Siis muija paperilla, syksyllä tulee 27 vuotta siitä, kun tutustuttiin, naimisissa on oltu 22 vuotta… mutta kuin kaksi kaverusta asutaan saman katon alla, mitään lempeä, lämpöä tai läheisyyttä ei ole ollut vuosikausiin. Surin sitä ennen, nyt olen kasvanut hänestä irti niin etten enää sitä häneltä haluakaan. Ensin jaksoin, kun olen pitänyt yllä kulisseja ja kieltänyt hänen alkoholiongelmansa itseltänikin ensimmäiset parikymmentä vuotta ja vähän päälle. Nyt kun olen asian tunnustanut, olen jotenkin ulkoistanut itseni, elän tavallaan omaa elämääni saman katon alla.
Hän ei kulje kylillä, ei tappele, ei tee velkaa, ei juokse vieraiden naisten perässä, ei ole väkivaltainen. Hän on meinaan tämän pallonpuoliskon passiivisin mies 
Mutta ei hän ole myöskään oikea kumppani, ei hänen kanssaan voi keskustella, ei tehdä asioita yhdessä. Riippa hänkin kyllä on, yritän häntä aktivoida, ja vetää sinne sun tänne perässäni. Ja rahat menevät kyllä meillä viinaan, 33 vuotta vanha hella mm. odottaa, että pääsisi vanhuuden lepoon ja uusi tulisi tilalleen.
No joo, en mä aina jaksakaan. Mutta mulla on periksiantamaton luonne, olen päättänyt selviytyä mistä tahansa. Jos mies tekisi jotain oikein pahaa, vaikka vain kävisi kerran vieraissa, eroaisin heti. Mutta hän on tosiaan liian passiivinen sellaisiin tempauksiin, niinpä minäkin olen jämähtänyt tähän. Olin kuitenkin ajatellut elää vielä toiset 50 vuotta, ja niin pitkästi en aio tässä tilanteessa enää roikkua Juuri nyt en kuitenkaan jaksa tehdä muuta, kuin selviytyä 
Onnea ja viisautta nyt, kun olet päättänyt tarttua toimeen ja muuttaa elämääsi
(vitsi meillä päin, kuka uskaltaa irvistää salamalle 
), kunnes välähti…saakeli se välähti aivan viereen (siis ei varmasti viereen mutta valo oli jumalattoman kirkas ja sitten HELÄHTI vain…ei enää jysähtänyt vaan ääni oli verrattavissa kuin ison ohuen posliinilautasen olisi heittänyt täysillä betoniseinään…samantien vaijeria pitkin tuli keltainen pieni valopallo, näin sen, mutta en kerennyt/tajunnut irroittaa käsiä vaijerista ja PAM! molemmat kädet “lensivät” kuin paineen voimasta kohti taivasta…eivät kuitenkaan irronneet olkapäistä 
…ja saakeli se sattu! kun sähkölangasta saa tällin se ottaa sormiin ja kämmeniin, mutta tämä…se kipu oli koko kropassa…olen useamman kerran ottanut 4000 (paimenen mitta) sähkölangoista mutta tämä oli jotain aivan muuta…sähkölangat pistävät ihmisen persuksilleen pellolle, josta ei heti pääse nousemaan ylös. mutta tämä paukku heitti kädet!
, kun näenkin hänet, pulssi nousee ja minulle tulee varmasti hullun kiilto silmiin…en yksin kertaisesti siedä häntä, nyt on vain mitan oltava täys! olen varmasti nyt niin heikko, etten kykene enään antamaan anteeksi…tai sitten nautin tilanteesta kun hän luuli palaavansa ihan tosta noin vain luoksemme ja istumaan “lihapatojen” ääreen ja keskustelu jatkuu ihan siitä mihin jäikin…niin hän kuvitteli… 
, mutta jos on pellit kiinni niin en mene ihan vielä tarkastamaan, ehkä noin 4-5h päästä…
, ei rahaa, ei viinaa, ei TUPAKKAA, ei ystäviä, ei ketään kuka välittäis, ruokaakaan kukaan ei tarjoa…(syökööt sielä missä juokin), ei edes polttoainetta autossa 
, joten koko pvä oli ollut tavotettavissa…hmm…hmm 
, “ketä kiinnostaa kaupassa puhuu vieraalle ihmiselle”
…kehotin häntä menemään ITSENSÄ VUOKSI aa:han…ei vastannut…
tai jos minä käännyn ja palaan porttia sulkemaan ne kääntyy kanssa ja siinähän ollaan mikä milläkin puolen porttia