Alkolakko kesäkuusta alkaen

Krapula, morkkis, kasvojen turvotus, päänsärky, tylsä olo, vatsa sekaisin, pelko, epätoivo, kauhu, mitä olen taas mennyt tekemään. Olen juonut viikon verran joka päivä. Esiintynyt humalassa vapaa-ajalla. Huomasiko ne?

Olen saman kysymyksen äärellä kuin monta kertaa aiemminkin, miksi teen tätä itselleni? Miksi juon?

Kalenteriini on merkitty jo ajat sitten päivä, joka on 1.6.

Uuden raittiuden, uuden elämänasenteen alku. Tämä on uusi mahdollisuus raitistua. Käydä läpi sen herättämiä ajatuksia ja tunteita, niitä vaikeitakin.

Lähdetkö mukaan? Yritetäänkö yhdessä? Jospa se siitä. Aina pitää olla toivoa ja tässä ketjussa yritän sen löytää.

Mukana ollaan. Koska aina on toivoa.

Kertaan vielä tänne, että omalla kohdalla huhtikuun loppu ja toukokuun alku olivat iiiihan kunnon tissuttelua. Sitten sain sen aisoihin, mutta join pari kertaa vielä sen jälkeen kerralla enemmän. Viimeksi nyt perjantaina. Ajatus alkoholin riemuista kuitenkin piipahtelee taas siinä määrin mielessä, että on parasta napata itseään vähän jämäkämmin niskavilloista kiinni.

Mikä sen parempaa, kuin tehdä se yhdessä. :slight_smile:

Kiitos Elohiiri! Mahtava kuulla! ? Nyt otetaan vertaistuki siihen kunniaan, mihin se kuuluukin ja tehdään tämä yhdessä!

Tälle matkalle astuminen pelottaa, koska olen pääsiäisestä asti ollut sillä kannalla, että juominen on tosi hyvä juttu. En osannut lopettaa, joten käänsin ajatukset sellaisiksi, että juodaan vaan. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mennä katkolle eivätkä halua lopettaa. Mulla on just sellainen hetki elämässä. En halua lopettaa, enkä ymmärrä, että alkoholi aiheuttaisi minulle mitään haittoja.

Vaikka terveys jo koettelee, kuten kerroin ja mielenkiinto harrastuksiin on mennyt.

On muuten hauska huomata, että työttömänä ollessani, join, koska olin työtön. Nyt kesätöissä ollessani juon, koska on töitä ja on kiva mennä kotiin ja avata siideri. Oikeutan siis millä tilanteella tahansa juomisen. Tänäänhän lakko ei ole vielä alkanut. Pirut kuiskuttelee olkapäillä. Tänään saisi vielä nauttia. Katsotaan kuinka käy, mutta huomisen suunta on selvä! Sopimus on sopimus. Itseasiassa se on helpotus, että tiedän, nyt tämä hulluus loppuu. Asioille on nyt tehty jotain, koska päätökset on tehty. Sen verran luottoa itseen löytyy, että päätöksissä pystyn pysymään, mutta kaipaan kyllä vertaistukea, haluan sen avoimesti myöntää.

Toivoisin, että tähän ketjuun tulee hyvää keskustelua ja kokemuksia. Kaikki mukaan, ketkä haluavat kulkea kesäkuun raittiina, yhdessä.

Messissä!

Mulla katkes raitis putki viikonloppuna, nyt vaan uutta kehiin. Tänään join tasottavan niin tätä päivää en voi raittiiksi laskea, mutta hyppään mukaan huomenna!

Havaitsen tässä hyväntahtoista ryhmähenkeä ja toiveikkuutta. Sitä on ilo lukea, hyvä te!

Yleensä en haasteista perusta, koska suorittajatyyppinä en halua antaa epäonnistumiselle mahdollisuutta. Se riski pienenee olemattomaksi, kun ei oikeastaan edes yritä vaikeita asioita. Ja sitten voikin hyvällä omallatunnolla jatkaa kuten ennenkin… Tässäkin ensimmäinen ajatus oli, että eikai tässä vaan tarvitse kovin pitkäksi aikaa sitoutua tipattomalle, eihän?
Hetken mietinnän jälkeen järki kuitenkin muistutteli, että pysyvää muutosta tarvitaan myös täällä ja nyt voisi olla hyvä hetki työntää nuo riippuvaisen mielen ajatukset sivummalle. Yritän olla suhtautua asiaan rennon letkeesti ja avoimin mielin: Hitto vie, kokeillaan jotain uutta! Joten lähden mukaan matkaan.

