[Aloitus poistettu pyynnöstä - moderaattori]
Hei @tilhi ja tervetuloa palstalle! Hienoa, että pohdit juomistasi.
Kun kysyt kokemuksia, niin olen riippuvuuteni kehittyessä luonut itselleni lukemattomia sääntöjä ja tavoitteita kohti vähentämistä ja sitä mystistä kohtuukäyttöä. Ja alkoholi on vienyt minua murskanumeroin 6-0 joka kerta.
Et tietenkään kuulosta toivottomalta tapaukselta. Meitä on täällä monta alkoholiriippuvaista, jotka olemme eri ajan onnistuneet olemaan raittiina. Osa on vaihtelevalla menestyksellä onnistunut myös vähentämään.
Näkisin, että tärkeintä sinulle on nyt saada putki poikki ja ainakin jonkin aikaa ilman juomista, niin voit selvänä pohtia suhdettasi alkoholiin.
Kerrot olevasi tilanteessa, että et ole saanut putkea poikki. Silloin parasta on hakea apua ja hakeutua katkolle. Siellä saat putken poikki turvallisesti ja ilman pahimpia vieroitusoireita.
Tsemppiä sunnuntaipäivään!
1 tykkäys
Olen ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Kyllä se on mahdollista palata kohtuukäyttäjäksi, itsekin siinä onnistuin.
Mutta helppoa se todennäköisesti ei tule olemaan. Kaikki olemme yksilöitä ja joudumme käymään oman matkamme päästäksemme joko kohtuukäyttöön tai siihen valintaan että lopettaa kokonaan. Itselläni kesti viisi vuotta siitä kun aloin tänne kirjoittamaan ennen kuin parannuin alkoholismista. Nyt pystyn olemaan kohtuukäyttäjänä. Kiitollisena.
Toivottavasti et joudu kulkemaan yhtä pitkää matkaa kuin itse jouduin.
Ei kohtuukäytössä ole mitään mystistä. Se on kohtuukäyttöä. Hyvä esimerkki kohtuukäyttäjästä on äitini. Juo max. 4-5 kertaa vuodessa sen YHDEN oluen terassilla TAI 1-2 lasia viiniä jollakin juhla-aterialla. Siinä on hänen alkoholin käyttelynsä. Myös esim. se on kohtuukäyttöä, jos juo kerran viikossa yhden kaljan saunan päälle.
Kohtuukäyttöä ei ole jatkuva kohtalaisen riskin rajalla tissuttaminen. Se on nimensä mukaan riskikäyttöä. Myöskään harvemmin tapahtuva humalahakuinen juominen ei ole kohtuukäyttöä. Ei, vaikka se tapahtuisi kerran vuodessa tai kerran elämässä. Tuollainen ei tietenkään pahemmin rassaa elimistöä, eikä tee kenestäkään alkoholistia, mutta tapaturmariski luonnollisestikin kasvaa huimasti, kun kännissä toikkaroi+erinäisten sosiaalisten haittojen riski. Alkoholin riskikäyttöön on laskettu mukaan ne kaikki riskit, mitä alkoholi voi aiheuttaa, ei pelkästään sitä, millä tyylillä juo itseltään maksan kirroosiin, työpaikan alta jne. Tuohon riskaabeliin humalajuomiseen pääsee ihan six-packilla bisseä, joka on ihan normaali määrä tavalliselle festari- tai vappubailaajallekin, jolla ei ole riippuvuutta, eikä muitakaan isompia ongelmia alkoholin kanssa. Kohtuukäyttöä ei voi itse määritellä esim. niin kauan kunhan on kivaa, kunhan juo vain viikonloppuisin, kunhan ei oksenna ja sammu - tmv. määreillä, määristä viis.
Ainut mystinen asia tässä kohtuukäytössä on se, miksi niin moni tällä foorumilla(ja tietysti varmaan muuallakin) haikailee sen perään. Kun siitä ei ole koskaan aiemminkaan saanut mitään irti, niin miten se yksi olut tai yksi lasi viiniä viikossa, nimenomaan mystisesti, muuttuisi yhtäkkiä tosi hienoksi asiaksi, johon pyrkiä. Eihän se missään tunnu, paitsi korkeintaan niin, että tulee lähinnä vihaiseksi, kun ei saa enempää.
