Alkoholistista kohtuukäyttäjäksi esimerkin voimalla.

Me Vähentäjät
1

Hojo!

Allekirjoittanut on keski-ikää lähestyvä alkoholin ainainen suurkuluttaja, joka päässyt vähentelemisen makuun viime vuosien aikana. Elämä ollut hyvin alkoholipitoista 16 -vuotiaasta asti, joskus mukana ollut muita aineita kuten kannabis, bentsot ja opioidit, mutta enempi satunnaisesti. Ainoa vakikumppani on ollut rakas Alkoholi, kuten Mato Valtosen kirjassa kutsutaan.

Olen käynyt hoidoissa, AA:ssa, A-klinikalla, lääkärien juttusilla… vain voidakseni entistä huonommin. Lopulta heitin askeleiden opaskirjat ja vanhat myytit roskikseen, ja aloin opetella elämään ilman alkoholia etsimällä myönteistä esimerkkiä kohtuukäyttäjistä.

Olen istunut kohtuukäyttäjien kanssa baarissa, kuunnellut heidän huolettomia ja kuplivia keskustelujaan alkoholista… ja uskonut sen. Olen alkanut jäljitellä heidän juomatapaansa ja asennettaan.

Se on kieltämättä ollut joskus tuskastuttavaa ja janottavaa. Mitä muuta voisi olla käyttää 40 minuuttia yhteen ainoaan tuoppiin? :open_mouth: Mutta kuitenkin, se on ollutkin palkitsevaa. Vaikka ei ole saanut aikaisempaa tarpeentyydytystä vetämällä överit ja sen päälle parin päivän putken, niin “kohtuukäyttö-iltojen” jälkeen olo on ollut tyydyttynyt ja miellyttävä. Ei pahaa krapulaa, ei pakottavaa tarvetta jatkaa juomista heti aamulla… ei kammottavia oireita useamman päivän jälkeen. Sellainen “pystyn siihen” olo. :slight_smile:

Mielestäni alkoholismin pitäminen sairautena joka ei sallisi yhtään tippaa ilman tuonelaa tai hullujen huonetta on aikansa elänyt myytti, jota joutaisi tuulettaa. :slight_smile:

2

Nyt kyllä täytyy toideta Korkinkadottajan tai Arkkitehdin tyyliin, että mitäs täällä suurkuttaja puhuu alkoholismista toipumisesta ?

Alkolismi on pakonomaista ja ihan eri juttu.

3

Kiitos kommentista. Kivaa että joku kommentoikin jotain, kun tämä Vähentämispuoli tuntuu aika hiljaiselta ja Lopettaja puolella enemmän juttelua.

Mutta joo: onhan toki alkoholismi pakonomaista. Liikaa syöminenkin voi olla pakonomaista, ja sitten lihoo. :frowning: Mutta: se ei kuitenkaan tarkoita etteikö tästä pakonomaisuudesta voisi opetella pois. :slight_smile:

Olin eilen illalla viettämässä iltaa ja grillaamassa parin kohtuukäyttäjä-ystävän kanssa. Meillä oli tavattoman hauskaa, nautimme lonkeroa, punaviiniä ja mitä join jopa pienen lasillisen viskiä, kun tarjottiin. :open_mouth:

Illan fokus ei kuitenkaan ollut kännääminen, vaan hauska seurustelu ja yhdessä olo kesäillassa. Lähdin kotiin klo 23 aikoihin, en kovin paljoa edes humaltuneena, ja muistankin jopa kotimatkani kokonaan.

Tulin kotiin, join vielä yhden oluen ja kävin nukkumaan. Aamulla olo oli ihan mukava, krapula ehkä enintään jotain mitä voisi kutsua vain “semi-krapulaksi”.

Mutta miksi nähdä paljon vaivaa juodakseen hillitysti tai hallitusti, kun olisi yksinkertaisempaa olla täysin raitis?
Vaikkapa siksi, että alkoholista on myös paljon iloa, eikä tarvitse varoa sitä että yhteiskunnassa on alkoholia joka puolella. :bulb:

4

Hei Valtiomies!

Tarinasi on mielenkiintoinen ja uskon, että jotkut (hyvin harvat) kykenevät muuttamaan alkoholistista juomistaan kohtuukäytön suuntaan.

Mutta tämä johtuu ilmeisesti siitä, että et ole alunperinkään juonut alkoholia mihinkään psyykkeen ongelmaan? Vaan olet tehnyt sen siksi, että se tuntuu vain mukavalta päihdyttää itsensä aika-ajoin ja rentoutua tällä tavalla?

