Alko_Loppu

Me Lopettajat
1

Hei ja moi,

Nyt saattaa tulla hiukan jäsentelemätöntä ja sekavaa tekstiä, koska olen hitusen laskuissa. Sori. Yritän kuitenkin.

Olen hiukan alle nelikymppinen mies. Töissä käyvä, perheellinen tavallinen suomalainen mies. Elämässäni ei ole sen pahempia ongelmia. Kaikki on hyvin. Lapset terveitä, ihana vaimo, oma asunto jne. Ainoa pieni ongelma on se, että olen viimeiset noin kahdeksan vuotta ollut joka ilta kännissä. Huppelissa. Rentoutunut. Pöhnässä. Joskus kunnon lärveissä ja muistamaton. Syyllisyys ja ahdistus on ollut jokapäiväistä.

Miksi näin kävi? Yksi syy on varmasti ollut stressaava työ, ylettömän vauhdikas perhe-elämä ja oman ajan puute. Pakko päästä omiin ajatuksiin. Jossain vaiheessa löytyi pullo ja sen tuoma helppo, nopea ja varma rentoutus.

Ensin kaikki oli kivaa. Oli ihana vaipua omaan maailmaan ja unohtaa maalliset murheet. Silloin sun tällöin. Sellanen sopiva nousu ( 1plo viiniä) ja sitten nukkumaan. Nykyään tilanne on se, että sopivaa nousua on vaikeampi saada. 1 plo ei riitä. Homma ei ole enää silloin sun tällöin, vaan viime vuosien aikana joka ilta. Välillä lähtee pahasti käsistä. Mikään ei riitä. Silloin juon, juon, juon, eikä tule edes paha olo. Voin juoda aivan käsittämättömiä määriä viinaa. Tätä tapahtuu ehkä noin joka toinen vkl jonkinlaisissa juhlissa tms.

Joka ikinen aamu sanon itselleni, että EI tänään. Syyllisyys ja huono omatunto kalvaa päivä päivältä enemmän. Puoleen päivään mennessä ei viina ole mielessä, päinvastoin. Sitten päivä käy pidemmälle ja omatunto vaimenee. Alko kutsuu. Viini houkouttelee. Tauotta. Odotan iltaa ja pulloa. Varmistan, että kerkeän alkoon. Jos en kerkeä, haen kaupasta tarvittavan määrän. Haluan lapset nopeasti nukkumaan, että minulla on tarpeeksi aikaa rentoutua. En tajua, miten vaimonikaan ei ole huomannut, että olen joka ilta nousuissa, vaikka tuntee minut niin hyvin ja olemme läheisiä.

Nyt ei jaksa enää kirjoitta… Tärkein kuitenkin vielä. Tänään illalla kerroin ensimmäistä kertaa vaimolleni, että en enää jaksa. Olen hävinnyt taisteluni. Minulla ei enää ole aseita alkoholia vastaan. Se voittaa aina. Viinanhimo on niin valtava, että pelkään ja uskon sen voittavan jossain vaiheessa rakkauteni lapsiini ja vaimooni. Juomisen on pakko loppua, ennen kuin käy todella huonosti. Tunteet nousivat pintaan ja itkin ensimmäistä kertaa vuosiin. Olo oli ja on vieläkin todella voimaton. Ajattelin, että avioliittomme oli sitten siinä. Kävikin päinvastoin. Vaimo sanoi, että totta kai hän on huomannut, että suhde alkoholiin ei ole ihan normaali. Ei kuitenkaan tiennyt määriä tai sitä, että kuvio on ollut ihan jokailtaista, koska hän menee aikaisin nukkumaan herätäkseen aikaisin. Alkoholisti pystyy kyllä kusettamaan näköjään läheisimpiä ihmisiäänkin aivan mennen tullen.

