Alkoton toukokuu

Moi,
jos siltä tuntuu, niin lähde mukaan Alkottomaan toukokuuhun(?).

Jonkinlaisena alkuverryttelynä aloitan itse alkottomuuden jo tänään.

Hauskaa Wappua kaikille!

t. Urtsi

Se on moro ja hyvää vappua!

Kirjoittelen tänne nyt ainakin alkuun vähän päiväkirjamaisesti, jos ei hirveästi haittaa.

Hienoa, kun eilen se alkuverryttely onnistui, eli etten juonut, vaikka kaljoja vähän tyrkyllä oli.

Nyt olenkin tässä murrosikäisen poikani kanssa, asioita on ja on hyvä fiilis, kun on hyvässä kunnossa, mitä nyt pohje revähtänyt, mutta ennen kaikkea, ettei ole krapulaa, saati sitä pelonsekaista olotilaa, mitä joskus nyttemmin harvoin on ollut (en ole hirveästi putkia vedellyt tässä vähän kypsemmällä keski-iällä).

Nyt ei kyllä tippaakaan tee alkoa mieli, mutta niin se kaava on toistunut, että sitten perjantaina on tavanmukaisesti mielihalu noussut ja on oppinut olemaan todella löperö sitä kohtaan jne.
Ja sitten vähän urheilullisesti, päättömien mäkihyppääjien hiemoon siinä kohtaa kuuluen, on kaljoja mennyt paljon. Todella paljon.

Raskasta sitten jatkaa asioiden ja sekasotkujen ja muiden parissa, vaikka moni asia on tosi hyvinkin. Ja syö tietysti itseluottamusta.

Päiväkirjaa olen kirjoittanut ja tänään sitä luenkin. Eilen oli sellainen fiilis, etten lue, koska se olisi ollut niin ahdistavaa ja sydämeenkäypää lukea niitä ajatuksia ja sitten verrata siihen, mitä on kuitenkin tehnyt. Ei nyt mitään helvetin ahdistavaa, mutta päätin, että luen paremmissa voimissa.

Annie Gracen Selvin päin (suomennettu) kirjaa olen lukenut ja kuunnellut podcasteja, ja niistä olen saanut paljon avautumisia ja tukea. En tiedä, mikä mulla tulee suhde alkoholiin olemaan, mutta ainakin nyt breikkiä tosiaan toukokuu ja ihan oikeasti sitä tutkivaa mieltä. Sekin on sellainen, josta on helppo puhua, mutta että oikeasti tutkiskeli, että kuinka menee ja mitä tapahtuu, jos jotkin käytöksen tai ajattelun kuviot ovat erilaisia. Ja siis ihan pakottamattomalla mielellä tutkimista, mutta… No sitä, sitä tahdon.

Tosi paljon nimittäin käsitykset alkoholista ovat ne, jotka todella vaikuttavat omalla kohdallani myös. Ja uskomukset. Tässä nyt vappuna tulee opiskelijoiden skumbbailujuttuja. Voin kertoa, että opiskelijana ryyppäsin aivan helvetisti. Niitin mainetta. Oli eri ryyppäysporukoita. Olin salabaarissa baarimikkona ja käytännössä hoidin sitä baaria.
Mikä siinä oli taustalla? Huono itsetunto. Ja todella massiivinen alkoholin glorifiointi.

Eilen tämä teini tuli äidin luota mulle ja hälle kerroin, että aion toukokuun olla alkotta. Poitsu siihen, että kyllähän nyt vappuna voi… Koetin vähän ojentaa ja avat takaisin, ettei se niin ole, että kun ollaan virallisesti hauskaa pitämässä, niin siihen alkoholin tulee kuulua. Ettei muuten voisi hauskaa pitää. Tämä nyt vain esimerkkinä siitä, miten näitä käsityksiä yhteiskunnassa todella on. Kulttuurijuoppoutta.

Kai se tässä on muuttumassa, onhan näitä merkkejä noussut.
Tosiaan vähän niin kuin röökin kohdalla, siis se, miten röökaaminen on väistynyt ja miten siihen suhtaudutaan.

