Hei olen jo tänään kirjoittanut 2 pitkää ajatustani… ensimmäinen katosi “avaruuteen” ja toisella myös sana osoite 
mitä oikein teen väärin 
,no… yritän illalla uudellen
Mulla käy välillä niin, kun kirjoitan pitkästi, ja sitten aioin lähettää, en olekaan enää kirjautuneena; sitten kun olen yrittänyt kirjautua uudelleen on teksti mennyt hukkaan. Ja kyllä on harmittanut, kun on purkanut jonkun asian oikein hartaudella sisältään, eikä jaksaisi alottaa alusta. Nyt olen huomannut, että sellaisessa tilanteessa kun kirjautuminen on rauennut, voi laittaa käyttäjätunukseksi vaikka argh täällä, tai lisätä jonkun kirjaimen niinkuin nyt laitoin x:n perään, saa tekstin lähetettyä eikä hävitä sitä. Voi olla joku valistuneempikin tapa, mutta minä olen vähän hölmö välillä tietokoneen kanssa, joten olen toiminut näin 
Tsemppiä argh, sulla on kova ammatti ja silloin kun mies on pois pelistä, joudut kyllä melkoisten haasteiden eteen. Huomaan, että teillä on ollut paljon hyvääkin, silloin tuo harmittaa vielä enemmän, että “ulkopuolinen” tekijä, alkoholismi, uhkaa pilata kaiken. Tuo omat asunnot molemmille kuulostaa ehkä myös vaihtoehdolta, jos sellaiseen on mahdollisuus. Ja todella, kun vain sinulla on mahdollisuus, nauti positiivisista asioista, häivytä ongelmat taka-alalle. Silloin kun nopeaa ratkaisua ei ole käytettävissä, on mainitsemasi huumori myös hyvä selviytymiskeino, ainakin minulla sekin on toiminut. Eihän se tarkoita sitä, että olisit haudannut ongelmat, yrität vain selvityä päivästä toiseen! Voimia!
hei jälleen!
olen samaa mieltä että huumorilla (kun sitä sopivasti käyttää) pärjää hankalankin päivän yli
oman talon pystyttämisestä sen verran että ei ne kovin paljoa maksa (siis pieni), kontion taloa kun katsoin niin sellainen country talo 75 neliötä puolivalmiina oli 27.800e + puolet tietty lisää ennen lopputarkistusta, mutta…miksi minun pitää maksaa jos toisella on ongelma…tää on juuri sitä helv. jahkaamista jota olen tehnyt jo monen monta vuotta…saisinpahan käännettyä selkäni yli 100v vanhalle talolle ja uudessa olisi vain minun käden jäljet, ei 4 sukupolven naisten, mummokin kuoli 35v sitten ja vuosi sitten heitin sen vaatteet tuleen (jo oli aika) samalla vintistä heitin pois 70-luvun lehtiä, olivat sielä ku jos talvella sattuu sytykkeet loppumaan niin ovatpahan pahan pvän varalle… juu-u ja terveisiä pula-ajalta 
siippakin soittele…epäilen että oli jälleen kännissä (hieman), en ole ihan varma… yleensä selvinpäin se puhuu puhelimeen hyvin lyhyesti ja “ytimekkäästi” eli ylimääräisiä jaarituksia ja kännissä kun soittaa niin kaiken olen tehnyt väärin ja oikeastaan en ole tehnyt koskaan mitään ja hän vain tekee…mutta nyt puhelimessa ei ollut kumpaakaan tyyliä…jaarittelee ja jaarittelee jotain helvetin jonne joutavaa ja lukee minulle eilen ilmestynyttä paikallis lehteä joka nyt ei pätkän vertaa kiinnosta, ei siis yhtään! yritin jo muutaman kerran kauniisti sanoa että paistelen lapsille lettuja…olemme jo syömässä lettuja kunnes oli ihan pakko kysyä, että onko sillä nyt jotain asiaa vai lopetetaanko jo puhelu. kysyin suoraan että oletko edes selvinpäin ku äänesi on käheä. sanoi ettei ole vettä väkevämpää ottanut ja toisaalta tiedän että kurkkuunhan se menee ku päivän on heinän teossa aiv-myrkkyjen kanssa…mutta silti…luottamus kun on jäänyt viime vuos tuhannelle niin vaikeahan se on sieltä hakea…
kyselin lompakon perään, onko löytänyt, mutta ei kuulemma. tokaisin vain että juoppojen, uskovaisten ja kommareiden omaisuus on yhteistä, mihinköhän joukkoon niistä ystäviesi kanssa kuulut?.. ihan oikeasti!! ei toisen ihmisen lompakkoa viedä, ei edes kaverin!!! siippa kyllä ihmetteli kanssa miten hänen lompakkonsa voivat viedä…no oli sielä kuulemma melkein 200e rahaa. 2 kokopvä juoppoa + 1 narkkari…miten ihmeessä ne voivat viedä lompakon 
ihmettelee helv. viisas mies
sit vielä ku kysyin: kun aina käy jotakin pahaa reissuilla niin mitäköhän seuraavaksi käy, taisin sanoa vielä et jätä hyvä ihminen lompakko kotiin niin ei tarvitse 3 krt vuodessa hakea uutta ajokorttia, hän siihen vastasi että on tajunut et on parempi pysyä poissa alkoholin kuvioista… en voinut muuta kuin kysyä että onko hän todella ainut ihminen joka uskoo toin jutun “happee, happee nyt vähän!! 3kk:tta ja jano on taas suuri”
siis ihan oikeasti…kuvitteleekohan hän todella noin?? tietääköhän, että sanoillaan hän ei saa ketään läheisiään uskomaan…olenkin usein sanonut että sanat on pelkkää helinää, näyttö puhuu!!!, ihmiset elävät tapahtumien mukaan. ei sen, mitä joku puhuu lämpimikseen!!