Kyllä mäkin haluan olla juomatta kesäkuun. Eilen kärsin loman jälkeisen krapulan ja tänään pääsin jo salille treenaamaan. Ihanaa!

Miten mahtavaa, että meitä on jo useampikin. Myönnän, että tänään on käynyt mielessä pari kertaa epäilys, että noinkohan sittenkään haluan ihan koko kesäkuuta olla ilman. Vaikka vielä aamulla ajatus oli, että ei se tipaton nyt sentään siihen jää. On tämä niin tämmöstä, ihme seilaamista. Mutta siis tipattomalla mennään ja ainakin koko kesäkuu. En ottanut tänäänkään mitään viimeisiä ennen taukoa, vaikka huomenna on vapaa.

Tsemppiä meille, viime hetken hörpyillä tai ilman! :sunglasses:

Onko tämän ketjun tarkoitus kannustaa ryhmähengellä raittiiksi tästä päivästä lukien vain kannustaa kesäkuun tipattomaan?

Ei kai sillä väliä ole, kunhan kaikki vaan kannustavat toisiaan. Kysyin vaan kun jäi vähän epäselväksi.

Huomenta! Saanko tulla mukaan? Yksin en onnistu, mutta haluan onnistua saamaan itseni takaisin. Jospa tästä päivästä starttais ”ikuinen kesä”.

Huomenia! Tästä se sitten lähtee, mahtavaa! Ehdottomasti tervetuloa Winkee ja kaikki muutkin kun siltä tuntuu.

Vilman pohdintaan mietin itsekin niin, että eipä sillä oikeastaan väliä. Minusta jokainen voi määritellä aikeensa itse, mutta kesäkuu voisi olla sellainen kiva yhteinen lähtökohta. Sitten jos jotkut haluavat, niin voidaan sujuvasti jatkaa yhdessä eteenpäinkin, ettei ole myöskään sillä tavalla tarkkaan määriteltyä “maksimiaikaa”. Kuten esim. tipattoman tammikuun jälkeen, kun kukin lähtee jatkamaan tahoillaan. Vai mitä Lempeä Kettu meinasit?

Tulen mukaan :slight_smile:

Hyvä avaus ja tuo toivottavasti uutta elämää tänne palstalle. Yritetään yhdessä pitää ketju elossa, vaikka homma ei menisikään niin kuin Strömsössä. Matalalla kynnyksessä voisi kertoa myös heikoista hetkistä ja kiusauksista, joita kaikille varmaan tullee.
Pidettäisiinkö pois tästä ketjusta se onnistuneesta juomisesta kertominen, koska sellaisista lukeminen voi olla vaaran paikka niille, jotka kamppailevat omien demoniensa kanssa. Onnistuneita kohtuujuomiskokemuksiahan löytää täältä muista ketjuista halutessaan. Minulle itselleni niistä lukeminen ei ole tehnyt koskaan hyvää :blush:

Ikää on sen verran ja kokemusta tältäkin saralta niin paljon, että luulen ihmeraitistumisien olevan meidän ongelmaisten joukossa varmaan ihan promilleluokkaa. Mutta yritetään nyt yhdessä muuttaa elämäntapojamme ja suhdettamme alkoholiin.
Minusta olisi kiva, jos mukaan lähtevät kävisivät usein kertomassa miten homma sujuu.
Oma olo on tällä hetkellä vahva, edessä ulkoilua ja kotihommia. Ei ole mielitekoja juomiseen, eli alku vaikuttaa lupaavalta.

Voimia kaikille ison asian ja muutoksen toteuttamiseen.

Onpas ihana juttu, että täällä on näin paljon ihmisiä mukana! ? Nyt on kyllä hyvä tsemppi päällä. Itselle ainakin 1 kk on tiukka paikka olla juomatta. Uskon, että tämä auttaa alkuun muutoksessa jokaista, joka kärsii samasta ongelmasta eli lopettamisen vaikeudesta ja motivaation puutteesta aiheeseen nähden. Kesäkuun jälkeen jokainen voi lähteä henkilökohtaisesti määrittämään jatkaako vai mitä tekee. Tässä ketjussa voi vapaasti käsitellä sitäkin asiaa, mutta olen samaa mieltä kuin Lillemor, että onnistuneet ja ihanteelliset juomiskertomukset olisi hyvä kirjoittaa toisiin ketjuihin. Kaikki muut kirjoitukset ja pohdinnat ovat täysin tervetulleita ja suotavia, mitä kesäkuun alkolakkoon itse kullakin sitten liittyykään. Kuten Lillemor sanoit, ihmeraitistumiset ovat promillen luokkaa, mutta yritetään aluksi edes yhtä päivää, viikkoa ja lopulta koko kuukautta. Yhdessä. Kirjoitelkaa rohkeasti kaikkea mitä mieleen tulee, sitä toivon itse kovasti, että keskustelu olisi hyvää ja motivoivaa ja kokemuksia jakavaa. On tosi mukava lukea kirjoituksianne ja sitä tsemppiä, että ihmiset ovat mukana!