Ei silti, en oikeasti tiedä, voi olla, että kesäkuussa tahdon kaljalle mennä. Voi olla, että alkoholittomalle. Voi olla, että vahvalle kaljalle (joita olen yleensä juonut monia ja kylläpä siihen tuolla hienoissa baareissa on rahaakin kulunut paljon, ja ennen kaikkea aikaa ja elämää). Tai sitten vissylle. Kaljan mausta kyllä ihan tykkäänkin välillä. Nytkin on pari alkotonta törppöä kylmiksessä ja saatanpa ne siemaista tänään. Ehkä tämäkin kertoo jotain addiktiostani, ettei se ole pahinta laatua, mutta voin sanoa, että todellinen se kyllä on. On ollut kolmisenkymmentä vuotta, välillä vähän pahempikin ja nykyisin 50-vuotiaana on alkanut tulla kuvioihin sitä, että olen lauantainakin ottanut tilanteen salliessa, mikä on tosi huono suunta.

Oleellista on varmasti tuo, ajattelen, että siten valaistuisi, ettei alkoa halua. Tai, ettei tahdo ryypätä.
Ettei homma ole kiinni siitä, hampaat irvessä ei ota, vaan että ei ota, koska ei oikeasti halua eli tahdo. Sanoin tahdo, koska tahtomista voisi ajatella tietoiseksi haluamiseksi.

Tämmöinen pikku purku tähän kohti. Hyvää, kivaa ja hauskaa Walpuria!

t. Urtsi-boy

Kyllä se on nyt toukokuu oltava 0 linjalla…eiköhän alkuvuoden törttöilyt pidä nollata…kevät ja aurinko. Siinä on päihdettä yllin kyllin…ainakin toivon niin :sunny:?

Mahtavaa, Muumimamma!

Samaa mieltä!

Kevät on mun lempivuodenaika ja sitä tässä pienen syksyisen vaiheen jälkeen taas tulee.

Jalkani vähän reväytin, mikä nyt lenkkeilyä pikkasen estääpi, mutta fillaroida voin ja koipea hoidan myös.

Ehkä se tästä jo ihan lähipäivinä voi niin toimia, että vähän voi juoksemista kokeilla.

Kohta vähän siivoan ja teen ihan pientä kuntopiiriä himassa.

Tänään oli hyvä juttu se, kun töissä pidin pienen meditaatio-breikin. Sekin meinaa vaan unohtua, vaikka sen tietää olevan himputin hyväksi. Sitä kautta kanssa näiden alko-asioiden tutkimista kohti.

Nyt meni aika pitkä aika tässä itse asiassa äsken päiväkirjan parissa. Hyvää purkua sekin (ja sitten se niiden lukeminenkin, mutta nyt tästä vähän siivoamista…).

Hyvää päivää, ihmiset,

t. U

Urtsi on palannut. Hei. ? Verbaalisesti rikkaampana ja vahvempana. Onnistut kyllä toukokuun olemaan raittina, en epäile hetkeäkään.

Mulla on takana 8 kk. Tuntuu, että niin alussa vasta olen tällaisen elämän elämisessä. Ei auta paukutella henkseleitä, että tässä oltaisiin itsevarmasti raittiita. Houkutuksia tuntuu tulevan, mutta yhtä lailla myös päättäväisyys ja luja tahto nousee persoonasta esille. Se ihminen, jollaisena olen oppinut itseni tuntemaankin. Vuosiksi sen ihmisen unohdin ja kohtelin itseäni kaltoin. Urtsi, tee itsellesi kaunis teko ja taistele päivä kerrallaan itsesi raittiiksi. Tsemppaan sinua taustalla.

Lähden mukaan. Ja seuraavaan kuuhun… ja sitä seuraavaan. Loppuelämään ilman päihteitä. Niin haluan.

Katsoin kirjoituksiasi vuodelta 2018. Silloin suunnittelit juoksevasi puolimaratonin. Ei näkynyt miten kävi sen suhteen.
Sitten kai repsahdit juomaan, mikä meille samaa sairastaville on tyypillistä.
Siksi utelias tuosta juoksemisestasi, kun itsekin raittiuden myötä tuo kuntoilu ja puolimaraton kiehtoo.