Miksi se asiallisesti kupittaminen ei aikaisemmin onnistunut? Johtuiko se ympäristöstä, meidän alkoholikulttuurista, fyysisestä etanoliriippuvuudesta vai mistä? Myös olisi mielenkiintoista kuulla kuinka pitkään tämä sinun “kohtuukäytön opettelu” on kestänyt ja onko tullut lainkaan lipsahduksia sikakännien puolelle?

Mielestäni kannattaa myös huomioda se, että alkoholisti usein kykenee jopa sellaiseen itsekusetukseen aikansa jota mahdollisesti Valtiomies tässä harrastaa. Eli siis siksi kysynkin nyt ketjun aloittajalta, että oletko mahdollisesti pohtinut sellaista mahdollisuutta, että nyt kykenet ottamaan ns. asiallisesti jonkin aikaa siksi, että kykenisit (pystyisit itsellesi sallimaan) ylipäätään juomaan edes jotain/jonkin verran. Jos olet käynyt AA-ryhmissä ja a-klinikalla, niin olet varmastikkin väkisinkin tullut itsetietoiseksi omasta sairaudestasi ja on aivan ymmärrettävää jos sen haluaa tavalla tai toisella kieltää itseltään…

Itse en kykenisi ottamaan edes yhtä ainutta keskiolutta, koska sillä samalla sekunnilla minulta katoaa ns. järki ja alan juomaan itsetuhoisesti. Ja tämä nimenomaan johtuu minusta, ei varsinaisesti siitä pullon sisällöstä.

5

Niin, miksi nähdä noin paljon vaivaa kun ratkaisu voisi olla paljon yksinkertaisempi. Siksi, että yksinkertaisesti pidät selkeästi dokaamisesta, etkä halua olla ilman. Tunnetustihan addikti/juoppo tekee mitä vain (ja myös selittelee itselleen ja muille mitä vain), että voisi jatkaa myrkkynsä käyttämistä vääjäämättömistä haittavaikutuksista huolimatta.

Mielestäni asiassa ei sinällään ole mitään kritisoitavaa. Hienoa jos Valtiomiehellä pysyy jatkossakin homma hanskassa ja alkoholi ei enään selkeitä haittoja aiheuta, mutta jos asia jossain vaiheessa osoittautuukin hömpäksi, niin silloin on varmasti peiliin katsomisen paikka.

PS. Meidän yhteiskunnassa tosiaan alkoholi on se laillinen voimakas huumausaine johon törmäämistä ei voi välttää, mutta en tajua mitä tarkoitat “varomisella”. Ei minun ainakaan ole yhtä ainutta pulloa tai tuoppia tarvinnut varsinaisesti varoa, en vain juo niistä.
Aivan yhtä vähän mun tarvii varoa sitä bilehileen pirilainia tai subupään kauppaamia tramaleita, osaan sanoa kyllä ei kiitos!

6

^ Minuakin kummastuttaa, miksi alkoholin joutumista elimistöönsä pitäisi niin vimmaisesti varoa, että on parempi luovuttaa heti alkuunsa ja aivan vapaaehtoisesti nauttia sitä :unamused: . Vaikka aikamoinen juoppo olenkin, niin koskaan eivät bissetölkit, viinitonkat tai viinapullot ole lähteneet juoksemaan perääni niin, että olisin joutunut hädissäni pinkomaan niitä pakoon ja kilpajuoksun hävittyäni ne olisivat väkisin kaataneet itsensä kurkustani alas :laughing: . Kyllä se, että tilaan baarissa tuopin, nostan sen huulilleni ja juon tai menen Alkoon ostamaan pullon punkkua, jota sitten kaadan lasiin, mistä kietaisen sen kurkkuuni, vaatii minulta ihan selkeitä, tietoisia ja omatoimisia toimenpiteitä. Onhan mulle toki joskus tyrkytetty alkoholijuomia ja ihmetelty sitä, etten sillä kertaa juo, vaikka mulle yleensä hapan maistuu kovastikin, mutta ei sekään mua mitenkään velvoita juomaan. Jos olen esim. baarissa tai kosteissa illanistujaisissa, niin kyllä se on ihan oma päätökseni, ryhdynkö kumoamaan viinaa kurkustani alas vai en. Totta hemmetissä ne juomat mua houkuttavat ja pahastikin, olenhan alkoholisti, mutta ei mun kierrellen ja kaarrellen tarvitse niitä varoa, että koska hyökkäävät kimppuuni ja peli on menetetty viinapirulle ilman, että voin asialle itse yhtään mitään :unamused: .