Täällä kärsitään muuten hillittömästä krapulasta. Minun alkoholistinen mieleni otti nimittäin toukokuun viimeisestä päivästä kaiken “ilon” irti. Samat käytösmallit kuin aina ennenkin lähtivät päälle, että kiskottiin vauhdilla ja melkein kaksin käsin, kun oli itselleen annettu lupa juoda. Nyt ei ole epäselvää, että haluan raitistua. Aamun ensimmäinen ajatus oli, että nyt tämä loppuu ja tunne oli aika suuri helpotuksen tunne. Takana on 8 päivää, joten ymmärrätte, mikä fiilis tällä hetkellä ja millaiset olotilat. Kyllä oma lähtötilanne on itselleni täysin selvä, olen suurkuluttaja ja riippuvainen. Teidän tuella haluan onnistua olemaan juomatta tämän kesäkuun ja varovaisesti ajateltuna toivottavasti koko kesän. Kiitos, että olette olemassa. :heart: Tervetuloa jokaiselle.

Mä kärsin täällä kans viikonlopun jälkitiloista. Tuntuu niin sairaan tyhmältä, että yli kuukaus meni raittiina ja sit sressitekijöitä kasaantu niin että vanha kunnon “tuttipullo” päätyi taas kouraan. Mun juomisessa on ihan selkeä lohdun etsinnän sivumaku. Onneks terapia nyt perjantaina.

Talvikaktus, tuttipullo-vertausta olen myös itse käyttänyt, kun olen miettinyt, miksi järkevä ihminen sortuu kerta toisensa jälkeen juomaan. Mitä ihmeen lohtua se muka tuo, olen itseltäni kysynyt, mutta näin se vain kulkee se tunnepuolen rata. Juna kulkee täyttä höyryä humalaa kohti, kun antaa pienen mahdollisuudenkaan…

Tämän päivän tunnelmista voisin kuvata myös voimakkaat miksi -kysymykset. Miksi teen tällaista itselleni, että juon ja olen krapulassa. Roudasin oikein tuolin suihkun alle ja istuin ja ihmettelin asiaa veden valuessa päälleni.

Sattui muuten eilen ihmeellinen juttu. Juttelin erään uuden tuttavuuden kanssa viestien välityksellä ja hän kertoi naismaustaan, ettei naisen saa ainakaan olla juoppo. Salainen elämäni kun ei (vielä) näy kuvista päällepäin, hän ei voinut mitenkään kuvitellakaan keskustelevansa juopon kanssa. Tunsin kuitenkin voimakasta halua raitistua ja päätin, että nyt on aika laittaa elämä ja nainen kuntoon.

Mulla on kokemusta päihteilyn lisäksi syömishäiriöstä ja ajattelen, että tahdonvoimalla ja järkevyydellä on hyvin vähän tekemistä minkään itseä vahingoittavan toiminnan kanssa. Niiden kans ollaan tekemisissä käyttäytymismalleissa, joita eläimetkin toistaa jos niiden ympäristö on stressaava. Papukaijat nyhtää itseltään höyhenet ja siat syö toisiltaan saparot jos niitä pidetään kurjissa oloissa. Mua henkilökohtasesti auttaa ajatella asiaa niin, että “mitä voin muuttaa tämänhetkisessä kuormitustilassani” eikä “mikä vittu mua vaivaa”, koska ne itsesyytökset vie kauheesti energiaa jonka vois käyttää asioihin jotka tukee raittiutta. Kuten esimerkiks lääkkeiden syönti ja kuus ateriaa päivässä näin omalla kohdalla, ja että rajoittaa sitä määrää touhua mitä tekis mieli päiväohjelmaan änkeä.

Mulla on ollut vastaavantyyppisiä keloja nuorempana. En siis mitenkään tarkoita, että halu esim löytää kumppani olis huono syy raitistua. Mutta ulkoisiin asioihin pohjaava motivaatio kestää sen aikaa, kun ne ulkoiset asiat kestää, mut mitäs kun tilanne muuttuu? Mä ehkä pohdin omalla kohdalla enemmän sellasta systeemiä, että itseen kannattaa suhtautua neutraalisti. Että jaahas, join sitten kumminkin ja tänään on paska olo kun aivoissa on kemiat päin vittua, mutta jos malttaa päivän pari venailla niin tilanne normalisoituu. Mä pelkään kans alkoholin vaikutuksia ulkonäkööni ja terveyteeni ihan kauheesti mutta se pelko aiheuttaa niin kovaa ahdistusta, et sitäpä tartteeki sitten lääkitä… Arvaat millä. Eli mä yritän ihan käänteistä motia: ikinä ei oo liian myöhäistä lopettaa/vähentää ja jokainen juomaton päivä hyödyttää kokonaistilannetta.

