Ehtoota,
vähäsen väsyttelee.
Tullutkin tänään syötyä aikalailla, siis namiakin.
Vähän vahingossa, aika väsyneenä. Hyvä, että nyt havahduin tässä siihen, ettei enää tee edes mieli suklaata syödä.
Huomenna uutta syömistä kehiin.
Hyviä iltoja ja öitä,
t. Urtsi
Moi,
ihan hyvillä fiiliksillä tässä kohti puolimaraa.
Kyllähän kaljat vähän mielessä kävivät, mutta oikeastaan aika kevyesti ja ohi se menee ( tosiaan kun vaikka sen 10 min odottaa, niin on jo eri tilanne). Mutta pientä riskiä oli…
Tuli goisittua aika hyvät yölevot. Toivottavasti koipi kestää puolimaran.
Hyvää ja aurinkoista päivää ja viikonloppua!
t. Urtsi
Moi,
Urtsi mokasi: kaljaa puoliman jälkeen.
Tästä jatkuu.
Kun tulee moka, se EI TARKOITA, että
Niin, ja kyllä se puolimara meni läpi, mutta repeämä tuli. Linkatenkin meni.
Linkaten on ihan hyvä tyyli, kunhan tietää linkaavansa.
t. Urtsi
Moi,
kunhan tietää linkkaavansa – niin piti kirjoittaa ja ajatus oli kai se, ettei yritä ponnistaa liikaa sillä vähän revenneellä jalalla.
Vähän linkkausta on tämä alkoholisuhdekin ja hakemista.
On harmittanut eilinen kaljojen juonti, mutta sekin oivallus tuli, että itseään tulee tukea.
Itsemyötätuntoa opetellessa.
Voihan tästä oikeasti oppia, vaikka monen toiston (saman mokan toistamisen) jälkeen itseluottamus latistuu.
Silti on se totta, että ensi kerralla voi paremmin mennä.
Uskon kyllä siihen , että itsemyötätunto on se avain todelliseen muutokseen (että se ennemmin kuin hammasta purren tahdonvoimalla pidättäytyminen, vaikka sitäkin varmaan aika ajoin tarvitaan).
Nyt uusi tavoite tuonne kesäkuun alkuun. Tästä jatkuu.
Puuhailen ja siivoan kotona tänään, preppaan poikaa huomisiin kokeisiin illalla mahdollisesti ja jalka klesana pyöräilen, käyn ehkä salilla venyttelemässä. Tahdon tällä siis sanoa, ettei tässä nyt hirveän pahassa jamassa täällä olla.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja hyvää päivää kaikille!
t. Urtsi
Moi,
ja pienenä päivityksenä, että otan nyt reilun kuukauden tavoitteen olla alkottomana, koska nyt tahdon, ja aion ottaa myös tiettyinä päivinä, kun juopotteluriskiä, sitä antabus-poretta, joka tässä ketjussa vähän esiin nousikin aiemmin. On tämä mielen vaihtelu sellaista ja hyvä nyt pitää ihan breikkiä selvemmin.
Iltakahvia tässä nyt ja sitten päivän jatkoa kohti. Tytär käymässä, omilleen jo muuttanut.
Ehkäpä sitä vähän revähtäneellä pohkeella voisi sauvakävelemään mennä.
t. Urtsi
Huomenta tai päivää tai iltaa ja miksei yötäkin!
Hieman hiipui tämä keskustelu, mutta saa hiipuakin välillä.
Jatkukoon alkoton toukokuu kalenterimerkinnöistä viisveisaten.
Siis vaikka sitten soveltaen ja ehdottomasti siten, ettei jokin mutka matkassa tarkoita sitä, että kaikki aiempi saavutus on menetetty. Ei toisaalta sitten sitäkään, että nyt vaan mutkia matkaan tekemään.
Oppia voidaan, vaikkei käytännössä niin oltaisi aiemmin tehty ja matka jatkuu.
En nyt lähijatkossa tänne päiväkirjamaisesti päivittele varmaan, kun tuntui menevän vähän monologin puolelle (tämä ei ole syytös! : ).
