Suurta kokemusta ei itsellä ole, siis entisenä juoppona olemisesta. Mutta on sellainen kutina, että on ihmisiä ja olen törmännytkin AA ulkopuolella. Jotka julistavat ylpeänä että oli juoppo ja nyt on lopettanut.
Siis sanovat vaikka ei kysytty.
No mitä luultavasti odotetaan, kun joku sanoo että olen ollut vaikka pari vuotta juomatta?
Oletuksia
Työhönotossa saatetaan miettiä, ihan pätevältä vaikuttaa mutta, sanoo olevansa alkoholista ja tiedä vaikka retkahtaa. Ei jatkoon, seuraava hakija.
Entä ihmissuhde rintamalla. Treffi ilmoitus: urheileva, lihaksikas ex alkoholisti hakee raitista emäntää tosi tarkoituksella?
Olen ainakin toistaiseksi ja ollut +30 aviossa. Mutta ajatus leikkinä, ottaisinko minä raitistuneen alkoholistin tyttöystäväksi. Rehellisesti vastaten, en luultavasti.
Kun sinulla Nalle on selvästi intoa pohtia ja keskustella, niin palaanpa taas monesti esittämiini kysymyksiin.
Milloin ihminen on alkoholisti? (tähän ei nyt riitä Vadelmamunkin siteeraama tautiluokitus vaan oma näkemys)
Miloin ihminen on raitis ? (oltuaan juomatta viikon, kuukauden, vuoden?)
Mitä eroa on juopolla ja alkoholistilla?
Näitä termejä käytetään jatkuvasti, mutta mitään yhteistä näkemystä ei tunnu olevan, päinvastoin kuin esimerkiksi jos sanotaan vaikka, että kylkiluu on murtunut, niin se on täysin selvä ja röntgenillä todettava asia.
Helppo olisi on on alkoholisti, silloin kun ei pysty lopettamaan vaikka haluaisi. Ei ole enää alkoholisti kun tuon hallitsee.
Minusta raittiin voisi määritellä siten, että kun ei ole enää fyysisiä eikä psyykkisiä vierotusoireita?
Juoppo ja alkoholisti voitaisiin määritellä vaikka siten, että alkoholisti haluaa lopettaa juomisen, juoppo ei halua lopettaa?
Älkää nyt herran tähden sellaista leimaa kaulaanne ripustako!
Ei se ole ylpeyden aihe että on ollut alkoholisti. Ei sen kertomisesta ole missään hyötyä.
Yksi tyttökavereistani teki shown siitä hänellä oli ollut satiaisia. Siitä on kaksikymmentä vuotta mutta aina hänestä puhuttaessa tulee se satiaisjuttu kaikille mieleen.
Tarkoittaako tuo ensimmäinen, kun hallitsee, on taas kohtuukäyttäjä?
Fyysiset vieroitusoireet voitanee jotenkin todeta mutta entä henkiset. Tuurijuppona minulla on kokemusta siitä, että todella pitkän ajan päästä, yhtäkkiä tuli vastustamaton halu juoda, tokihan siihen jokin trikkeri oli.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että juoppo on jotenkin lievempi ilmaisu kuin alkoholisti. Kaikki tämä vain todistaa, että näistä jutuista tuntuu olevan yhtä monta mielipidettä kuin niitten esittäjääkin.
Itse en ole menettänyt mitään arvokasta, vaikka kaikki ihmiset ympärilläni tietää minun olevan alkoholisti, päin vastoin olen vain saamapuolella. Juovien ihmisten hyväksyntää minun ei tarvitse hakea, eikä selitellä miksi jeppe ei enää juo. Ei hävetä olla raitis alkoholisti, juovana alkoholistina en myöskään osannut hävetä, vaikka olisi pitänyt, vaikka jälkeenpäin sitä on muutama flasbäk tullut, joita on hävennyt.
Mikä on siis se mitä ihminen kuvittelee menettävänsä, jos tunnustaa olevansa alkoholisti?, Elämä katoaa, ystävät kaikkoaa, kituu ja kuolee surkeudessaan pois.
