Onnittelut puolesta vuodesta! 
1 tykkäys
Kiitos @AlbertoKnox 
Onnea @Nellaelina täältäkin. Perässä kauempana taaperran. Ja kiitos, kun kannustit minua alkutaipaleellani 
2 tykkäystä
@Tämiss Kiitos ja ole hyvä!
1 tykkäys
Jotenkin matalapainetta ollut alkuvuosi. Väsyttää ja stressiä on vaikka muille jakaa. En oikein saa edes omista ajatuksistani kiinni ja väsyttää edes yrittää. Arki rullaa kuitenkin omalla painollaan eikä alkoholia tee mieli. Hetkittäin se edelleen käy välähdyksenä mielessä mutta harvemmin koko ajan eikä enää niin pakonomaisena tunteena ja tarpeena.
Kevättä odotan, niitä ensimmäisiä lämmittäviä auringonsäteitä joista saa energiaa. Miksei ihmiset voi nukkua talviunta? 
Nyt kun uskallan jo sanoa päässeeni pahimmasta alkoholikoukusta, pitäisi alkaa miettimään seuraavia. Suklaa ja tupakka pitäisi lopettaa. Nyt ne on vasta ajatuksen tasolla mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tänään pizzapäivä, nuoriso kotona kerrankin ja rentouttava viikonloppu. Hyvä tästä tulee, tuleehan?
8 tykkäystä
Tulee.
1 tykkäys
Samaa mieltä 
vaikka tykkään kyllä talviharrastuksista ja hiihtäminen on ihanaa!
Tulee, tulee 
2 tykkäystä
Tulee. Täälläkin sinnitellään muiden asioiden kanssa, mutta pienempiä paheita kuin alkoholi. En vieläkään oikein usko, että tein sen 
4 tykkäystä
Pää alkaa taas kehittämään ongelmia. Ahdistun ihan hirveästi kun teini on meillä koeviikolla. Siis ihaninta että on Mutta. Kun ne ei saa olla kokeesta pois. Tai saa mutta se siirtyy sitten hamaan tulevaisuuteen tai pitää käydä kurssi uusiksi. Niin mun aivot on taas sitä mieltä että jos tuun kipeäksi ja se tarttuu niin se on mun syy.
Ei se isokaan vika tarvitse olla kun se on päässä, tiedän 
Mutta silti se onnistuu lisäämään mun ahdistusta ja siihen päälle vielä tää talvikausi ja emetofobia niin soppa on valmis.
Järjellä toki tajuan että sairastumisia ei voi välttää, tulee jos on tullakseen mutta mieli ei suostu ymmärtämään.
On niin hirveä ristiriita kun tottakai haluan että teini on meillä ja samalla pelkään kuollakseni.
Kyllä, terapiat on käyty mutta välillä nää aina nousee pintaan ihan kunnolla.
Ja siis tiedän toki että ydinperheessä se on arkea ja on vaan kestettävä. Mutta se ei nyt auta mua koska ei eletä ydinperheessä.
Ehkä nyt pitää taas vaan vetää henkeä ja nauttia teinin seurasta Ja pestä käsiä ja toivoa parasta.
4 tykkäystä
Kummasti räkäitku ja suklaa auttoi, nyt on taas helpompi hengittää. Aiemmin ratkaisu olisi ollut juominen ja räkäitku mutta olen todennut että se juominen on vaan turha välivaihe eikä se mikä todellisuudessa auttaa. Häntä siis pystyyn taas ja kohti uusia pettymyksiä!
5 tykkäystä
200 päivää raittiina 
Mun piti olla tänään käynti päihdepolilla mutta se vaihtui soittoajaksi koska pienempi teini nappasi itselleen jostain influenssan. Nyt sitten vaan odotellaan koska se iskee itselle ja millä voimalla 
12 tykkäystä
200 päivää 
Onnittelut 
1 tykkäys
Hei jee!!! Onneksi olkoon. Näin sitä vaan tulee saavutuksia ja niistä tulee uusi elämäntapa.
Ja ei se influenssa välttämättä sulle tule ollenkaan. Älä sure etukäteen. Tosin tunnen vahvaa sympatiaa Sinua kohtaan koska itse kärsin emetofobiasta. Jos kuulin, että naapurissa joku oli taudissa valvoin yökaudet ja odotin koska se iskee itseen. Jotenkin tuo pelko liudentui kun sain lapsen. Tosin hän sai ekan tautinsa vasta kouluiässä - minulle kyllä kantoi kaikki virukset…Mutta joo - inhottava pelkotila on tuo.
2 tykkäystä
Mullakin emetofobia ja ei, ei helpottanut lastenkaan myötä Mutta jotain onnea erostakin, lasten isä on viivana hakemassa niitä itselleen jos edes sanovat että on vatsa kipeä. Koska mä en vaan kykene
1 tykkäys
Illalla tulee 3 vrk influenssa-altistuksesta, koskakohan uskaltaa huokaista 
Tuskin vielä kun ei teinin kanssa samassa huushollissa olevakaan ole vielä tipahtanut. Odottaminen siis jatkuu.