Nyt en tiedä mitä teen. Katko on ilmeisesti niitä varten, jotka ovat vetäneet pitkiä putkia aamusta iltaan ? Olen kuitenkin päällisin puolin hoitanut perheeni ja työni jne. Antabus? AA? A-klinikka? Jotain apua kaipaan, koska en enää pärjää itse. Olen yrittänyt. On pakko luovuttaa. Itselle tai läheisille tehdyt lupaukset ovat ihan täyttä paskaa päivästä toiseen.Vielä olen jollain tavalla tolkuissani, mutta viimeisen puolen vuoden aikana homma on ruvennut lipsahtamaan huomattavasti pahemmin hanskasta. En edes uskalla ajatella, mikä tilanne on jonkun vuoden päästä, jos jatkan samaa rataa.

Sori sekava teksti.

2

Olet aivan selkeä alkoholisti, se sun tulisi ainakin myöntää itsellesi aluksi (olet jo ehkä myöntänytkin).

Sitten laitat sen korkin kiinni pysyvästi, koska tekstistäsi sai selkeästi kuvan, että et pysty juomaan kohtuudella. Tässä korkin kiinni laittamisessa pitää olla täysin ehdoton, ei koskaan enään alkoholia missään tilanteessa, eli ei harmaita alueita. Jos jatkat samaa polkua, voit menettää kaiken mikä sinulle on tärkeää. Vääjäämättä näin tulee käymään, koska alkoholismi on etenevä “aivoaddiktiosairaus”, eli se pahenee vuosi vuodelta, mikäli ei lopeta juomista. Luulisin, että ei ole kiva juoda yksin “itkuviinaa” kun on siinä pisteessä, että alkoholi on ainut “kaverisi”.

Sinun tosiaankin pitää luovuttaa taistelu alkoholia vastaan. Tulet aina saamaan turpiin tässä taistelussa. Luovuttaminen on jo hyvä alku alkottomuuden saavuttamiseksi.

Sitten kehottaisin sinua ottamaan kaiken mahdollisen avun vastaan, mitä kotiseudulla on tarjolla alkoholisteille.
Mene A-klinikalle, aloita antabukset ja varaa keskusteluaikoja siellä oleville työntekijöille. Keskustele myös A-klinikan päihdelääkärin kanssa vakavasti tilanteestasi, pyri olemaan mahdollisimman rehellinen. Älä ota vastaan bentsoja, jos hän niitä ehdottaa. Ja on todella hyvä asia, jos puolisosi myös saisi kunnon tietopaketin siittä mitä alkoholismi on ja miten siittä voi toipua. On myös erittäin tärkeää, että hän tukee sinua alkottomalla polulla. Se on kullan arvoista, ole kiitollinen emännällesi.

Sitten kokeilet olisiko AA-ryhmät sinun juttusi. Käy useammassa ryhmässä, jotta tiedät varmasti voisiko tälläinen vertaistukitoiminta sinua hyödyttää.

Kirjoituksesi perusteella olet fyysisesti ja psyykkisesti todella koukussa alkoholiin. Mielestäni tällöin ei 1-2kk kuntoutus jossain päihdehuoltolassa olisi lainkaan huono ajatus. Saisit sieltä mahdollisesti hyvän alkusysäyksen alkottomalle polullesi. Minnesotamallin hoitopaikat ovat mitä ilmeisemmin tehokkainpia, eli semmoiseen voisit hyvin mennä. Sinulla kun ei varmaan mene mitään PKV-lääkkeitä tai kovia huumeita. Jos menisi niin, silloin itse en menisi Minnesotaan, syynä liian nopea PKV-lääkkeiden purku, sekä esim. kovien opiaattien (bubrenorfiini, oksikodoni) lopettaminen seinään. Tulisi aika tuskallista olemaan. Puhumattakaan, jos käyttäisit Lyricaa.

Kehoitan sinua tekemään kaikkesi, jotta juomisesi loppuisi täysin. Tsemppiä!
Kehottaisin myös pitämään huolta terveellisestä ruokavaliosta ja yleiskunnosta liikkumalla tavalla tai toisella tarpeeksi.