Kaikkea hyvää ja voimia. Toivon, että löydät oma polkusi raittiuteen.

Kiitos, Lempeä kettu ja lillemor !

Kyllä tässä nyt ihan asiaan uskovalla fiiliksellä.
Olen kyllä ollutkin, siis monta kertaa sanonut tai päättänyt, mutta sitten usein aika heppoisesti sortunut perjantaina tavan myötä. Kalvaa vähän itseluottamusta se sellainen.
Mutta kyllä nyt tosiaan luottavalla mielellä.

Uskon Kettu tuon, että tosiaan voi löytyä varmasti juomattomuuden myötä niitä aitoja puolia, jotka ovat olleet lyötyinä, mutta sitten pääsevät nousemaan vähän kerrallaan ajan myötä.
Hieno juttu sulla tuo tilanne, onnittelut siitä! Pullo Pommaccia paikallaan! Jos nyt tahtoo siihen tapaan sitä juhlistaa. Ja kiitos tsemeistä! En tiedä, onko juttu lopulta mulla niinkään tsemistä tosiaan kiinni, mutta varmaan joskus ainakin ja hetkittäin siitäkin. Mutta kiitos! Ja olen samaa mieltä, että lopulta kyse on siitä, miten itsestään välittää, kuinka näkee tai oppii näkemään itsensä rakkaudella.

En ole jättänyt juoksemista. Born to run. Itse asiassa tavoitteena olisi köpöttää puolimara Helsinki City Running Dayssä 13.5.
Menin kuitenkin vähän reväyttämään koipeani viime viikonloppuna, minkä vuoksi on vähän kysymys tuo juoksu.
Uskon kuitenkin oikeasti, että koipi voi kuntoutua tuohon. Koetan vähän juosta tällä viikollakin, varoen.

lillemor, kannustan kyllä kohti puolimaraa! Juoksutapahtumissa on oma spirittinsä ja usein ne myös kannustavat juoksemaan, mikä on hitsin hyvä!
Puolimarojahan tässä kesällä tulee eri puolilla Suomea, että sieltä vain joku nyt tavoitteeksi?

Kiitos vielä, palailemisiin!

t. Urtsi

Moi.
Täytyykin katsella noita juoksutapahtumia. Jaksan helposti sen puolikkaan, olen kevään aikana tehnyt pitkiä lenkkejä. Viimeksi Vapun päivänä. Oli ihan mahtavaa juosta maastossa ja pyöräteillä ajatellen sitäkin, että jos olisi viettänyt Vappua perinteiseen malliin, eipä juoksemisesta tulisi mitään. Ylimääräistä euforiaa tuli tuosta asiasta.
Tänään ehkä juoksen hiljalleen sellainen kympin lenkin . Sekin on ihan kiva ja riittävä matka, kun joka päivä tekee :laughing: Ei vaan.

Uuden lenkkitossut ovat hankintalistalla… Nyt on vaan niiden kohdalla myyjän markkinat. Kaikki haluavat kevään tultua ja kesän häämöttäessä parantaa kuntoa, niin eipä juuri näy alehintoja tossukaupoissa. Mutta jalat ovat sen verran arvokkaat, ettei niitä kannata hajottaa loppuun kuluneilla tossuilla. Onhan tuossa tullut säästettyä, kun alkoholi on jäänyt ostamatta taas aika pitkän aikaa.

Ole varovainen sen jalkasi kanssa. Vähän huilia ja vaikka uintia tilalle. Miten revähdys suhtautuu pyöräilyyn?
Pidä tuo liikunta ja ole perjantaina tarkkana, että Alkoton toukokuu jatkuu.

Minulle sanoi kerran riippuvuuksiin perehtynyt sairaanhoitaja, että hyvä keino on tuoli ja kello -menetelmä :slight_smile:
Kun alkaa tehdä mieli jotakin (tupakka, alkoholi, vaikka suklaa) istu alas tuolille tai penkille. Katso kellosta aikaa kymmenen minuuttia ja kun aika on kulunut, se kova himo noihin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin on usein poistunut. (Suklaa ei nyt niin kauhean vaarallinen tosin ole, mutta senkin syöminen voi olla pakonomaista).