Tarkoitukseni ei ole osoitella tässä ketjun aloittajaa, eikä myöskään moralisoida kenenkään juomisia. Siihen minulla ei ole mitään varaa, eikä muiden ihmisten ryyppääminen minua haittaa muutenkaan. Olen vain tätä ihmetellyt monesti ennenkin ja nyt kun tästä taas tässä kirjoitettiin, niin ajattelin kommentoida.
Itse olen ollut aina humalahakuinen juoja. Nyt kun on ikää tullut ja muuta mielenkiintoista elämään, ei enää jaksa, eikä kiinnosta tehdä sitä usein. Nyt en edes ehdi dokaamaan, kun meneillään on ennalta määräämättömän ajan kestävä projekti, jonka kanssa alkoholi ei sovi pienissäkään määrin. Onneksi tuota ei tee edes mieli tällä haavaa. Jos ja kun tulen tässä elämässä vielä hapanta ottamaan, se ei todellakaan tapahdu kohtuudella. Tokikaan tavoitteeni ei oli mikään ihan hirveä konttaus-oksennus-örvellys-rähinä-tavarat ja muisti hukassa -känni, mutta siis pitää sitä juoneensa tuntea. Eihän siitä muuten mitään iloa ole. Maun vuoksi en ole koskaan alkoholia juonut.
Tasan kerran olen käynyt yhdellä, kun ajattelin kokeilla, että miten se tehdään. Olin tuolloin nippanappa 18 tai tosi nuori kumminkin. No, eipä se yhteen jäänyt, kun oli niin hirveää itsensä kiusaamista se yhden juominen. Silloin päätin, että minähän en mitään yksiä tai kaksia juo. Mieluummin ole tyystin juomatta, jos en saa alkoholista sitä efektiä, jota siltä haen.
5 tykkäystä
Minun mielestäni on. 
Liki jokainen ongelmakäyttäjä haikailee sen perään pysähtymättä miettimään, mitä se konkreettisesti omalla kohdalla tarkoittaa.
Hoetaan vaan että halutaan kohtuukäyttöä (samaan tapaan kuin vaikka seksuaalisen häirinnän kohdalla nollatoleranssia)
Kun sitä kohtuukäyttöä ei ole mitenkään määritellyt, siinähän ainoastaan haluaa jatkaa juomista, jatkaa vanhaan malliin tai jollain mystisellä taikatempulla saada juomisen hyvät puolet ilman haittoja ja ongelmia… mikä ei sitten riippuvuuden kanssa ole enää mahdollista.
Eikä ole mietitty edes sitä, saako siitä yhdestä kaljasta mitään. Sittwn sen kohtuukäytön voi vetää perusteluksi joka hemmetin juotatukseen.
Moni raitistuu sittdn kun käsittää, ettei
A kohtuukäyttö onnistu
B kohtuus ei vaan riitä
3 tykkäystä
Hei @tilhi , tervetuloa tänne kirjoittamaan!
Oma kokemukseni kohtuukäyttöön pyrkimisestä on seuraava:
huomasin jo joitain vuosia sitten juovani liikaa ja liian usein. Päätin siis vähentää.
Päätin sen sata kertaa, tai tuhat. Tein suunnitelmia, tein niitä vuosia, ne kuulostivat samankaltaisilta kuin sinun ylle kirjaamasi. Niin ja niin paljon silloin ja silloin, ei krapulaan asti, jne jne.
Lopputulos: kaikki suunnitelmat menivät pieleen, join koko ajan vain enemmän.
Sama täällä. Ja vasta kun aloin olla aivan lopussa, tajusin, että kohtuukäytön yrittäminen oli siinä kohtaa se suurin ongelma. @metsänpeitto1 kuvaa tätä hyvin:
Olemme kaikki erilaisia ja toisille on toki vielä joskus mahdollista se mikä toisille enää ei. Mutta minun kokemukseni on, että olen pääsemässä takaisin omaksi itsekseni vasta nyt, kun olen päättänyt lopettaa kokonaan.
