Alkoholista lukeminen - auttaako raittiuteen?

Me Lopettajat
1

Näin omalta kohdalta;

A) v. -98 perehdyin alkoholiaiheiseen kirjallisuuteen ensimmäistä kertaa. Se mielenkiintoisuutensa vuoksi tavallaan imaisi mukaansa ja sain 6 viikkoa raittiutta kasaan (eli pisimmän jakson kahdeksaan vuoteen) ja kävin AA-ryhmissä. Ryyppääminen jäi kun oli muuta tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä.

B) Sama toistui useina myöhempinä raittiusperiodeina eli jälleen lukeminen lopetti juomisen.

C) Kun lukee tarpeeksi alkavat samat asiat toistumaan (toki jotain uuttakin tulee) eli tullaan kyllästymis- eli saturaatiopisteeseen. Tällöin alkoholiaiheisiin palaaminen saattaa kasvattaa vaaraa retkahdukselle (kuivahuikkaaminen).

Raittiuden säilyttämisessä - näin perheettömän kohdalla - on vaikeinta tekemisen puute 21 jälkeen kun kaikki paikat ovat kiinni; viihde-elektroniikalla, tietokoneella ja lukemisella (tai jos on tiloja niin vaikka nikkaroinnilla ja kuntosalilla) on opittava täyttämään tyhjä aika.

2

Olen seurannut uraasi ja olen suuri fanisi… lasoljuttusi ovat ehdottoman hyviä ja tarkkaan kuvailtuja. Itse kaipaisin kirjojen sijaan opetusfilmejä. Eli siis kuvaisimme YouTube-pätkiä Lasolukoista ja muista puliukoista. Esimerkiksi niin kuuluisan “ankkuriryypyn”-sisälläpysymisen taistelut olisivat oivaa kuvamateriaalia. Itse tässä juuri muutaman päivän jupottelusta toipumassa. Jotta raittius säilyisi… aion huomenna mennä Hkiin bongaamaan puliukkoja. Kampin Metroasema on varmaan hyvä paikka bongaamiselle?

3

Minulle lukemisesta (ja tiedon keräämisestä ylipätään) on ollut paljonkin apua, koska satun olemaan ihmisenä tieto-orientoitunut noin muutenkin. Joku toinen taas selättää alkoholiongelmansakin ehkä mieluummin jotain toista tietä, koska jokaisella meistä on omanlaisensa tapa omaksua asioita. Kannattanee siis tehdä raitistuakseenkin sitä, mikä tuntuu luontevalta :slight_smile:.

Luulisin kumminkin, että lukemisesta(kin) on eniten hyötyä silloin, jos ihminen käyttää sitä todellakin tukemaan juomisen lopettamistaan ja hakee virikkeitä selvänä elämiseen. Lukemalla voi toki yrittää tappaa juomahalujaankin, eli käyttää kirjaa viinan korvikkeena, mutta ainakaan minulle siitä ei ollut muuta hyötyä kuin lukemisen ilo sinänsä (mitenkään sitä vähättelemättä).

–kh

4

Itse luen mieluiten alkoholiin liittymätöntä kirjallisuutta. Sen avulla uppoutuu muihin ajatuksiin ja mielessä ei pyöri ainakaan alkoholi, ellei sitten kirjassa satuta kuvaamaan alkoholinkäyttöä jostain syystä.

Alkoholistien toipumistarinat tietysti antavat toisille pontta ja uskoa omaan kykyynsä raitistua.

5

Taas kerran olemme erilaisia ja tekemiset vaikuttavat meihin eri tavalla.
Kun lopetin juomisen, oli aivan alku sitä että alkoholi oli saatava pois mielestä.
Ongelma oli “kutistettava kokoisekseen” jotta sen pystyi selättämään ilman isompia tuskia.

Ihan alkuun siis en edes puhunut kenellekään alkoholista, saati lukenut siitä tai ainakaan missään tapauksessa halunnut kuunnella mitään valistuspuheita.