Meillä addiktioherkillä on näitä pakonomaisia käyttäytymistapoja, jotka kohdistuvat milloin mihinkin. Yhdestä kun pääsee riippuvuus kohdistuu helposti toiseen asiaan tai tapaan käyttäytyä. Minulla tällä hetkellä tuo kuntoilu/juoksu. Aika kiva kumminkin, että sain alkoholin vaihdettua tuohon juoksuaddiktioon.

Tsemppiä ja aurinkoa päivääsi. Elämä on oikeastaan aika kivaa :slight_smile:

Mukana ollaan. Tsemppiä kaikille! ?

Moi, lillemor ja Elohiiri ja kaikki!

Teretuloa Elohiiri, hyvä kun tulit messiin.

Tuo perjantai on mulla sellainen kohta tosiaan, että hyvin lillemor siitä varoittelit.
Se on jännä, miten alkoholi voi jotenkin kahdella tavalla iskeä, uskotella että on heikompi ja löperöittää ja sitten houkutella sillä nousuhumallalla, mihin liittyen on kerennyt aivoihin junaratoja muodostua ja joita helposti seuraa, jos ei havainnoi.
Tuo 10 min tuolilla on varmasti hyvä juttu. Olen vähän samaan tapaan 5 min -sääntöä käyttänyt, mutta totta puhuen en edes viime perjantaina käyttänyt. Fuulasin siinä. Kotiin tullessani muka matkalla katsoin sen ajan. Oleellista on tuo, että on ajan paikallaan. Kiitos huomiosta!
Ja joskus aikoinaan, on tässä aikaa mennyt, auttoi jollain kerralla se, kun kunnolla urheili. Poljin silloin revitykset kuntopyörällä.
Sen toimimisen huomasin, mutta se on silti jäänyt. Kun ei ole huomannut (haviannoinut).
Hyvä juttu voisikin olla punnerrella ja sitten perse penkkiin.
Joskus on auttanut jonkun päiväkirjan lukeminenkin, mikä on jäänyt kovin vähäiseksi. Silloin voi juuri havahtua siitä kuplasta, että mitä oikeastaan haluaa.

Kyllä mä nyt uskon, että huominen ok sujuu, mutta eipä auta hirveästi henkseleitä paukutella.

Niin, kyllä kiitti pyöräily sujuu ja uinti on myös hyvä vinkki, kiitos, mutta vähän hölmöstikin kokeilla hölkötin tänään. Onnistui se. Vähän aristaa ylämäessä, että siinä täytyy tuntemuksen mukaan mennä ja muutenkin iisisti. Sikäli hölmösti, että minkään ohjeen mukaista ei ole näin aikaisin alkaa hölkkäillä.

“Kunnon kengät kyllä pitää olla, muuten liukastuu – peehen”, laulaa Pellekin (Tahdon olla vapaa -biisissä, mistä sellainen pointti alkoon liittyen, että on se kumma, kun sitä aivopesten markkinoidaan juuri vapauteen liittyen, kun se nimenomaan ei sitä luo tai edusta varsinaisesti.)
Että uudet lenkkarit kehiin ja puolimaraa kohti, lillemor!
Ja voihan niitä juosta muutenkin kuin tapahtumissa, mutta on niissä tapahtumissa omaa nostettaan.

Lainasin muuten kirjastosta sellaisen kirjan kuin Juokseminen on parasta terapiaa. Hyvänoloinen kirja, mutta jäänyt vähän sivuun. Ei ollut ihan sitä, mitä odotin, mutta validia asiaa siinä tuntui olevan. Täytynee kaivaa se esiin.