Hyvää tsemppiä (mä itse koen, että se hyvä tsemppi on muuta tsemppiä kuin sellaista hammasta purren -lajia) ja aurinkoista loppukevättä!
Kevät onkin mun lempivuodenaika, hyvä kun siitä nyt vähän kerkeää tässä vielä nauttia.
t. Urtsi
Tsempit. Kyllä se siitä.
Liityn alkottomaan kuukauteen kalenterista riippumatta. Alkukuu meni hyvin mutta olen repsahtanut. Vanhalla tutulla kaavalla, yksin kotona. Nyt taas uusi aloitus ja muistutus, että arki selvänä on oikeasti paljon parempaa.
On harmi, että keskustelu täällä on usein aika hiljaista ja olen siihen kyllä itsekin osallinen. Luen kaikkia päivityksiä säännöllisesti mutta useinkaan en jaksa kirjautua ja siten kirjoittaa mitään. Eihän se ole mitään vertaistukea.
Tällä viikolla hyvä ystäväni ei mennyt töihin eikä ilmoittanut siitä kenellekään. Kyse ei ole alkoholista hänen kohdallaan. Hän kuitenkin puhuu minulle. Ihmisten temperamentit on niin erilaisia. Yksi suuttuu nopeasti mutta leppyy myös nopeasti. Joku toinen on kärsivällinen mutta kun raja menee yli niin asiat ei enää unohdu.
Itsellä on pysynyt holiton linja nyt koko kuukauden ja olen kyllä onnellinen siitä. Samalla olen myös yllättynyt kuinka vaikeaa on ollut pysyä päätöksessä sillä vastaan on tullut monta tilannetta, jossa alkoholi nyt vain “kuuluu asiaan”. Suureksi yllätyksekseni mieheni tuki on ollut iso tekijä, sillä hän on useamman kerran puolestani kysellyt alkoholittomia vaihtoehtoja. Tämä onkin ollut tosi hyvä sillä jostain syystä tuon alkoholittomon vaihtoehdon kysely nolottaa ja tekisi mieli tilata alkoholillinen vaihtoehto ihan vaan sen takia ettei herättäisi ihmeemmin huomiota.
Samaten on tullut hieman yllätyksenä, alkoholittomuus olekaan mikään päivän ja yön ero. Esimerkiksi unettomuutta, ahdistuneisuutta ja voimattomuutta mulla on edelleen ja maanantaiaamut tuntuvat edelleen melko raskailta. Tuntuu kuitenkin hyvältä kun tietää että tekee oman terveyden eteen kuitenkin kaiken voitavansa. Ja niinhän se varmaan on, että jos alkoholin lopettaminen tuntuisi euforiselle, niin eihän maailmassa olisi yhtään alkoholistia.
Nyt olisi vielä viikko kuukautta jäljellä ja voin jo tässä vaiheessa sanoa, että todennäköisesti haluan jatkaa lakkoa tämän kuukauden ylikin. Holittomona oma katsantokanta alkoholiin on muuttunut ja suhtaudun paljon kriittisemmin paitsi muiden myös omaan aiempaan juomiseen. On ollut esimerkiksi tilanteita joissa oma alkoholinkäyttöni on häirinnyt muita ihmisiä, mutten en ole siltikään nähnyt syytä muuttaa käytöstä tai lopettaa koska, no eihän alkoholinkäytössä voi olla mitään vikaa. Myös miehen alkoholin käyttö näyttäytyy vähän eri tavalla. Olemme riidelleet nyt vähemmän kun minä en ole juonut, mutta toisaalta kun on itse selvinpäin miehen vahva humalatila tuntuu vieläkin ilmeisemmältä. Eritoten ärsyttää miehen tapaa alkaa kännissä haastaa riitaa mitä kummallisimmista asioista, joka tietenkin johtaa turhanpäiväiseen riitelyyn…
Noniin zemppiä vielä kaikille kuukauden loppuun asti tai mikä ikinä itse kullakin on tavoitteena!
