Pienen rakkaan teinin pieni rakas kissa pääsi paremmille hiirimaille aamupäivällä Vointi oli romahtanut aamuyöstä, lääkäriin heti klo 8 eikä mitään enää ollut tehtävissä. Suolenkiertymä ja kuolio. Onneksi ihan ensimmäiseksi lääkitsivät kivuttomaksi koska oli jo shokissa sinne vietäessä ja hädintuskin tajuissaan.
Hirveä suru lapsen puolesta, kun on joutunut näkemään rakkaan lemmikin tuskissaan ja mitään ei voi tehdä. Ja koska influenssa niin äitikin on vaan puhelimen välityksellä läsnä. Nyt ei ole ihan taas voittajafiilis
Voi pikkuisia - nyt ei ole kipuja kisulla. Hirveää on kokea lemmikin menetys. En muista miten vanha itse olin kun vein oman lemmikkimarsuni yksin lopetettavaksi. Ei ollut mikään juhlatilaisuus, mutta aika opettavainen kyllä. Olit kuitenkin läsnä - älä suotta suomi itseäsi. Joka paikkaan ei ehdi eikä pidäkkään ehtiä suojatyynyksi. Sillä tavalla myös lapsesi oppii asioita elämästä. Ei kaunista, mutta kuuluu elämään.
Tulipahan taas todettua että mun paineensietokyky on edelleen täysi nolla. Tuo influenssan odottaminen ja lapsen kissan menetys teki sen että en kestä taas mitään arkistakaan kuormitusta. Vanhemman teinin kanssa käytiin kaupassa tänään. Oma moka ensinnäkin että menin enkä tehnyt tilausta ja menin sitten vielä kauppalistan kanssa joka ei ollut missään järjestyksessä. Ja pahimpaan ruuhka-aikaan. Seuraus: jäätävä paniikkikohtaus, olin jo puolessa välissä kauppalistaa varma että a) kuolen, b) oksennan tai c) molempia. Olin jo antamassa kortin teinille että menen autoon odottamaan mutta koska piti ostaa tupakat niin oli sinniteltävä. Selvisin toki taaskin mutta ei se kivaa ollut. Milläköhän tuota paineensietokykyä saisi kasvatettua? Se meni aivan miinukselle viisi vuotta sitten burnoutin jäljiltä eikä juurikaan ole palautunut.
En tiedä oksensitko, mutta et ainakaan kuollut! Onnittelut siitä, se on pääasia!
Ehkä sitä ei tarvitse nyt kasvattaa. Se kasvaa hissukseen itsekseen jos on kasvaakseen. Burnout lyö ihmiseltä jalat alta tavalla, jolla on pitkät jäljet ja saa ollakin, onhan sen ollut tarkoitus pysäyttää. Että ihminen huomaisi itse: okei, ei näin.
Ethän nyt kumminkaan lähde soimaamisen tielle sen suhteen, että paineen alla tulee oltua vähän heikoilla? Olet edelleen ihan vaan ihminen. Kaikkeen ei pysty ja sillä hyvä. Mutta siihen voi opetella pystymään että sanoo itselleen: okei, mä en nyt ole parhaimmillani tässä tilanteessa - ja so what, erityisosaamisalueeni painottuvat muualle.
Että tässä mä nyt hetken verran panikoin ruokakaupassa oikein huolella ja sit eiku etiäppäin.
Osanottoni täältä lapsen lemmikin menetyksestä ja voimia influenssan välttelyyn. Nyt oli tällainen päivä ja huomenna sitten seuraava seuraavaa lajia. Halaus @Nellaelina
Kuulostaa tutulle tällä hetkellä. Tänään kaupassa kun pakkasin appelsiineja hedelmäpussiin ja pussi ratkesi ja hedelmät pitkin lattiaa. Luulin että tämä oli tässä että sekoaisin nyt. Ja tälläinen mitätön asia. Viides raitis päivä ja päässä vaan suhisee skitsofreenisesti: en juo, juonpas, en varmaan juo. Juon kesällä, juon ens jouluna, en juo koskaan. Viides päivä raittiina ja jos tämä helvetti ei helpota ni rupean juomaan, enkä rupea. Loppuuko tämä koskaan?
Viikon verran sain kärvisteltyä ilman tupakkaa. Yks työkaveri toi pöydälle houkutukseksi tupakan ja tikkuaskin. No en polttanut, mutta ravitolassa sain polttaa sitten pikkusikareita. Eihän ne tupakkaa ole. Hetihän piti taas kioskilta hakea tupakkaa. Siihen oli aina rahaa, vaikka ei ruokaankaan ois ollu.
Joskus yritin pari viikkoa polttaa piippuakin, mutta eihän tupakoitsija siitä kunnon savuja saanut.
Lopulta tajusin, ettei musta ole vähentämään. Se oli sitten kerrasta poikki.
Nyt ollu 46 vuotta tupakoimatta.
Lukemattomat kerrat olen yrittänyt lopettaa seinään. Ei onnistu mulla. Tai sitten mulla pitäisi olla aivan yksin jossain keskellä ei mitään kuukausi. Kokeillaan nyt sitten näin Helvettiä jo tämäkin vaikkei edes fyysiset viekkarit pääse iskemään
Kylläpä on ollut jotenkin ahdistusilta. Ärsyttää kun en edes saa kiinni miksi jotta voisi yrittää käsitellä asiaa. Ehkä tässä on vaan ollut liikaa tapahtumia taas pienessä ajassa
Tänään kävi jopa ostarilla kaupassa käydessä ja paikallisen kuppilan ohi kävellessä välähdyksen omaisesti mielessä että olispa yksi drinkki. Siis aivan puskista. Ja meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin mutta oli taas muistutus siitä että skarppina pitää olla!
Kiitos @Räpistelijä, on ollut kiva lauantai Vaikka se sisälsikin ell-käynnin (vaihteen vuoksi koiran) ja mietin mistä hemmetistä revin rahat sen ensi viikon hammashoitoon mutta on se siltikin halvempaa lystiä kuin juominen.
Nyt vatsa täynnä pizzaa ja laskiaispullaa, kohta kuumaan suihkuun ja kirja käteen
Vointi oli romahtanut aamuyöstä, lääkäriin heti klo 8 eikä mitään enää ollut tehtävissä. Suolenkiertymä ja kuolio. Onneksi ihan ensimmäiseksi lääkitsivät kivuttomaksi koska oli jo shokissa sinne vietäessä ja hädintuskin tajuissaan.
Vaikka se sisälsikin ell-käynnin (vaihteen vuoksi koiran) ja mietin mistä hemmetistä revin rahat sen ensi viikon hammashoitoon mutta on se siltikin halvempaa lystiä kuin juominen.