Hyvää päivää ja viikonloppua,
t. Urtsi

Minäkin liityn mukaan. Pitkäaikaista tissuttelua taas takana. Raivostuttaa tämä tilanne, että taas oon tässä :frowning: Nyt kova tahtotila raitistua, joka helkatin ilta oon lenkkeilly ja saunonu ja kaikkea toimintaa ja elämäntäytettä, että saan itseni kuosiin. Tänään etätyöpäivä, ja tulipa selattua kaupungin lounastarjontaa, jos pyörähtäisin lounaalla. Ja sehän ei ole ollenkaan viisas juttu, koska siinä saattaa normaalisti jo päivä eka viinilasi olla nokan edessä…

Moi,
Onnetonnykijä, teretuloa ja tästä lähtee!
Joku viisas on sanonut, ettei tuommoisessa kannata liikaa itseään syytellä, koska se johtaa helposti juuri kierteeseen.
Ehkä se ristiriita on kuitenkin joku siemen, joka itää.
Ja viisas kuultu neuvo on myös, että mitä ystävälle sanoisi. Moni kannustaisi ystävää, mutta itseään kurmottaen latistaa. Miksi?

Mulla kävi juominen mielessä, perjantaihan kun on, mutta melko nopeasti se väistyi, kun söin ja köllöttelin.

Niin, en tiedä, voisiko siellä lounaalla saada jonkin alkottoman juoman viinin sijaan? Ehkä jokin sekoitus, jonka voi pyytää?
Joillekin se voi olla triggeri, mutta mä join tuossa yhden alkottoman oluen ja tykkäsin siitä. Niissäkin alkaa vaihtoehtoja löytyä ja kulttuuri kehittyy.

Toukoukuuta etiäpäiten ja hyviä viikonloppuja!
t. Tero

Morning ja moro!

Olipa hyvä herätä tänä aamuna ilman todella tavanomaista lauantaiaamun krapulaa.
Olen oppinut inhoamaan sitä ensinnä hyvältä tuntuvaa kaasuakin herätessä. Että vaikka olisi pehmeän mukava olo, niin tietää, mikä on tilanne ja siihen yhdistyy myös harmitus edellisillasta (vaikkei siinä harmituksessa kannata rypeä) sekä ajatus päivän seuraavista aalloista. Se ei ole aidosti hyvää tunnetta.

Että hyvä nyt näin herätä. Semmoinen hehkutus täältä.
Varmasti tulee niitä tönkeröisiä aamuja, vaikka olisi juomattakin, mutta ne pystyy sitten paremmin ottamaan vastaan, koska yleensä voi paremmin luottaa itseensä ja siihen, miten tönkeröisissä oloissa sitten asioihin suhtautuu.

Lopetan nyt, ettei mene liikaa saarnan puolelle. :slight_smile:

Koipi parempi. Tänään vähän testijuoksua.

Hyvää päivää ja viikonloppua,

t. Urtsi

Tämäpä tuli hyvään aikaan. Ajattelin että joku pieni alkolakko voisi olla paikallaan. Olen kirjoitellut tuonne läheiset palstalle kanssa, huoli puolison juomisesta. Samalla toki on herännyt huoli omastakin juomista, yhdessä kun aika usein otetaan. Puolison juomista en voin kontrolloida mutta omaani kyllä!

Trackaan kaikki juomiset ja syömiset salihommien takia, ja järkytyin hieman kun huomasin että itsellä täyttyy tuo 12 annosta mitä pidetään jonkinlaisen naisten riskirajana lähes joka viikko tämänkin kevään aikana. Erityisesti tämä huolettaa kun on ollut fiilis että keväällä on tullut otettua iisimmin juomisen suhteen… En edes uskalla katsoa mitä määriä on mennyt syksyllä.

Rankkaa tämä on varmasti kropalle kun tähän yhdistää salitreenauksen, pitkät duunipäivät ja paljon matkustelua… Tulee olo että välillä kaipaisi lepoa että voisi ihan vaan olla, ja niin ettei ole krapulassa tai kännissä…

Nyt siis takana huomat viisi päivää juomatta :slight_smile: Vappu tuli kanssa otettua iisisti, koko viikonlopun aikana ehkä kaksi-kolme kaljaa. Iso juttu oli tuo ettei eilen tullut otettua kun on yleinen perjantaiaktiviteetti. Oli ihana fiilis tänään vaan kävellä kaupungilla iLMAN KRapulaa. Toinen zemppauskohta on tämä ilta, lauantai kun kuitenkin on… Lähettäkää kaikki zemppiä!