Ps. Ja kiva kun perustit oman ketjun lopettajiin. Voit pitää ketjuasi vähän kuin päiväkirjanasi. Kirjoittele tuntemuksiasi tänne. Saat varmasti palautetta ja neuvoja. Varsinkin silloin kannattaa kirjoittaa, kun alkoholistiset ajatukset alkavat pyörimään päässäsi.

Pss. Harmillisen pieni prosentti todellisista alkoholisteista kuitenkaan kykenee lopettamaan juomisen täysin. Mutta näytä sinä, että olet yksi niistä, näin minäkin koitan tehdä. En halua enään koskaan tuhota mitään sen takia, että juon tuota myrkkyä pisaraakaan enään elämässäni.

3

tervetuloa lopettamaan tai sitä yrittämään…
itselläni on toiminut parhaiten tukena aa-ryhmät ja niitä suosittelisin
ensimmäiseksi, jos tämä plinkki ei riitä,syystä että ensin neuvoisin
yrittämään ilman mitään lääkkeitä, niillä kun on aina jotain sivuvaikutuksia,
seuraava askel olisi a-klinikka ja tarvittaessa katko,pienemmällä paikakunnalla
terveyskeskuksen kautta,
tai ehkä, kun olet työelämässä ihan ensimmäinen paikka olisi työterveyshuolto?
alkoholistille tai ongelmajuojalle kuulee usein annettavan ohjeita jotka ovat
mielestäni aikamoisia kliseitä, vaan ainakin yksi on minusta tosi hyvä:käytä
sama aika, energia, ajattelu, tarmo jne… lopettamiseen kuin aikaisemmin käytit
juomiseen ja sen suunnitteluun, niin on hyvät mahdollisuudet onnistua,
tuo tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että kåytä melkein kaikki aikasi
juomisen lopettamisen ajatteluun…vähän ajan kuluttua, kun alkaa tulla mieleen
vähätteleviä ajatuksia oman juomisen määrästä ja haitallisuudesta, niin silloin
ovat usein ne pahimmat paikat… ja jos on pystynyt tekemään alkuun itselle
selväksi, etten voi juoda pisaraakaan, silloin on luultavasti vahvoilla…
onnea yritykseen,itseäni on tänne kirjoittelu auttanut kovasti,tai niin ainakin
koen…

4

Eikö tuosta jokailtaisesta pämppäämisestä tule kauhea krapulakin aamuksi ja koko työpäiväksi? :open_mouth:
Miten voi jaksaa mitenkään hoitaa työn ja perheen?!

Mutta: voisi se katko tulla ihan kyseeseenkin, jos juominen on kuitenkin ollut päivittäistä.
Kynnyskysymys kai on, saatko omin voimin kotioloissa yhtään kokonaan tipatonta päivää aikaiseksi. Jos saat niin hyvä, jos ei niin katko voi olla ok.

Mihin sitten ekana hakeutua? Vaihtoehtoja on monia, niinku edelläkin vastattu. Voi tsekata netistä tai puh.luettelosta oman paikkakunnan päihdepalvelut, A-klinikan, tai sitten mennä sinne työterveyslääkärille. Tai AA:han, as well.

Jos töissä on pätevä esimies jonka kanssa on hyvissä väleissä, voi alkoholiongelmasta jutella myös esimiehelle. Rehellisyys ja avoimuus kannattavat, etenkin jos työpaikassa on hyvä työilmapiiri.

