Onnittelut kuuden päivän raittiudesta!
Se on paljon. Nuo ensimmäiset päivät ja viikot selvänä nimittäin ovat pidempiä ja tärkeämpiä elämäntapojen kannalta kuin moni niistä joina selvänäolo onkin sitten jo itsestäänselvää.
Kuuden päivän selvänäolon jälkeen muuten minusta ei vielä olut edes tänne kirjoittamaan. Se orastava raittius oli niin herkillä, niin intiimi ja henkilökohtainen, arka asia, ettei se olisi kestänyt edes kiukkuista katsetta. Puhumattakaan siitä että sen olisi voinut alistaa keskustelulle. Sitä piti varjella kaikilta tuulilta, sanoilta ja huomatuksitulemiselta. Pari viikkoa taisi olla se raja, silloin kai nettiä selaillessani löysin päihdelinkin ja aloin osallistua jutusteluun. Vahvistui se siitä, ja aikanaan siitä selvänäolemisesta alkoi tuntumaan ihan luonnolliselta nyös jutella. No, en minä sitä vieläkään täällä elävässä elämässä puheeksi ota, parempi on keskittyä ihan vaan selvän elämän tavallisiin asioihin.
Uskon lujasti että sinulla tulee ihan samoin selvä elämäntapa vahvistumaan, aika tekee tehtäväänsä -kunhan päästää irti vanhasta alkoholikeskeisyydestä.
Ja ihan varmasti tuo otsikkokin tulee muuttumaan joskus vaikka sellaiseksi että “Alkoholi ei enää ole elämässäni ongelma”.
Sitä odotellessa kaikkea hyvää selviytymisprojektiisi!
Itsellä on ollut pienestä lähtien tosi paha ahdistus ja masennus, jota aloin vähän yli 21 vuotiaana lääkitä alkoholilla.
Olen yrittänyt monta kertaa lopettaa, mutta ei ole onnistunut, lähinnä pieniä annoksia joka päivä ja viikonloppuna hirveät lärvit.
Tähän kun liitetään, paniikkikohtaukset ja ahdistus, niin on monta kertaa krapulassa meinannut mennä naru kaulaan, ja sitä lupaa ettei juo enää ikinä, mutta torstaina sitten kun olo on normaali eikä ahdistunut, niin alkaa tanssijalka vipattamaan ja sama pyörä lähtee pyörimään.
Olen tässä miettinyt, että miten tyhmä ihminen voi olla? Tässä taas olen päättänyt, että lopetan ryypiskelyn ja nyt 2 päivää jo ollut juomatta.
Ymmärrän täysin viestisi ja näen samoja asioita itsessäni. Eiköhän tässä voisi nyt onnistua. Jos pidän seurantaa joka päivältä, niin sen pitäisi kai motivoida.
Yhtenä aamuna lupasin tehdä jotain ja menin illalla AA-palaveriin. Ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen.
Aamuisin muistutan itselleni, että olen alkoholisti ja haluan elää raittiina tämän päivän.
Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitokset kaikille kommenteista ja tsempeistä, luen muiden mietteitä todella mielelläni. Niillä, joilla on takanaan pidempi raittius on annettavanaan asioihin hieman eri perspektiiviä ja muiden samassa suossa rämpivien kokemuksista voi oikeasti oppia tai oivaltaa paljonkin.
Pitänee Toivoton etsiä tuo kappale jostain, en ole ikinä kuullut, vaikka eppuja onkin tullut paljon kuunneltua. Morkkis on jo vähän väistynyt, mutta sen tilalle on tullut suuttumus (vai voiko sanoa vitutus). Aika usein saan nuo ihmissuhdeasiat solmuun juodessani, varmasti juuri sen itsekkyyden vuoksi… Mutta yritän ajatella, että tämäkin menee ohi.
En sitten eilen edes käynyt AA-ryhmässä, koska se oli mukamas niin myöhään ja tänään oli aikainen aamu. Tällä viikolla on kyllä pakko mennä joku päivä, etten ala uskoa taas siihen, ettei mitään ongelmaa ollutkaan.
Arthur95 tiedän niin nuo tunteet. Itsehän aloitin aikanaan myös juomaan masennukseen, mutta eipä siitä juuri apua ollut, toi siihen vain lisämausteeksi panikkihäiriön, jonka oireita piti taas lievittää alkoholilla. Kamala kierre! Oikeastaan vasta psykoterapian avulla pääsin toipumaan mt-ongelmista. Silloin toki varmasti myös auttoi, että asiat käsiteltiin raittiina.
Näillä mennään, mutta olen ainakin kiitollinen raittiista alkaneesta viikosta.
Kävin eilen AA-ryhmässä puhumassa pahaa mieltä pois. Oli mukava käydä vaikka myöhään menikin (minun mittapuulla). Arki on alkanut rullaamaan varsin hyvin ja töissä ei tietenkään alkoholi edes käy mielessä.
Eipä sillä, että nyt erityisiä himoja olisikaan ollut, mutta tiedän että ne tulevat jossain vaiheessa. Ja tiedän myös, että niistä pääsee kyllä ylikin.
Pitäisi opetella jotain uusia keinoja tunteiden käsittelyyn, ettei kaikki jää taasen esim. liikunnan varaan. Olen ihan surkea puhumaan tunteistani, mutta ehkäpä kirjoittaminen voisi sujua.
Hei, uskon, että kun maltat käydä palavereissa, huomaat jonain päivänä siellä ihmisen, jonka kanssa voit kahden kesken puhua vaikeistakin asioista. Ja pikkuhiljaa rohkenet palaverissakin kertoa jotain. Ja päiväkirja on vanhastaan koeteltu ja hyväksi havaittu keino, minkä voi vaikka hävittää kun mieli on ensin tyhjentynyt sen sivuille.
Kirjoittaminen on oiva keino aloittaa elämään uudella tavalla, kuten myös käsittelemään tunteita ilman päihteitä.
On varmaan normi asiaa päihteiden käyttäjillä, että selvinpäin ei löydy kuin yhdenlaisia tunteita, ylös ja alas meneviä. Hyviä kiukutteluhetkiä, kuin iloisiakin sinne, kaikki on sallittu, heh.
Tuo päivä kerrallaan ajatus on kyllä mainio! Eilen siiderimetsä houkutteli, mutta ei enää tänään. Kävin taas aamusta salilla ja hommasin lauantai-illan herkut, eli melkein puoli kiloa irtokarkkeja ja 24 pulloa pepsi maxia . Voi olla, että herkkuja jää ensi viikollekin.
Asiasta kukkaruukkuun… mitä mieltä plinkkiläiset on alkoholittomien olueiden/siiderien/viinien tms. käytöstä? Jotenkin itsestä tuntuu, että kiva kun on vaihtoehtoja, mutta piileekö noissa kuitenkin retkahtamisen riski?
Kaksi viikkoa raittiutta takana, mutta tunne-elämä ei näytä ainakaan vielä tasoittuvan. Kaipa se vaatii oman aikansa. Pitäisi kaiketi yrittää keskittyä myös toipumiseen ja kivaan puuhailuun, mutta aikaa ei tunnu riittävän mihinkään töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen.
Huomenna taas AA-ryhmään, josko sitä uskaltaisi puhuakin jo enemmän. Lähipiirissä ei ole oikeastaan ketään, jolle voisin puhua avoimesti.
Lomapuisto toi esiin sen että aina ei järki riitä.
Niinhän se näyttää olevan. Ihmisellä on usein mielitekoja, joiden täyttäminen tuntuu just sillä hetkellä niin tärkeältä ja maukkaalta, että järkeä hiukan työnnetään syrjään. Kun ihminen haluaa “just nyt, ja heti” jotain jonka arvelee tuottavan nopeasti mielihyvää, ja järki sanoo että pitemmällä aikavälillä tuo tuottaa enemmän pahaa mieltä tai voimavarojen kulutusta niin järki voidaan napsauttaa pois pältä.
Joku ajattelija on sanonut että pitää ensisijaisesti välttää pettämästä itseään, koska itseään on helpointa pettää.
Yksi itsepetoksen muoto on omien ajattelutapojen “kouluttaminen” myötäilemään niitä “kaikki mulle heti -ja tulevaisuudesta viis” kaavoja.
Yksi keino on toistella itselleen että “en minä tälle mitään voi, turha edes yrittää”. Uskotella, että esimerkiksi alkoholiongelma jotenkin jostain ylhäältämäärätty ja asennettu just minun aivoihini, koskaan en siitä eroon pääse, tämä on minun kohtaloni ja tämän kanssa minun on joko elettävä pienessä pöhnässä tai selvänä vasten tahtoani kärvistellen.
Kuitenkin, olen huomannut että jo se että asettaa tavoitteeksi alkoholiongelmasta eroon pääsyn ja yrittää uskoa alkoholisminjälkeiseen elämään muuttaa tuota ajattelua. Jos ei kertaheitolla, (harvemmin se niin menee) mutta vähitellen, ja jonain päivänä se onkin omalla kohdalla todellisuutta. On yksi murhe elämässä vähemmän.
Ei siis kannata pukeutua säkkiin ja vala tuhkaa päällensä tämän asian takia. Alkoholi ei välttämättä tule aina olemaan ongelma. Jos haluaa, asia voi muuttua. Ellei halua niin ei tietenkään muutu.
Kyllä sitä aikaa nyt pitää löytyä sinulle itsellesi!
Raittiin elämän opiskelu vaatii itsekkyyttä alkuvaiheessa. Asioita on pantava tärkeysjärjestykseen ja sinä Itse toipilaana olet se tärkein.
Minä olen aikanani monta kertaa ratkennut lopulta ryypiskelemään, koska heti raitistumispäätöksen tehtyäni ajattelin muuttuvani jotenkin paremmaksi, kun teen pirusti töitä ja hoidan huushollin täydellisesti jne jne.
Alkuun sellaisesta saakin hyviä fiboja, mutta viimeistään 3 kk:n kieppeissä tuli stoppi, päässä sumeni, hyppäsin autoon ja kaahasin kaljakauppaan tuhatta ja sataa hakemaan juotavaa. Ei siinä tullut mieleen muistella vanhoja kamalia krapuloita tai kännissä koettuja kamalia tapauksia.
Homma vaatii elämänkuvioiden perusteellista mietiskelyä ja alkuun on lähdettävä hitaasti ja varovaisesti itseään suojelllen.
Hauskan pitäminen ja hulluttelu selvinpäin on sallittua!
Antoisaa palaveria!
Malttia, uskoa ja toivoa alkuraittiudellesi. Tekemistä ja toimintaa myös, mutta omien voimavarojen harkinnan mukaan ja samalla rohkeutta astua oman mukavuusalueen rajojen yli.
Touhukas raitis viikko takanapäin. Kävin tiistaina AA-ryhmässä ja käytin omasta puheenvuoroajastani jo ehkä noin puolet Hiljaa hyvä tulee. Ensi tiistaina taas uudestaan.
Tunne-elämä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja raitis elämä alkaa taas tuntua hyvältä.
Kiva kuulla aktiivisesta otteestasi. Kävin myös palaverissa, tosin en tiistaina, ja lähipäiviksi olen varannut aikaa kahteen palaveriin. On mukava tavata tuttuja ja myös vieraiden ryhmien uusia ihmisiä. Askelet ja perinteet ovat koeteltuja tienviittoja raittiuden polulla.
. Voi olla, että herkkuja jää ensi viikollekin.
. Vaikka kyllä niitä rästihommia löytyisi lomaviikollekin.