Moi, Unikeko ja kaikki.

Tsori, Unikeko, kun en eilen illalla nähnyt viestiäsi ja lähettänyt tsemppejä.
Menikö ilta kuitenkin hyvin?
Toivottavasti ja jos ei, niin nyt uudestaan kärryille.

Nuo määrät… Mä en ole niihin hirveästi ikinä perustanut, mutta varmasti olen “korkeimpaan kategoriaan” kuulunut, vuosikymmeniä siis. Joitain jaksoja, muutamaa öbaut kuukauden mittaista jaksoa, lukuun ottamatta.
Ei se hyväksi ole, ei sitä oikein ymmärrä ajatella terveysvaikutuksia ihminen usein ennen kuin terveys kunnolla pragaa.
On se silti mielessä käynyt ja arvostan terveyttäni.
(Pohjekin on muuten nyt kuntoutunut, siltä tuntuu!)
Terveys ei ole tosiaankaan itsestäänselvyys. Helppo sanoa. Helposti tulee tämän asian ohi töhötettyä niin, että sanominen jää pinnalliseksi hölöksi.

Mä olen jossain kohti vähän havahtunut huomaamaan, että miten suuria määriä olen perjantaina juonut ja sitten töhöttänyt lauantaina asioita. Ei hyvä.
Sydämelle voi olla riskiksi liikkua krapulassa. Ei se krapula koko ajan paina, siinäkin on aaltoja. Mutta tyhmää joutua tarkkailemaan sykettä ja olotilaa ja sellainen paino siitä asiasta on.
Esim. tuossa pari viikkoa sitten tajusin, että olin perjantaina juonut vähintään 12 vahvan kaljan (siis tuopin) verran ja sitten lauantain aktiviteetteihin oloa tarkkaillen jne.
Ja kun siihen on yhdistynyt se viekas viettävä pinta ottaa sitten lauantaina, siis nyt viime aikoina.
Ei ole sydämelle terveellistä liikkua krapulassa. Siitä on paljon esimerkkejä. Olen varmasti jossain kohti ollut onnekas.
Ja tietysti muitakin syitä. Alkoholi on karsinogeeni. Miten lepäytyy viikon jäljiltä, kun on väsymystä kropassa ja mielessä? Ei se pehmeä olotila ole mitään lepäytymistä (siis krapulan joku ohimenevä pintapuolisesti positiivinenkin puoli, jota olen tosiaan jo alkanut inhota).
Nyt tänä viikonloppuna on mennyt paljon paremmin, kun ei ole sitä ollut päällä. Tänä aamuna heräsin ensin viideltä ja harkitsin jo nousemista. Olisin varmaan voinutkin nousta. Lopulta goisin ysiin tai vähän ylikin. Hyvä. Maratonunet olivat paikallaan ja tarpeen. Oikeastaan just sellaisiahan viikonloppuna vedellä kannattaa kaikin mahdollisin puolin.

Hyvä varmasti, että olet Unikeko noin havahtunut ja varmaan hyvin kumppanisi juomiseen suhtaudut, viisaankuuloisesti.
Ilmeisesti hän ei sua painosta tai pura suhun krapula-angstejaan. Jos niin tekee, niin vedä siihen raja niin kuin varmaan teet, että voi tehdä lopulta niin kuin aikuisena tekee, mutta ettei saa purkaa pahaa oloaan suhun syyttä. Sorry, jos nyt itsestäänselviä juttuja tässä paasaan. Tää on tällaista “ääneen ajattelu” myös.

Hyvää sunnuntaita, kiva auringonpaiste ainakin täällä nyt. Testilenkki kutsuu.
t. Urtsi

Lauantai meni holittottomana :slight_smile: tänään on ollutkin energinen ja jaksava olo. Tyytyväisenä odotan huomista. Hyvä fiilis varmasti aloittaa viikko holittoman viikonlopun jälkeen.

