Minun boldaukseni. Mä näkisin, että juuri nämä fundamentalistit eivät ole saaneet sitä oikeaa apua, mitä minun mielestäni ihmisen tulisi, tavalla tai toisella, taholta tai toiselta, saada, jotta toipuisi alkoholismistaan. Nuohan ovat vain vaihtaneet vimmaisen ryyppäämisen aivan yhtä vimmaiseen AA-julistamiseen ja paltsuissa ravaamiseen, jota heidän on pakko jatkaa hamaan loppuun asti tai muuten korkki aukeaa. Vaikka olenkin sitä mielenpuolta, että alkoholisti ei voi toipua, ellei laita korkkia lopullisesti kiinni, niin silti alkoholisminsa voi ns. käsitellä pois, kukin tavallaan, mutta esim. psykoterapian avulla, eikä sitä tarvitse vatvoa ja miettiä enää sen jälkeen kaiken aikaa ja korkki pysyy kiinni kyllä ilman jatkuvaa pitelemistäkin :mrgreen: . Jos ravaa vuosikymmenet AA:ssa hokemassa sitä, että on alkoholisti, niin silloin ei todellakaan ole toipunut, vaan jämähtänyt johonkin ihme tilaan, joka ei mielestäni ole raittiutta, vaikkei tällainen henkilö olisikaan ottanut pisaraakaan pitkiin aikoihin, eikä enää koskaan eläissään ottaisikaan. Nämä ihmiset, jotka ovat käyttäneet AA:ta ns. astinlautana raitistumiseen, ovat sitten asia erikseen ja heille siitä on nimenomaan ollut oikeaa apua. Mutta, kuten jo sanoin, en tiedä hirveän paljoa näistä kaikista AA-kiemuroista, nämä ovat vain omia mietteitäni.
Nyt tuli taas ( 
) Winstonilta niin hyvää tekstiä, että peukuttaisin kolme kertaa jos se olisi täällä mahdollista. Toi AA on asia joka herättää paljon keskustelua ja mielipiteitä on kaikenlaisia. Omat ajatukseni ovat Winstonin kanssa täysin yhteneviä. En voi mitenkään ymmärtää sitä, että pysyäkseen raittiina on viikottain, lähes päivittäin ravattava “ryhmässä” hokemassa; hei olen Tiina ja olen alkoholisti…
Aa:sta on varmasti todella moni saanut apua ja se on hieno ja upea asia. Se ei ole sitävastoin hieno asia, että nämä arvon Aa: laiset ei hyväksy sitä, että raitistua voi muutenkin… ajattelutavan muutoksen se kyllä vaatii ja sen saavuttaakseen joutuu töitä kyllä tekemään. Kuka sitten mitenkin urakoi Joku tarvitsee siihen apujakin. Minäkin olen tarvinnut ja oikeastaan tarvitsen vieläkin. On tullut niin monta perunaa kuorittavaksi etten ihan omin voimin nyt tästä urakasta selviä. Mutta asiat ovat kyllä sitten sellaisia, ettei ne kyllä parane siitäkään, että istuisin “ryhmässä” kuuntelemassa kenenkään juomisjuttuja.
Iloa päiväänne ja suvaitsevaisuutta puolin ja toisin.
En ole itse käynyt AA:ssa ihan viime viikkoina enkä siten itsestäni puhu. Olen kuitenkin joskus käynyt AA:ssa ja tavannut henkilöitä jotka ovat suoraan sanoneet että ovat vaihtaneet riippuvuudesta toiseen.
Sitä vaan tulin sanomaan että mielestäni he ovat tehneet erinomaisen vaihtokaupan kuitenkin, vaikkeivat ole riippuvuuksista vapautuneetkaan.
^ Hyvä pointti tuokin. Jos on pakko riippua, voi yrittää valita pienemmän pahan jossa riippua.
Mutta: tarvitseeko ylipäätään riippua jossain?
Riippuvuus on hyvä jos se edistää hyvää elämää ja hyvivointia, eli onnellisuutta. Sitten se on pahempi, jos se aiheuttaa hankaluuksia, tai kaventaa elämää tai saa ihmisen laiminlyömään muita tärkeitä asioita elämässä.