Samaistun hyvin tuohon, että alkoholittomuus ei tuo sitä selkeää eroa. Tavallaan tuo mutta siltä toivoisi vielä enemmän? Hienoa, että saat tukea puolisoltasi.
Moi!
Hienoa, että on vielä hankkeen lipun kantajia tässä toukokuun mitalta!
Vaikka voihan tämän alkottoman toukokuun ottaa milloin hyvänsä.
Mullakin on joskus aiemmin ollut tuo havainto tunteista, ettei kerralla kaikki muutukaan (vaikka on parempi itsetunto esim. ollut).
Ehkä on jotain työstettävää, mitä pääsee siinä työstämään oikeasti. Ehkä uusi ja todempi tasapaino löytyy vähän aikaa ottaen.
Muuten noihin viesteihin: Erittäin hyvä juttu tuo kumppanin tuki! Alkottomien juomien kulttuuri kehittyy ja kasvaa ja hyvä niin. Kännisiä ei kyllä jaksaisi kuunnella selvin päin. Eilen junassa ja yhdessä tilaisuudessa ennen sitä oli kännisiä ihmisiä, jotka liikuttivat… Eivät rähisseet, vaan ennemminkin mielistelivät ympärillä olevia ja olivat mielestään nokkelia. Oli siinä aitoa tunnettakin taustalla, mutta tunteiden selvyydenhän ryyppääminen sekoittaa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
t. Urtsi
Hei
Liitynpä mukaan vaikkakin kesäkuuhan se pian jo häämöttää. Vaikeaa aikaa ollut nyt alkonkäytön suhteen. Aion nyt jatkossa toimia toisin.
Tsemppi ja peukku!
Ja voihan tämän “alkottoman toukokuun” ottaa milloin vain, vaikka kesäkuussa.
Mä olin äsken lenkillä, mikä teki hyvää.
t. Urtsi
Alkoholisuhde. Sinä sen sanoit. Minullakin on sellainen. Siksipä kai ei muita suhteita olekaan pienellä itseironialla höystettynä. Tämä oivallus syntyi aika kostean toukokuun sävyttämänä. Kuivattelen kesäkuun. 2 päivää jo harjoiteltu tulevaa varten.
Tsempit minulta, langenneelta. Ryhtiliike on tehty ja jälleen elämä selväpäistä.
Tattista ja sitä samaa!
Jotain suhteita on joskus muka mennyt hakemaan ja enemmän tuoppiin keskittynyt ja ne jutut ovat olleet niin ego-draivia ja paskaa, että huhheijaa, ja eipä siinä nyt yleensä kyllä se hyvä suhde niin yleensä löydykään (jotenkin alkoholi on silloinkin senkin sinänsä hyvän aikeen kaapannut, käyttänyt tekosyynä).
Tekipä gutaa nukkua viime yönä maratonunet, tarpeen tuli toissayön jälkeen. Kohta päätä tyynyyn ja kirjaa kehiin, ihan hyvillä mielin.
Tsemppiä ja hyvää kesäkuuta!
t. Urtsi
Hei
Taitaa 8.pvä tätä kuluvaa kesäkuuta ollakin jo, torstai ja mulla lomaa… Ripsaisi vettäkin pienesti, no ilmaahan se raikasti. Mä olen viestiketjuja lueskellut ja kyllä minulle aika tuttua juttua monilla tuntuu olleen. Yrityksiä yritysten perään. Mutta ymmärtäähän sen, ei ongelma pieni ole lainkaan. Mä en sillai nyt uhraa ajatuksia päätökselleni, pyrin vain tekemään tavallisia, normaaleja asioita. Enkä stressaa tekemättömistä hommista, ne ei karkaa kuitenkaan. Monen ajatelma, päivä kerrallaan, sen uskon pätevän. Eikä mulla ole mitään muita sen kummempia tavoitteitakaan. Elän tässä ja nyt. Toki toivon että päätös pitää. …ja tietysti sekin, että lopetin 35 v kestäneen tupakoinnin noin 1,5 v sitten kuin seinään…antaahan se jonkinnäköistä uskoa siitä, että itsellä on sitä tahdonvoimaa. Kun vain tarpeeksi tahtoo?
