Aika raastavalata kuulostaa tuo tämänhetkinen tilanteesi. Hyvä että olet hakenut apua ja puolisonkin olisi hyvä tehdä sama. Ihan kaikkea ei ole kohtuullista sinuunkaan purkaa, vaan parisuhdesotkun selvittämisessä on molempien saada apua ihan yksilöinäkin.
Positiivista tuo, ettei viinan kanssa tarvitse juuri nyt painia, vaikka muuten onkin raskasta.
Voimia kovasti, tuokin olo menee ajastaan ohi.
(ps. kyllä masennuksesta tai ainakin melakoliasta voi jollain oudolla tavalla hetkittäin jopa nauttia, minullakin sellaisia tuntemuksia joskus on)
Aikamoinen on tilanteesi tällä hetkellä. Onneksi et sekaa ja hämmennä alkoholilla lisää, se on hyvä juttu se. Hyvä asia on myös se, että haet aktiivisesti apua mielen- ja pääkopan hoitoon
Toiset vannovat parisuhteessa kunnon riitelyn nimiin ja toiset eivät. Toisia riidat kuormittavat kovasti (kuulun heihin) ja toiset pääsevät niistä yli helpommin, kokevat ne lähinnä äänekkäinä, kiivaina keskusteluina. Hyvähän se olisi keskusteluilla saavuttaa kotiin jonkinlainen rauha ja levollinen ilmapiiri jossa olisi hyvä olla ja kerätä voimia, jotta jaksaa ‘täällä maailmassa’
Sitten tärkein asia: Lämpimät Onnittelut raittiista päivästä se on jo iso numero se, saavutus, kyllä siitä saa hetken nauttia ja tilanteella leijua! Onnea!
Toivotaan, että masennuksesi laantuisi pikkuhiljaa ja parisuhde voisi kevään mittaan paremmin.
Mahtavaa, että oot pysynyt raittiina vaikka on ollut haastavia aikoja. kun lopettaa alkon, tulee tilaa kaikelle sille mikä on työnnetty taka alalle. Luen juuri selvin päin nimistä kirjaa ja siinä puhuttiin siitä, että juomiselle on joku syy ja se pitää korjata, että se juomisen tarve lähtee.
Meilläkin vaikeista asioista keskustelu takkuaa parisuhteessa ja on aina ollut niin. Ite oon tosi herkkä ja mies ei paljoa puhu. Oon huomannut, että paras tapa tulla kuulluksi ja säästyä riidalta on kirjoittaa asia viestinä miehelle! Silloin ei tule äänensävyjä ja vastareaktioita, vaan saa muotoilla asian juuri niinkuin haluaa ja toinen saa lukea sen ajan kanssa rauhassa.
Mullakin meni sata jo yli, mistä oon todella mielissäni. Tuo sun sarjis onkin hyvin tätä taistelua kuvaava.
Eilen illalla pikkuasiasta kehkeytyneen riidan jälkeen välähti hetkellisesti viinilasin tuoma lohtu. Järki voitti ja ymmärrän, ettei niin pienellä kannata elämää pilata. Tajuan yhden paukun suistavan taas raitieilta.
Vaikeita nää parisuhdeasiat tääläkin. Välillä on auvoista arkea ja sitten räjähtää. Riitely alkaa yleensä, jos oon johonkin tyytymätön. Pitäis vaan aina näyttää hyvää naamaa. Mies sitten sivuuttaa itse asian ja alkaa mun sättimisen kaivaen tosi vanhoja asioita, jotka mun mielestä on kauan sitten käsitelty.
Kyllä siinä itselle tulee myös entiset kaltoinkohtelut mieleen. Annan olla ja alan miettiä tulevaa kesää, mitä voin tehdä ihan yksin.
Kevät etenee vauhdilla. Muuttolinnut saapuu.
Toivon Sinulle ja muillekkin iloisia aikoja. Olemme selvinneet pahemmastakin : alkoholista
Mahtava kuvitus! Niin, ja onnea sadasta! Se on hieno saavutus!
Kun aivokemiaa on niin kauan ohjaillut alkoholin avulla, aivot ovatkin nyt ihmeissään, mitä ihmettä näille kaikille ajatuksille ja tunteille, joita tulvii joka suunnasta, pitäisi nyt muka tehdä. Tulee oikosulku. Uskon vahvasti, että kunhan löydät terapeutin ja pääset aloittamaan terapian, alkaa vyyhti selvitä. Se on pitkä prosessi ja oma identiteetti pitää ik. rakennella uudelleen. Oman raitistumiseni edellytys aikanaan oli pitkä psykoterapia, se kesti 3 vuotta. Parisuhteeseen tämä kaikki vaikuttanee väistämättä, kun selvittelet itseäsi ja aivotoimintaasi. Senpä takia rakentava ja säännöllinen kommunikaatio lienee avainasemassa.