7

Kiitoksia viesteistä. :slight_smile:

SoiKannel, pohdin itsekin usein syitä siihen, miksi juominen oli kauan niin pakonomaista ja jopa itsetuhoista, ja nykyisin se ei enää ole sitä.
Joitain psyykkisiä syitä varmaan oli, vaikkakaan ei mitään diagnooseja. Esimerkiksi itsetuntoni ja omanarvontuntoni olivat heikompia ennen vanhaan. Sitten päädyin myös AA:han, jossa juurikin opetetaan tuon kaltaisia uhkakuvia joita Winston kuvailee, että kaikkialla vaanii tölkkejä ja pulloja ja tuoppeja, jotka vaanivat tilaisuutta hyökätä kimppuuni ja kaataa minut alleen. :slight_smile: Ja että ainoa turvapaikka niiltä on AA-ryhmä.

SoiKannel, sinulla oli monia hyviä ja osuvia pointteja, mutta sen kohdan kiistän, että muka jatkaisin juomista haitoista välittämättä, eli addiktiivisesti.
Jos minulle ilmenisi vielä niin pahoja ongelmia juomisesta kuin ennen, lopettaisin varmaan taas heti paikalla.

AA:ssahan toistellaan vanhaa fraseologiaa, että “jos otan yhdenkin huikan niin olen kahdessa viikossa haudassa tai hullujenhuoneella”. (sic) :laughing: Ei sen niin tarvitse mennä.

Vastoin yleistä myyttiä, hyvin monet alkoholistit pystyvät vähentämään ja kohtuulistamaan juomistaan. Tai pystyisivät, jos uskoisivat siihen.

PS. Pitiköhän vielä mainita, että minäkään en yleensä edes juo kovin usein. Nyt olen juonut poikkeuksellisti peräti kahtena viikonloppuna peräkkäin, kun olen lomalla. :sunglasses: Muuten saattaa joskus vierähtää viikkoja tai jopa kuukausi ihan kuivilla.

8

No siis ihan ekaksi: kyseessähän ei ole oikeastaan sairaus, vaikka se sellaiseksi usein käsitetään. Ja kun luopuu sairauskäsitteestä, voi olla askeleen lähempänä myös luopua sairastamisesta.
Sairauskäsitehän aiheuttaa usein fatalismia, alistumista ja täydellistä oman kontrollin hukkaan heittämistä, vaikka selitetäänkin usein ettei se sitä tarkoita.

“Varoa” sana oli vähän väärä sanavalinta, joten toivottavasti siihen ei takerruta. Ehkä tarkoitin sitä, ettei nyt tarvitse tarkkaan pohtia enää sitä viitsiikö lähteä jonnekin ulos limsalinjalla, jos kaikki muut ottavat alkoholia.

Itsekusetus? No jaa, pitäisin itsekusetuksena pikemminkin sitä jos vaikka pakenisin päihdeongelmaa vaihtamalla päihteestä toiseen ja addiktiosta toiseen, tai käyttäisin jotain psyyken ongelmaa tekosyynä päihteidenkäytölle.

Stanton Peelen ratkaisukeskeisen addiktiosta vapautumismetodin ensimmäinen osatekijä on omat arvot. Arvoja voi olla vaikkapa terveys. Moni luopuu tämän arvon perusteella esim. tupakoinnista, jota pidetään kaikkein vaikeimpana riippuvuutena.

Arvo voi olla myös käsitys siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Mikä on oikein ja mikä ei. Minun mielestäni esim. ei ole enää sopivaa heilua hutikassa keskellä päivää jossain, eikä oikeastaan keskellä yötäkään. Joskus nuorempana se oli ihan sopivaa, mutta ei enää. :slight_smile:

9

Mielestäni kannattaa lähteä ensin siitä liikkeelle, että myöntää etanolin olevan erittäin kova huumausaine jolla ei ole mitään lääkinnällistä aspektia (kuten monessa muussa päihteessä/lääkkeessä on). Lisäksi tämä aine kykenee aiheuttamaan pahan fyysisen ja psyykkisen koukun.

Siksipä kysynkin, että miten kovana pidät itse omaa alkoholiriippuvuuttasi (siis psyykkistä?). Psyykkisestihän voi jäädä koukkuun vaikkapa suklaaseen, peleihin, kannabikseen, urheiluun, syömiseen jne… Joka tapauksessa kyse on siitä, että asiaa tekee pakonomaisesti enemmän tai vähemmän. Sinähän et omien sanojesi mukaan halua lopettaa alkoholin käyttöä kokonaan koska se nyt on vaan niin mukavaa?

Omasta mielestäni tärkeintä on katsoa aiheutuuko yksilön jostain riippuvuudesta ongelmia hänelle itselleen tai läheisille. Sinun tilanteesihan on se, että ongelmat vaikuttavat olevan hallinnassa mikäli päihteen käyttö pysyy maltillisena ja taukoja on riittävästi.
Oma tilanteeni on se, että olen “vaihtanut” kaikki muut psykoaktiivit lääkekannabikseen ja elämänlaatuni on noussut 3000% eikä ongelmia esiinny.