5

Hei taas AL,
laitoit oman ketjun, lopettaminen alkoi siis kiinnostamaan sinuakin. Se on hyvä alku.
Rehellisyys maan perii voisi vääntyä meille alkoholisteille muotoon rehellisyys raittiuden perii, niin tärkeää se on. Alkoholismi tekee temput ja äkkiä seli, selit, mutkut ja sitkut peittävät alleen todellisen tilanteen, joka on usein vakavampi mitä myönnämme itsellemme tai muille.
Oman ongelman käsittelyssä toisen ihmisen apu on korvaamaton. Vertainen ei hätkähdä ja on käynyt samoja tuntemuksia ja asioita lävitse omassa elämässään. Omassa prosessissa on ollut mukana terapia, AA ja omat luomuverkostot sekä tietenkin myös tämä plinkki. Näistä AA on toiminut täsmähoidon tavoin alkoholismiini, suosittelen lämpöisesti sinullekkin, jos raittius on tavoitteesi.
Uskoa, toivoa ja rakkautta tiellesi. :slight_smile:

6

Hei AL,

aikamoiselta kuulostaa jos joka päivä juot? :frowning: Ite oon uupunu nainen kun kerran viikkoonki oon juonu. Eli varmasti vaikuttaa tosi paljo sullakin jaksamiseen ja persoonallisuuteen noin kova tahti.

En oo mikään neuvoja, alkutaipaleella ihtekin, mutta sen jo voin sanoa että tuntuu jo paaljon paljon paremmalta kun vaan antaa ihtensä ajautua päivästä ja viikosta toiseen viinan vietävänä.

Ota tältä palstalta tulevat neuvot vastaan, koska nämä immeiset tietää mistä puhuvat. Ja varsinki siulle miehenä ja jokapäiväsenä juojana suosittelen Soikanteleen ketjua, sen verran rankka on ollu tuon ukon tie!

Tervetuloa joukkoon ja me selätetään tämä addiktio. Päätöksellä, avulla, tuella ja rehellisyydellä. Näin minä uskon.

Helinä

7

Hei AL
Itselläni on sen verran samanmoinen juttu, että vielä keväällä join päivittäin. Iltaisin se viinipullo, ehkä pari olutta päälle ja nukkumaan. Tätä kesti monen monta vuotta, kunnes tuli totaalinen väsymys samaan rundiin ilta illan jälkeen. Taustalla vielä kipeitä, satuttavia asioita menneisyydestä ja osittain juuri niiden turruttamiseen join.
Helppoa ei ole hakea apua, varsinkaan ihmisen, ketä on tottunut pärjäämään omillaan ja auttamaan siinä sivussa myös muita. Hassua sinänsä, että kuinka kummassa voimia riittää auttaa muita, mutta ei itseään?
Minä päätin sen luultavasti alitajuisesti tehdä niin, että työpaikallani varmasti huomattiin minun olevan promilleissa ja asiaan onneksi puututtiin. Jokin sisäinen alitajunnan avunhuuto se taisi olla.
Joka tapauksessa kiitos ihanan ja ymmärtäväisen työterveyshuollon päätin, että minun on nostettava ”kissa” pöydälle ja otettava ongelma käsittelyyn, eli alkoholismini.
Soitin itse A-klinikalle ääni väristen ja varasin ajan sieltä, otin puheeksi myllyhoidon.
Hoito tuntuu joistakin alkoholisteista liian rankalta, mutta ennen kaikkea se on jokaisen yksilön persoonan mukaan toteutettu hoito, näin minä itse sen tunnen. Tajusin yksinkertaisesti, että pelkkä A-klinikalla käynti ei minulle itselleni riittäisi.
Olen ollut avomyllyssä ja kaksi viikkoa klinikalla. Klinikka ei ole ns. ”tyypillinen” päihdeklinikka, vaan siellä on päivittäinen aikataulu aamusta alkaen. Hoidossa mm. työskennellään pienryhmissä, kuunnellaan luentoja, käydään tutustumassa AA-ryhmiin, keskustellaan (jokainen saa olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu), tehdään tehtäviä ja myös kirjoitetaan ns. ”stoori”. Jokainen päättää mitä stoorissaan kertoo, mutta tarkoitus on keskittyä omaan päihdehistoriaansa. Toiset tekee sen lapsuudestaan lähtien, toiset lyhyemmältä ajalta. Voin sanoa, että rankkaa, mutta antoisaa.
Olen itse vasta taipaleeni alussa raittiuteen ja vaikka olenkin jo ehtinyt ”kompastua”, en aio pyyhettä kuitenkaan heittää nurkkaan, vaan jatkan matkaa toivoen jokaisena aamuna raitista päihteetöntä päivää.
Käyn A-klinikalla ja ryhmissä, vertaistuella on uskomattoman vahva vaikutus.
Ensimmäinen askel on se vaikein ja helppoa ei tule todellakaan olemaan, mutta toivon sinulle pyyteettömästi voimia ottaa se askel. Se, että sinä tänne kirjoitit saa jo minulle hymyn huulille. Tsemihaleja ja ”potku” takalistoon =).

