Ihan aiheesta olet pelästynyt. On todettu, että alkoholidementia iskee usein nuorempiin ihmisiin kuin muu dementia. Raitistuminen kuitenkin saattaa pysäyttää taudin etenemisen.
Alkoholikuoleman uhreja oli 2017 noin 1600. Osa, ehkä suurikin, olisi mitä todennäköisimmin elänyt pidempään omaksumalla AA:n 12 askelta ja vertaistuen palaverit elämäntavakseen.
Huumevierotusosastolla oli aikoinaan sellainen sanonta kuin “alaspäin pääsee aina”. Se lausuttiin usein kun astuttiin hissiin. Vierotusosasto oli nimittäin talon ylimmässä kerroksessa, joten lausahduksessa oli monenlaista symboliikkaa. Se saattoi viitata vain hissin toimimiseen, tai sitten siihen että vierotushoitokin saattaa päättyä vain uuteen retkahdukseen ja päihteisiin palaamiseen.
No, minä olen ollut katkaisuhoidossa (myös asiakkaana, huom…hehheh) kolmeen kertaan. Ne olivat vuosina 2006 - 2007. Viimeisestä katkaisuhoidostani tuli juuri syksyllä kuluneeksi 12 vuotta.
Olen käynyt myös AA:ssa. Minnesotahoidossa en ole ollut, mutta tunnen menetelmän melko hyvin työni kautta.
Ihan hirveän pohjalla en kuitenkaan tunne olleeni muuten kuin joitain aivan hirveimpiä känni-krapula-vapina-tiloja lukuunottamatta. Minulla on ollut koko elämäni ajan asunto, lukuunottamatta joitakin nuoruuden lyhyeksi jääneistä seikkailuaikoja Helsingin kadulla.
Minulla on ollut myös työpaikka suurimman osan elämääni, ja olen yleensä hyvin optimistinen tulevaisuuteni ja elämäni suhteen.
Ihmisen persoonallisuus muuttuu läpi elämän ihan luontaisestikin. Jatkuvassa päihderiippuvuudessa eläminen saattaa estääkin terveellisen muutoksen, ja ihminen juuttuu henkisesti siihen ikävaiheeseen, jossa oli riippuvuuden alkaessa. Uhmakkaaksi murkuksi tai kiukuttelevaksi teiniksi, vaikka olisi jo eläkeiässä.
Itse tunnen onneksi aikuistuneeni edes hieman. Sen huomaan siitä, että joskus jotkut vanhat kirjoitukeni aiheuttavat lievän nolostumisen, ja ajatuksen “olempas minä ollut tyhmä joskus”. Ei se pahaksi ole.
Hei, kirjoitit joskus aikovasi mennä katsomaan, miten AA-ryhmä toimii nyt, kun vuosiin et ole niissä käynyt. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisesta ehkä back to basics kokemuksestasi.
Joo, tai olen vähän niinkuin nostalgiapohjalta käynyt joskus muistelemassa niitä aikoja kun kävin ryhmissä vakituiseen. Se oli kuitenkin aika lyhyt ajanjakso vuonna 2007, mutta aika kultaa muistot ja muutenkin tuo vuosi oli aika vaiherikas kaikkine kommelluksineen.
Olen meinannut mennä viime aikoinakin käymään jossain ryhmässä, mutta se on jotenkin jäänyt. En muista milloin satunnaisesti pistäydyinkään jossain avoryhmässä tyyliin Helsingin Vuoriryhmä viimeksi. Oliko vuosi 2013, 2014 tai jotain semmosta.
Kiehtovaa olisi toki käydä vanhassa kotiryhmässäni katsomassa onko siellä ketään enää mukana 12 vuoden takaa. Mutta en sitten toisaalta kehtaisi mennä ihan turistipohjalta, kun se on kuitenkin suljettu ryhmä enkä enää nykyisin niin miellä AA:ta tarvitsevani.
PS. Ai niin, tuolloin vuonna 2007 minä tein sen hurjan Goan harharetkenikin, ja sitten tuli käydyksi AA:ssa ihan kaukomailla asti. Kolme eri ryhmää ja palaveria tuli ihan Goan helteessä istuttua. Tapasin kivoja ihmisiäkin siellä. Seikkailu on päässyt romaanikäsikirjoitukseeni, joka edelleen on työn alla. (ei siis ilmestynyt vielä)
Tuskin pahastuisivat ja eiköhän siellä joku muistaisi sinut, olethan oma persoonasi, ja ihan myönteisesti näin totean.