Minua on tuupittu karsinasta toiseen. Yhden mielestä minä en voi olla alkoholisti koska sitä ja sitä, toisen mielestä minä en voi olla mitään muuta kuin alkoholisti koska tätä ja tätä…
Ei se minulle niin tarkkaa ole, sensijaan näiden juttujen lueskelu on mielenkiintoisempaa kun yhden kirjoittajan “alkoholisti” tarkoittaa ilmiselvästi eri asiaa kuin toisen kirjoittajan.
^ Miksi antaa tuuppia itseään karsinasta toiseen? Miksei voisi itse valita omaa karsinaansa, tai vaikka olla karsinan ulkopuolella jos niin haluaa? 
Minä kävin menneellä viikolla paikallisessa AA-kerhossa kertaluontoisesti tunnustamssa että Moikka, mä olen Arkkitehti ja olen alkoholisti… Sitten turisin puolisen tuntia porukoiden kanssa ja laitoin lopuksi 10 euroa kolehtia hyvästä kahvista ja pullasta. Sen jälkeen olen ollut raittiina. Kyllä se siis mun kohdalla toimii, eikä tarvinnut käydä kuin kerran! Antabuksesta en silti luovu! 
Hienoa, että kävit! Itse olen sitä mieltä, että kyllä tosi juopon kannattaa ainakin kerran vähintään käydä katsomassa mikä on homman nimi ihan konkreettisesti. Ei tarvi sitten myöhemmin jossitella josko juuri ne ryhmät olisivatkin olleet se oma juttu joka olisi saanut kurssin kääntymään… “mutta ku ei perhana koskaan tullu edes mentyä…”
Kuten Iso W tuossa taas nassukoiden seassa spämmäsi, niin alkoholistiksi tunnustautuminen on monesti vaan sitä kuuluisaa uhrimentaliteettia, joka mahdollistaa ryyppäämisen hyvällä omallatunnolla, koska vika on ainostaan geeneissä.
Minä en edes luokittele itseäni ainakaan ensisijaisesti alkoholistiksi, enemmän uskon että minut on vaan luotu juopoksi. 
Born to be drunk… ihan kuin tässä live-esityksessä:
youtube.com/watch?v=aU08RrPuI4I
Voi sitä dokatessa hauskaakin pitää! 
Fyysistä terveyttä ajatellen on toki vähemmän haitallista istua paltsupaikan penkissä, höpistä, juoda kahvia ja syödä pullaa, kuin tinata armottomasti viinaa, mutta psyykkisestä puolesta en sitten enää niin varma olisikaan 
. Tietenkin tämäKIN on taas täysin ihmiskohtaista ja jos se fundis-AA:lainen tuntee itsensä aidosti onnelliseksi paltsuissa juostessaan ja ilosanomaansa julistaessaan, niin okei, mutta jotenkin mä olen saanut sellaisen käsityksen, että ne kaikki AA-hihhulit eivät niin kovin onnellisia tilastaan olisi, ts. tolkuton viinanhimo se siellä taustalla vaivaa kaiken aikaa ja koska viinaa ei voi, syystä tahi toisesta, juoda, niin sitä “viinapirun riivausta” puretaan sitten epätoivoisesti niihin AA-juttuihin.
Mä tykkään verrata tätä alkoholismiasiaa diabetekseen: Diabetes on elinikäinen sairaus, kun siihen kerran on sairastunut, mutta jos on onnistunut pääsemään sen kanssa hyvään hoitotasapainoon, niin täysipainoiseen elämään riittää vallan mainiosti se, että muistaa syödä säännöllisesti ja ottaa insuliinipistoksensa ajallaan. Muuten sairautta ei tarvitse miettiä sen kummemmin, nuo hoitotoimenpiteet sujahtavat sutjakkaasti ja lähes huomaamatta arkirutiineiden joukkoon, ja ainakaan lääkärissä, saatika sairaalassa ei tarvitse ravata alvariinsa. Toipuneella alkoholistilla hoitotoimenpiteeksi riittää taas se, että ei vain juo viinaa, eikä sekään ole hankalaa, jos on nk. päässyt sinuiksi asian kanssa. Alkoholismiaan ei enää sen kummemmin tarvitse käydä päivittelemässä esim. siellä AA:ssa, vaikkei se mihinkään olisi kadonnutkaan tai unohtunutkaan ja siitä voisi aivan hyvin joskus halutessaan puhuakin.