8

Tsemiä ja voimia Hannu sinullekin.
Tarkennukseksi, että kerroin omaa tarinaani, tarkoitukseni ei missään nimessä ole neuvoa ketään. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi kolmannelle…

9

Tervetuloa teillekin, Hannu ja Sinimariini.

Uskon, että useimpien neuvot perustuvat omiin kokemuksiin, eikä sitä kannata mitenkään pahana asiana pitää. Jonkinlaisia neuvojahan monet uudet kirjoittajat tulevatkin hakemaan pulmallisessa tilanteessaan, niinkuin varmaan AlkoLoppukin tässä ketjussaan.

Itsekin olen kokenut nuo kaikki itse ehdottamani tahot: A-klinikan, katkaisuhoidon, työterveyslääkärin ja AA:n, samoin kuin työpaikan esimiehen kanssa keskustelun päihdeongelmastani.

Minä en ole ollut vuosikymmeniä raittiina, enkä ole syrjässä yhteiskunnasta (päinvastoin, heh), mutta raittiina minäkin tässä tätä päivää vietän, kuten me kaikki varmasti.

Ja jokainen meistä on raittiina vain yhden päivän kerrallaan. :smiley:

10

Kiitos kaikille ihan valtavasti kommenteista ja osallistumisesta keskusteluun! Tuntuu hyvältä, ku voi kertoa anonyyminä tuntojaan. Nyt onneksi avoimesti myös vaimolle ja tärkeimmälle työkaverille.

Nyt on pieni hetki lastenhoidon lomassa, mutta pakko kysyä yksi mieltäni koko ajan vaivaava ajatus. Onko mahdollista, että tällainen useamman vuoden 1plo (välillä enemmän) viiniä per jokaikinen ilta voi aiheuttaa yhtäkkiä lopetettuna juoppohulluuskohtauksen tai jotain kramppeja, vakavia sydäoireita tms? Ei kai? Ahdistuksen ja muun kestän, mutta nyt pelottaa, jos oikeesti käy jotain.

Xanorit odottaisivat tuossa vieressä, mutta en mielelläni ottaisi. Koko ajan vaan hermostuttaa ja mietityttää, että mitä jos kuuppa sekoo tms.

Pakko varmaan tulla vielä myöhemmin illalla jakamaan tuntojaan tänne, ku on enemmän aikaa ajatella.

11

Kirjota ihmeessä.

Jaa delirium tai kramppeja? No, mistäs sitä kukaan tietää. Kai se periaatteessa voi olla mahdollista.
Anteeksi, mutta saako olla utelias, mistä sä niitä Xanoreita sait ja mihin vaivaan? Et kai alkoholin vierotusoireisiin sentään, vai saitko?

Anyway, ehkä se ammattiapu vois tosiaan olla tarpeen, että ne arvioisi sun psyykkisen ja fyysisen tilanteen nyt ja arvioivat sun akuutin hoidon tarpeen.

Tsemppiä ja jaksamista!