Hiljattain istuin pöydän ääressä, mihin tuli eläkeikään ehtinyt mies oltuaan viimeksi palaverissa toistakymmentä vuotta sitten. Pari tuttua oli minun lisäkseni. Oli kiintoisaa kuulla, miten hän oli kiitollinen saatuaan silloin joskus hyvä pohjan raittiudelleen. Hän pärjää hienosti perheessään ja yrityksessään sekä tekee paljon auttavaa vapaaehtoistyötä kahdessakin porukassa muutettuaan toiselle paikkakunnalle.
Ja aattelin minäkin nyt tähä skriivata oman mielipiteeni. Mullahan nimittäin on Orgaaninen aivovaurio sekä Sydämen vajaatoiminta. Käytöshäiriöinenhän mä olen aina ollut ja tulen olemaan lopun elämäni. - Varmaan on aikanaan ollut adhd ja varmaan lisäks jonkinasteista aspergeriä, masennus on vaivannut nuoresta asti. Siis toi adhd vaivas nuorena helkutisti keskittymiskyvyn puutteena. Lisäks on rasvamaksa ja munuaiskiviä, sappirakkokivineen on poistettu.
Mut perkkele pölisen täällä tätä kolmatta pidempää raittiuttani ja pölisen mitä pölisen. Että silleesti!
Mun tekstejäni ei ole pakko lukea. Kandee etsiä joku sellanen palsta, jossa keskustellaan älykkäästi alkoholismista sekä siitä toipumisesta.
Seiskakypä on hirveen rakastunut ja aina se on varmaan ollut kova panemaan. Nytkin varmaan on rakastelemassa jossain.
Lisäks ilmoitan, että on suuremmoisen ihanaa tehdä kaikenlaisia asioita näin raittiina ja varsinkin käsillään. Monta vuotta meni aivan kankkulan kaivoon, kun tuli pideltyä etupäässä pulloja kädessä, joko tyhjiä tai täysiä tai siltäväliltä ja tuijoteltua johonkin tyhjyyteen.
Sekin on tietysti hyvä muistaa, että kaikki erilaisuus ei ole sairautta. Ihmisten tavat toimia, ajatella, jutella ja kirjoittaa eroaa aika paljon toisistaan. Meitä on joka paikassa monenlainen kirjo ja se mikä muissa on erilaista kuin mitä itse on, ei ole häiriö taikka sairaus. Ja vaikka niitä erilaisia ihan diagnosoituja vaivojakin olisi, niiden kanssa on vaan elettävä ja voi elääkin, jopa ihan hyvää elämää. Ainakin kannattaa yrittää sitä.
Aivot on tietysti sellainen tärkeä osa meitä, josta kannattaa pitää huolta vaikka sinne olisi tullutkin jo jotain pientä kolhua. Aivotkin kuntoutuvat ajan mittaan yllättävän pahoistakin vahingoista, jos niitä ei kolhita enää tai rasiteta väärällä tavalla.
Keinot on melko simppeleitä. Suhteellisen terveellinen ruokavalio (ei ortorektinen vaan kohtuullisesti terveellinen : ) , säännöllinen päivärytmi, ei päihdykkeitä, tupakkia eikä liikaa tyydyttynyttä rasvaa.
Aivoja kannattaa myös jumpata virikkeillä: lukemalla, tutkimalla, pohtimalla ja ratkomalla vaikka ristisanatehtäviä tai mitä nyt mieleen tulee.
Itse harjoitan paljon päässälaskemista enkä turvaudu laskimeen kuin pakon edessä. Lisäksi pohdiskeleva kirjoittamnen on hyvää aivotreeniä, pois lukien ehkä se aggressiivisimpaan some-mölinään osallistuminen, joka tässäkin ketjussa mainittiin edellisellä sivulla.
Asiasta kukkaruukkuun ja Coloradoon. Moni ehkä muistaa leffan tai romaanin nimeltä Hohto (The Shining)? Siinähän on eräänä päähenkilönä alkoholisti perheenisä, joka eristyksissä syrjäisen hotellin talvivaksina rupeaa irrottelemaan oikein kunnolla. Kummitukset juottaa sille viskiä ja kohta miekkonen jahtaa vaimoaan ja lastaan kirveen kanssa pitkin hotellin käytäviä koska “all work and no play makes Jack a dull boy”.