Mistä sinun mielestäsi muuten johtuu vaikka esim. arvoni ovat mielestäni ihan kohdallaan, eikä mielestäni humalassa riekkumisessa ole mitään hienoa tai mukavaa, mutta heti kun elimistööni menee etanolia nämä arvot unohtuvat/muuttuvat ja alkaa 2-3kk tiukka votka-kuuri joka päätty hyvin ikävään oloon? Kyllä tälläinen järjetön toiminta ihan sairauden kriteerit täyttää enkä ole ainut ihminen joka tällä tavoin reagoi etanoliin.

Miksi muuten sinun mielestäsi on ikävää lähteä ulos ystävien seurassa limsalinjalla, varsinkin kun kerroit useimmin liikkuvasi ihmisten kanssa joilla ei alko-ongelmaa ole ja siten käytöskin varmasti suhtkoht asiallista? Eikö tärkeintä kuitenkin ole se yhdessä olo eikä itsensä huumaaminen? Minä olen vähän väliä ihan tee/limsalinjalla kun muut vetävät kaksin käsin tuoppia naamaan eikä tee lainkaan pahaa. Tietysti siinä vaiheessa kun jengi alkaa oleen liian kännissä on aika minun poistua paikalta.

10

Alkoholin kohtuullinen käyttöhän ei suinkaan tarkoita itsensä huumaamista. :slight_smile: Tottahan toki pienikin määrä alkoholia vaikuttaa aivoihin stimuloivasti ja/tai rentouttavasti, mutta tuon “itsensä huumaamisen” näkisin tarkoittavan vain humalahakuista juomista.
Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan käytä alkoholia humalahakuisesti, vaikka nauttivat alkoholin myönteisistä vaikutuksista.

Jos olet vakaasti sitä mieltä, että korkillinenkin etanolia aiheuttaa sinulle viikkojen tuhoisan ryyppykierteen, kyseessä on itse luomasi uskomus joka toteuttaisikin itse itsensä. Parempi siis että vältät sitä tippaakin.

Tosi asiassa ihmisellä on kuitenkin aina valinnanmahdollisuuksia sen suhteen, juoko yhden illan vaiko yhden kuukauden. Päihteenkäytön pakonomaisuus on sitä, ettei ihminen usko olevan mahdollista olla ilman päihdettä.
Minulle se on mahdollista. En tarvitse lääkealkoholia enkä lääkekannabista enkä lääkebentsoja. Minulle on aivan luontevaa ja arvojeni mukaista olla ilman niitäkin. Juurikin jonkun päihteen pitäminen “lääkkeenä” on henkistä riippuvuutta. Lääke-sanahan jo ilmaisee, että kyseessä on jokun hyvin tarpeellinen ellei jopa pakollinen aine ihmiselle.

Siinä olet aivan oikeassa, että käytän alkoholia koska se on hauskaa, ja kuuluu joskus juhlaan ja vapaa-aikaan. :sunglasses: Mikään lääke se ei kuitenkaan ole.

11

Eli siis mielestäsi alkoholia pitää yhdellä kertaa juoda tarpeeksi, että tämä lasketaan itsensä huumaamiseksi? Missä se “raja” mielestäsi kulkee? Onko 2-4panacodin syöminen rentoutumistarkoituksessa itsensä huumaamista? Onko yhden miedon ruohojointin polttaminen itsensä huumaamista? Nämä kaksi jälkimmäistä kuitenkin aivan varmasti päihdyttävät vähemmän kuin esim. 3-5 annosta alkoholia.

On totta, että suurinosa ihmisistä kykenee juomaan alkoholia ilman merkittäviä haittoja (itseasiassa tämä on mahdollista kaikkien kovien huumeiden kohdalla aina kokaiinista heroiiniin), eikä heillä ole varsinaista humaltumisen tarvetta suuremmassa määrin. “pikkuisen vaan rentoudutaan” :mrgreen: Minä lasken sen kyllä huumaavien aineiden käytöksi vaikka touhu onkin täysin laillista etanolin kohdalla.

Yksi keskiolut aiheuttaa minulle tuhoisan ryyppykierteen. Se ei johdu uskomuksesta koska olen testannut asian kymmeniä kertoja (enään ei tarvitse testata :mrgreen: ) ja joka kerta käy samalla tavoin. Minun alkaa tuon yhden ryypyn jälkeen tekemään alkoholia pakonomaisesti mieli (alkoholismi aktivoituu minun näkökulmastani) ja sitten luonnollisesti juon sitä kuin heikkopäinen kunnes fysiikka tai psyyke laittaa seinän vastaan. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta juoda ns. “sivistyneesti” koska minä nimenomaan haluan humaltua/huumata itseni jos alan juomaan, enkä kaipaa mitään kohtuukäyttöä. Jos haluasin varsinaisesti huumata itseni jollain tekisin sen mieluiten etanolin sijaan huomattavasti paremmin euforisoivilla päihteillä (esim. oksikodoni tai kokaiini), onneksi tälläistä tarvetta ei lääkekannabiksen käytön aloittamisen jälkeen ole ilmaantunut.