En itsekään ole hirveästi noita annosrajoja katsellut. Jollain tavalla olen aina ajatellut että ne ovat semmoista hätävarjelun liioittelua ja jollain sellaisella oudolla logiikalla, eivät vaan päde minuun. Mutta kyllähän tämä jatkuva juominen vaikuttaa kuntoon ja jaksamiseen. Omalla kohdalla myös ainakin painon nousuun… Ja on pysäyttävää nähdä että omat määrät ovat sellaisia että niihin kuuluisi terveydenhuollossa puuttua :open_mouth:

Meillä ikävä kyllä mies painostaa juomiseen. :confused: Tästä aiheesta ollaan riidelty todeeella paljon. Tuntuu ajattelevan että minulla on jonkinlainen velvollisuus juoda kanssansa … Ensi viikonloppu tuleekin olemaan haastava kun ollaan miehen kanssa kahdestaa. Varmasti haluaa lähteä baariin ja suuttuu minulle jos minä en halua. Pitää siihen perjantaille kehittää jotain muuta tekemistä jotta olen pois kotoa siinä kohtia kun mies lähtee baariin…

Hienoa, että alku on sujunut hyvin, onnittelut siitä! Tipattomalla ollaan täälläkin, toki tarkoituksena jatkaa piiitkälle hamaan tulevaisuuteen. Tuo on harmillista ja varmasti tosi hankalaa, jos puoliso painostaa. Tai vaikkei suoranaisesti painostaisi edes, niin antaa esimerkkiä ja ehkä hieman houkuttelee mukaan. Ehkä ostaa juomia kotiin tms. En suoraan sanoen ole varma, olisinko itse pysynyt raittiina tuollaisessa tilanteessa. Siksi tosi iso hatunnosto ja ihan ekstratsempit kaikille jotka onnistuvat! Hyvä että sinulla on Unikeko jonkinlaisia suunnitelmia valmiina, ettei tarvitse sitten vastustaa kiusausta.

Tsemppiä tulevaan viikkoon ihan kaikille, kiva kun olette löytäneet tienne tänne plinkkiin.

Huomenta!
Uuteen viikkoon! Kiva fiilis, viikonloppu oli vähällä mennä täysin raittiina. Yksi olut tuli juotua, kun lauantain lenkillä ohitettiin puolison kanssa terassi, mistä ystäväpariskunta huuteli pöytään. Yhdellä oluella siitä onneksi selvittiin, ja kiva oli nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Tällaista alkon käyttöä kai sitä itselleen toivoisi, on vain aika pitkässä kuusessa, että se olis itselle luontevaa. Aina on ryyppy hirttäny kiinni. Tällä viikolla pitäis lämmetä pohjoisessakin, onpa mukavaa! :slight_smile:

Mukaan lähden nyt.

Moi kaikki ja hyvä Rhodos23, kun tuut messiin ja tästä jatkuu!

Mua väsyttää sillai ihan hyvällä tavalla. Vähän vähänlaisesti tuli viime yönä goisittua. Oli illalla pojan harrastusta ja sitten aamulla tsemppasin päivän kokeisiin ja muutenkin herään aika varhain, noin kuuden maissa heräsin. Ja onhan tässä ihan pitkä päivä. Jalka vähän ilmoitteli tänään jotain, mutta kopkopkop, uskon ja toivon, että puolimaran voin juosta lauantaina.

Unikeko: On kyllä pakko sanoa, ettei tuo tilanteesi oikein kuulosta musta hyvältä.
Kai se niin on, niin kuin on sanottu, että usein tuollaisessa tilanteessa pämppäystä jatkava kumppani voi pelätä sitä, että menettääkö hän raitistuvan tai muuten alkoholiin uudella tavalla (aidosti itse) suhtautuvan kumppanin. Tai sitten voi olla vain ihan pikaista pinnallista ärtymystä , kun tuttu ryyppykaveri ei lähdekään messiin, mikä on tietysti hyvin itsekästä, mutta sellaista sätkimistä, mitä nyt on.
Kehitä nyt Unikeko tosiaan muuta kuviota viikonlopulle, peippaa typerästi suhtautuva (sorry vaan) miehesi…

Hyvää viikon jatkumista,

t. Urtsi