Alko_Loppu

Me Lopettajat
21

Hyvin “Alko_Loppu” kuvaat juuri niitä tunteita mitä minullakin oli ihan raittiuden alussa. Ehkä ensimmäiset kaksi viikkoa alkotonna. Siis silloin oli äärimmäisen vaikeaa.

Mut jos tulee liian tiukka tilanne, niin ota mieluummin niitä Xanoreita, kuin viinaa,joita lääkäri mitä ilmeisemminkin on sinulle ihan oikein määrännyt. (Sanoit, että sinulle on määrätty jotain mielialalääkettä ja Xanoria ahdistukseen ja paniikkeihin, aika tavallinen lääkityshän tuo on). Tässä tosin en tarkoita, että alkoholi pitäisi korvata bentsoilla(vaikka voihan sen niinkin ajatella, mutta tässä tapauksessahan ei ole kyse lääkkeidenväärinkäytöstä, millään 10-15mg Xanoria, uskoisin). Ajattelen vaan, että jos järki meinaa lähtee päästä alkoholinhimojen takia ja sortuminen on lähellä, niin kyllä minä kokeilisin eka mitä tuo lääke tunteilleni ja ajatuksilleni tekee. Rauhoittaahan se.
Tottakai kannattaa yrittää rauhoitella ja saada sitä “viinapirua” loitommalle PAREMMILLAKIN keinoilla, jos sellaisia itseltä löytyy.

Älkääkä luulko, että tämä on siis mitenkään kehoitus siihen, että sitä Xanoria ylipäätään pitäisi ottaa. Yleisestiottaen bentsot on alkoholisteille haitallisia. Yleensä pahemmin kuin tavikselle.

22

Moi AlkoLoppu,
Tervetuloa mukaan lopettamaan. Hyvä että pääsit tänne mukaan, voin monen muun tavoin sanoa että täältä löytyy vertaistukea ja apua, varsinkin jos “live” - avunsaanti ei vielä ole alkanut. Itse lopetin juomisen henk.koht. pohjalla käytyäni keväällä, eli alussa on minunkin raitis elämäni, mutta eläissäni en ole parempaa päätöstä tehnyt kuin sen, että lopetin juomisen.

Sinun aloituksesi nosti mieleeni oman lapsuudenkotini. Mietit aloituksessasi, mihin kaikki johtaa jos jatkat juomista. Tunsin tarvetta kertoa tässä ketjussasi, miltä isän juominen näyttää pienen tytön silmin.

Oma isäni oli juoppo. Jo ollessani ihan pieni hän unohtui kapakkaan illaksi ja äidin kanssa yhdessä joskus häntä sieltä käytiin etsimässäkin. Jossain vaiheessa hän alkoi juoda salaa kotona ja oli joka päivä kännissä. Mukaan tulivat mielialalääkkeet, masennus, ja sitten vuosien mittaan sairaalajaksot, hyödyttömät katkaisuhoidot, turhat antabukset (isä joi antabuksesta huolimatta), työkyvyttömyys ja kuolema vähän yli 50-vuotiaana.
Ihan ilmiselvässä humalassa isä oli siis joka päivä, ja väitti kiven kovaan, ettei ole juonut vaikka puhe sammalsi ja askel horjui, ja vaikutukset tuhosivat koko perheen kaikkien jäsenten elämän.

Oli aivan sanoinkuvaamattoman ahdistavaa, kun ei koskaan tiennyt, missä kunnossa isä on kotona, tai vielä pahempaa, missä kunnossa hän tulee jossain vastaan (asuimme pikkukaupungissa). Koskaan ei voinut pyytää ystäviä kotiin, koska riski ja häpeä olivat liian suuria.
Elämäni kauheimpiin muistoihin kuuluu se, kun isä tuli humalassa musiikkikoulun konsertteihin joissa lapsena esiinnyin. Muita kauheita ovat esimerkiksi joulut, jolloin isä yleensä sammui viimeistään saunan lauteille iltapäivällä. En voi sanoin kuvailla miltä tuntui, kun isä kuorsasi kännissä autotallin lattialla, jonne oli jotenkin vielä kyennyt siirtymään salaisen iltajuomisensa päätteeksi. Ja koskaan isä ei meille myöntänyt juovansa tai juoneensa, vaikka asia oli aivan päivänselvä kaikille.
Äitini yritti parhaansa, kävi töissä ja huolehti meistä lapsista. Syytin häntä, miksei hän eroa isästä ja pelasta meitä. Muutin alaikäisenä pois kotoa, olin turvaton, rauhaton, ahdistunut ja masentunut. Alkoholi tuli minullakin mukaan kuvaan jo 15- vuotiaana. Äitinä ja vaimona olen juonut salaa, kuten isäni teki, ja koko ajan ahdisti se ajatus, että kuljen isäni jalanjälkiä tuhoten lopulta lasteni elämän ja tappaen itseni viinaan jossain vaiheessa. Nyt 39- vuotiaana olen lopettanut juomisen. En tartu pulloon enää koskaan. En missään tilanteessa, en missään tapauksessa. Olen vihdoin ja viimein ymmärtänyt, ettei alkoholisti voi tarjota lapsilleen muuta kuin ahdistusta, murhetta, surua, pelkoa, vihaa ja pettymystä.

