Kävin kävelyllä. Helpotti. En käynyt kaupassa. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Voi hitto Sekomehu, kurja kuulla.
Noi “riskitilanteet” on tietty tekosyy repsahtamiselle ja vois se varmaan tapahtua muutenkin, mutta tilanteiden välttelyä nyt vaan kehiin. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu paremmin, ei tuohon maailma kaadu.
Mikä fiilis nyt?
Ihan kohta, ylihuomenna, tulee 2 kuukautta ilman alkoholia. Se puoli menee hyvin, ei tee mieli juopua ja ajatuskin oluen korkkaamisesta etoo.
Toinen puoli on, ettei tee mieli mitään muutakaan. Vetämätön olo, mikään ei oikein kiinnosta eikä saa mitään aikaiseksi, pieni ketutus takaraivossa koko ajan. Mieli maassa vaikkei mitään erikoista huonoa olekaan tapahtunut. Kai sitä jotenkin odotti että kun jättää alkoholin, erikoisia asioita tapahtuu, taivas repeää ja uusi elämä alkaa. Aika tasaista on, vaikka huomaan että hermostun paljon herkemmin kuin aikaisemminkin, käämit palaa vähästä etenkin tiettyjen ihmisten, kuten exäni eli lasteni äidin kanssa, ei jaksa kuunnella tippaakaan sitä veetuilua. Samalla on hälläväliä olo kun ei viitsi saada aikaan mitään. Talvipimeäkin tuntuu raskaammalta kuin ennen, aikaisemmat vuodet sitä joi pimeyden pois.
Lienee kuuluvan tähän alkoholismista toipumisen alkuvaiheeseen tämäkin, ala- ja alamäet?
Illalla on yhteisön jouluillallinen. Viiniä ja olutta on vapaasti tarjolla mutta uskallan mennä ja autolla, sen verran jo luotan itseeni. Jos joku kysyy asiasta niin ainahan sitä voi valehdella olevansa raskaana. :mrgreen:
Kyllä, Olet aivan oikeassa.
Mielialan normalisoituminen kestää nelisen kuukautta ja senkin jälkeen voi tulla hankalampia päiviä. Jossain vaiheessa moni kokee myös suoranaista raittiuseuforiaa.
“Tämäkin menee ohi” on yksi AA-lausahduksista, joka sopii näihin mielialan vaihteluihin. Sen euforiankin suhteen kannattaa olla valppaana, koska mielialan taas normalisoiduttua voi tulla jopa myös pettymystä tyyliin “tätäkö tämä raittius vain onkin.”
Moi TaneliS,
Kerroit tuntevasi vetämättömyyttä ja mikään ei kiinnosta. Mietin, olisiko sulla jotakin haavetta, minkä oot aina halunnut toteuttaa? Tai haastetta, jota kohti pyrkiä?
Itse oon pian 2,5kk ollut juomatta yhtä repsahdusta lukuunottamatta, raittiina olo olisi tuntunut paljon tyhjemmältä ilman tavoitetta parantaa kuntosalituloksia. Oon koko ajan käynyt juomisesta huolimatta salilla, ihan älytöntä, kun saatoin juoda illalla 10 kaljaa ja silti olla anivarhain treenaamassa. Nyt kun en ole juonut, motivaatio on parantunut ja tavoitekin on kirkastunut ajatuksissa.
Noin muutoinhan sellasta ylä- ja alamäkee tämä välillä on, jonkin verran joutuu muistuttelemaan juomisen seurauksista, vaikka muutoin mieli ei tee juoda.
Mukavaa illanjatkoa toivotellen,
Timjami
Hei Smokki_ja_Sikari,
sinällään hyvä kuulla että nämä fiilikset ikäänkuin kuuluu asiaan. Tänään oli mielialassa tosiaan huonompi päivä, miksi kirjoittelinkin, nyt on päivä taas voiton puolella. Varsinaista euforiaa en ole kokenut, hyviäkin päiviäkin matkaan mahtuu. Kun tämän nyt tiedostaa, ne on helpompi handlatakin.
Jouluillalliselta palasin autolla ja juomatta pisaraakaan, vaikka tosiaan “ilmaista” viiniä ja olutta oli tarjolla. Vatsa täysi jouluruokia oli mukava ajella kotiin.
Ja Timjami, tosiaan tavoitteet on tärkeitä. Kuntosalista saisi varmaan välittömän positiivisen palautteen, minä olen toistaiseksi pidentänyt kävelylenkkejä paitsi viime viikon, kun oli 17 asteen pakkasia. Oma tavoitteeni on hankkia juomisesta säästyneillä rahoilla pikku paatti kevääksi, ei tarvitse olla kummoinenkaan kippo jota kunnostaa ja jolla voisi tehdä reissuja saariin ja kalastelemaan, yöpyä pressun alla tai teltassa. Tiedostaen että se haave romuttuu sillä hetkellä, jos palaan vanhaan. Ja tosiaan parisuhdetta kaipailen, sellaista jossa olisi muutakin yhteistä kuin yhdessä juominen. Sitä ennen pitää taas saada itsensä kuntoon, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Taitaa se paatti näistä kahdesta olla se lyhyemmän aikavälin projekti, ja vähemmän työläs… 
Kiitos tsempeistä, mukavaa joulunalusviikkoa!