ajattelin että kun kohtaan siipan kasvokkain, aion kertoa al-anoniin menosta. ja kerron myös että menen sinne itseni takia, jotta oppisin elämään tasapainoista ja onnellista elämää myös hänen poissa ollessa…katsotaan, miten tulevaisuudessa kommentoin 
,alkaakohan sillä ihan oikeasti olla “ikävä” ku rupeaa jo joka pvä soittamaan, hyvä jos ennen 1x/2vk? jos vainoharhaseks sais ryhtyä niin se on lukenut mun kirjoitukset täältä sivulta ja löytänyt itsensä 
, no, no, mulla meidän t.kone ja vaikka se olisikin koton niin ukko ei löydä edes virtanappia
joten tästä on jälleen hyvä jatkaa, hyvät illan jatkot kaikille
hei yksi asia vielä… miten mä löydän teidän kommentoijien omia juttuja näiltä sivuilta ,kyl mä virtanapin löydän ja nää sivut mut 
Hei argh,
tekee varmaan hyvää olla hetki erossa toisistaan, koita ladata akkujasi, se toisen päivittäinen katseleminen kun se on juovuksissa, se on tosi rasittavaa. Ehkäpä se siippakin joutuu nyt vähän ajattelemaan.
Tuosta näiden sivujen lukemisesta, minä olen joskus ajatellut, että laittaisin mieheni lukemaan oman ketjuni, jos se silloin ymmärtäisi millainen on ollut. Hän on ollut kyllä töissä tekemissä tietokoneiden kanssa, mutta kotona ei ole koskaan avannut tietokonetta, mulla onkin salasanan takana kun täällä on työasioitakin, eikä hän tiedä salasanojani. Eli omin päin ei tänne eksy. Olen kuitenkin kirjoittanut koko ajan rehellisesti ja seison kaiken takana, mitä olen kirjoittanut, joten jos mies tai joku tuttu lukee, niin siitä vaan!
Tuolla oikealla yläkulmassa on tuo “Etsi”, sinne voi syöttää nimimerkin, löytyy kaikki missä kirjoitellaan 
Minun ketjuni on nimeltään Tästä tulee selviytymistarina. Se onkin tuossa melkein alussa, kun kirjoittelen siihen aika usein, olen aloittanut vasta maaliskuussa, sen verran uusi olen täällä. Ahdistuin vuodenvaihteen tienoilla, aloin etsiä umpimähkään apua, nämä sivut löytyivät, ja -ikäni kaiken sisääni kätkeneenä - olen saanut paljon apua siitä, että viimein olen purkanut asioita ulos. Se oli ihan pakko kyllä, enää ei enempää mahtunut sisälle 
Hyvää kesäpäivää, nautitaan siitä! Omakin äijäni lähti taas alkoon käymään, eli juopunut pölisijä on mökillä vastassa kun sinne iltapäivällä menen… Minä otan kuitenkin kupin teetä ja menen veneeseen istumaan, katson virtaavaanjokea ja kisailevia kissoja ja olen onnellinen En toki aina, mutta tänään meinaan olla :mrgreen:
Juu en minäkään miestäni vihaa vaan vihan on saanut aikaan se suuri pettymyksen tunne aina kun hän lähtee juomaan, se tunne että jää viinalle aina kakkoseksi. Nykyään yritän saada itseni hillittyä ja toimia rakentavammin. Ennen tuli hakattua sähköhammasharjoja kiveen ja heiteltyä miehen tavarat roskiin. Tälläiset typeryydet olen melkein kokonaan saanut karsittua pois. Viimeksi kun lähti heitin partavaahdon roskiin, mutta kaivoin sen jo seuraavana aamuna takas kaappiin 
Juuri näin. Tarkoitin lähinnä ylimaallisella myötätunnolla sitä että alkaa holhoomaan miestä, se raja minulla ainakin on usein hämärtynyt.
Kiinnostais tietää että mikä oli lähtötilanne. Sori kun en nyt jaksa kahlat läpi kaikkia aiempia viestejäsi. Jossain kirjoitit myös että kävitte yhdessä kuuntelemassa Minnesota hoidon luennon ja kävittekö jossain terapiassakin yhdessä ? Tosi hieno saavutus, siis se että mies on auennut ottamaan apua vastaan.
Tulee toivoa siitä että ymmärtävällä asenteella, kuten sinulla tuntuu olevan, voi olla edes jotkut mahdollisuudet saavuttaa joskus se mistä me kaikki täällä haaveillaan eli että mies lopettais juomisen kokonaa.
voi perk… että PALAA PINNA!!!
oon tullut käymään kotona ja siippa on täysin selvin päin, mut helvetti tätä saatanan VALEHTELUA, mä en kestä!!!
yritin olla tyyni, antaa ajan kulua… mutta EN PYSTY, potuttaa niin paljon että en yksin kertaisesti pysty!!!
kysyin siipalta MIKSI HÄN TEKEE NÄIN IHMISELLE JOKA VÄLITTÄÄ HÄNESTÄ KAIKKEIN ENITEN, MIKSI???
ei vastausta…kun yritän puhua hänelle asiasta, hän ei edes vaivaudu vastaamaan!!!
tämä tyyli mitä hän käyttää, on täysin SIETÄMÄTÖN!!
hän oli 3 pvää dokaamassa saatanan deekujen kanssa jossain vitun kämpässä, sellasten ihmisten kanssa että häneltä hävisi lompakko, firman kortti ja rahat. ja nyt hän sanoo, että hän ei usko että kaverit häneltä veisi lompakon!!! VOI HELVETTI!! vessapyttyynkö se paskantaessa putos???