Halusin kirjoittaa tämän sinulle, koska kirjoituksistasi huomaa että lapsesi ovat sinulle tärkeitä ja rakkaita. Lapset huomaavat kyllä että vanhempi juo. Alkoholisti vain luulee, ettei kukaan huomaa mitään, koska lapset eivät puhu asiasta. Lapset huomaavat rauhattomuuden ja hermostuneisuuden, kun äiti tai isä haluaa heidät äkkiä nukkumaan, että pääsee juomaan. (se kuvio on minullekin aivan liian tuttu.) Aivan pienikin lapsi pelkää humalaista aikuista, hänen ääntään ja hajuaan ja epävarmaa liikkumistaan. Mitä isompia lapset ovat, sitä enemmän he ahdistuvat.

Minulle kaikkein tärkein syy lopettaa juominen ovat ihanat lapseni ja rakas mieheni. Sinäkin kuulostat perheihmiseltä. Parempaa lahjaa et ikinä voi lapsillesi antaa kuin sen, että lopetat juomisen etkä juo enää koskaan. Onnistut kyllä, onnistutaan yhdessä :slight_smile:

23

Juuri näin. Tänään se vitun saatanan perkele huuteli ja rajusti, mutta sen ääni hiljeni onneksi illan myötä. Nyt on ihan rauhallinen olo. Olen puhunut psykiatrin kanssa (joka xanorit on määrännyt) aika avoimesti, mutta… Ikävä kyllä olen sillekin vähätellyt alkoholiongelmaani, niin kuin kaikille muillekin. Toissapäiväinen “ulostulo” oli ensimmäinen kerta, kun myönsin ääneen toiselle ihmiselle ja samalla itselleni, että en enää pysty hallitsemaan juomistani. Juominen hallitsee minua.

Xanoreiden väärinkäytöstä ei tarvitse mun kohdalla huolehtia. Niin kuin aikaisemmin sanoin, olen ottanut xanorin vain äärimmäisessä hädässä ja ahdistuksessa, koska pelkään sitä lääkettä aivan sikana kaikista aikoinani lukemistani kommenteista johtuen. Annos on 0,5mg yhden kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin.

24

Omaman tarina muistuttaa omasta lapsuudesta. Alkkiksia meistä tuli Kokemuksistamme huolimatta, tai ehkä juuri siksi. AL, tämä ilta ja yö kuluu kyllä poies. Mieti mikä olo olisi yöllä jos nyt joisit ihtees umpitunneliin? Saati aamulla?? Tämä ilta kuluu ja huomenna kiität ja kovasti halaat ihtees. Tsemppiä nyt! Ja hyvät yöt.

25

Moi omama,

Oli pakko lukea tuo tekstisi kokonaisuudessaan pari kertaa läpi. Riipaisi todella pahasti. Erittäin ikävä kuulla lapsuuden kokemuksistasi, mutta ehkäpä juuri niiden ajoittainen muisteleminen välillä antaa tarpeeksi motivaatiota olla aiheuttamatta itse samaa kohtaloa omille lapsilleen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuttaan ei kannata sen varjolla pilata.

En ole kulkenut isäni jalanjälkiä, mutta kaiken muun ylläolevan allekirjoitan. Noin 8 vuotta käytännössä joka ikinen ilta kännissä. Muka vaimolta salaa. “Enhä mä oo ottanu, ku yhen lashin viinii, shiks haishen”, ja muuta paskaa… Sen verran on kuitenkin (onneksi) kulissi pysynyt, että lasten nähden en ole koskaan ollut kännissä. Ovat vielä niin pieniä, että on ollu niiden nukkumaanmenon jälkeen hyvin aikaa juoda. Muutama vuosi vielä ja sittenhän se ei enää olis onnistunu. Siksikin nyt on viimeinen hetki panna korkki kiinni. Alamäkikin ja juomahimo alkoi tässä kevään aikana jyrkentyä, joten toivotaan nyt, että pysyn lupauksessani. Motivaatio on ainakin äärettömän kova.