12

Krampeista tiedän sen, että riski saada niitä on olemassa noin neljän ensimmäisen raittiin vuorokauden aikana lopettamisesta. Sen vuoksi katkollakin ollaan ainakin sen vajaan viikon ajan. Joten kyllä A-klinikkaan tai lääkäriin olisi hyvä olla yhteydessä varmuuden vuoksi. Lääkärin reseptillä saa myös lääkettä alkoholi-epileptisten kohtausten estämiseksi.

13

En mä usko että kramppeja tai deliriumeita tulee. Koska jos on vrk-tahti 1plo viiniä (0,7)… promillet on nollassa ison osan vuorokautta. Toista olisi krooninen humalatila jota ylläpidettäisiin vaikkapa 2plo 0,7l viinaa / vrk…

14

Juu, en minkään usko sinulle tulevan viinakramppeja tai delirium tremenstä (juoppohulluus kohtaus)=periaatteessa akuutti alkoholipsykoosi. Vaikka olet juonut paljon, niin kyllä noihin vakaviin oireisiin tarvitaan yleensä armotonta kännäystä.

Minä en saanut kumpaakaan, vaikka join neljä kuukautta 2-3pulloa 40%votkaa/pv (0.7l pulloja). Mutta jos olo tuntuu menevän aivan kaaottiseksi niin, en pidä lainkaan haitallisena jos Xanoreihin turvaudut tässä tilanteessa. Nyt on kuitenkin hengestäsi kysymys ja niitä kramppeja voi tulla, kaikki on niin yksilöllistä. Mutta yritä välttää kuitenkin tuon todella koukuttavan bentson syömistä. Pidä se vasta viimeisenä vaihtoehtona. Ja EI sitten missään nimessä syödä tuota lääkettä alkoholinvieroitusoireisiin 5päivää pidempään. Näin et saa itsellesi fyysistä riippuvuutta. Mutta muista, että jotkut alkoholistit jäävät bentsoihin psyykkisesti koukkuun jo ensi kerrasta, jos he sattuvat saamaan siittä mielihyvää/euforiaa. Minä en ole bentsoihin psyykkisesti koukussa, mutta fyysisesti kylläkin. Ja se on perin rasittavaa, voin kertoa.

Tsemppiä. Nyt mies punnitaan, toden teolla. Uskon sinun selviytyvän!

Ps. Ja juomismääräsi ja niistä pakostikkin tulevat ongelmat vaativat tässä sinun tilanteessa ammattiapua, mielestäni, ainakin jostain suunnasta. Itse käyttäisin kaikki apukeinot hyväkseni.

15

Kiitoksia osallistumisesta kaikille! Muutama vuosi sitten jouduin aloittamaan ahdistuksen ja paniikkioireiden takia mielialalääkityksen. Siinä ohessa sitten noita xanoreita tarpeen mukaan. Olen kuitenkin sen verran pelokas xanoreiden suhteen, että niitä on tullut otettua vain äärimäiseen ahdistukseen tai jos on ollut joku tilaisuus, jossa joudun esiintymään tms. Ehkä kerran kuussa, joskus harvemmin. Yksi pakkaus on siis kestänyt jo puolisentoista vuotta. Koskaan en ole ottanut alkoholia ja lääkettä sekaisin. Psykiatria käyn moikkaamassa säännöllisesti, mutta se tuntuu olevan vähän…öö… turhaa. Jonkinlaiseen terapiaan aion päästä tavalla tai toisella.

Tätäkin on niin hienoa ja mieltänostattavaa itsekseen analysoida: Ensin alan juomaan, koska stressi on muka niin kova. Vuosien aikana ahdistus- ja masennuskaudet tulevat mukaan. Alan syömään lääkkeitä oireisiin, mutta en lopeta juomista, vaikka tiedän alkoholin kumoavan lääkkeen kemiallisia vaikutuksia sekä pahentavan taudinkuvaa, koska koen jokapäiväistä syyllisyyttä, pahaa omatuntoa, väsymystä ja huonommutta “salaisen” juomiseni takia.