Kiitokset @metsänpeitto1, @Metsanpoika, @Taji, @Tämiss ja @Rasseli viesteistänne, luin ne kyllä ja sain niistä voimia, vaikken ikinä vastannutkaan. On ollut kaikenlaista, mutta nyt ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa kuulumisia, laitan niistä oman viestin myöhemmin.
Edellisen päiväkirjamerkinnän jälkeen on ehtinyt tapahtua. Masennus jatkui vielä jonkun aikaa, mutta sitten työmatka naksautti aivoissa jonkun vivun toiseen asentoon. Masennus ja saamattomuus muuttui yhtäkkiä suorittamiseksi jota kesti kaksi viikkoa. Huonosti nukutun yön jälkeen tänä aamuna vihdoin osasin pistää stopin ja ottaa lepopäivän - elimistö huusi jo lepoa.
Mä tulkitsin tämän niin, että tuttu suorittamisen suojamekanismi aktivoitui. Suorittamisesta saan ilmeisesti sitä kaipaamaani dopamiinia ja paha olo menee pois mielestä
Kävin 3 viikkoa sitten omakustanteisesti psykoterapeutilla “tutustumiskäynnillä”. Jotenkin se puhuminen tuntui niin hyvältä, että ilmoitin heti seuraavana päivänä, että jatketaan. Saan ehkä myöhemmin kelan tuen, mutta toistaiseksi jatkan omalla kustannuksella. Terapia on todella se lääke mitä tarvitsen.
Lääkkeistä puheenollen aloitin eilen vihdoin mielialalääkityksen. Sen aloittamistahan olen täällä puntaroinut aikaisemminkin, mutta lääkevastaisena en ole sitä aloittanut. Viimeisellä päihdelääkärin tapaamisella viimeviikolla suostuin sitten vihdoin ottamaan reseptin vastaan ja nyt viikkoa myöhemmin aloitin lääkityksen. Nyt tässä sitten odotellaan, että kevät puhkeaa kukkaan myös pääni sisällä.
Parisuhde on edelleen kuralla. Tunnen edelleen olevani tiskirätti tai pesusieni, jonka tehtävä on imeä paska olo puolisostani. No tähän saan onneksi terapiasta nyt voimia. Onhan puolisollani ihan todelliset syyt purkaa sitä pahaa oloa minuun, en mä mikään pyhimys tässä ole ollut. Mutta en edelleenkään lähde mukaan riitoihin vaan yritän pysyä asiallisena senkin kustannuksella, että siitä tulee paha olo. Haluan välttää konflikteja, vaikka se ehkä joskus ilmaa puhdistaakin.
Alkoholi-piru ei ole juurikaan enää kiusannut. Sitä ei enää juurikaan ajattele, vaikka välillä tulee tilanteita, että tekisi mkeli korkata.
Näillä fiiliksillä jatkan lepo-viikonloppuani. Aurinkoista ja raitista viikonloppua myös teille ja muistaa tekin levätä välillä
Toisin sanoen huomenna vappupäivänä tulee 5kk siitä kun join viimeisen oluen.
Tilanne täällä tasaantunut. Mielialalääkitystä ja psykoterapiaa on tässä jo vajaa 2kk takana, on ollut 100% oikea ratkaisu, etenkin terapia. Pahimmat parisuhdesolmutkin ovat aukeamassa.
Viimepäivityksen jälkeen on lusittu talviloma ja vietetty kaveriporukan mökkiviikonloppu missä alkoholi oli isossa roolissa. Kummatkin kyllä triggeröivät juomaan, hetkellisesti kovastikkin, mutta pysyin raiteilla
Olen mielessäni ruvennut seuraamaan muiden ihmisten juomista ja vähän analysoimaankin. Yllättävän monella kaltaisellani keski-ikäisellä ihmisellä suhde alkoholiin ei ole terve, nyt sen huomaa. Tupakkariippuvaisena haistan moottoritiellä jos joku polttaa tupakkaa vaikka 200m mun edellä ajavassa autossa. Tuntuu, että samalla tavalla tunnistan alkoholiongelmaisen todella kaukaa. En tiedä mikä siinä on, ne on pienet eleet, toimintatavat, puheet.. Niin on minutkin tunnistettu vaikka kuvitteli, että kulissit pitää. Kyllä alkoholisti toisen tunnistaa.