Kyllä minä voin nyt esim. itselleni ihan aidosti uskotella, että kykenen juomaan vaikka tänään muutaman olusen (olenhan näin tehnyt lukemattomia kertoja). Kumma juttu vaan on se, että n. 4-6vuoteen en ole asiassa onnistunut kertaakaan :smiley:

On helkkarin hienoa, että juuri sinä kykenet historiastasi huolimatta käyttämään alkoholia kohtuudella. Olen vilpittömästi iloinen puolestasi koska tiedän miten ikävää touhua on juoda liikaa. Mutta et kai sinä nyt aivan tosissasi väitä, että alkoholistien suurin ongelma on pelkästään oman uskon puute?

Kirjoitat näin–> “Päihteenkäytön pakonomaisuus on sitä, ettei ihminen usko olevan mahdollista olla ilman päihdettä.” Juurikin näin, tästä olen samaa mieltä. Siksipä kysynkin miksi sinä et usko voivasi olla täysin ilman alkoholia? Eikö pakonomaisuus ole juuri sitä, ettei halua/kykene olemaan täysin ilman ja asiaa pohtii enemmän kuin ihminen jolla ei samaa ongelmaa ole?

12

Tässä löydät itse vastauksen siihen, miksi et pysty kohtuukäyttöön: et haluakaan pystyä! :smiley:
Yksi keskiolut aiheuttaa sinulle tuhoisan ryyppykierteen, koska olet kiinni ajatusmallissa jossa sen kuuluukin tehdä niin.
Ajattelin joskus itse aivan samalla tavalla. Ja kun uskoin että yksikin huikka aiheuttaa kaamean kierteen, se myös teki niin.

Ihmisellä kuitenkin on vapaa tahto ja mahdollisuus hallita päihteenkäyttöään. Lukemattomat ihmiset tekevät niin, tai oppivat tekemään niiin, vaikka olisivat ennen olleet ongelmakäyttäjiä.
Ei ole mitään järkeä juoda kuin heikkopäinen kunnes fysiikka tai psyyke tekee stopin. Se on järjetöntä käytöstä! Olemme kuitenkin järjen ohjaamia ihmisiä. Itse asiassa juuri monien alkoholistien kuvaamassa “pohjakokemuksessa” on kyse siitä, että jokin tapahtuma tai teko on lopulta liian suuressa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa. Arvojen tärkeydestä ei siis puhuta turhaan.

Uskon puute omiin mahdollisuuksiin, motivaation puute, päihteenkäyttöä aiheuttava väärä arvomaailma, oman tahdon alistava sairauskäsite, puutteet sosiaalisessa ympäristössä (toipumista tukevien tekijöiden vähäisyys tai puute) jne. jne.

Totta kai voin olla ilman alkoholia. Juurihan edellisessä viestissä kerron, että se ei ole mikään “lääke” jota tarvitsisi välttämättä. Se on vain nautintoaine, ja nautintoaineet kohtuullisissa määrin tuovat elämään… nautintoa. :slight_smile:

13

Jotenkin en ymmärrä sitä, että ensin kerrot kohtuukäytön olevan joskus tuskaista (ja ilmeisesti enemmän ja nopeamminkin tekisi mieli ottaa), mutta silti koet sen palkitsevaksi? Eli siis tuleeko sinulle nautintoa siitä, että kykenet kohtuukäyttöön vai itse siitä pienestä määrästä etanolia? Olisi myös mielenkiintoista kuulla näkemyksesi itse “nautintoaine” termistä. Soveltuuko se vain laillisiin huumaaviin aineisiin?

Omasta mielestäni yksi keskiolut ei aiheuta ryyppykierrettäni minkään alitajuisten tai tietoisten ajatusmallieni takia vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kun tätä nautintoainetta sisääni kaadan minulla iskee himo käyttää sitä vielä enemmän koska parista tuopista ei saa juurikaan edes sitä mielihyvää. Meissä on se ero, että sinä haluat hallita juomistasi (ja ilmeisesti siihen pystyt). Minä en taas halua hallita sitä himoani (tai tottakai haluasin näin selvinpäin ajateltuna mutta en pysty) sen jälkeen kun olen saanut tajuntaani ensimmäiset alkoholin tuntemukset.