Noh… Ensimmäisestä kokonaan selvästä päivästä pitkään aikaan:

Tänään olo on ollut yllättävän rauhallinen ja jopa leijuva, lukuunottamatta pelkoa noista mahdollisista kouristuksista tms. En olisi ikinä tajunnut, kuinka vapauttavalta tuntui, kun vihdoin sain kerrottua vaimolleni, mitä olen iltaisin puuhannut vuosien ajan. Kyllähän hän tiesi. Ei ehkä ihan kuinka paljon juon, mutta tiesi, ettei tilanne ole enää ihan normaali. Oli siitä puhuttu, mutta aina olin kiemurrellut ja kieltänyt ja väittänyt asioiden olevan ihan normaalilla tolalla. Nyt tuntuu kuin vitunmoinen taakka olis lähtenyt harteilta ja pään sisältä pois ja se jo helpottaa. Ennen kaikkea hän lupasi tukea niillä tavoin, millä voi. Ei kuitenkaan ryhdy kaitsijakseni ja terapeutikseni, mikä lienee ihan oikein. Pöytä on nyt puhdas ja luurangot putsattu.

Vapauttavinta on kuitenkin se, että enää en juo. En vain juo. Ennemmin hyppään junan alle. Tuntuu, että juomiseni suhteen olen tällä hetkellä jossain risteyksessä. Ajatukset alkoholista ovat viimeisen puolen vuoden aikana muuttuneet niin hallitseviksi. Persoonani on muuttunut viime aikoina, sanovat tutut. On sellainen outo tunne, että jos NYT en lopeta, niin sitten lähetään nopeasti kohti syvempiä vesiä. Mielummin pysähdyn vielä ennen pohjaa ja teen täyskäännöksen.

Tänään ei ole oikeastaan ollut minkäänlaisia juomahimoja, vaikka alkoholi ja siihen liittyvät asiat ovat pyörineet koko ajan mielessä. En oikein ymmärrä??? Oletan kyllä, että päivä tai kaks, ni eiköhän se perkele sieltä taas huutele.

Tästä taas jatketaan.

16

Hei

Itse olen kokenut kuuloharhoja, jotka tulivat muutamien päivien rankan putken jälkeen. Ensimmäisillä kerroilla tilanne oli todella pelottava. Päälle kun laittoi vielä useamman päivän vähän nukutut yöt, oli tilanne lähellä psykoosia (tätä en tosin silloin tiennyt).
Onneksi sain netistä tietoa asiasta ja tilanne helpotti, vaikkakin tuli pelko, että oma kuuppani sekoaa lopullisesti. Harhat tulivat yleensä pari päivää juomisen lopettamisen jälkeen, juuri krapulan poistuttua ja olivat oikeasti hyvin todellisia sillä hetkellä.
Pelottavia asioita, jotka todella pysäytti ja laittoivat miettimään. Onneksi en ole kramppeja saanut, enkä näköharhoja nähnyt. Se, että join pullon viiniä ja pari olutta päivittäin, ei saanut näitä harhoja laukeamaan.
Toivottavasti AL säästyt niiltä, yksilöllisiä nämäkin varmaan ovat, ihan niin kuin alkoholin vaikutus meihin jokaiseen ja siihen sopiva ja mahdollisimman tehoava hoito.
Oma ”prosessini” pois viinapirun otteesta alkoi alkukesästä ja on tuonut paljon muitakin asioita pinnalle, kuin vain alkoholismin.
Tällä hetkellä mittani on totaalisen täysi asian (hipoo jo päälakea) ”mylläämistä” omassa päässäni, esimiehen, työterveyshuollon, myllyhoidon, a-klinikan ja ystävieni kanssa, mutta tätä se hoito minun kohdallani on. Tiedän varsin hyvin, että pehmeämpi tapa ei itselläni tulisi tehoamaan, kissa on nostettava pöydälle ja pyyhittävä sillä oikein kunnolla.
Nämä väsymisjaksot taatusti kuuluvatkin tähän prosessiin, mutta voisin sanoa nyt että tällä hetkellä ”viduddaa”, mutta enpä sano :slight_smile:
Aurinkoista päivää kaikille…hannu myös sinulle wink