Nyt on Vappuaatto, mutta tänään ei ole piru kuiskutellut ja ei se muutenkaan kyllä juurikaan enää kiusaa.
Se olis puoli vuotta täynnä. Viimeiset 3 viikkoa on ollut jälleen hektistä. On ollut työmatkoja ja viikonloputkin täynnä ohjelmaa. Tuntuu vihdoin siltä, että se hukassa ollut elämänilo on palannut ja se myös heijastuu positiivisessa mielessä pari- ja muihinkin ihmissuhteisiin. Tänään alkoi loma ja sekin piristää. On myös mukava huomata, että alkoholi ei ole oikeastaan millään tavalla kiusaamassa loman aloitusta. Eilen se käväisi ohimennen mielessä, kun katsoin suomen peliä perheen kanssa. Tuli jopa semmonen ällötysolo, kun kuvittelin kaljatölkin käteeni. Ilta olisi ollut aivan erilainen ja lapset tuskin olisivat olleet mukana peliä katsomassa jos isällä olisi ollut tölkki kädessä.
Mitä paskaa mä olenkaan läheisilleni aiheuttanut tässä vuosien saatossa. Ei ihme, että parisuhde ajautui karille kun lopetin. Ei se olisi pitkään kestänyt enää juomistakaan. Puoliso oli ajan saatossa vain tyytynyt tilanteeseen. Ja lapset kasvaneet siihen. Olen niin onnellinen, että lapset saavat kokea tämän raittiuden ja ns. normaalin elämän, jossa isälle voi esim. soittaa la-iltana koulun päättäreistä, että tuletko hakemaan - ja minä haen niin mielelläni kun voin ajaa!
Te uudet, jotka ette ole seuranneet tarinaani, lukaiskaa muutama viesti ketjuni alusta. Puoli vuotta sitten oli tilanne aika erilainen ja niin sieltä on vaan noustu! Aina on toivoa ja jos raitistuminen olisi helppoa, niin ei tätä foorumia edes olisi. Raitistuminen ei pidemmässä juoksussa ole sitä, että ei avaa korkkia, vaan se on asioiden kohtaamista, käsittelyä ja henkistä kasvamista.
Raitista kesäkuun alkua kaikille ja kiitokset antamastanne tuesta! Ilman teitä en olisi tässä.
Onnea puolesta vuodesta! Ja hienoa, että nyt raittiina voit katsoa lätkämatsia yhdessä lasten kanssa ja lähteä lauantaiyönä hakemaan lasta kyliltä, jos on tarvis. Ja nämä ovat sellaisia hetkiä, jotka toistuvat, kun pysyy raittiina. Nämä ovat sellaisia muistoja, joita kannattaa tallettaa pysyvään muistiin, nopeasti tarvittaessa esiin saataviin. Jos tulee vaikea hetki, voi kaivaa näitä hyviä muistoja esiin ja pohtia, haluaako riskeerata niiden toistumisen.
Paljon Onnea puolen vuoden raittiudesta …lätkämatsin katselu lasten kanssa ilman alkoholia ja raitis kuski aina valmiina lapsille ovat upeita asioita, joista kannattaakin olla tyytyväinen ja iloita
(Häpeän omia muistojani juomarin loppuajoilta, kun oli tilanteita että lasten suunnalta tuli yllättävä pyyntö kuskata ja en ollutkaan ajokunnossa. Se oli todella noloa.)
Mullakin oli tämä jossain vaiheessa. Ensin huomasin miten aloin nähdä alkoholinkäytön muista ja sitten joksikin aikaa innostuneena tästä uudesta superkyvystä aloin myös seuraamaan. Taisin kirjoittaakin siitä. Sittemmin unohdin tai totuin ja kyllästyin. Nyt vasta muistin kun sanoit samaa.
Tulin kirjoittamaan tuosta miten näihin positiivisiin asioihin tottuu. Käy vähän kuin sille Hämähäkkimiehelle, joka alkuinnostuksessaan roiskii seittiä joka suuntaan ja ihmettelee kykyjään. Sitten kun aikaa kuluu, niin se istuu kyllästyneenä kyykyssä pilvenpiirtäjän ukkosenjohdattimen nokassa miettimässä jotain aivan muuta.
raittiista päivästä 
se on jo iso numero se, saavutus, kyllä siitä saa hetken nauttia ja tilanteella leijua! Onnea!
Niin, ja onnea sadasta! Se on hieno saavutus!
…lätkämatsin katselu lasten kanssa ilman alkoholia ja raitis kuski aina valmiina lapsille ovat upeita asioita, joista kannattaakin olla tyytyväinen ja iloita 