Tarinallehan on tehty jatko-osa nimeltä Tohtori Uni / Doctor Sleep, jossa tuo lapsonen Dan Torrance on kasvanut jo nelikymppiseksi aikamieheksi, ja yllättäen sairastunut alkoholismiin.
Kirves ei heilu kuten isällään, mutta hänhän hohtaa.
Suosittelen kyllä kauhun ystäville tuota Doctor Sleep elokuvaa, joka parhaillaan on leffateattereissa. Mutta voroitus: siihen leffaan sisältyy kohtauksia AA:n palaverista.
Joo, on varmaan jatkettu virhe tulla tähän ketjuun kommentoimaan, mutta mulla on tulossa ihan asiaakin,
joka tulee päivänvaloon viestin edetessä. Pari kunnon provoomista tälle viikolle ja minäpahainen tartuin siihen
kehnompaan, vaikka tarjolla ois ollut totutun tuttu täky menneiltä ajoilta (en sano hyviltä ajoilta).
Aloittajan tarkoitusperä jäi lopulta epäselväksi, sillä tämähän on aiheena erinomainen.
Näin aloittaisin tämän ketjun asiapohjalta, sillä aihe sen ansaitsee ja otsikoksi tulee häiriö käytösketjussa
Alustus tehdään näin: Alkoholi on muokannut varmasti monen pullonhalailijan persoonaa ja ne tapahtumat,
joita tuosta ammattimaisesta tölkin imemisprosessista on seurannut. Koetko muuttuneesi ja mihin suuntaan ?
Onko pollaasi koskaan kuvattu ja oletko käynyt kognitiivisissa testeissä ? Onko nämä asiat edes olleet mielessäsi ?
Oletko havainnut itsessäsi tai toisissa, sinun tuntemisssasi alkoholisteissa käytöshäiriöitä vielä lopettamisen jälkeen ?
noin
Henkilöhahmoni on saanut tarpeellisen määrän huomiota tässä langassa. Kiitos.
Näiden turhien alustusastioiden jälkeen vasta se asia, jota lähdin tuomaan esille.
Ottakaa hyvät ihmiset mallia Vadelmamunkista. Hän laittaa ainalinkin lähteen näkyviin.
Myöskin laajemmat viitaukset on lähdetetty. Tämä tapa toimia netissä on järkevä ja sujuva ja
muita kanssalukijoita arvostava ja vaivaton toteuttaa ja etenkin Vadelmamunkki toimii tässä asiassa esimerkillisesti.
Tollasissa aavelaivalinkeissä voi olla mitä vaan ja kone voi saastua ja ethän sä tosielämässäkään
mene syömään sokkona jotain teuraseläintä, etenkin jos olet vakavasti allerginen sellaselle spämmilihalle.
Ollaan ihan pian 2020-luvulla ja kyl aikuisen ihmisen jo pitäisi linkin yhteyteen kirjoittaa lyhyesti, että mitä siellä on. Kiitos.
Esimerkki: Juice Leskinen - Tarzanin kalsarit → youtu.be/PDz5UitLCj8
Nythän mä katå heti kelaan, että ahaa, siellä on tartsanin kalsarit juicelta
näin
Ja hyvää Joulukuuta ja ekaa adventtia. Ensi kuun jälkeen on vuoden lyhin kuukausi Helmikuu ja 2020 !
^ Kiitos 1970. Juuri noin minäkin olen ajatellut, että jos mahdollista niin aina lähde näkyviin ja mielellään linkkikin, jos on. Ja siihen linkin eteen myös selvitys, mitä sieltä linkistä tulee putkahtamaan esille. (tämä huomioksi myös esim. Mediasta poimittua-ketjuun)
Tuntematon linkki on aina vähän pelottava, jos se on vain jätetty siihen ilman mitään selitystä.
Ja jotta tässä viestissäni olisi vielä muutakin asiantynkää, niin tässä lääkäriliitto Duodecimin artikkeli “Alkoholin aiheuttamat somaattiset vauriot”. duodecimlehti.fi/lehti/1996/20/duo60400