Juuri siksi en käytä enään alkoholia lainkaan koska nimenomaan koen, että en pysty hallitsemaan sen käyttöä (tosin en käyttäisi sitä juuri muutenkaan koska maailmassa on paljon suurempaa mielihyvää aiheuttavia psykoaktiiveja jos varsinaisesti päihtyä haluaa). Itseasiassa lääkekannabis on ollut ainoa psykoaktiivi jota kykenen käyttämään oman valintani mukaan, ilmeisesti siitä syystä että sen riippuvuuspotentiaali on niin pieni eikä vieroitusoireita lopettaessa juurikaan esiinny.

Kirjoitit näin—> “totta kai voin olla ilman alkoholia. Juurihan edellisessä viestissä kerron, että se ei ole mikään “lääke” jota tarvitsisi välttämättä. Se on vain nautintoaine, ja nautintoaineet kohtuullisissa määrin tuovat elämään… nautintoa.”

Voitko oikeasti olla täysin ilman? Mikä on pisin täysin raitis kautesi jos saa udella? Jos sinä lopettaisit alkoholin nauttimisen kokonaan, niin olisitko valmis luopumaan tästä “nautinnosta”? Minä voin henkilökohtaisesti sanoa, että itse olisin valmis luopumaan lääkekannabiksesta (ja kaikista muistakin mahdollisista “nautintoaineista”) mikäli löytäisin jonkin muun avun eksistentiaaliseen masennukseeni.

14

Varmaan näinkin, mutta ne joilla on tarpeeksi kokemuksia päihteiden huonommista vaikutuksista, eivät ehkä todellakaan pysty nauttimaan kohtuukäytöstä aidosti, mitä se ikinä heidän kohdallaan tarkoittaiskaan.

Ymmärrän ajatusmallisi, mutta jos lopputulos on hallitsematon juominen, niin silloin ei ole oikeastaan väliä, johtuuko se ajatusmallista vai “sairaudesta”. Alkoholia voi juoda kohtuudella tai ei. Ei minusta sillä isoa väliä ole, mikä se juopottelun mekanismi on.

Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei mua edes kiinnosta kohtuukäyton opettelu. Mua on aina kiinnostanut vain ja ainoastaan kännääminen. Enkä nyt tällä hetkellä koe jääväni isosti mistään paitsi, vaikka en “kohtuukäytä”. Enkä kännää.

15

Olen asiasta ennenkin paasannut, mutta minusta kohtuukäytön raja laitetaan annosmäärien vatvomisen sijaan edelleen siihen, että aamulla on ihan ok-olo eikä tartte hävetä muuta kuin nettiforumilla spämmäämisiä. :unamused:

16

Aivan niin. Asiaa voisi ehkä ymmärrettävästi verrata ahmimishäiriöstä tai ylensyömisestä toipumiseen. Silloinhan on pakko opetella ruuan kohtuukäyttö. Maltillinen ravinnon nauttiminen ei anna samoja kicksejä kuin itsensä ähkyksi ahmiminen, mutta se on silti palkitsevaa ja antaa kokemuksen siitä että hallitsee itsensä ja elämänsä.

Tietenkään ruokaa joka on perustarve, ei voi hyvin verrata alkoholiin, mutta niillä on se yhteinen piirre että molempiin voi tulla epäterve riippuvuus ja molempiin voi opetella kohtuukäytöön. Ainakin useimmat meistä voivat.

Ja onhan se olut hyvää hitaastikin nautittuna. Itse asiassa olen nyt tajunnut, että se on hyvää AINOSTAAN hitaasti nautittuna. :bulb: :smiley:

Mistään huumejutuista en ala keskustelemaan, koska laittomat aineet ovat elämässäni mennyttä aikaa, eikä niiden käyttö koskaan ollut runsasta. Huumekulttuurin kanssa en ole missään tekemisissä. Jos joku haluaa käyttää huumeita niin en tuomitse, kunhan ei tuputa paskaansa minulle. Ok? :sunglasses:

Puhut ylivoimaisesta juomisen himosta, jonka yksi olut aiheuttaa. Ihminen pystyy hallitsemaan himojaan. Voihan minullekin iskeä yht äkkiä himo vaikka johonkin naiseen, mutta en silti hyökkää hänen kimppuunsa oikopäätä tai lupaa saamatta, koska minulla on normaali arvomaailma jossa muut ihmiset otetaan huomioon ja noudatetaan tapoja jotka ovat sopivia.
Ihminen ei ole himojensa orja, oli ne miten voimmakkaita tahansa! :slight_smile:

Kysyit pisintä raitista aikaani. No mitään vanhoja kuivana kärvistelyjä en edes laske raittiudeksi olivat ne miten pitkiä tahansa, vaan olen tyytyväisempi esim. siitä että viime keväänä olin raittiina parikin kuukautta ikäänkuin “huomaamatta”, ilman tarkoitusta olla raitis. Ei vaan sattunut mitään juhlia kohdalle, eikä tehnyt erityisesti mielikään mitään alkoholijuomaa.