minä kuulemma reagoin liikaa ja siinä ei hänen mielestään ole mitään pahaa jos hän JOSKUS menee hieman ottamaan alkoholia. hän ei vaan ymmärrä minua, kuinka minua voi asia näin harmittaa
hän ei tajua, että on jauhannut mulle täyttä paskaa katsoen silmiin ja täysin selvin päin!!! hän menee muka töihin…voi v…!
hän vain valehtelee ja valehtelee… tarkistin hänen nähden puhelimensa ja sanoin että katotaan kuinka jäät taas paskan jauhamisesta kiinni!!! ah ihana reissu ollut!!! puhelimeen on ilmaantunut ALICEN numero…puhelimessa nimien kohdalla lukee ALICE ja hän väittää vielä minulle ihan silmiin katsoen että ei sielä oli mitään alice nimeä!!! KUMPI MEISTÄ ON OIKEE TYHMÄ??? hän joka kehtaa sepostaa jotain paskaa vai minä joka vielä KUUNTELEN SITÄ!!
ja sitäpaitsi mitä minä voin sanoa alicesta kun en tiedä asiasta yhtään mitään , niinpä…mitäs jos soittaisin “alicelle” ja olisin vaikka gallupin tekijä
päätä särkee niin helkkaristi ja potuttaa niin paljon että näköhäiriöitä on ja oksettaa ja äsken tietokoneella istuessa alkoi pyörryttämään niin et penkiltä meinastin pudota
huusin sille äsken et lopettaa minulle ton saatanan paskan jauhamisen, jaetaa perkele koko paska ja lähdetään eri teille, mene saatana sinne missä viihdyt ja minä sinne missä olen onnellinen!!!
siipan äiti kuoli hänen olessa 9v. (appiukko oli eläessään juoppo), huusin vielä päälle et LUULETKO ETTEN TUNNE SINUA, PERKELE OLEN ELÄNNYT KANSSASI KAUEMMIN KUIN SINÄ ÄITISI KANSSA!!! ja sen jälkeen olen ollut hiljaa…
nyt potuttaa ihan julmetusti, pakkaan huomenna puhtaita vaatteita ja lähden taas…EN SAATANA TULE TÄNNE SEN TAKIA ETTÄ MINUA LOUKATAAN, VALEHDELLAAN JA KAIKEN KUKKURAKSI VÄHÄTELLÄÄN!
elukat olen käynnyt laitumilla läpi, ne ovat ok!
voisin sanoa että potuttaa niin paljon että pesäpallomailalla voisin mätkiä, ihan saatana mennen tullen… en omista kyllä mailaa mutta tunnetila on vastaava…ihme kyllä että koskaan en ole kättäni nostanut häntä vastaan, joten taidan huomennakin poistua vain taka vasemmalle, jotta en alistu siihen tälläkään kertaa…koska jo lapsuudenkodissani isä opetti, että se joka nostaa käden toista vastaan, on aina hävinnyt!! tätä saatanan peliä EN HÄVIÄ!!!
huomenta! yön yli nukuttu ja aamu valkenee ja taivaan ranta enteilee ukkosta (ihan oikeasti)
käärin hajosi eilen pellolle ja osaa ei saa ku vasta maanantaina, eli huomenna. paalit kastuu, pintaan kertyy hometta jota sitten (ehkä) minä hengitän koko talven.
siippa lähti lainaamaan “kaverilta” käärintä, saas nähdä montako pvää siinä menee…rehellisesti sanottuna, ei kiinnosta! mä jatkan kesäloma matkaani tänään.
viime kesästä jäi niin paljon paaleja että vaikka loput heinät homehtuisivatkin niin koko ens talveksi on ainakin riittävästi.
luin aamutuimaan juha kemppistä…
siipasta löydän piirteitä keskivaikeasta alkoholismista sekä myöhäisvaiheesta, 60%-40%, jos en olisi pitänyt pinnalla tätä koko helahoitoa niin prosentit kääntyis 10%-90%
aamu alkoi huutamattomalla riidalla, riita ja ärtyneisyys tulee minun puolelta.
sanoin ihan tyynesti soittavani Alicelle…ja jos alicen nimi ei ole alice niin “kusessa olet äijä!”, siippa oli sitä mieltä että itseni nolaan jos sinne soitan…hmm…viimeinen oljenkorsi on siis käytetty
en ole ikinä meijän yhdessä olo aikana kuullutkaan ko. nimestä ja nyt aamulla tuli “selitys” alicen veli ilpo halusi että soitan alicelle ja siippa yrittää saada häntä puheväliin veljensä ilpon kanssa koska heidän isä on kuollut ja perintöasioissa on valtavat riidat"
pling!!! totuus menee… siipan isä on kuollut ja siippa ei ole siskonsa kanssa puheväleissä ja asianajaja hoitaa perintöasiaa juuri nyt!!!
mistään ilposta tai alicesta en ole toistakymmentä vuotta kestäneessä suhteessamme koskaan kuullutkaan saatikka nähnyt ihmisiä…joten
siipalta sain vastauksen ihmettelyyni, että MINÄ OLE VAINOHARHAINEN! hmm… niinpä niin…minäpä minä…
kuten kemppinen kirjoitti: “mistä tiedät että alkoholisti valehtelee, hän avaa suunsa”
harmittaisko minua jos siipalla olisi todella joku “rakas”, ei ei todellakaan. minun potuttaa suunnattomasti se että hän VALEHTELEE, kännissä pyöritään ties missä ja kun ei enää viinaa mene alas niin sitten mietitään puolisoa, lapsia ja kotia. hän todella kuvittelee pystyvänsä seilaamaan kahden eri maailman välillä. jo on äijällä pokeria, senhän kannattais lähtee pokerin peluuseen… kovin paljoo en kyllä sijoittaisi hänen hyvään tuuriin
ai että potuttaa, päätä särkee ja oksettaa, toivoisin että juuri nyt ajaisi tieltä vaikka ulos… mutta niin hyvää tuuria minullakaan ei ole… oli ajannu eilen autonsa jonnee (naulaan varmaan) ja rengas pikkuhiljaa aloitti tyhjenmisen illalla ja nyt aamulla oli tyhjä, ei muuta kuin ilmaa renkaaseen ja tien päälle… arvatkaa harmittiko minua hänen puolestaan, EI YHTÄÄN, ei sit pätkän vertaa, paha saa palkkansa… nyt kun hän ajaa autolla jossa rengas vuotaa niin ei siinä montaa pvää voi olla poissa, muuten ajaa vanteilla, kaikki vara- ja talvirenkaat ovat täällä
on se kumma kun ihmiselle ei toivo enää edes hyvää
kuvitteleekohan se että olen joku helv. hengenpelastaja? eihän minulla ole edes pelastusrengasta!! ja kaikki se mitä se on minulle mielipahaa aiheuttanut niin pelastaisinko hänet?? eh-heh-eh-ei, en, vaan voisin painaa enemmän pinnan alle. ei tässä auta muu kuin yrittää pelastaa kaikki muut häneltä!
kun hänestä joskus “aika jättää” niin kumpiakohan “portteja kolkuttaa”?.. niin, minä epäilen myös…aikas kuuma voi olla se oven kahva jonne on menossa
Saavutus on miehen, ei minun. Mä olen ollut tukena siten, etten ole lytännyt häntä, mutta se on ollut helppoa. Hän ei esim. ole juurikaan valehdellut mulle. Katoamisia ja kertomatta jättämisiä kyllä on ollut paljon, mutta meillä mies havahtui hyvin alkuvaiheessa sairauteensa, joten toipumisessa ei ole ollut läheskään niin pitkää tietä, kuin jos lähtötilanne olisi pitänyt aloittaa keskivaiheen sairaudesta.
Ymmärrän hyvin tuon raivon argh. Sulla on kyllä aika kettumainen tilanne siellä, jos nyt vähän vähätellään olosuhteita. Laita kaikki viha tänne, kirjota vaikka punasella fontilla ja isoilla kirjaimilla jos on pakko. Miehen kohtaaminen rauhallisesti on sen jälkeen helpompaa.
Kuten Kemppinen sanoo, valehtelu on alkoholismi-sairauden oire. Sitä kannattaa siis lähestyä ennemmin sairauden oireena kuin siten, että “miksi sä teet tän mulle”. Sorrun siihen jälkimmäiseen tapaan vielä itsekin reaktionomaisesti, mutta mietiskelyllä tai miten sitä nyt sanotaan hienosti “itsereflektiolla” pystyn muistuttamaan itselleni, mikä kuuluu miehen persoonallisuuteen, mikä taas sairauteen. Mä olen sanonut, jos en (joskus harvoin) usko hänen juttujaan, että en usko sua. Ihan vain todennut, että en vaan usko. On hänen asiansa sitten se, jatkaako valehtelua vai ei. Mä en jostain syystä (onko tämä kummallista?) ole kovin kiinnostunut siitä, mitä mies siellä reissuillaan tekee, joten en koskaan kysele. Mua kiinnostaa vain se, mitä hän aikoo tehdä toipumisensa eteen täällä kotona.
Bodia ja tsemppiä, kuten laulussa sanotaan.
hei Zen ja kiitos pikaisesta viestistä
itselleni ei tulisi mieleenkään ryhtyä puolisolle “satutädiksi”, ei, että eläisin hänen kanssaan ja kertoisin päivästä toiseen satuja…
ennen hänen aamuista lähtöä käärimen hakuun, hän kertoi kuinka oli ollut yhden kyläläisen kyydissä ja auto oli ollut täynnä porukkaa ja se kyytin oli tuonut hänet kotiin… mitä helv.?? hän oli tullut kotiin taksilla ja maksanut firman kortilla taksin…taksi oli lähtenyt siitä sitten viemään muita juoppoja kylän baariin 
, siis kuvitteleeko hän ihan oikeasti olleensa siinä kyydissä vai mitä tämä oikein on ,tilillä näkyy IHAN SELVÄSTI että kortilla on maksanut taksin ja meijän “työntekijä” on ollut pihassa kun taksi toi hänet tiistaina klo 13, siitä huolimatta hän on aivan rauhallinen ja kertoo tulleensa kaverin kyydissä koska “täytyhän minun jollakin kyydillä kotia päästä”
hullu mikä hullu! onko tämä nyt sitä kuuluisaa “aivonsa juonneen” touhua??
rehellisesti sanottuna, käsi sydämmellä, TOIVON, että hän löytäisi vierelleen ihmisen jonka kanssa hän jatkaisi elämäänsä. se että hänellä olisi joku, joka pitäisi hänestä huolta. jättäisi meidät tänne omaan elämäämme ja tulisivat sitten yhdessä katsomaan lapsia… mutta ei, ei tietenkään, kaikkihan olisi silloin aivan liian hyvin!