Pari viikkoa meni, just sen verran että pää selkeni ja huomasin mahdolliseksi lopettamisen. Ja sitten tulin tänne kirjoittelemaan ja höpisemään.
Aloin hiljalleen lueskelemaankin, hankkimaan tietoja ja kun itsevarmuus kasvoi lähdin kaikenlaiseen toimintaan mukaan, sellaiseenkin jossa päihteistä puhutaan ja päihdeasioihin pytirtään vaikuttamaan.

Silti, kyllä kai minullekin tärkeintä on se, että tekemistä ja tarkoitusta olemiselle riittää, ja nimenomaan myös sellaista tekemistä joka ei ole päihteiden kanssa missään yhteydessä.

Luulen, että jos tätä enemmän keskittyisin päihdeasioihin niin alkaisi taas asia tuntumaan liian isolta hallittavaksi ja siitä sitten olisi kiusaa elämässä. Eli kohtuudella, ja kunkin oma kohtuus asian esillä ja mielessä pitämisessä on sitten jokaisen oma asia.

6

Herttileijaa,
Lasolarska on palannut kehiin. :smiley:
Mitä sinulle kuuluu? Onko sinulla pysynyt korkki kiinni? Kerro nyt jotakin näin pitkän hiljaisuuden jälkeen…niin ja tervetuloa takaisin. :smiley:

7

Viimeistään Perjantaina täytyy mennä bongailemaan jonnekin lasol-ukkoja… Jotta näkee mihin ryyppääminen voi johtaa. Bongausvinkkejä? Steissi? jokin muu metroasema tai ostari? tai kenties itäkeskus?

8

Empä mä tiedä auttaako alkoholista lukeminen raittiuteen, jos lukee vaikkapa viiniopasta, Jacksonin Suurta Olutkirjaa tai Alkon hinnastoa.

Alkoholismista ja päihderiippuvuudesta toipumisesta lukeminen voi auttaa raittiuteen. Kenties asiaan liittyvien sairaskertomustenkin.

9

Siinä vaiheessa, kun olin jo pahimman yli, luin aika paljon alkoholismin vaiheista, ja toisaalta toipumistarinoita. Eivät ne suoranaisesti auta, mutta sama juttu, jos olet sairastunut syöpään, ja alku härdelli on ohi, niin jos olet sen sortin ihminen, että lukemalla imet tietoa, alat etsiä toivoa ja käytännön apuja lukemalla - miten asiat ovat edenneet fyysisesti ja henkisesti, jotta osaat suhteuttaa omaa toipumista ja kurkistaa, mitä mahdollisesti tulossa on ja helpottaako olo joskus tulevaisuudessa. Jokaisen kokemus on erilainen, mutta on niissä yleensä samoja peruskuvioita, ja mulle täältä saadut vastaukset ja kertomukset ovat ehkä enemmänkin auttaneet, kuin kirjat, vaikka nekin ovat olleet mielenkiintoisia.

10

Alkoholismi voi olla parantumaton sairaus, niinkuin allergia, keliakia, diabetes, krooninen syöpä, verenpainetauti…
Mutta sopivilla elämäntavoilla voi elää oireettomasti. Kaikissa noissa esimerkeissäni joutuu jostain luopumaan, ja alun vaikeuksien jälkeen alkoholista erossa pysytteleminen ei ole vaikeampaa kuin muidenkaan haitallisten aineiden välttely. Ei noiden muidenkaan parantumattomien sairauksien kohdalla kokoajan korosteta, kuinka ovat parantumattomia, vaan kuinka noiden kanssa kykenee elämään hyvää elämää oireettomana.

11

Alkoholismi on noihin muihin verrattuna oikukas sairaus, kuten muutkin addiktiot. Tiedetään, että alkoholista luopuminen on sen tehokas hoitokeino numero yksi, mutta ei tiedetä yksiselitteisesti miten alkoholistit saataisiin luopumaan alkoholista. Harvemmin joudutaan miettimään miten diabeetikko saataisiin ottamaan insuliininsa (tietenkin joskus hoitomotivaatio voi olla alhainen jostain syystä esim. alkoholi) tai allerginen tai keliakiaa sairastava välttämään sopimattomia ruoka-aineita.