17

Oikeestaan ihan kelpo kohtuukäytön määritelmä tämäkin. :smiley: Mutta eikös tuo netissä spämmääminen ole kuitenkin aika noloa? On meinaan joskus aikoinaan eräänkin kerran omaa facebook-seinää tuskanhiessä siivottu. :laughing:

Kiva muuten että tästä ketjustani tuleekin näin vilkas.

18

Olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että osa ihmisistä jotka ovat muodostaneet epäterveen suhteen alkoholiin voivat/kykenevät korjaamaan tilanteen ja saavuttavat ns. kohtuukäytön raamit. Eri mieltä olemme vain ilmeisesti näiden ihmisten mahdollisesta lukumäärästä.

Olut on luonnollisesti myös minun mielestäni hitaasti nautittuna paremman makuista kuin nopeasti kiskaistuna, mutta omasta mielestäni maailmassa on huomattavasti paremman makuisia nesteitä kuin mallasjuomat (maku asioistahan taas ei sovi kiistellä).

Ei kysymys olekkaan siitä, eikö sitä juomahimoaan tavallaan pystyisi hallitsemaan. Olennainen kysymys onkin, että moni alkoholisti ei halua rajoittaa sitä sen jälkeen kuin tajuntaan saapuu etanolin pienetkin vaikutukset. Se alkoholin himo (joka minulla laukeaa jo hyvin pienestä määrästä) nimenomaan kääntää ainakin minulla arvomaailman ns. päälaelleen. Minusta tulee täydellisen välinpitämätön vaikka näin vesiselvänä en todellakaan normaalisti sellainen ole. Mielestäni tälläinen käytös on sairasta ja siksipä en alkoholia enään nautikkaan.

Vika ei siis ole pullossa tai tuopissa vaan minussa.

Ps. Minulla ei muuten ole minkäänlaista tarvetta “parantaa” itseäni tästä alkoholiin reagointitavasta. En kaipaa kohtuukäyttöä (koska en saa siitä mitään) ja itseasiassa ajattelen nykyään niin, että on tavallaan hyvä asia, että suhteeni etanoliin on niin sairas sillä tällöin asiaa ei tarvitse sen enempää pohtia. Korkki on kiinni ja pysyy. Asiat rullaavat parhaiten eteenpäin juuri näin :sunglasses:

19

Mullakaan ei ole mitään tarvetta opetella kohtuukäyttöä, eihän siitä tule edes kunnon känniin :mrgreen: . Jos joku saa jotakin kohtuukäytöstä irti, niin se on ihan okei, mutta minä en saa, joten yhtälailla voin lopettaa juomisen sitten kokonaan, jollen jostakin syystä voi tahi halua niitä perskännejäni vedellä. Etanoli on kuitenkin hirvittävä myrkky ja alkoholittomat juomat ovat mielestäni maultaan parempia, kuin alkoholijuomat(Juu, tykkään toki esim. bissen ja punkun mausta, mutta jos pelkän maun vuoksi ja ihan janooni jotakin joisin, niin kyllä se olisi vaikkapa jotakin hyvää hedelmämehua), joten miksi pistäisin pieniä määriä viinaa/viiniä/olutta koneeseen hampaat irvessä kärvistellen vain sen vuoksi, että saisin ehkä koulutettua itsestäni kohtuukäyttäjän.

Mulla oli jo heti nuorena, silloin, kun juopotteluani innokkaasti aloittelin, tarve päästä mahdollisimman kovaan känniin, ihan siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun huomasin miten hyvältä kännissäoleminen tuntui(Silloin se siis tuntui lähinnä hyvältä, myöhemmin se on monesti tuntunut aika paskaltakin), eikä mulle tuolloin oltu vielä taottu päähän sitä, kuinka alkoholisti ei mitenkään voi lopettaa, kun on kerran aloittanut. Toki mä jotakin tiesin alkoholismista silloinkin ja olin kuullut, että se on sairaus, mutta en läheskään niin paljon, kuin nykyään, enkä mä myöskään, tietenkään, silloin ajatellut olevani alkoholisti tai että musta varmasti isona tulisi sellainen. Mistään AA:n ideologioista en ainakaan ollut tippaakaan tietoinen. Silti mulla oli voimakas päihtymyksen halu ja kontrolli lähti, kun pääsin ryyppäämään. Tietty joskus 12-13 -vuotiaana monet tekijät rajoittivat ryyppäämistäni paljon enemmän, kuin täysi-ikäisenä, joten välttämättä en onnistunut aina niin “hyviä” pleksejä vetämään, kuin tarkoitukseni olisi ollut, mutta jos niin kävi, olin hyvin pettynyt ja turhautunut ja jäi ns. vajaa fiilis.