Tsemppiä kaikille!

26

Aivan totta. Tämä on ollut siitä kiva päivä, että vaikka on ollut kova viinanhimo, niin se jokapäiväinen ahdistus ja syyllisyys siitä, että on edellisiltana juonut, on poissa. :smiley:

Yötä!

27

Minä en yleensä koskaan ole juonut salaa, kuten ei isänikään. Hän joi aluksi rehvakkaasti pullo keittiön pöydällä, kunnes sitten lähti pois kotoa ja saattoi olla poissa viikon, ehkä kaksi.

Minäkin join aina kuin “äijät”, vaikka joinkin mieluummin makeaa siideriä kuin väkevää viinaa pullon suusta.

Rikkinäisen tai puuttuvan isäsuhteen omaavista tytöistä kasvaa kuulemma vähemmän feminiinisiä kuin ehjän isäsuhteen omaavista tytöistä. Enemmänkin itsenäisiä ja kovia poikatyttöjä.
Rikkinäisen kipeän isäsuhteen omaavista pojista saattaa puolestaan tulla ylimaskuliinisa öykkäreitä, aggressiivisia machoja.
Yllä mainitut siksi että kunnollisen, luotettavan miehen malli johon joko samaistua poikana tai jota vasten heijastaa itseään tyttönä, puuttuu.

Alko_Loppu, voi olla hyväkin että lapsesi ovat vielä niin pieniä, etteivät kärsi juomisestasi. He kuitenkin kasvavat, joten toivotan sinulle ja koko perheellenne voimia ja menestystä taistelussa alkoholismia vastaan.

28

Minua naurattaa näin jälkeenpäin ex pitkän suhteeni loppuaikoina se pullojen piilottelu pitkin isoa tonttia, arvatkaa oliko työtä etsiä lähes kahden hehtaarin tontilta puskista pulloja :unamused:
Alkoholisti näkee käsittämättömän paljon vaivaa suunitteluun ja salaamiseen, tämä koskee tietysti niitä jotka niin tekee. Omat vanhempamme ei muistaakseni useinkaan salailleet, ehkä siinä vaiheessa kun olivat juomat hakeneet. Kyllähän minun exäni tiesi pulloista ja me lapset myös pienenä, mutta ei se kaataminen raanasta alas saati motkottaminen mitään auttanut ainakaan vanhempieni ja itseni kohdalla.
Siksi minä tahdon raittiutta oman itseni takia, en lähde sitä muiden vuoksi vain tekemään. Muut tulevat siinä toki ohessa tärkeänä, mutta jos lähtisin siltä kantilta että teen sen esim. kumppanini takia, ei se omalla kohdallani tulisi onnistumaan.

29

Onpas ollu hankala päivä :frowning:

Toisaalta olen ylpeä itsestäni, että olen nyt ollut neljä päivää (käytännössä iltaa) peräkkäin täysin selvinpäin. Pisin aika viimeiseen…ööö… seitsemään tai kahdeksaan vuoteen. Ahdistus ja syyllisyydentunto ovat tipotiessään, mikä on loistava asia. Virtaakin on riittänyt ja tunnun saavan aika paljon aikaan, kun se väsymyksen sumu ei ole koko ajan pään päällä.

Toisaalta sitten…aarghh. Tänään on tehnyt koko päivän aivan käsittämättömästi mieli vetää päähän pehmee olo. Vaikka mulle on normaalisti ollut juomisen kanssa ihan sama, onko tiistai vai sunnuntai, niin jotenkin tämä perjantai ja työviikon päätös oikein tuntui vaativan sitä pään nollaamista. Perjantai on ollut kuitenkin se päivä, kun ei seuraavana aamuna ole tarvinnut nousta niin aikaisin. On voinut vetää vähän enemmän… Töistä kotiin lähtiessäni olin lähestulkoon varma, että menen alkon kautta kotiin ja vetäisen salakännit. Kun tuli aika astua alkoon sisälle, jätinkin menemättä. Aloin miettimään viime vuosia ja toistelin itselleni:" Suunta on vain alaspäin, vaikka kuinka helpottaisikin hetkeksi, suunta on vain alaspäin, vaikka kuinka helpottaisikin hetkeksi, suunta on…"

Noh. Hyvä näin. En ajatellutkaan tämän olevan ihan helppoa. Nyt sit vähän töllöä ja nukkumaan.

30

Loistavaa taistelua ja aamulla selvä pää kiittää meit. :smiley: hyvät yöt!

31

Hei hyvä juttu!
Nyt kun eka viikonloppu menee ilman alkoa, niin se on tavallaan positiivinen kulttuurishokki itsellesi; huomaat että viikonloppu on aitoa lepoa ja voimanvarojen kasaamista varten eikä päinvastoin. Tosiaan älä kuitenkaan odota nyt aivan ihmeitä olosi parantumisen suhteen, sillä tuossa vaiheessa tulee varmasti sitä mielen heittelemistä suuntaan ja toiseen. Se on kuitenkin paljolti sitä, että elimistösi on hieman ihmeissään uudesta alkottomasta tilanteesta. Tsemppiä! :slight_smile:

32

Mua kai ihan jännättää millaiselta AL:stä on tuntunut herätä vuosikausiin selvään ja kirkkaaseen la-aamuun.Tuntuuko,kuin ois löytänyt uuden mantereen;tai ainakin saaren? Tulee mieleen juttu vanhemmasta maalaismiehestä,joka vihdoin pääsi kaihileikkaukseen kaupunkiin ja kotiin tultuaan tuumasi,että teidän piti sitten vaihtaa tapetit mun poissa ollessa.

33

On se tosiaan jännä, että ikinä aamulla herätessä ei ole kaduttanut se ettei illalla tullutkaan ryypänneeksi. :smiley:

Hyvää ja selvää viikonloppua Alko-Lopulle.

34

Ei kyllä kaduta tänään yhtään, ei! Oli aivan mieletöntä herätä lauantaiaamuun pirteänä ja ilman ahdistusta. Aaaahhh… Aurinko paistoi ja linnut tuntuivat visertävän ihan eri tavalla. Eivät pilkatakseen mun pahaa oloa, vaan iloitakseen meitsin kanssa. Tänäänkin alkoton päivä ja huomattavasti eilistä helpompi viinanhimon suhteen. Vähän saunomista, lasten kanssa leikkiä ja nyt illalla sitten lueskelen jotain. Ilman, että päässä pörrää. Ihan mahtava päivä. Eiköhän niitä vaikeitakin päiviä taas tuu, mutta tulkoon. Mielummin ajoittainen viinanhimo kuin ikuinen ahdistus ja syyllisyydentunto. Niin simppeliä.

Kiitti kaikille tsempistä! Ootte ihan loistavaa sakkia, kun jaksatte kirjoitta ja tukea. Toivon myös kaikille teille voimia taistelussa tota paskaa vastaan!

35

Ihan kohtuullinen päivä taas takana. Pahimmat etanolihingut ovat pysyneet taka-alalla ja olo on muutenkin aika jees. Nyt tuntuu vaan, että olen siirtänyt tuon alkoholista saadun hyvänolontunteen metsästyksen mässytykseen. Ei kai siinä mitään. Mässytetään nyt vähän aikaa ja ruvetaan tasaamaan sitäkin sit vähitellen. En nyt jaksa moittia itseäni liikaa herkuttelusta. Se on kuitenkin pientä verrattuna kaatamiseen.

Tästä jatketaan hissukseen. Heipä hei.

36

Hellou A_L, kohtalotovereita ollaan. Tarinasi oli melkein sanasta sanaan kuin omasta elämästäni, paitsi että olen nainen. Mulla on ketju vähentäjien puolella, vielä ainakin.
Mutta olen myös ollut nyt raittiina reilun kuukauden, ja nuo tuntemukset selvästä lauantai-aamusta on vieläkin aivan mahtavat. Joka ikinen päivä saa herätä kuin linnunlauluun ja iloon ja riemuun, kun ei ottanut eilen illalla. Kuin olisi tullut uskoon ja saanut armon ja valon (selvennys: olen täyspakana :wink:. Sitä syyllisyyttä ja vitutusta you-know-it-all olikin nautittu tarpeeksi vuosien aikana.

Pidä kiinni tuosta! Itse pelkään ajatella loppuelämän kestävää raittiutta. Se on hullua, koska nyt on niin taivaallinen olo. Mutta loppuelämä on sanana ja ajatuksena niin juhlava. Joka tapauksessa toistaiseksi en juo, en tänään enkä huomenna.

37

Moi juoksujalka! Luin threadisi läpi ja kaikki kuulostaa niin surullisen tutulta… Tsemppiä sullekin, olkoon tiesi vähentäminen tai kokonaan lopettaminen.

38

Typerä päivä takana. Tylsistyttää. Koko ajan vähän sellanen ärtyny fiilis ja viinanhimo äärettömän kova aamusta alkaen, iltaa kohti vain pahentuen. Pää huutaa tauotta, että “kyllä sä voit vähän ottaa…menis heti toi alakulo ja ärsyttävä olo pois”. Tottahan se on. Tekis mieli ottaa, mutta en ota, koska en vaan ota. Mitä siitä seurais? Valtava itsensäpettämismorkkis. Olispa sit taas hauskaa juu.

Arki tuntuu niin tasapaksulta, vaikka kaikki on hyvin. Missä ovat nopeat iltaiset ylämäet? Missä on se hetki, kun raskaan päivän jälkeen ensimmäinen huikka valuu kurkusta alas ja tuntuu lämpimältä, vaikka juoma on kylmää. 10 min ja pullo viiniä on juotu. Sitten hetken odotus ja pään sekä koko kehon valtaa se ihanan pehmeä tunne. Huolet tuntuvat pienemmiltä ja tavalliset asiat tavallista suuremmilta. Väsymyskin tulee ilman tuntien sängyssä makailua. On helppo nukahtaa.

Nyt en nuku, vaikka pitäis. Tässä vaan kirjoittelen tätä paskaa. Ei tuu uni. Ihan perse päivä. Noh… Yksi viikko takana. Siitä siis koitan iloita. Eihän sillä Guinnesin ennätyskirjaan pääse, mutta omalla kohdallani tämä on iso asia.

Palataan.

39

Hei alko-loppu. Kuulostaa valitettavasti siltä, että ikävöit vielä kovasti tuota alkoholin suomaa ihanaa vajoamista jonnekin. Toisaalta se on nyt normaalia. Minä join vuosia rentoutuakseni, päästäni kurjistatylsistätavallisista stressaavista päivistä maailmaan, jossa saatoin olla vain pullorakastajani kanssa. Ikävä siihen eka huikkaan veti minua aina kuin imuri. Tuollainen ajattelutapa oli minulla juomisen petaamista. En enää osannut elää ilman alkoholia ja siksi kaikki näytti niin tylsän likaiselta ja tympeältä. Sitten kun en enää pystynyt olemaan ottamatta, kaikki vaihtoehdot kävivät, kunhan minun ei enää tarvitsisi juoda.

Entä jos et antaisi noille ajatuksillesi mitään valtaa enää? It`s over. Nyt on kurjat fiilikset, inhottava välivaihe fyysisine ja psyykkisine vieroitusoireineen. Se menee ohitse aikanaan. Ellei vilkuile taakseen enää, paitsi muistelemalla niitä paskahommia mitä tuli juodessa tehdyksi ja mihin kaikki aina lopulta johti.

Täälläkin valvotaan, mutta vain siksi, että kärsin unettomuudesta. Ehkäpä sekin hellittää vielä joskus.
Tsemppiä raitistumisellesi t. askel

40

Kiitti kommentista Askel. Antoi ajateltavaa ja myönnän, että olet oikeassa.

Tilanne on nyt kuitenkin se, että kotona on pullo viiniä. Ihan itse tänään ostettu. Vielä juomatta. Tuijotan pulloa ja mietin, että voiko tuo saatanan luoma litku oikeasti voittaa minut. Ihmisen. Kuinka kuollut neste voi voittaa elävän ihmisen aivot, hallita ajatuksiani, tahtoani ja koko kroppaani niin vahvasti, että olen täysin avuton. En oikein tiedä, miten tässä vittu tänään käy. Kaadanko viemäriin vai kurkkuun. Todella epätoivoinen olo. Miksi en vaan jättänyt menemättä alkoon?!? Viikko on kuitenkin mennyt hyvin ja olo on freesimpi kuin moneen moneen vuoteen. Palkitsenko itseni juomalla, koska olen ollut juomatta vai haenko nostoa tähän arkeen? En osaa vastata. Voi vitunvitunvittu. Olen kai jo päättänyt, että juon ja silti ajattelen, etten joisi. Ärsyttävän sekavia ajatuksia. En osaa nyt muuta sanoa.