pitääkö minun tuhota tämä kaikki eli pistää kaikki jakoon, se on kaikille huomattavasti “kalliimpaa”, tiedän että sen jälkeen en kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön enään, koska en halua. mitä se sitten toisi?? minä lasten kanssa pärjään ja saa töitä, tiedän…hän…joisi kaiken ja sitten “luoja” korjaisi pois. entä sitten…koko maatila on mennyttä, eikä sittenkään kukaan saa mitään… paitsi pankki
tämä maaatila on iso (paljon velkaa), maaseutuviranomainen sanookin että olemme keski-suomessa hyvinkin varteen otettava maatila…pystyisimme yhdessä hyvin pyörittämään tätä ja pärjäisimme varmasti. liha jota kasvatamme/ tuotamme on ns. myyty ennenkuin se edes on syntynyt, joten siitäkään ei ole huolta…
PROTESTOIN!! pitääkö minun kaikki kaataa jotta saan elää norm.ihmisen elämää…siinä tilanteessa ei ole kuin häviäjiä!! karmeeta! siippa on sitä mieltä ettei missään nimessä kannata näin pienen asian takia, kuin hänen alkoholismi, pistää maatilaa nurin
joku kirjoitti minulle että maallisesta arvosta (rahasta) ei kannata pitää kiinni, sitä ei saa mukaan…juuri niin-sitä ei saa mukaan- sen vuoksi sitä ei saa heittää menemään, se pitää jättää seuraavalle sukupolvelle!!!
jos pistän tilan myyntiin, minun osuus on n. 700 000e, pystyykö siippa maksamaan minua “ulos”, ei, ei pysty, kuten aiemmin kirjoitin, pankki ei anna niin paljoo lainaa alkoholisti miehelle jolla ikää 45v, entä minä? pystynkö maksamaan hänet ulos? en, en pysty, minun elin ikäni ei riitä velkojen maksuun…mites me yhdessä? juu-u, kyllä pystymme kun oikein yritämme yhdessä…hyvää tahtoen menot minimoiden, me selviäisimme, kunhan ei tarvitsisi maksaa toista “ulos”
jos hän löytäisi itselleen uuden kumppanin ja hän jättäisi lapsille oman osuutensa, me pärjäisimme!
mutta ei tietenkään hän sitä tee, hänhän silloin tekisi oikein, eikä hän voi tehdä niin, hän on loppupelissä niin laskelmoiva että hän ei ikinä tekisi niin, hänkin varmasti odottaa että verisuoni katkeaa päästäni…mut saakeli, jos kuolen ennen häntä niin VARMASTI TULEN KUMMITTELEMAAN!!!
jumaliste, minä “mekkaa” päin kumartaisin jos tuo sammakko prinsessan itselleen löytäisi… mutta sehän tapahtuu vain saduissa
tiedättekö miltä MINUSTA tuntuu kun toivon että edes salama iskisi siippaan, henkivakuutuksenkin olen maksanut, tulisi maanjärjestys ja veisi sen…MINUSTA TUNTUU IHAN KAMALALTA, että ylipäätänsä ajattelen MINUN LÄHIMMÄSTÄ IHMISESTÄ NÄIN, jos siviilipoliisit ajaisivat pihaan ja pahoittelisivat kun ovat joutuneet tulemaan tuomaan suruviestiä…niin minäpä tokaisisin vain että tulk-kaapa kahville, tääl taittaa olla viel vainajan leipomaa pullaakin…
tämä on siis minun selviytymiskeinoni, kuvitella tälläistä, mutta ihokarvat nousevat pystyyn, koska ajattelen edes tälläistä.
jos ukolle ihan oikeasti kävisi jotain, niin minua varmaan syytettäisiin murhasta koska ajattelen ja kirjoitan tälläistä.
saako tänne ylipäätänsä kirjoittaa tälläistä puppua?? missä menee raja? mihin asti voin kirjoittaa miltä tuntuu??
sinä zen, sanot miehellesi, että et usko hänen juttujaan, minä taas sanon siipalle “voit yrittää syöttää minulle mitä paskaa tahansa, mutta onneksi minun ei tarvitse niellä sitä!”
näin paljon enemmän minun mittani on täys 
Hei argh!
Tulin käväisemään mökiltä kaupunkiin, hakemaan vettä ja lehdet, mies mukana. Oli nyt aamulla suht selvä, mutta minä nykyään olen se kuski kuitenkin. Minunkin mieheni on selvin päin sellainen, että vastausta ei saa, juovuksissa puhuu kyllä tauotta. Saatan olla aamulla herätessä hyvällä tuulella, alan puhua miehelle, hän ei vastaa mitään, siitä tulee paha mieli. Se on turhauttavaa, miten voi keskustella ihmisen kanssa, jonka jutut ovat juovuksissa kuin aivokuolleella ja puhumme kuin eri asiasta, selvin päin taas ei vastaa :mrgreen: Tänä aamuna tilanne oli tämä. Heräsin aamuyöstä ja aloin miettiä, että olen aivan umpikujassa, juuttunut tähän tilanteeseen, kaitsemaan aikuista miestä, jonka kunto älyttömän juomisen tuloksena koko ajan huononee. Vähän itkeskelin hiljaa itsekseni. Nousin ylös. Sitten kuulin miehen yskivän, oli hereillä. Unohdin pahan mieleni, aloin jutella hänelle. En ongelmista, vaan jostain yleisestä. Ei vastausta. Näen että mies on hereillä. Puhun lisää. Toinen ei vastaa. Jos elää yhdessä toisen aikuisen ihmisen kanssa, toivoisi joskus voivansa kommunikoida kuin aikuisen ihmisen kanssa!