Kuten jo mainittu, moni on saanut AA:sta avun raittiutensa alkuun ilman mitään suurempaa “hurahtamista”, eli ovat käyneet ottamassa AA:sta irti sen, minkä ovat katsoneet itselleen tarpeelliseksi ja saaneet sieltä joitakin oivalluksia, jotka ovat auttaneet heitä etenemään raitistumisessaan. Sen vuoksi on jokseenkin surku, että nämä fundikset saattavat säikäyttää jonkun raitisteluaan aloittelevan juopon kauas AA:sta, josta tämä kuitenkin olisi voinut saada sitä ihan oikeaa apua. Toki kaikenmaailman hihhuleihin törmää tuolla maailman turuilla ja toreilla ja sitä nyt vain pitää oppia sietämään, että on olemassa erilaisia ihmisiä, eikä järkyttyä niin hirveästi jokaisen omituisen höpöttäjän jutuista, mutta raitistumassa oleva juoppo on monesti niin pirun herkässä tilassa, että sen vuoksi soisi, ettei paikassa, jossa tätä raitistumista pitäisi edesauttaa, iskettäisi heti vasten kasvoja jotakin omaa propagandajulistusryöppyä 
. Jos on tarvetta ns. hihhuloida, niin sen voisi tehdä sitten muuten, kuin näiden alokkaiden kustannuksella.
Laitanpa lusikkani tähänkin soppaan.
Olen nyt ollut reilu vuoden raittiina päivä kerrallaan. Olen lukenut AA:n oppeja, kuunnellut satunnaisesti Vuoriryhmän tallenteita, mutta yhteenkään palaveriin en ole osallistunut. Elikä voisi kai sanoa, että lukeudun itse raitistuneisiin. Elämän katsomukselta olen skeptikko ateisti.
Omalla kohdalla en usko, että muutos alkoholistista kohtuukäyttäjäksi olisi mahdollinen. Sana alkoholisti on muutenkin minulle vielä hiukan vieras. En juonut perhettä, työpaikkaa ja kaikkia rahojani. Mutta minulle riitti. Alkoholi ei tuonut minulle enää mitään hyvää. En enää halua edes kokeilla, mitä se minulle tuo. Ei ainakaa mitään sen arvoista, että kannattaisi koittaa ja ottaa riskiä. Vaikka pystyisin kohtuukäyttöön (mihin en usko), se ei anna minulle mitään.
Kohtuukäyttö muutenkin mitä se on. Lasi viiniä silloin tällöin ruuan kanssa, kesällä yksi olut terassilla jne. Onko kohtuukäyttö edes sen arvoista, että siihen olisi pyrittävä? Jos känniä ei oteta, mitä se meille ongelmaisille tuo, ei mitään.
Raitista päivää kaikille!
Joo, en minäkään AA-hihhuleista tykkää, ovathan he minunkin mahdollista AA-aktiivisuutta olleet vähentämässä. Mutta on myös maltillisia AA-riippuvaisia, korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa tai muuten tasapainoisessa elämäntilanteessa eläviä ihmisiä jotka pitävät AA-riippuvuutensa omana tietonaan palaverien ulkopuolella.
Minunkin mielestä voisi ajatella noin. Tosin minusta vaikuttaa että jotkut ajattelevat toisin. Jotkut nimittävät myös jotakin lievempää alkoholiriippuvuuden muotoa (sellaista josta voi parantua) alkoholismiksi.
Variaatioita on, ja kaikki on yksilöllistä. Niinkuin siinä diabeteksessäkin. Jotkut eivät edes tarvita injektio-muotoista insuliinia, vaan joillekin riittää tabletit. Joillekin pelkkä tarkka ruokavalio.
Helposti ajatellaan että ainoat vaihtoehdot ovat joko istua AA:n palaverissa, tai sitten kiskoa jossain viinaa tai muuta ainetta kaksin käsin kuuppa himmeänä. Eivät ne ole ainoat vaihtoehdot!
Ihminen voi olla sekä kiskomatta viinaa että istumatta AA:n kokouksessa. Ja hassua kyllä, ihminen voi myös tehdä molempia melkein samaan aikaan. Tiedän tyyppejä, jotka käy ryhmissä ja niiden lomassa ryyppää. Eikä se tavallaan ole edes outoa, jos ainoat tiedetyt toimintatavat ovat nuo kaksi.
