon, että ainakin oma kroppa saa semmoisen herätteen, että se nälkäkin sitten herää siinä pikku hiljaa samalla, kun tekee aamutoimet. Ja toisaalta yön aikana elimistö myös jonkin rahtusen kuivuu, nin tuolla saa nestetasapainon samantien oikeammalle tolalle.

16

Kiitos kysymästä yoru, joulukuu on lähtenyt kivasti käyntiin. Olen jatkanut ulkoilua ja pidentänyt lenkkejä ja tosiaan lueskellut paljon. Elämä tuntuu ihan hyvältä selvänä, etenkin ajat lasten kanssa tapaamisvuoroina. He ovat aina tulleet mielellään isälleen mutta nyt on paljon aktiivisempaa yhdessäoloa, kun itsekin jaksaa paremmin ja mielessä on muutakin kuin että montako olutta uskaltaa ottaa ja odottaa nukkumaanmenoaan että pääsee “rentoutumaan” oluiden pariin.

Tasapaksu olo, asiat ei oikein tunnu miltään. Ne negat joita aikaisemmin “hoiti” alkoholilla ovat edelleen olemassa, mutta eivät tunnu niin elämää suuremmilta. Sama juttu toiseen suuntaan, ei mikään saa oikein riemusta hyppimäänkään. Ihan kuin olisi höllännyt jalan kaasulta ja nyt vaan lamettuu eteenpäin hiljalleen.

Pääasia että ei ole repsahtanut ja juuri nyt jonkinlainen “varmuus”, että päätös pitää.

17

Hienosti oot onnistunut Taneli vaikka määrät sulla ollut vieläkin suuremmat kuin itellä!
Periaatteessa ollaan molemmat samassa asemassa, eli yrittäjiä. Mä vaan lopetin oman toimintani toistaiseksi 4.11.2021 ku ei voimat enää riittäny, alko oli tehnyt tehtävänsä ja se näkyi ku rakennusallalla olen. Siitä oikeastaan sitte käynnistyikin se viimeinen alamäki joka oli nyt pysäytettävä keinolla millä hyvänsä. Mulla tää on nyt vasta toinen alkava päivä ilman olutta, mut olen mä pystynyt aiemminkin näihin lyhyisiin pausseihin, eli kun mainitsin omalla sivullani ettei arkena juoda ni sit ei kans kaupastakaan olutta osteta. Ne on vaan jääny tosi lyhyiksi yrityksiksi ja jo viikon päästä oltiin samassa jamassa, eli raskaan työpäivän päätteeks oli saatava ne muutamat kaljat ja nopeasti se muutama muuttui kerta toisensa jälkeen suuremmaksi.
Nyt vaan tuli noi terveydelliset seikat eteen, ni oikeastaan ei ole vaihtoehtoa ku jättää alko pois kokonaan, ku ei se mitään iloakaan enää tuo. Ei oo tuonut pitkään aikaan. Mut oli ilo lukea sun stoori, perässä tullaan I hope :slight_smile:

18

Jatkakaa samalla lailla, päivä kerrallaa, hetki kerrallaan, siitä se lähtee, tulee päiviä, kuukausia ja yks kaks jo vuosia. Kun ei ajattele ollenkaan että on pakko olla selvänä. ei lupaa mitään kenellekään, on vain päivän kerrallaan. Se antaa vapauden tunteen eikä ole enää kiinni ajatuksessa että minun on pakko onnistua…
Tsemppiä vaan.

19

Ihan pirusti tsemppiä sinnekin, TuomasW.
Lueskelin ketjusi ja ei se tosiaan helppoa ole. Mutta tollanen palkitseva tekeminen, kuten siivoaminen, on hyvä juttu. Pöhnässä sitä ei edes huomaa, millaisessa läävässä itse on asunut.

Vaikea sitä on toista neuvoa ja jokainen varmaan kohtaa asian eri tavoin. Mutta mulle tulee kohta 6 vkoa täyteen ja yhtään ei ainakaan ketuta, ettei ole tullut juotua. Kyllä säkin siihen pystyt, usko itseesi!

20

Hei! Täälläkin taas alkumatkasta… Olin lopettelemassa viimeviikon puolivälissä, mutta siinä tuli sitten semmoista ohjelmaa, joka olisi pitänyt kyllä tietää riskialttiiksi siinä vaiheessa, kun ei ole vielä fyysisestikään täysin selvinnyt. Ja siinä sitten menikin viikonloppu melko hatarilla muistikuvilla… Nyt kolmatta päivää selvenen.

Minun juominen on ihan sellaista itsetuhojuomista, kun pääsen alkuun. Ei tolkkua. Olen jaksanut eilen ja tänään pesytyä ja syödä, jopa laittaa ruokaa, kun kylään tullut ystävä vaati. Vain itseäni varten en varmaan olisi siitäkään selvinnyt. Keskittymiskyky on täysin nolla ja ramppaan kämpässä ees taas, kun paikallaanolokin on välillä vaikeaa, mutta uloskaan ei viitsi lähteä, kun pelkää omaa varjoaankin. Voishan sitä pakottautua pienen iltalenkin itsepäisyyspäivän kunniaksi?

Nukkunut en ole vielä kuin pikku pätkiä, vaikka sain vähän pilveä avuksi. Nekin on jo loppu. Auttaa minulla ruokahaluun ja nukahtamiseen, vaikka päihteeksihän sekin lasketaan. Ei tarvitse lähteä tälläkertaa a-klinikalle pillerinhakuun varmaankaan, mutta jos nukkumattomuus jatkuu niin pitkään, että alan “kuulla ääniä”, jota joskus tapahtuu valvomisen kestäessä, niin sitten saatan mennä. Ei niitten ääntenkään kanssa sinänsä oo mitään ongelmaa ollut, kun ymmärrän mistä on kyse, niin oon pystyny ne aina handlaamaan, eivätkä ne pelota. Muuten kyllä pelottaa, että onko tämä nyt se kerta, kun en selviäkään vaan jään tällaiseksi vapisevaksi raunioksi…

Ei tämä tosiaan mitään kivaa ole. Onneksi exä ei ole enää kuvioissa. Hän rupesi aina tässä vaiheessa valittamaan minulle tästä keskittymiskyvyttömyydestä ja tekemättömistä asioista. Se johti sitten monesti aloittamaan uudestaan, ennen kuin ehti lopettaa, kun ei saanut rauhassa toipua. On itsekin täysi juoppo, mutta ilmeisesti ei vielä niin pitkällä, kun ei tuntunut krapulat kestävän montaa päivää, niinkuin minulla. Mutta osasinhan mää sen uudelleenaloittamisen viimeviikolla itsekin. Nyt sitten lopettelua taas!

Aika täytyy vaan saada kulumaan ja evästä ja nesteytystä aina kun suinkin mieli tekee. Ei sitä juomista taas ollut “yhtäkestoisesti” kuin pari viikkoa, mutta heti kunto on tällainen! Nyt on jo silti parempi kuin eilen. Lähestulkoon pystyy kirjoittamaan ja taidanpa käydä sen iltalenkin toivossa, jos se väsyttäisi niin että uni tulisi ennen viidettätoista päivää…

Näitä tekstejähän voi lukea sitten muistelumielessä, jos takaisin suht. hyvinvoivaksi päästyään tekee mieli aloittaa uudelleen. Että minkälaista se olikaan. Vapinaa ja ämpäri varulta vierellä…