Tuli mieleen kun pelkään influenssaa ja nimenomaan sairaalan joutumista (ihan realistista mun keuhkot huomioiden) niin en tiedä pitääkö itkeä vai nauraa mutta vielä vuosi sitten pelkäsin sairaalaan joutumista koska sitten ei voi juoda 
Ai että tuota mun ajatusmaailmaa mä sanon Tai no tosiasiassa kysehän oli siitä että tiesin mun vaivalla rakennetun korttitalon romahtavan jos lopetan juomisen seinään koska viekkarit ja sitten kaikki paljastuu. Kuten sitten kävikin. Ja hyvä niin
On helpottavaa kun ei tarvitse salailla eikä enää pelätä niitä viekkareita ja pelätä lopettamista niiden takia. On vapaampi olo
Kohta vanhempi teini kaverilleen yökylään. Nyt kun on opetusluvalla niin haluaa ajaa aina ja koko ajan. Ja voi luoja se kyydissä istuminen on pidemmän päälle tylsää.
Kivaa ja raitista lauantaita kaikille!
8 tykkäystä
Itsellä on ollut ihan lapsesta asti kaikenlaisia pelkoja. Luin erään kirjan, jossa päähenkilö sairastui koleraan ja olin aivan tasan varma, että kolera tulee minullekin. Makasin kaikki illat ja pelkäsin ennen unen tuloa. Kenellekään en uskaltanut pelostani kertoa. En tiedä uskaltauduinko sitten lopulta, koska joku perheestä valisti minua, että se kirja kertoo satojen vuosien takaisista asioista, ja aika pienellä todennäköisyydellä kolera iskisi minuun 1970-luvulla. Tämä pelko hävisi, mutta tilalle tuli uusia; pelkäsin sitä hengitänkö yöllä, umpisuolentulehdusta, oksennustautia ja milloin mitäkin - ai niin - listalla olivat myös vampyyrit joiden hyökkäysten varalta piti lakana vetää aina ihan kiinni leukaan. Pelot muuttivat muotoaan sitten aikuiseksi kasvaessa, mutta aina olen pelännyt jotakin. Se on ihan todella raskasta, kuten itsekin tiedät. Yleensä auttaa, jos alan pilkkomaan pelkoa pienmiksi palasiksi. Koitan löytää pienenkin realismin hivenen, joka auttaisi eteenpäin - vaikka miten todennäköistä on, että joku peloistani toteutuu. On kuitenkin hyvin paljon asioita, jotka menevät ihan hyvin. Juominen aikuisiällä ei tietenkään tehnyt hyvää näille peloille. Haimatulehdusta pelätessäni join lisää - älä kysy miksi. Ei tässä ole mitään logiikkaa. Jossakin kohtaa sitten tajusin, että tämä hölmöily pitää loppua.
Mutta siis - tämän vuodatuksen tarkoituksena oli ehkä sanoa, että voit saada influenssan, mutta suurella todennäköisyydellä et joudu sairaalahoitoon. Ja jos joudut: Sinusta pidetään todella hyvää huolta. Ja sitten voi olla se toinenkin todennäköisyys, että et sairastu ollenkaan.
9 tykkäystä
Kuulostaapa niin tutulta.
Mulla oli tää esiteininä koska Draculat. Asuttiin pikkukylällä, ei katuvaloja ja tottakai sitä piti pimeällä täyskuun aikana katsoa. Kävele siinä sitten kotiin.
Tää on järjellä ajateltuna juuri näin mutta siinä kohtaa kun aivot alkaa lietsoa, ei järjellä ole sananvaltaa.
Olen kokeillut itsekin tuota “kuinka todennäköistä..” ja “mikä on pahin mitä voi tapahtua jos..”. Välillä toimii, välillä ei. Lentokoneessa voin kertoa ettei toimi yhtään 
Mutta siis ihan arjessa.
Kyllä sitä välillä miettii millaista elämä olisi ilman niitä turhanpäiväisiä pelkoja, jos osaisi suhtautua silleen “tulee jos on tullakseen” 
Mä tein tätä aivan samaa, mitä enemmän sattui vatsaan ja mitä vakuuttuneempi olin että jos nyt ei haima niin ainakin maksa on mennyttä niin ratkaisu oli lisää alkoholia 
4 tykkäystä
Ohhoi - täysikuu se on nyt 
. Pitäisikö katsoa parit veretseisauttavat kauhufilmit?!
1 tykkäys
Mä kokeilin muutama vuosi sitten, ei toiminut enää samalla tavalla 
1 tykkäys
hah 
1 tykkäys