Sitä se on, kun sairas pää aiheuttaa sairaita mielikuvia, niinkuin se, että alkoholisti ei oikein osaisi pitää hauskaa, ei elää, ei saisi mukavaa seuraa, ei kelpaa mihinkään ja muuta pas…
Salailu on yksi alkoholismin keino pitää ihminen koukussa, sitten joskus juomiseen. Piilo pulloista se alkaa, ja jos raittius pitää salata on vielä syvällä suossa.
Olen tyytyväinen siihen etten edes alkoholistina pitänyt sitä ylpeyden aiheena tai ulospäin julistettavana meriittinä.
Varmasti myös alkoholismista irtipääsy oli helpompaa kun en ollut ainakaan tahallani rakentanut itselleni katu-uskottavuutta tai muuten erikoisuutta tavoittelevaa julkisivua korostamalla alkoholisoitumistani. Ei tarvinnut niin paljon selitellä kun lopetin juomisen.
Kun olen kaikenlaisilla usein repaleisilla ja aina uudelleen rakennettavilla työsuhteilla ja yrittäjätoiminnalla elatukseni hankkinut, niin sen opin jo alkumetreillä ettei alkoholisoituminen ainakaan auta työnsaamista. Aniharvoin kävi niin että joku ryyppykaveri saattoi jotain hommaa teettää vähän senkin takia että olimme niin hyvät velikullat ryyppytouhuissa. Lähes aina oli parempi olla ihan hiljaa siitä harrastuksesta.
Kun usein sitten minäkin olin joko itselleni tai johonkin muuhun rekrytoimassa (heh, miten hieno sana!) ihmisiä, niin alkoholismi oli kyllä kovasti työsuhteen alkamista vastustava juttu. Harva niin tyhmä oli että sitä olisi työhaastattelussa alkanut mainostamaan, mutta usein sen hommaan harjaantuneena jututtajana sai selville muutenkin. Ei se ihan absoluuttinen este aina ollut. Olen ottanut alkoholistejakin töihin, jonkun työrupeaman ajaksi, kun olen ajatellut että kaveri ei niin pitkälle alkoholisoitunut että hän sentään pystyy niin sovittaessa olemaan sen päivittäisen kahdeksan tuntia selvin päin. Silti, on siinä pettymyksiäkin joskus tullut. Mutta milloinpa elämässä ei vahinkoja sattuisi, mitäpä niistä.
Moikkis! Meillä kaikilla täällä keskustelevilla on alkoholistin leima otsassamme. Suurimmalla osalla oletettavasti vain otsan sisäpuolella - eli ei näkyvissä. Kysyisinkin, että miksi pitäisi ryhtyä julistamaan syyttä omia yleisesti heikkouksiksi määriteltyjä asioita?
Täällä on muutamia hyviä heittoja työkykyisyydestä ym… Tähän sen verran, että voihan antaa kenelle tahansa mahdollisuuden kokeiluun ja jos missaa niin terve menoa. Syitä sen enempää utelematta.
Mulla pari huonoa kokemusta tuttavapiiristä kun eivät pystyneet pitämään privejutuissakaan lupauksiaan. En ole nähnyt sen koommin.
Hyvää kevään jatkoa kaikille!
Mitä tulee kohtuu käyttöön, niin ainakin itse olen nyt oppinut että en sitä osaa ja minun kohdalla kyse on siitä että en tule olemaan koskaan kohtuukäyttäjä. Joten minun kohdalla hallinalla ei ole kysymys että olisin taas kohtuukäyttäjä.
Kyse on sanoista ja jokaiselle sanojen merkitys on eri. Esim. rakkaus, jos kaksi henkilöä sanoo rakastavansa toisiaan, niin se “rakkauden” määrä ei varmasti ole idettinen. Jotta jokainen voi vain yrittää sanoa miten itse määrittelee sanat.
Itse en oikeastaan kauheasti yritä miettiä mikä sana minulla tarkoittaa mitäkin, ongelma tulee siinä kun se pitäisi selittää jollekin siten että tämä ymmärtäisi miten minä sen koen.
Jotenkin koko sana alkoholisti on niin epämääräinen että sitä ei ehkä pitäisi käyttää ollenkaan. Tavallaan alkoholisti kuvaa henkilöä joka on mennyt jonkun asteen yli, siihen voidaan liittää jokainen joka juo enemmän kuin oli alunperin päättänyt, tai juo useammin kuin oli päättänyt? Vähän kuin narkomaaniksi sanottaisiin sanottaisiin henkilöä joka polttaa pilveä viikonloppuisin, saman narkomaani sanan sisälle laitettaisiin heroiinin päivittäinen käyttäjä. Sitten kun kyseisen henkilön mummo kuulee että pojan pojasta on tullut narkomaani, niin tulee kuvitelma että tämä ryöstää ihmisiä puukolla ja nukkuu rappukäytävissä.
Tuossa enkä tuleekin se leiman hirvittävyys, ajatus naisesta alkoholistina saattaa olla, nukkua metsässä ryyppy porukassa ja on tullut siellä hyväksi käytetyksi ja palaa sinne heti jos ottaa viinaa. Tai miehestä, on vaarana että ottaa viinaa, joka tarkoittaa että vetää turpaan, heittää ulos lumeen, ottaa perheen rahat ja katoaa kuukausiksi ryyppy reisulle.
Se on niin elämän tilanteesta kiinni, jos on sammunut pitkin kylää, pettänyt, valehdellu ja varastanut. Saanut jonkun maineen, niin toki silloin on hyvä kaikille toitottaa että nyt se on loppu. Jos elän on asettunut siihen lopullisesti.
Mutta jos on vielä elämää edessä, uusi tuttavia ja töypaikkoja tulossa, niin miksi mahdollisuuksiaan rampauttaa.
Jos on raitistunut AAn ulkopuolella, eikä alkoholi ole enää ongelma niin minusta ei ole enää alkoholisti, eikä sitä ole syytä toitottaa itselleen saati muille.
Hyvin kuvailtu kuinka epämääräisiä merkitykset ovat. Siksipä en käytä itsestäni täälläkään esim sanaa raitis vaan että, olen lopettanut juomisen tai, että olisin ex-alkoholisti.
Varmasti kannattaakin välttää puheissaan nimityksiä joissa on kovin vahvoja ja vieläpä erilaisia tunnelatauksia. Alkoholisti on yksi sellainen. En sitä minäkään elävässä elämässä käytä. Täällä sitten se menettelee, kun turhaa minunkaan olisi esittää ettenkö olisi alkoholistikin elämässäni ollut. Riippuvainen alkoholista, enemmän kuin kohtuullista olisi käyttävä henkilö joka ei oikein tykkää ilman olla. Joka järjestelee elämäänsä sillä mielellä että juopottelukin on aina mahdollista. Semmoinenhan minä olin.
Nyt sitten taas en enää semmoinen ole, en ole vuosiin ollut. Enkä usko että semmoiseksi enää itseäni päästäisin ellei sitten ihan jotain perustavanlaatuista asenteissani ja ajattelussani tapahdu.
Mielelläni täällä kerron senkin että on olemassa alkoholisminjälkeistä elämää. Elämää ilman riippuvuutta.
Sitä on kovin monenlaista, onhan se alkoholin kanssa läträäminen kuitenkin vain yksi muuttuja elämässä. Muilta osin on jokaisella ihan omanlaisensa elämä, omilla eväillä ja mahdollisuuksilla, omilla suunnitelmilla ja voimavaroilla, verkostoilla ja taustoilla.
Alkoholistin leimaa kannattaa välttää, harmia siitä ihmiselle on. Joku harva onnistuu tekemään siitäkin ammatin, revittelemällä omaa elämäänsä vaikka kirjailijana tai pakinoitsijana, blogistina tai käyttämällä juotuja viinalitroja osoituksena ammattitaidosta myös juomatta olemisessa… mikäpä ettei. Minulla ei sellaiseen kykyjä olisikaan, joten en edes yritä. Täytyy nyt vaan muilla taidoilla ja työhaluilla pärjätä. Ja niissä muissa hommissa, joissa usein on hyvin tärkeänä osana työvoiman myyjän ja maksajan välille syntyvä luottamus, olisi alkoholismista pelkkää haittaa. Ei se kenenkään uskottavuutta lisää. Ei siis kannata sitä ansioluetteloonsa (joilla sellainen hienous on) laittaa.