17

Kuultaako tästä katkeruus? mikä tietysti meille alkoholisteille on aika yleistä. Siitä on silti aikas hyödyllistä yrittää päästää irti.
Niin, em. kai riippuu siitä onko “älynnyt” tai pystynyt lopettamaan ajoissa. Sitten taas eri asia on se, ettei halua olla osa yhteiskuntaa. Suuri osa meistä alkon väärinkäyttäjistä on kuitenkin kai työssäkäyviä perheellisiä tai perheettömiä taviksia. Jos kaikki sairastaisivat lopun ikäänsä niin olisi turha kai hinkua esim. mitään ILMAISIA verovaroilla kustannettuja palveluja päihdeongelmiin. Ja taasen on toinen asia, jos töihin ei pysty ja on esim. päässyt jo juomaan itsensä siihen jamaan. Halu ja pystyminen on hiukka eri asioita. Täällä kukaan kai puhu kuin itsestään ja neuvot voi ignorata jos ei kiinnosta :smiley: Voihan sitä jutella vaikka ruokavaliosta tai luonnonlääkityksistä siinä alkoholismin hoitamisen sivussa. Peace vaan!

18

^ Juuri noin. :slight_smile:

AlkoLoppu, kiva että sulla parempi olo. Mutta kyllähän se “perkele voi sieltä huudella” joku ilta niinkun sanot, ja siihen on hyvä varautua ehkä jo ennalta.
Ootko sä muuten puhunut sille psykiatrillesi alkoholinkäytöstäsi, tai puhuitko sille Xanoreita määränneelle? Paniikit ja ahdistushan saattavat usein liittyä juuri alkoholiongelmaan.

Mullakin ollut joskus aikoinaan paniikkioireita, ja minäkin kävin nelisen vuotta sitten psykiatrilla. Etupäässä märehdin siellä ihan avoimesti päihdeongelmaani, mutta tipalla oli etten märehtinyt samalla itelleni md-diagnoosia.
Oikeampi paikka mulle sillonkin ois ollut varmaan vertaistukiryhmän kova penkki kuin sen lanttutohtorin lepotuoli, vaikka siellä kiva olikin käydä pälisemässä.

Kivaa, raitista kesäiltaa sulle.

19

Voi perse. Raskas päivä puolessa ja nyt tekee niin paljon mieli viinaa, että järki lähtee. Ei oo kiva nyt, ei. Olis niin turvallista ja helpottavaa mennä alkon kautta kotiin. Palaan illalla. Katotaan, mikä on sit tunnelma.

En juo. Nyt kärsin ja maksan siitä, mitä olen itselleni aiheuttanut. Vittu.

20

Ainakin minulla ensimmäinen paniikkikohtaus sattui alkoholin ja maata ravistelleiden elämänkokemusten kanssa samaan aikaan, joten yhteyttä niillä voi olla. On ihmisiä jotka eivät koskaan ole juoneet alkoholia ja kärsivät silti vakavasta paniikkihäiriöstä ja on myös niitä jotka juovat vuosikymmeniä eivätkä tuohon sairastu. Paniikkihäiriön voi laukaista myös jokin fyysinen sairaus.

Hienoa kun A_L olet aloittanut taistelemaan tosissaan alkoholismia vastaan. Xanor on kyllä hyvä/ nopeavaikutteinen täsmälääke kohtaukseen, jos sellaisia ilmenee.

juwanet.org/sosterv/alkoholi … smi_on.htm

Tuossa on mielestäni hyvä tietopaketti alkoholismin kolmesta vaiheesta.