Mitä sitten tulee ihmisiin jotka julistavat olevansa alkoholisteja, mutta viimeinen ryyppy on +10v, sitten. He herättävät ulkopuolisissa ihmisissä epäilyn mielenterveydestä ja kysymyksen miksi tuolla on tarvetta tuo kertoa. Olen elämäni aikana törmännyt lukemattomiin tapauksiin, jotka ilman mitään järjellistä syytä alkavat moista kertoa. Varsinkin kun olen itse ollut selvin päin, eikä keskustelussa ole tullut mitään viitteitä että joisin enemmän kun on tarpeelista. Aika monesti myös jumalan voima on jotenkin tullut esiin keskustelun jatkuessa.
Asia on yksinkertaisesti niin, että on ihmisiä joille viina ei sovi ja heidän ei tule sitä ottaa elämäänsä.
Totta kai, jos tapaat uuden ihmisen ja haluat hänen kanssaan alkaa suhteeseen, aika pian tulee esiin että et käytä alkoholia. Jos ja kun todellinen syy on se että olet alkoholisti, onhan sekin sitten kerrottava jossain vaiheessa. Eihän sitä tarvitse ekoilla treffeillä alkaa toitottamaan, mutta pidemmän päälle olisi epärehellistä salata niin oleellinen asia. Viinan juonti on kuitenkin niin yleistä, että ei sitä aina voi olla vain ”sattumalta” juomatta. Sanotaan että olette yhdessä vaikka johonkin juhliin lähdössä, jossa tarjotaan alkoholia. Tarjoudut kuskiksi, koska se on hyvä tekosyy olla juomatta. Mutta uusi ystäväsi haluaakin olla reilu ja sanoo, että hän voi olla kuskina, että sinä voit ottaa ”pari”. No, itse tiedät hyvin että et pysty ottamaan paria koska olet alkoholisti. Eikö siinä olisi hyvä hetki kertoa ainakin, että et käytä alkoholia ollenkaan, koska se ei sovi sinulle. Ja eikö tuollainen keskustelu kannattaisi käydä kahdestaan, ennen kuin se tulee esiin jossain missä on muitakin ihmisiä kuuntelemassa.
Alkoholismi on siinä sairaus kuin mikä muukin jota tuskin tarvitsee salata ja jos joku suhde menee ohi jo ennen kuin joutuu tulemaan kaapista ulos, niin sehän on vain hyvä se.
Itse en ole tuollaisiin selittämättömiin selvityksiin raittiiden ihmisten parissa törmännyt. Juovilla ja vielä sairailla ihmisillä tosin on koko liuta näitä selityksiä vähän kaikesta, jotta saisi pysyä kuvitelmissaan.
Paljon tulee mm niin kummallisia selityksiä uskosta, AAsta, muista ja itsestä, mutta sitä se alkoholismisairaus on.
Jos ihminen on päättänyt leimata itsensä alkoholistiksi niin siinä ei muiden puheet auta.
Se ei silloin, uskona, ole enää järjen asia.
Vaikka kuinka sanoisit että ei kannata niin sitä ei aivot vastaan ota.
On joskus niin turhaa yrittää keskustella fanaatikon kanssa.