Mitä vähemmän puhut, sen vähemmän saat selittää Yökerhossakin voi mennä täydestä kuin väärä raha,jos osaa vaikka hieman näytellä pientä hiprakkaa Kukaan ei niin kiinnitä huomiota mitä lasissasi on, ja onhan siellä muutamia ihan muutenvaan selvinpäin,vaikka ovat kuskina mukana porukkansa kanssa, osa vain pyörähtää katsomassa esimerkiksi iltavuoronsa jälkeen eikä vedä kuin mehupaukkuja… :mrgreen: :mrgreen:
Tavalla tai toisella se alkoholismi/ääihdeongelma on itselleen tunnustettava lopun ikää, voi se tunnustus olla myös kiitollisuutta täynnä, kun pääsi eroon päihteistä. Hieman toppuuttelisin tuollaista toitottamista raitistumisestaan, varsinkaan turuilla ja toreilla, siinä kun piilee vaaransa, olkoonkin, että alun raitistuminen voi tuntua huutojen arvoiselta.
Onneksi maailma on muuttunut, alkoholismista puhutaan sairautena josta voi toipua ja siitä on tietoa laajasti kokemusammattilaistenkin suulla. Vääriä mielikuvia silti yritetään lietsoa alkoholismin, AAn ja siellä kävijöiden päälle, niin on ollut aina ja vast’edeskin, jotkut ymmärtämättömyyttään, jotkut vain huvikseen ja jotkut sitten vain tyhmyyttään.
Tosiasiana on itselle tullut ilmi se, että jos olen puhunut jollekin tavan ihmiselle alkoholismistani, niin vuoden päästä kukaan ei muista minun puhuneen siitä. Sen verran ihmisiä kiinnostaa minun entinen ongelmajuominen.
Jos olisin nyt sitten vaikka se entinen alkoholisti, Nallen tapaan ja tapaisin kivan tutustumisen arvoisen ihmisen, niin mitä se kertoo minusta, jos salaisin menneen ongelmani? Jos kerran olisin tervehtynyt ja elämä olisi kunnossa, niin mitä pelättävää siinä kertomisessa olisi. Voisi kuvitella, että uusi tuleva ihmissuhde perustuu heti valheen päälle.
Niimpä. Vain ongelmainen itse murehtii ja valvoo omia sekä muidenkin juomisia. Nuorena eritoten sitä ihmetteli miksei kaikki juo niinkuin minä, pidin niitä yhden kaljan illassa kittaajia omituisina.
Ymmärrän että sinä olet raitistunut AA kautta ja hyvä niin. En tunne sinua, enkä tiedä mitä ajattelet, kuten et sinäkään minua.
En ole vielä kirjoittanut rehellisyydestä ja sen tärkeydestä, rehellisyys on kuitenkin minulle tärkeää, olen ollut selvin päin 98% rehellinen myös juoma aikoina. Olen naimisissa (30v) ja rehellinen vaimolleni, hän on tietoinen alkoholin ja minun suhteesta. Mutta jos elämäni muodostuisi sellaiseksi että palaisin vapaille markkinoille ja tapaisin jonkun mielenkiintoisen henkilön. Niin haluaisin mahdollisuuden, enkä rampauttaisi suhdetta ensimmäiseksi kertomalla että olen sitten muuten alkoholisti. Kuten tässä ketjussa käy ilmi, niin kukaan täysissä järjissä oleva ei tietoisesti etsisi alkoholistia puolisokseen? Rehellisuus ennen kaikkea, jos nyt kävisi niin että henkilö johon olisin tutustumassa, kysyisi onko sulla muuten ollut ongelmia juomisen kanssa, niin kertoisin. Kuvitteellisilla treffeillä saataisi tulla tilanne missä kieltäytyisin alkoholista, kertoisin myös silloin. Mutta jos asia ei tulisi puheeksi, niin luultavasti odottaisin sen verran että olisi aavistus onko meillä kemiaa. Jos näin kokisin ja oltasiin vakavasti tutustumis vaiheessa ottaisin asian puheeksi.
Olen yrittäjä, eikä minulla ole näköpiirissä työhaastattelua, muille satunnaisille ihmisille asia ei kuulu.
On toki ihmisiä, jotka hakevat sankarin viittaa, julistamalla parantumistaan. He voivat kuvitella että muut ihmiset kuin juomisesta tietoiset läheiset ja tutut, jotenkin arvostaisivat juomisen lopettamisen sankari tekoa. Sitä suurempi sankari, mitä rappioisempi juoppo on ollut?
Näin ei todellisuudessa tapahdu.