Myöhemmin olen kyllä tukeutunut tuohon alkoholismi on sairaus -juttuun, jotta saisin sen varjolla juopotella, että enhän mä voi tälle asialle yhtään mitään. Siis jos en nyt ole mitään parempaa syytä ryyppäämiselleni keksinyt :mrgreen: . Musta sekin on jännä juttu, kuinka monen ihmisen, ainakin puheidensa mukaan, on niin vaikeaa myöntää, että ovat alkoholisteja, vaikka se homma viinan kanssa on aivan ilmiselvästi(hehheh) lähtenyt lapasesta, kun mulle se ei ole koskaan ollut vaikeaa, vaan nimenomaan tietynlainen helpotus, kun mulla on sen vuoksi oikeus ryypätä :unamused: . Voin siis aivan vapautuneesti toitottaa kaikille alkoholismiani, koska sillä saan selitettyä sen, että taas lähti lapasesta ja tapahtui mahdollisesti jotakin ei-niin-kovin-mairittelevaa :unamused: .

Uskon kyllä, että alkoholismi on sairaus tai ainakin sen takana, että jää pahaan (psyykkiseen) alkoholikoukkuun(Fyysisen nyt saa kuka tahansa itselleen aikaan, jos vain tarpeeksi sinnikkäästi jaksaa kaataa), on jotakin mielenterveyden häiriötä, sillä miksi muuten kukaan ryyppää enää sen jälkeen, kun on huomannut sen aiheuttavan enemmän negatiivisia, kuin positiivisia asioita itselleen. Mulla itselläni ainakin oli jo lapsena, siis ennen kuin aloin pelata minkäänlaisten päihdykkeiden kanssa, pahojakin MT-ongelmia. Päihteitä olen käyttänyt pitkälti niiden omatoimiseen hoitamiseen.

Joo, sellaista avautumista nyt lähti tähän ketjuun. Saattoi tulla toistettua jotakin jo sanottua, mutta väliäkö tuolla :unamused: .

Edit: Vaikka allekirjoittaisin sen, että alkoholismi on sairaus, niin AA:n oppeja en silti allekirjoita. Myönnän tosin olevani jokseenkin jäävi puhumaan niistä mitään, sillä en ole niihin hirvittävän tarkasti perehtynyt, enkä esim. koskaan eläissäni käynyt ainoassakaan AA(tai NA-)-paltsussa, mutta sen vähän perusteella, mitä noista jutuista tiedän, niin ne vaikuttavat hieman kummallisilta hommeleilta :unamused: . Uskon, että moni on saanut apua AA:sta ilman, että on hurahtanut täysillä siihen “olen niin perkeleen sairas” -kuivahuikkaamiseen, mutta nämä ikuisuuden AA:ssa istuneiden vanhojen fundamentalistifanaatikkojen jutut kyllä onnistuvat säikäyttämään mut aika huolella :open_mouth: . En mä varmasti siinä mitään menettäisi, jos joskus kävisin jonkin AA- tai NA-paltsun tsekkaamassa. Jos siinä kävisi niin, että hurahtaisin täysillä, niin enpä mä varmaankaan itse siitä kärsisi. Eiväthän psykoottiset ihmiset yleensäkään itse tajua olevansa psykoosissa :laughing: , mutta läheiseni saattaisivat hermostua jossakin vaiheessa :mrgreen: .

20

AA:n markkinoimaa sairauskäsitettä pidetään yleisesti jonkinlaisena toipumisen edellytyksenä, mutta voisi olla tarpeen kysyä miten monen kohdalla se pikemminkin estää toipumista kuin auttaa siinä. :bulb:
Minulla ei tosin muuten ole mitään AA:ta vastaan, vaan minusta on ihan okei että se on olemassa ja tosi hienoa jos joku saa siitä jotain apuakin. Se avun saaminen ei vain ole niin takuuvarmaa ja yleistä, kuin “fundamentalistit” saarnaavat.

SoiKannel ja Winston, huomaamme eron makuasioissa. Te ette ole koskaan halunneetkaan oppia kohtuukäyttöä tai hallittua ongelmatonta alkoholin käyttöä, minä sen sijaan olen halunnut ja sitä oppinut. :slight_smile:
Jokainen siis tyylillään, ja jokaisella oikeus omaan tyyliin tässä asiassa.

Itse en aseta alkoholittomia ja alkoholijuomia paremmuusjärjestykseen, koska niiden hyvyys riippuu ihan tilanteesta. Tykkään esimerkiksi maidosta, mutta en minä sitä terassile menisi juomaan. Enkä myöskään joisi olutta tai siideriä niissä tilanteissa, joissa yleensä juon maitoa. :slight_smile: