Löysin netin uumenista tuollaisen kirjotuksen, jossa kirjoittaja kertoo omia havaintojaan raitistuneista alkoholisteista. Minusta sopii tänne kun jotakin samankaltaista olen itse ollut huomaavinani pitkäänkin raittiina olleiden avautumisissa.
Lainaus vuodelta 2011:
[b]
"Raitistunut alkoholisti on usein outo, itsekäs ja itserakas. Tunnen raitistuneen alkoholistin, joka aina kuvailee itseään ympäröivän maailman niin että kaikki mitä se sisältää on jollain tavalla turhaa, asiat harhaan johtavaa silloin kun ne poikkeavat hänen arvomaailmastaan.
Jotenkin niin kuin kaikki olisi keksittyä, tekaistua ja valetta. Vihamielistä ja suunnattu juuri häntä vastaan.
Siten hän ei voi kuvailla tunteellisesti asioita, ja käsitellä asioita tunteellisesti. Hän ei ota toista huomioon. On ahne ja omaa napaa ajetteleva. Hän ei yleensä tahdo hyvää tai hauskaa ilmapiiriä toiselle. Muiden erilaiset ajatukset ovat kuin henkilökohtainen hyökäys häntä itseään vastaan. Hän kuvittelee useimpien punovan juonia häntä vastaan.
Raitistunut alkoholisti on hiemaan epäluuloinen melkein kaikkia muita kohtaan. Hän saattaa hetkelleisesti lyöttäytyä yhteen muka samoin ajattelevan kanssa, mutta väistämättä hän on pian näkevinään tässä kaverissa jotakin epäilyttävää ja riitelee myös hänen kanssaan.
Pitkät juomaputket ovat jättäneet pysyvät jäljet hänen aivoihinsa.
Kaikkihan eivät tuollaisesta kovasta juomisesta edes selviä elävänä, mutta raitistunut alkoholisti käytyään ehkä monta kertaa katkolla ja raitistuttuaan vaikka toveriseurassa pitää itseään erityisenä, ja muita parempina.
Hän saattaa kehitellä tarinoita, jotka korostavat hänen erinomaisuuttaan. Muutakin, että hän on selvinnyt juopottelusta. Hän on saavuttanut jotakin merkittävää, urheilussa, tieteessä, taiteessa, tai ihan vaan omien käsiensä kautta. Tottakin jokin voi olla, mutta on todettu, että on yleistä myös täysn valheelliset merkkiteot ja saavutukset. Näistä kuvitelluista ansioista tulee raitistuneelle niin voimakkaita, että pahimmassa tapauksessa hän alkaa uskoa niihin itsekin.
Edellä mainittu on hyvin usein runsaan alkoholinkäytön aivoille aihettaman vaurion seurausta.
Alkoholistin huumorintajukin on erilainen. Asiat joille hän nauraa, ei edes ole aina oikeaa rehtiä huumoria. Alkoholisti löytää aina toisesti vian, ei itsestään. Alkoholisti on itsekäs luonteeltaan. Erittäin ahdistunut ja kokee yksinäisyyttä. On erilaisia pelkotiloja ja muita pelkoja jotka rajoittavat vahvasti liikkumista, ja sosiaalista kanssakäymistä. Tämän hän kyllä osaa peittää usein hyökkäävällä käytökselläänkin. Tosisiassa hän on hyvin yksinäinen ja pitää yllä kulissia tai roolia. Muista ihmisistä hän ajattelee, että he ovat alempana mitä hän.
Alkoholi on hermomyrkky joka pitkään käytettynä lamaannuttaa keskushermostoa ja myös vaurioittaa sitä tuhoten aivosoluja. Vaikka ollaankin raitistuttu on alkoholi jättänyt jälkensä ihmisiin ja käytökseensä."[/b]
Juttua luettuani ajattelin, että jotakin hyvin tuttua on kirjoittaja havainnut. Tämän kaltaista käyttäytymistä jossakin määrin ehkä täälläkin on luettavissa silloin tällöin.
Näinpä jos palstaa lukiessa jokin alkaa ärsyttämään, kannattaa ajatella, että alkoholismin aiheuttamista aivovaurioista nuo originellit jutut johtuvat. Ja sitä kautta saada voimaa pyrkimykseen raitistumisessa, ettei itselle kävisi samoin.
Suomi24:n antia puolestaan en jaksa minäkään, vaikka kaikenlaista jaksankin.