12

Siksi pistinkin tuohon tuon “alkuhankaluuksien jälkeen”. Se, miten siihen alkuun päästäisiin, siihen ei lukeminen ehkä yksin auta himolukijaakaan, mutta kyllä tiedon lisääminen aste asteelta voi lopulta saada lampun syttymään.

13

Rupesin vielä miettimään tuota omaa “opiskeluani” ja tulin siihen tulokseen, että alkoholista/alkoholinkäytöstä/alkoholismista lukeminen oli minulle raittiuden alussa hyödyllistä siihen saakka, että sain muodostettua itselleni riittävän tarkan kuvan omasta tilanteestani. Sen jälkeen saatoin keskittyä raittiuden ylläpitoon ja kehittämiseen.

Pidän siis tuota “sairaudessa piehtaroinnin vaihetta” itselleni tarpeellisena. Vapautin sillä itseni ikuiselta “miksi minusta tuli juoppo?” -surkuttelulta, kun ajattelemalla riisuin alkoholismista kaiken turhan mystisyyden pois. Sen jälkeen saatoin ruveta “piehtaroimaan terveyden” eli tämän selvänä elämiseni kanssa, missä tuntuukin riittävän haastetta loppuiäkseni, koska maailma muuttuu ja omat käsitykseni samaten. Ja hyvä niin. :slight_smile:

–kh

14

Wika, kyllä, olet oikeassa ja itsekkin taidan kuulua siihen onnekkaaseen porukaan :smiley:
Tosin sitten on myös se porukka, jolle ei jostain syystä tätä vaihetta koskaan synny, vaan oleminen on yhtenään alkuvaikeuksien kaltaista. Heistä iso osa ajautuu juomaan. Eli sairausnäkökulmasta hoito, viinattomuus, ei tehoa.

Lukemisesta olen sitä mieltä, että se voi auttaa missä vaiheessa vaan, jopa paatuneessa juomisen tilassa olevaa avaamaan silmänsä. :smiley:

15

Jos ei addiktoivista aineista eroon pääsy ole aina helppoa, ei nuo muutkaan esimerkkieni vaatimat elämäntapamuutoksetkaan ole. Aika montaa kakkostyypin diabetesta sairastavaa auttaisi painonpudotus mutta monelle se tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Ei ihminen kertasanomisella silti sitä sisäistä, ajatusmaailman käännyttäminen ja asioiden oikea ymmärtäminen vaatii aikaa, toistoja ja omaa “valaistumista”. On varmaan joskus turhauttavaa olla lääkäri.

Alkoholin käytön lopetus vaati kohdallani sen asian sisäistämisen, että mikään hallittu käyttö ei minulta taipumuksieni vuoksi tule onnistumaan. Alkoholi oli minulle rakkaampi kuin kukaan ihminen, mutta päätöksen tekoa helpotti, että rakas alkoholi petti minut - aiheutti vain surua, tapaturmia eikä antanut edes enää nautintoa.

16

Wika, tuokin on kyllä ihan totta. Yksinkertaistin liikaa niiden luonnetta, kun yritin korostaa addiktion oikukkuutta. Kyllähän ne todella elämäntapamuutoksen edellyttävät, joka ei aina niin itsestäänselvää ole. Lihavuudessa ja syömisessä voi olla myös siinäkin addiktion omaisia piirteitä mukana ja siinäpä sitä ollaan ihan saman problematiikan kanssa tekemisissä. Eivät ole yksinkertaisia sairauksia näistä lopulta mitkään, kun niitä aletaan tarkemmin katselemaan. Sairaudentunnon puuttuminenkin kun voi vaivata yhtä hyvin ylipainoista elämäntapasairasta kuin alkoholistiakin. Puhumattakaan näiden ilmenemisestä yhdellä ja samalla henkilöllä. :smiley:

17

Mekanismien tasolla lihavuudessa ja alkoholismissa voi olla jotain samaa. Sen sijaan “sairauksien” luonteissa on se perusero, että ihminen voi olla ylipainostaan huolimatta sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä, mutta mahtaakohan näin olla yhdenkään juovan alkoholistin kohdalla? :slight_smile:

–kh

18

Kyllä sekä juomari että syömäri voi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, mutta pakonomaisesti/addiktiivisesti juova tai syövä ei kai useinkaan. Ainakaan siinä vaiheessa, kun tila on edennyt sellaiseksi, että se haittaa vähän joka elämänaluetta. :smiley:

19

Alkoholista on kirjoitettu niin paljon ja niin monenlaista tekstiä, että lukemisen vaikutus varmasti riippuu siitäkin minkälaista kirjallisuutta alkaa lukemaan.

Minulle, kuten olen kai jo turhan moneenkin kertaan selittänyt, oli tärkeää heti alkuun ottaa alkoholiin hyvin realistinen suhtautuminen, todeta sen olevan ainetta joka juotuna vaikuttaa ihmisen aivoihin ja m uuhunkin elimistöön, mutta mitään sen mystisempää siihen ei liity.

Niinpä, sen alun eli koko asian nurkkaan runttaamisen jälkeen, parin viikon selvänäolon jälkeen olin jo halukaskin lukemaan asiasta, keskustelemaan ja analysoimaan hiukan tarkemmin.
Tarkoituskin oli selkeä. Halusin tietoa, objektiivista ja asiallista tietoa lisäämällä vahvistaa omaa ymmärrystäni ja ajatteluani, karsia ne vielä jäljellä olevat sekalaiset tunneperäiset mutu-tiedot, alkoholin demonisoinnin ja mielikuvat esmierkiksi jostain “vaanivasta viinapirusta” sekä yleensä päihteestä personoituna joko “ystävänä” tai “vihollisena”.

Ikäväkseni jouduin kyllä huomaamaan, että alkoholinkäytö kun on hyvin mielenkiintoinen ja monenlaisiin käsittelytapoihin venyvä aihe, niin onpa siitä kirjoitettukin jos jonkinlaista “sydänverellä kirjoitettua”, hyvinkin tunnepitoisesti väritettyä kertomusta ja ajatelmaa. Aloin kyllä heti alkuun karsimaan, muutaman “orjuudesta ja kurjuudesta jumalalliseen kirkkauteen nousseen” tarinan luin mutta sitten alkoi sekin sokerikuorrutuksen helvetin kauhujen vuorokuvauksen meininkin tökkimään.
Eikä niistä oikein minulle apua ollut, kun juuri siitä mystifioinnista ja suuntaan tai toiseen tapahtuvasta yliampumisesta halusinkin eroon.

Mutta, tällä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa, pitäisikö jonkun muun lukea jotain alkoholismista ja jos, niin minkälaista tekstiä.
Aivan hyvin , ja kenties paremminkin voi selviytyä jos ei viitsi osoittaa minkäänlaista kiinnostusta koko asiaa kohtaan vaan keskittyy ihan m uunlaiseen elämään.

Minä nyt jäin tänne höpisemään, muutaman muun lopettaneen kanssa, ja noissa harrastuksissakin, elämänlaadun paranemiseen taähäävissä yhdistystouhuissa, näihin asioihin törmään, mutta ei tällainenkaan touhotus varmasti kaikille edes sovi eikä ole mitenkään hyödyllistäkään.

20

MM, mitä kirjoja sä siis tarkalleen luit?

Noista syomis- ja lihavuusasioista ja niiden vertaamisesta alkoholismiin tuli mieleen, että kyllähän joku ahmimishäiriö ja bulimiakin muistuttavat olemukseltaan aika paljon päihderiippuvuuksia. Väittääpä jopa jotkut, että sokeri ja tärkkelys ovat samalla tavalla addiktioivia aineita kuin päihteet.
Tietenkään kaikilla lihavilla ei ole ahmimishäiriötä, kuten kaikki alkoholin suurkuluttajatkaan eivät ole alkoholisteja.

Basi kirjoitti mielestäni aika naulan kantaan juuri viimesimmässä viestissään yllä.