Tipatontahan välillä kritisoidaan että eihän se juomisongelmaa poista jos semmoinen on päässyt kehittymään. Mutta mun mielestä on parempi viettää tipatonta, koska sen ajan elimistö saa kuitenkin levätä ja toipua. No, tämmösiä keloja, toivottavasti en kuulostanut saarnaavalta!

Talvikaktus, mullakin on ollut nuorempana dignosoimaton syömishäiriö, joka tais vaihtua tähän juomisongelmaan. Kiitos viestistäsi, siinä oli paljon ajattelemisen aihetta!

Tuota armollista suhtautumista olen yrittänyt, mutta se tahtoo vain mennä niin, että juominen karkaa käsistä. Kun piiskaan itseäni, saan toisinaan välirikon jatkuvaan alkon käyttöön. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ei minua kyllä kovin paljon suhteet kiinnosta. Ehkä se menee 2 kuukauden säännöllisen juomisen piikkiin, että on vähän “sekaisin” eikä mielihyvää tahdo löytyä muusta kuin, niin, tiedätte mistä.

No, tänään on tosi väsyneet fiilikset. Ehkä huominen on parempi. Saan kuitenkin kiinni siitä mitä ajat takaa Talvikaktus. Olen samoilla linjoilla.

Joo se kepin ja porkkanan, kaasun ja jarrun välinen balanssi on yks perkeleen ikuisuusprojekti suurimmissa osassa asioita täälläkin. Mutta toivotaan, että huominen on parempi. Tsemppiä!

Sehän on eka päivä yhteistä taivalta taputeltu. Onpa mukava käydä selvänä nukkumaan. Voin vielä vaikka höpsötellä netissä tietäen, etten huomenna herää miettien mitä tuli kirjoitettua. En myöskään ajattele ekana, että voi hitto, montakohan meni. Jos pää sattuu, se todennäköisesti todella johtuu tyynystä. Aika kiva!

Öitä, kuomaset!

Öitä!

Elohiiri, ihana kuulla! Mulla on valitettavasti vasta tänään päivä 1. Riippuvuus ei eilen suostunut hallintaani. Tunsin surua. Juominen oli loiventelua, koska olin päättänyt viimeinkin raitistua ja edeltävänä päivänä oli mennyt 13,5 annosta. Pelkäsin, että delirium uhkaa, jos en yötä kohti loiventele. Nyt on sitten todella kova väsymys.

Tein hetki sitten oivalluksen, kun makasin sängyssä peiton alla sateen ropinaa kuunnellen yhä siinä krapulaisessa tilassa, kuinka ihanaa oli olla vaan siinä hetkessä. Ilman menneisyyttä ja tulevaa ja häiritseviä ajatuksia.

Oivalsin, että juomiseni perussyy on hallinnantunne sisäiseen kaaokseeni, koska en kykene elämään tätä hetkeä vaan aina joko menneitä tapahtumia, muiden tekemisiä tai haaveilemaan tulevia tai sitten pelkäämään tapahtumia etukäteen, vaikka että en onnistu tai jotain odottamatonta pahaa tapahtuu. Elämäni on tällä systeemillä hyvin raskasta. Ei ihme, että haluan juoda. Voisiko tästä oivalluksesta olla apua, että saisin raittiin elämän alulle, muuttamalla jotain perustavanlaatuista arjessani. Eli omaa asennettani omaan hyvinvointiin ja lisätä tietoutta, kuinka voisin parantaa hetkessä elämisen taitoa ja vähentää tarvetta hallita asioita juomalla. Onko kukaan saanut vastaavasta apua?

Mulla on kuitenkin voimakas tunne, että jos en nyt pysty tekemään asioita arjessani toisin, tulen suorittamaan raittiutta ja tuurijuoppona ratkeamaan ennemmin tai myöhemmin kovaan juomiseen. Se on nähty aika monesta ja en enää oikeasti jaksaisi sitä. Haluaisin löytää avaimet ajattelutavan muutoksen, joka poistaisi tarpeen juoda ja ajan kanssa pääsisin riippuvuudesta eroon.

Olenhan päässyt tupakastakin, miksi en sitten tästä…