Siitä umpikujasta. Kun lukee sinun tilanteestasi, sinä olet sellaisessa. Minä en voi puhua mistään umpikujasta, ei ole lapsia eikä taloudellisia esteitä vaikka lähtisin nyt välittömästi. Olen vain kasvanut vuosien mittaan niin kiinni häneen kuitenkin, etten vain pysty tekemään sellaisia ratkaisuja. Kun lukee todellisista ongelmista, itseä hävettää, että täällä valitan asioista jotka voisin ratkaista, jos haluaisin. Minäkin toivon, että mies löytäisi toisen, eli tavallaan pakoilen vastuuta, hän hoitaisi sen likaisen työn! Mutta kun hän on niin saamarin passiivinen, ei hän kyllä juokse toisten naistenkaan perässä, hän juo kotona aamusta iltaan, ja seuraavana amuna taas ensimmäiseksi herättyään avaa kaljatölkin. On eläkeputkessa, joten mikään ei rajoita. Minä olen jotenkin ulkoistanut itseni tilanteesta henkisesti, ja yritän parannella itseäni siitä ahdistuksesta, joka viime kuukausina on vaivannut. Teen kyllä kaikki hommat mökilläkin, leikkaan ruohon, huomenna suunnittelin tyhjentäväni puuseen - mutta eihän näistä hommista ole elämä eikä elintaso kiinni. Sinun tilanteesi on sinänsä tuhat kertaa vaikeampi, työ ja toimeentulo on teillä yhteinen ja molempien sitoutumista asioiden hoitoon tarvittaisiin. Jos toinen ratkeaa, sinun on pakko tehdä valtava määrä raskaita töitä, jos et enää jaksa, on omaisuus ja elämäntyö uhattuna. Onneksi sinulla on sisu ja taistelutahto jäljellä, et ole antamassa periksi. Jokin ratkaisu löytyy vielä. Mutta mä ymmärrän, että sitä pitää punnita hyvin tarkkaan, teillä on maatilalla niin isot rahat kiinni, että ratkaisu on tosi vaikea löytää. Ei me täältä palstoilta voida kukaan alkaa kevyesti heittelemään ohjeita, että lähde pois ja rakenna oma elämä. Eihän se niin yksinkertaista ole, vaikka tosiaan ei mitään hautaan saakaan mukaan, niin ei kukaan voi olettaa, että tuollaisille investoinneille viitattaisiin kintaalla ja lähettäisiin vain vihellellen eri suuntiin. Jotain meinaan hautaankin voi saada mukaan, ja se on hyvä omatunto, pitää toimia niin, ettei kuolinvuoteella viru katuen elämäänsä. Jokaisen pitää ajatella itse tykönään mikä on tärkeintä, valintojakin joutuu tekemään vaikkapa omaisuuden ja elämänlaadun välillä kenties, mutta voi kun osaisi ne valinnat harkita niin, että niihin on itse tyytyväinen. Muiden mielipiteillä ei sitten olekaan väliä, itse me valintojemme kanssa elämme!
Ohjeita en pysty antamaan, mutta tsempata haluan sua kovasti. Ehkäpä se oma pikku talo samalla tontilla, erilliset elämät mutta paperilla yhteinen yritys, voisiko se toimia? Ja komea renki apuna sulla, oppisopimuskoulutuksessa, jolloin jostain tulisi vähän kompensaatiota palkkakuluihin… On tosi väärin, jos toinen osapuoli laittaa yhteisen yrityksen tienestejä sileeksi omilla ryyppyreissuillaan. Mutta ovatko muut vaihtoehdot taloudellisesti vielä kohtuuttomampia… Tuo raivo mitä sulla on, se on oikeutettua ja antaa sulle nähtävästi myös voimia raskaisiin töihin. Se on tällä hetkellä varmaan sulla myös selvitymiskeino. Mutta kuluttaako tuo viha pitemmän päälle. Jos siitä osan voisi kanavoida vaikka onnistumisen riemuksi, terveeksi ylpeuýdeksi siitä että selviää istä vaan vaikka yksin jos toinen ei suvaitse osallistua…
Voimia sulle!
hei ja kiitos viestistäsi rinalda!
miten te oikeen osaatte kirjoittaa niin “lempeesti”, aivan kuin teidän sydän olisi pelkkää kultaa 
, kuullostatte tasapainoisilta ja juuri siltä mitä minä haluaisin oppia… jospa joku pvä voisin vain sanoa: “voi, voi ja nauttia päivästä” , joten sitä odotellessa 
tällä hetkellä, kuten aamulla, kun näenkin siipan…minulta kiehuu yli…kuplii kuin perunakattila 6:lla, mutta kun hän on poissa…kuten nyt… kaikki on hyvin
poissa silmistä, poissa mielestä!!
tiedätkö rinalda…jos minusta koittaisi siippa saada kuskia itselleen oman kykenettömyyden vuoksi niin ojan penkalle jäisi jököttämään… siihen en ole koskaan opettanut!!
meillä taitaa rinalda olla hetkellisesti sama mies ,selvinpäin ollessa saa nyhtää ja nyhtää vastausta ja ehkä ei silloinkaan sitä saa ja kännissä…puhuu puhuu puhuu kaikkee paskaa ja aivan ääliö juttuja, hyvänä esimerkkinä, kerran tarvittiin 20kpl aitatolppia (se oli silloin vielä kun siippa oli päissänsä myös kotona), sanoin silloin siis 20kpl, johon siippa OSTETAAN 200 KPL EI KU 2000 TOLPPAA! ja se oli ihan tyytyväinen sanomisiinsa
joten… VIINA ON VIISASTEN JUOMA, MUTTA KYLLÄ SE TYHMÄN PÄÄHÄNKI KÄY
Argh,
vaikea tilanne sinulla tuon talouden takia.
Jäin miettimään minkälainen “firma” teillä on, noin juridisesti? Ilmeisesti kummallakin on vapaa käyttöoikeus firman rahoihin? Onnistuisiko sellainen rajaus jossa vain toisella (sinulla) on oikeus käyttää firman rahoja eli hoitaa laskut. Yksityisiin menoihin annettaisiin kummallekin oma rahansa (palkka jossa huomioidaan kumpi maksaa lasten menot). Näin mies ei voisi juoda ja tuhlata firman yhteisiä rahoja. Firma olisi kai lähinnä osakeyhtiö-muotoinen, toimitusjohtajineen, kirjanpitoineen yms.