Se tekee elämästä helpompaa. Ei tarvitse suunnitella juomista, hallita juomista, laskea annoksia eikä miettiä, koska kauppa menee kiinni. Koska ei vaan enää tarvitse juoda sitä ensimmäistäkään.
Vajaassa puolessa vuodessa (pl. yksi yhden viinilasin mittainen retkahdus) olen alkanut voida paremmin kuin vuosiin, ellen vuosikymmeniin.
En enää haaveile kohtuukäytöstä. Olen juonut humaltuakseni. En halua tehdä sitä enää.
Tsemppiä sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkään. Komppaan kuitenkin lopuksi Temeä:
Voimia!
1 tykkäys
Kohtuukäyttö on alkoholin käyttöä harvoin niin pienillä määrillä, että siitä ei tule mihinkään oikeaan känniin. Ne rajat ovat ihan tutkittu juttu ja niin matalat, että niitä kolkuttelee helposti alkoholiongelmaton satunnaisjuojakin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että etanoli on helvetinmoinen myrkky.
Tämähän on ihan selkeä homma, että moni alkoholisti/suurkuluttaja/alkoholiongelmainen/humalahakuinen tyyppi/whatever haluaa olla kännissä, mielellään paljon ja usein, mutta ilman niitä kaikkia ryyppäämisen tuomia ikäviä lieveilmiöitä. Joillakin kikkailuilla voi onnistua välttämään jotkin lieveilmiöt, mutta pidemmän päälle yhtälö on toki mahdoton, semminkin jos viina kovasti vie. Ne laskut ryyppäämisestä kun tuppaavat lankeamaan maksettaviksi ihan niille ei-ongelmaisille satunnaiskännääjillekin. Heille toki usein vain harmittoman amatööridarran muodossa. Kohtuukäytöllä känniin pääseminen on kuitenkin aika vaikeaa, jos nyt suurin piirtein on aikuinen ihminen ja jotakin toleranssia alkoholiin joskus hankkinut.
Tätä olen miettinyt. Vakuuttelee sekä itselleen, että mahdollisesti muille menevänsä vain yhdelle, max. kahdelle, vaikka sisimmässään tietää aivan hyvin, ettei se siihen jää. Kun siitä sitten perinteisesti repeää viikon ränni, onko se jotenkin oikeutetumpaa ja jalompaa, jos tarkoitus oli kuitenkin ottaa sivistyneesti lasi viiniä? Jos rehdisti henkselit paukkuen sanoisi, että menen nyt vetämään kaameat pleksit, nähdään katkon jälkeen, tekisikö se lopputuloksesta jotenkin huonomman?
1 tykkäys
Hyviä vastauksia! Myös omat sesonki- ja ravintola alan työt oikein houkuttaa juomaan, kun työkaverit koittaa vieressä… Ku on sitten vihdoin vapaata/työt hetkeksi loppuu, korkki napsahtaa herkästi itselläkin auki. Luulis että tähän ikään mennessä olisi jo oppinut, yli 40v kuitenkin olen…
Olen kyllä eri mieltä joidenkin kanssa täällä siitä mikä on kohtuukäyttöä. Minulle se että olen alkoholin kohtuukäyttäjä ei tarkoita ettenkö voisi välillä juoda isoakin humalaa. Minulle se tarkoittaa sitä että alkoholi ei ole enää isäntäni. Että elämäni ja suunnitelmani ei pyöri sen ympärillä että juonko tänään, enkö juo, milloin juon, mitä teen että voisin juoda, yms yms.
Mutta kukin kokekoon asian miten haluaa. Itse pidän itseäni alkoholin kohtuukäyttäjänä (nykyään). Sitä todellakaan en ollut yli kymmeneen vuoteen ennen sitä.
Tämä on tilhen ketju hänen asioilleen, joten jatkossa yleisen vääntämisen kohtuukäytöstä voi tehdä vaikkapa täällä:
Siellä on kaikenlaista muutakin jaarittelua, mutta aloitus on hyvä ja oikeastaan tuossa otsikossa tulee jo sanottua se olennainen pointti.
Samaa mieltä tästä.