Tuli sekin koettua, aikuisikäni ensimmäinen selvä joulu eli yli 35 vuoteen.
Pystyin noutamaan autolla äitini joulunviettoon ja viemään illalla takaisin kotiinsa. Lasten kanssa oli mukava puuhata ja katsoa lahjapakettien availua ja osallistua, vaikka itse en niin jouluihmisiä muuten olekaan. Kämppä oli siisti eikä tarvinnut hävetä, sapuskapuoleen pystyi kunnolla panostamaan ajattelematta hintaa kun alkoon ei mene rahaa. Ruoka oli hyvä huuhdella alas raikkaalla kaivovedellä eikä kalan kanssa kaivannut niitä snapseja muka tunnelmaa luomaan.
Edessä uusi vuosi ja uudet kujeet. Voisi vaikka ajella jonnekin ihmisten ilmoille ottamaan vastaan vuoden vaihtumista sen sijaan, että aikaisempaan tapaan istuu yksinään pirtissä juomassa olutta.
Viimeiset 9 viikkoa alkoholitta on muuttanut paljon, ja pelkästään parempaan suuntaan.
Mitenkäs on Tanelin vuosi uusine kujeineen on käyntiin lähtenyt?
Kiitos yoru kysymästä, hyvin.
Olen lakannut laskemasta päiviä tai viikkoja, oikeastaan en niin kauheasti ajatellut raittiutta kun se menee omalla painollaan useimmiten. Siksi en ole täälläkään ahkerasti käynyt. Eka tavoite,. 100 päivää, taitaa olla näillä kinthailla ja jatkuu.
Kiloja on putoillut, teen päivittäisiä lenkkejä ja tapetoin yhden huoneen jotta tuli jotain näkyvää aikaiseksi, juomisesta säästyneillä rahoilla saa aikaiseksi ja energiatasot on ihan toista. Selailen netin käytettyjen veneiden palstoja, laskeskelen että huhti-toukokuussa olisi sen verran “tienattu” että voisin hankkia noin 3000 euron pikku veneen. Lasten kanssa tulee harrastettua kaikenlaista nyt kun voi illallakin lähteä ulos talosta.
Pelkkää plussaa siis.
Toivottavasti muutkin ovat jakselleet!
No niin, lasteni äiti ja elämäni valo*) oli kuullut yhteiseltä tutulta, että olen jättänyt alkoholin. Soitti eilen ja haukkui minut tuttuun tapaansa maanrakoon, kuulemma kaltaiseni juoppo kuvittelee olevansa jotain muita parempaa, etten ikinä onnistu ja mikä parasta, nyt hän kuulemma sai todisteet rappioalkoholismistani ja lupasi mennä lastenvalvojalle selvittämään miten saa lapset minulta pois. Äsken löysin postilaatikolta 8-päckin olutta, hänen oli sitten sellainenkin tuotava. No naapurin isäntä saa saunakaljansa, tai sitten vain kaadan maahan ja nostan tölkkipantit.
Ennen olisin reagoinut vähempäänkin vetämällä pään entistä enemmän täyteen. Nyt en tuntenut oikein muuta kuin sääliä yhteisten lastemme vuoksi ja mietin, miten hyvää onkin selvinpäin kohdata tuo kaikki mitä sieltä on tullut viimeisen kahdeksan vuoden aikana sen jälkeen kun erosimme ja sitä ennen. Sairas ihminen. Selväpäisyys auttaa jaksamaan eikä murheet tunnu niin suurilta.
*) valo merkityksessä se liekkien loimu kun pihasauna palaa, arvaan.
Voi itku mitä tilanteita siellä. 
Ihanaa kuitenkin, että olet ehtinyt niin pitkälle, ettet anna noinkaan isojen vastoinkäymisten lannistaa.
Mitään vastaavaa en ole kokenut, mutta muissa yhteyksissä olen itsessäni huomannut hieman samaa. Alan sietää kolhuja paremmin. Ei kauaakaan, kun olisin kipittänyt ostamaan juotavaa unohtaakseni ongelmat. Sen avulla olisin joko jättänyt takaiskut sikseen tai reagoinut itsekin ei-toivotulla tavalla. Nyt ensireaktion jälkeen tulee nopeasti sisuuntuminen ja vähän yllättäväkin itsevarmuus, että pää pystyyn vaan ja yrittämään uudestaan, tai mitä tilanne nyt milloinkin vaatii. Kun ei ole salattavaa, ei tarvitse piiloutua. Voi tavallaan pysyä tilanteen yläpuolella sen sijaan, että kaivautuu entistäkin alemmas. Tjsp.
Hurjasti tsemppiä jatkoon!!