Tämä oli nyt tälläinen heitto ilmaan, ajateltavaksi. Kannattaisi varmaan kysyä asiantuntijoilta miten se onnistuisi. Ei menisi koko elämäntyö hukkaan toisen alkoholismissa.
Oma talosi ei minustakaan ole huono ajatus. Mieti sitäkin ihan tosissasi.
Sulla on enemmän sellaisia asioita, joita sä arvostat, joita et voi tällä hetkellä saada ja jotka sillä tavalla estää sua olemasta onnellinen, kuten Rinalda kirjoitti. Tosta tasapainoisuudesta voi olla montaa mieltä. 
Mutta kyllä, mietiskely ja “buddhalaiset” ajatukset on auttaneet mua paljon. Mietiskellä voi vaikka halkoja pilkkoessa, kasvimaata ruohotessa, lattiaa pestessä tai pyykkiä viikatessa. Asia on niinkuin se on, on ollut aika kova pala opittavaksi, mutta niin se vain on, mies on alkoholisti.
Meillä on miehen kanssa “omat taloudet”. Hän ei voi ryypätä ruokarahoja, koska minä maksan meillä ruuat, eikä meillä ole yhteistä tiliä, eikä velkaa. Monta asiaa, jotka on ihan ratkaisevalla tavalla erilaisia kuin teillä. Yks juttu vois olla, että laittaisit oman tilin, mihin hänellä ei ole pääsyä, ja kuukauden ruoka- ja talousrahat sinne.
Mites renki hommia hoitamaan, kuten Rinalda ja joku muukin tuolla aiemmin ehdotti? Onko se taloudellisesti mahdollista, vaikka edes kiireimmän kesän ajaksi?
HAA! Pieni asia? Ton “pienen asian” takia Suomessa kuolee ennenaikaisesti noin 4000 ihmistä vuodessa, avioliittoja särkyy, läheisten mielenterveys heikkenee, taloja palaa, maatiloja kaatuu pankin syliin ja sukutiloja menee vasaran alle. Ihan pikkujuttu, siis. (Sarkasmia)
Alkoholismi on siitä pirullinen sairaus, että sillä sairastuneella pitää oikeasti itsellä syttyä se lamppu siellä päässä, että hei, on ihan oikeasti otettava itse vastuu itsestään, omasta sairaudesta ja sen hoidosta, omista valinnoista ja siitä, että sairaus ei ainakaan pahene. Sitä voi jopa myöntää, että on alkoholisti, mutta jos se ei johda mihinkään todellisiin toimenpiteisiin ja tekoihin, se tunnustus ei hirmu paljon lämmitä ketään, ei pankinjohtajaa, ei vaimoa, lapsia eikä edes alkoholistia itseään. Tämä siis ihan yleistä pohdintaa, ei kohdistettu keneenkään varsinaisesti.
Jaa, nimettömänä voi nimettömästä tilasteesta kirjoittaa melkein mitä vain. Tappouhkaus taitaa olla siinä kiikun kaakun, mutta kun se ei kohdistu nimeltä mainittuun henkilöön, niin en tiedä onko se laitonta. Me kyllä tajutaan, että sä purat vain raivoa, tota vois kysyä vaikka ylläpidolta, jos se mietityttää.
No ei kait sitä ukkoa varten nyt noin kallista mökkiä tarvis rakentaa 
Joku parinkolmenkymmenen neliön valmismökki ei varmaan maksais kun kymppitonnin. Ja sit tekis velkakirjat että ukko maksais omalla työllään talon jossain ajassa Sori tää on tälläistä kaupunkilaisen mistään maatilan pitämisestä mitään tietämättömän puolittaista vitsailua. En tiedä suostuisinko itse tuollaiseen järjestelyyn jos olisin pahasti alkoholisoitunut ja tila olisi puolisoni nimissä. Sielläpä sitten yksinäni tai ryyppyporukkani kanssa ryyppäisin ukkoni rakentamassa pikkumökissä, jonka olisin ukolleni velkaa.
Ihmettelen ihan samaa, kuinka voi suhtautua miehen toilailuihin niin kärsivällisesti. Välillä tuntuu siltä, että mies on nimenomaan opetettu liian hyvälle - siihen, että muija kuskaa ja hyysää. (tämä ei ollut suunnattu kenellekään henkilökohtaisesti, olen vaan itse niin tuhottoman kypsänä holistin sekoiluihin)
Toisaalta se kärsivällisyyden loppuminen on ehkä se, mikä vie ainakin minua eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti. Minulla on oikeus saada suhde, jota ei hallitse alkoholi. Jos joku tähän liittyvä vaatimukseni alkaa tuntua itsekkäältä, muistelen, millaisia vaatimuksia ja selityksiä miehellä oli. Niiden jälkeen saan aika paljon vaatia, ennen kuin olen itsekäs
hei kaikki ja kiitoksia viesteistä!!