Useimmat totevat ettei kohtuukäyttö kiinnosta heitä, joka on myös keskeinen syy siihen miksi se ei onnistu. Ajatusmaailma on känni-orientoitunut kuivilla ollessakin, joten ajatus kohtuukäytöstä ei edes houkuttele. Kaikilla ei tarvitse kuitenkaan olla näin.
Tuo on juurikin hyvä kysymys,mitä on kohtuukäytto ?
Itse rupesin pitämään juomapäiväkirjaa noin kuukausi sitten, ja tajusin, että pyorin tuossa suurkulutuksen rajamailla viikoittain mitattuna.
Nyt olen onnistunut vähentämään n. 40% viikko tasolla. Useimpina päivinä viikolla en juo lainkaan. Urheiluharrastus ja autonajo estää sen tehokkaasti.
Nyt kun juon näin paljon vähemmän, olen huomannut, että känni ei olekaan enää kivaa. Siitä tulee paha olo. Seuraava päivä on hirveä fyysisesti. Kun aloitin, raittiina olo tuntui hirveältä fyysiesti. Nyt se on kääntynyt toisinpäin.
Olen jopa miettinyt kokonaan lopettamista. Onkohan niin, että se olisi helpompaa kuin viikkoannosten laskeminen. Nyt on meneillään ensimmäinen viikko että oikeasti voin sanoa ettei tee mieli lainkaan juoda. En ole käyttänyt lääkkeitä tai terapiaa apuna.
Kohtuukäytto ainakin minulle olisi sitä että ottaa niin paljon tai vähän ettei se vaikuta normaaliin elämään eikä siitä tule paha olo. Ilmeisesti siis en ollut kohtuukäyttäjä, mikä on minulle pieni järkytys.
On, on paljon helpompaa. Siksi toiseksi, mihin oikeastaan alkoholia tarvitsee.
Ehkä tässä keskustelussa unohtuu se seikka,että AA on monelle vaihtoehto silloin kun mikään muu ei auta. Ja silloin on turhaa hifistelyä edes pohtia näitä kohtuukäyttö-tai alkoholistitermejä juurta jaksaen.Ihminen pitää kiskoa kuiville keinolla millä hyvänsä ja pitää siellä.
Tietysti, jos tuntuu että homma on jo lähtenyt lapasesta, on ihan turha pohtia onko kohtuukäyttäjä vai ei.
AA on auttanut monia tietämiäni ihmisiä.
Joskus kyllä mietin, onko suurin osa ihmisistä, jotka luulevat olevansa kohtuukäyttäjiä, itse asiassa suurkuluttajia.
Dave, en tiedä mihin alkoholia tarvitsee, enemmänkin siitä on tullut tapa. Monissako tilaisuuksissa olen käynyt joissa ei tarjota alkoholia ? Vähiin käyvät. viinaa on tarjolla joka paikassa (en asu Suomessa kylläkään). ja yksin tissuttelemisestakin tulee helposti tapa ja homma lipsuu suurkulutuksen puolelle. Helpompi tosiaan olisi lopettaa kokonaan.
Totuus ja tequila, aika monet kuitenkin tutustuu AA:han melko varhaisessa vaiheessa, ei enää sitten kun tuntuu että kaikki kortit on jo käytetty. Itse taisin käydä AA:ssa ekan kerran jo viime vuosikymmenen puolivälissä, eli onhan tuosta jo tovi.
En ole kuitenkaan kuollut tai ajautunut katuojaan, kun olen ajoittain jättänyt paltsut väliin vuosiksi, vaikka sellaista ennustetta AA:ssa tarjoiltiin.
Missään nimessä en halua väheksyä AA:ta, koska tiedän että monille on ollut siitä paljon apua. Ja toki myönnän, että täysraittius on paljon yksinkertaisempi vaihtoehto kuin yrittää opetella hallittua käyttöä tai kohtuukäyttöä.
Itselleni ei aina sovi joka asiassa yksinkertaisin tie, mutta toki annan kannustukseni niille jotka ykinkertaiseen hyvään ratkaisuun pyrkivät.
Tästä olen eri mieltä. Niissä ryhmissä,joissa olen ollut on aika moni sanonut, että enää ei olisi ollut jäljellä kuin kuolema tai elinikäinen linnatuomio. Kaikki muut oli kokeiltu. Ihan sama oli itselläni. Kyllä minä olin A-klinkalla käynyt ym ja psykologit ja psykiatrit.