hyvälle mielelle tulee kun teijän ajatuksia lukee…
joo siis maatila on ky vaihtumassa oy:ksi, molemmissä pitää olla vähintään 2 osakasta
ja talosta… minä en välttämättä tälläistä 300 neliöistä 100v vanhaa taloa halua pitää yksin, puu lämmitys ja vesi tulee sisää kunhan ei oo pitkää pakkasjaksoa… uusi, kiva, pieni ja söpö country talo ois ihan kiva…siel ei haisis ei vanha viina eikä jalkahiki ,haaveet on haaveita (mutta ei mahdottomia toteuttaa )
mutta siinäkin menee n. 1,5v ennenkuin se olisi muuttovalmis…joten… hmm…
mutta NYT!! auto on pesty ja puunattu jälleen ja olen lähdössä taas reissun päälle ,hyvä on mieli
siippa tossa kiertelee selvinpäin ja hyvinkin ystävällisesti puhuu…siis se puhuu!!! antoi minulle mukaan pankki/visa korttinsa ja sanoi ettei tee rahalla mitään ja jos koneet hajoo niin hän menee pankkiin nostamaan rahaa… (katsotaa ja kuunnellaan… )
pidin eilen ja tänään sellaisen ripityksen et ukko varmasti hiippailee varpasillaan, ajattelee varmaan et nyt akkaa viedään, hyvä jos tulee takas
hyviä päiviä teille kaikille ja paljon jaksamisia, en ota tietokonetta mukaani, koska muuten aika menee alkoholismia tutkiessa ja nyt aion pitää LOMAA!!
palataan loppuviikosta/viikonloppuna ja muistakaa! hyvällä teitä muistelen ja voimia lähettelen
^ sinähän olet jo aloittanut muutoksen, argh, hyvä.
Vielä siitä omasta talosta, mietin ed. kirjoitukseni jälkeen. Olisiko lähistöltä mahdollista vuokrata vaikka mummonmökkiä tilapäiseksi asunnoksi sinulle ja lapsille? Samalla voisit miettiä onko se ratkaisu jota haluat ja mieskin voisi miettiä yksikseen alkoholismiaan ja asioita joihin se on johtanut.
Todennäköisesti olet jo ajatellut sitäkin, kirjoittelenpahan vaan.
Rentouttavaa lomaa sinulle.
Niin, kyllähän näin sivusta katsoen kuulostaa erikoiselta: “Voi voi kun se nyt reipastuisi ja raitistuisi, mutta siihen asti pidän huolen, että se pääsee viinakauppaan.”
Alkoholismi saa alkunsa usein - ei aina - käsittelemättömistä emotionaalisista traumoista, jotka voivat juontaa hyvinkin kaukaa, lapsuudesta asti. Koska alkoholilla ei traumoja ratkota, tunne-elämän kehitys pysähtyy tai ainakin hidastuu merkittävästi, ihmisestä ei tule koskaan emotionaalisesti aikuista, vaikka olisi pystynyt luomaan uran, elättämään perheen ja hoitamaan muutenkin kaikki käytännön asiat. (Sellainen oli “minun” alkoholistini.) Kun sitten vielä alkoholi horjuttaa aivojen kemiallista tasapainoa, alkoholisti taantuu taantumistaan, ja sitä on kuin keskustelisi kiukkuisen viisivuotiaan kanssa.
Niin sen verran täsmennän, etten minäkään juoppokuskiksi suostu perinteisessä mielessä, enkä kuskaile miestä varta vasten, mutta meillä on mökiltä kaupunkiasunnolle alle 10 km ja asumme mökillä koko kesän, mulla on sitten työkämppä samassa rapussa kuin asuntomme ja tulen tänne tyälkämpälle joka arkipäivä töihin sekä viikonloppuisin haetaan lehdet. kun niitä ei ole käännetty maalle. Eli tulken tänne joka tapauksessa ja mies pääsee kyydissä jos haluaa. Välillä se joutuu selviämään sen verran että käy omalla autollaan viinakaupassa, koska siellä en koskaan ole käynyt hänen puolestaan. Ja yhteisillä reissuilla - molempien kotiseudut ovat satojen kilometrien päässä, nykyisin mies ei osallistu ajamiseen ollenkaan. Mutta en siis passaa häntä, nämä ovat sellaisia ajoja jotka tekisin muutenkin, jos mies istuu kyydissä niin istukoon sitten.
Olisi tottakai mukava, jos vaikkapa yhteisellä lomareissulla molemmat ajaisivat, mutta kun niin ei ole, itselleni vain tulee paha mieli jos siitä alkaisin rähisemään. Nykyään on jo alkanut kieltäytyä, ettei lähde mukaan kun lähden omalle kotiseudulleni. Se ensin satutti, kun haluaisin, jos kerran on mies olemassa, että asioita tehtäisi yhdessä, mutta kun nyt olen muutaman kerran käynyt itsekseni, olen huomannut ettäonki tosi mukava ajella itsekseen, siinä saa rauhassa ajatella ihan mitä vaan. Parin viikon päästä olen taas lähdössä sukukokoukseen, mies ei suostunut lähtemään mukaan, nyt olen jo innoissani kun saan taas ajella yksin. Matka yhteen suuntaan kestää 5-6 tuntia.
No tämä tästä. En minäkään mitään “absoluuttista tyyneyttä” ole vielä saavuttanut Mun tilanteeni on kuitenkin kestänyt niin pitkään, ja olen käsitellyt sitä siihen nähden vasta niin vähän aikaa, että tämä on tällä hetkellä minun keinoni selviytyä. En pysty nyt tekemään isompia ratkaisuja, niinpä yritän elää omaa elämääni saman katon alla ja parannella itseäni. Minunkaan elämäsi ei voi ikuisesti jatkua näin, mutta tällä hetkellä voin itse parhaiten tällä “lempeällä” ajatusmallilla. Jokaisen tilanne on erilainen, en mä mitään mallia voi näyttää, yritän vain selvitä itse!
Toivottavasti sinulla on oikein hyvä loma, olet totisesti ansainnut sen
Mun tietokoneessani on vissiin joku “vika”, kun tulee noin paljon noita kirjoitusvirheitä :mrgreen: